Vanhuksen päihdeongelma ja omaisena jaksaminen

Hei! Mihinkähän alueelle tämä aihe voisi kuulua? En oikeinole löytänyt mistään…olen pitkään päihteitä käyttäneen vanhemman lapsi ja välillä jaksaminen on koetuksella, kun vanhuksesta pitäisi kuitenkin huolehtia.

Päihdeongelmainen on yksinäinen, katkera ja selvin päin piilottaa tunteensa eikä suostu puhumaan. Sitten humalassa soittelee ja viestittelee, välillä tosi vihaisia ja vainoharhaisia juttuja.

Olen nuorena aika hyvin saanut pidettyä erossa nuo jutut itsestäni, mutta nyt kun vanhempi jäi leskeksi alkoi minuun kohdistua ylettömästi kaikenlaisia paineita.

Mutta kun saan vinkkiä, mihin palstaan tämä asia kuuluu niin kirjoittelen sitten enemmän…

Tervetuloa Jannika tänne kirjoittaan! Täällä kotisohvallahan kirjoittelemme me kaikki joilla on/on ollut ongelmia läheisen juomisen kanssa. Eipä kai ikä kauheesti muuta ihmisen käytöstä humalassa. Samanlaisia ääliöitähä kaikki ovat humalassa, olivat minkä ikäisiä tahansa. Ja samalla tavalla sitä joutuu mietiin omat rajansa ihan kuten kenen tahansa läheisen juovan kanssa. Toisaalta ei voi jättää heittelle ketään, mutta toisaalta pitäisi voida elää omaa elämäänsä niin että ei ahdistu läheisen juomisesta ja pystyy elään tasapainoista elämää itse.

Kiitos vastauksesta, Voimaotus! Olen lukenut myös muiden viestejä aika paljon ja hyviä neuvoja saanut mm. omien rajojen vetämiseen. Päihdeongelmainen on vaan hemmetin kova provosoimaan. Tänäänkin oli tullut ilkeä viesti puhelimeen, sitten kieltää lähettäneensä tai väittää että ymmärsin väärin. Tuli ahdistava olo, vaikka suljin puhelimen ja yritin olla ajattelematta asiaa. Saako jotain tyydytystä, että pilaa muiden viikonlopun. No, jatkan palstan seuraamista ja koetan soveltaa hyviä Al Anon periaatteita itseeni… Kiva tunne tuli jo kun luin niitä periaatteita, mihin kaikkeen minulla itsellä on oikeus jne,

Minä ja läheiseni kärsitään iäkkään äitini juomisesta. Hän on aloittanut tissuttelun hieman myöhemmällä iällä. Lapsuudessamme vanhempieni alkoholinkäyttö ei ollut ikinä mikään ongelma. Koen samanlaista aggressiivista hyökkäystä tekstiviestien välityksellä äitini taholta. Tämä on vain kiihtynyt sen jälkeen, kun lopetimme hyssyttelyn ja ilmoitimme, että me poistumme hänen elämästään ja jatkamme elämäämme tahoillamme. Kaikki tämä vain oman itsesuojelun vuoksi. Koin/Koimme sisarukseni kanssa, että jos jatkamme ymmärtämistä ja annamme hänen kohdella meitä mielivaltaisesti se saa meidät voimaan pahoin. Meillä on kuitenkin omat elämämme ja perheemme, jotka on meille tärkeämpiä kuin mikään muu.
Olemme kokeilleet kaikki mahdolliset keinot äitimme auttamiseksi; Olemme yrittäneet hakea hänelle apua - tuloksetta (Hänellähän ei ole ongelmaa, ongelma on kuulemma meillä), yrittäneet ymmärtää, tukea ja kuunnella, mutta mikään ei riitä. Asiat toistuvat aina uudelleen ja uudelleen eikä hän ole näiden vuosien aikana milloinkaan osoittanut minkäänlaista katumusta sanoilleen tai teoilleen. Humalassa hänestä tulee erittäin ilkeä, viimeaikoina on huolestuttavasti ilmennyt myös fyysistä agressiivisuutta isäämme kohtaan sekä myös meitä kohtaan.
Tässä näin pintaraapaisu omasta kokemuksestani. Paras selviytymiskeino itselleni on ollut puhuminen läheisten kanssa ja perspektiivin hakeminen sitä kautta. Olen tehnyt myös itselleni selväksi, että tämä on asia, jolle minä en voi mitään enkä myöskään ole vastuussa hänen juomisestaan. Tunnetasolla asia satuttaa todella paljon vaikka järki sanookin ratkaisun olevan oikea.

Hei, ratkaisunne on oikea. Entä isänne? Menisikö hän Al-Anoniin? Se olisi häneltä oikeasuuntainen ratkaisu.

Hän on myös viimeinkin myöntänyt, että oma hyvinvointi on tärkeintä ja päättänyt muuttaa pois. Toivon todellakin, että hän pysyy päätöksessään.