VANHOILLIS_LESTADIOLAISUUS ,mä RAKASTAN SITÄ<3

MÄ RAKASTAN Vanhoillis_Lestadiolaisuutta… ANNAN SILLE KOKO ELÄMÄNI<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3 AINUT oikea joukko<3<3<3<3<3

Olen lukenut kirjoituksiasi että olet niitä 12 askeleen sotureita, miten tämän kirjoittamasi saat sovitettua oppiisi? Eikö siinä ole kysymys samasta jumal-uskosta eli korkeammasta voimasta? Ja sen ensisijaisuudesta kaikessa?

Enpä tiedä…
Työn rasittavuus on minunkin elinaikanani pudonnut olennaisesti. Juuri nuo mainitut tiilenkantamiset ja muut ihmisen nikamien ja nivelten ennenaikaiset tuhoamishommat on lähes kokonaan koneellistettu.
Ehdin nuoruudessani kokemaan sitä rankkaa ruumiillista työtä, silloin oli jo sellainen murrosvaihe menossa että alettiin siirtämään töitä koneilla tehtäväksi.

Tämän päivän rakennushommat (joita sen verran teen että asiaa tunnen) ovat melkoisen leppoisia. Ei siellä tällainen kohta kuusvitonen muuten jaksaisikaan. Toki vieläkin on ihan olkapäillä kannettava lautanippua ja kiipeiltävä telineillä roikottaen jotain mukanaan mutta ei se nyt sentään tuollaista enää ole. Työsuojelukin toimii, se on ammattilaisilla niin itsestäänselvää ettei henkeä riskeerata kuten sata vuotta sitten.

Kun hommaa tekee vastuullisena urakoitsijana/yrittäjänä on tietysti se toinen puoli asiaa, ei niitä työtehtäviä tipauteta pöydälle kun varsinainen työpäivä päättyy. Sitten alkaa suunnittelu, tavaranhankinta, hintojen vertailu, kuljetusten miettiminen, meneillään olevaa hommaa koskevien määräysten ja lupatarpeiden ja monenlaisten lisenssien funtsiminen, eri töiden yhteensovittaminen, yhteydenotot, omien työkalujen ja koneiden huolto, ja ajoittain tietysti laskutukset, rahanperinnät, kirjanpidot… se voi joskus rassata hiukan enemmän kuin sellaisissa hommissa joissa istutaan just ne määrätyt tunnit ja tehdään just kutenb käsketty on -ja epäselvissä asioissa löytyy työaikana esimies jolta voi asioita kysyä. Vastuut loppuvat kun työaika loppuu.

Paine siis on siirtynyt joissakin hommissa ruumiillisesta rasittavuudesta henkisen paineen puolelle. Pätkätöitä tekevällä on lisäksi murheena se että jostain on koko ajan yritettävä löytää uusia hommia, itseään on myytävä aika aktiivisesti siihen asti että mahdollisesti joskus saa vakiinnutettua sen verran silloin tällöin palveluja tarvitsevaa asiakaskuntaa että töitä alkaa tippumaan vähän kuin omalla painollaankin. Jos alalla on hiukankin kilpailua ja jos tekijöitä oikeasti kilpailutetaan (kuten esim, just rakennusalalla tapahtuu joka homman yhteydessä) niin ei semmoiseen automaattiin kokonaan pääse koskaan.

Aiheuttaako se sitten alkoholismia?
Miksei. Vauhti ja menestyminen tekee sen joskus. Rentoutuminen on sovitettava johonkin väliin, ja alkoholi on nopea rentoutustyökalu. Mikäs sen mukavampaa kuin rankan edestakaisin kiirehtimisen vastapainoksi istua pubin pöytään mukavaan seuraan purkamaan paineita puhumalla ja paapattamalla. Se toimii aikansa, mutta joskus myös riistäytyy käsistä, kun se onkin jotenkin niin mukavaa että pitää kiirehtiä juttelemaan ja rentoutumaan yhä useammin. Lopulta joka saamarin päivä. Ja jos ei sinne ehdi niin muutama ryyppy kotona korvaa edes hiukan tunnelmaa. Ja niin siitä tulee tapa, tottumus, riippuvuus.

Poisoppiminen on temppu sinänsä, kun sen aika tulee.

Mutta oliko tällä sitten tekemistä just vanhoillislestadiolaisuuden kanssa? Eiköhän ne kaikki uskonnot ole samanlaisia työkaluja. Tarkoituksena on opettaa olemaan nöyrä, tekemään työtä ja rukoilemaan, tyytymään siihen että tehtävä on, toisten raskaampia töitä kuin toisten ja pienemmällä palkalla.

Tämä sama hemmo on huutanut näitä vähintäänkin persoonallisia juttujaan vuosikausia. Aiemmin vain eri nimimerkillä. Nettietiketissähän isot kirjaimet tarkoittavat huutamista.

Ihmetyttää vaan minkälainen ajatusmaailma pistää tällaisia kirjoittamaan.

Paras tapa suhtautua tällaiseen trolliin on jättää ruokkimatta eli olla kommentoimatta.