Vanhempieni historia

Tiivistämpä kerrottavani jonkin verran jotta itseni olisi helpompi tuottaa tekstiä

Perheeni on koostunut isäpuolesta, äidistä ja pari vuotta nuoremmasta sisaruksesta niin kauan kuin muistan. Biologisen isäni historia tiivsitän muutamaan virkkeeseen koska se, mitä haluan kertoa on nykyinen elämäntilanteeni ja näkemykseni siitä.

Hänellä on siis värikäs historia joka pitää sisällä hänen unelmauralla nousua, helvetin, uskoon tulemisen ja helvetistä nousemisen ja uuden eläman aloittamisen. Tästä kaikesta minä olen vain nähnyt uuden elämän(joka alkoi noin 11 vuotta sitten) ja viikko sitten isäni soitti ja kertoi että hän on eronnut uuden elämän mukana tulleesta vaimostaan mutta heidän yhteinen 6 vuotias poikansa pitää heidät vielä joissain väleissä.

Isäpuoleni historia on taas osittain pimennossa koska hän ei ilmeisesti itse halua siitä puhua, mikä on ihan ymmärrettävää.
Mutta käsittääkseni hänkin on helvetistä noussut ja löytänyt äitini(ilmeisesti helvetin jälkeisistä hippi-piireistä)
Äidilläni on taas vanhemmistani normaalein historia.

Isäpuoleni on minulle kuin oikea isä ja on vieläkin samassa duunissä kuin 30vuotta sitten, tienaa tarpeeksi elättääkseen perheensä äitini kanssa joka on tällä hetkellä töissä 6 vuoden opiskelun jälkeen. Isäpuolelleni on vain jäänyt yksi pahe päälle. Pilven poltto.
Hän polttelee päivittäin. Se ei näy päälleppäin, eikä häiritse normaalia perhe-elämään mitenkään. Olen vasta tässä 2 viimesen vuoden aikana tiedostanut asian kunnolla (Löysin hänen varastonsa 4 vuotta sitten etsiessäni salaa röökiä heidän piiloistaan, mutta silloin en vielä tajunnut mitä tuo jännäntuoksuinen vihreä kukka oikein oli. Tajusin sen vasta kun hyvä ystäväni tarjosi minulle ensimmäiset paukut -08 kesällä) Hän ei ole koskaa ‘paukuissa’ eikä sekaisin tai mitään muutakaan. Hänen silmänsäkkään eivät edes punota koskaan, ovat vain väsyneen näköiset. Ainoat tästä koituvat haitat ovat osuvat hänelle itselleen ja sekin on vain lähimuistin surkeus ja pieni ahdasmielisyys kun tulee muutoksia ennalta sovittuihin suunnitelmiin. Mutta mistäs perkeleestä minä tiedän että minkälaista helvettiä hän käy läpi päänsä sisällä tällä hetkellä. Tuo on nimittäin sellainen asia mistä ei meidän perheessä yksinkertaisesti puhuta. Siitä ei voi puhua. Hän häpeää sitä. Minulla on 2 hyvää ystävää joiden kanssa olen pystynyt läpikäydä asian kunnolla. Minua ei se ahdista itseäni enää.

Olihan se toki hienoa hiihtää kesä -11 öykkypaukissa kylillä kokoajan kun oli ilmainen lähde. Tulipahan siinä kesällä kokeiltua vähän kaikenlaisia ryynejä ja eri Jehovat, mutta aina on tullut järki vastaan että “enhän mä voi mun vanhempien(varsinkaan isäni) takia antaa itseni mennä pilven ja nappien mukana”, vaikka niistä oloista aika pitkälti nautinkin. Loppukesästä taistelin kysymyksen kanssa että onko se väärin vai ei varastaa sieltä pilvet. Kesän jälkeen pidin pari viikkoa taukoa ja aloitin taas suht vakituisen polttelun, mutta nyt ihan nautiskelumiessä. Tein musiikkia, vietin tavallista aikaa ystäviein kanssa aina pienissä jne… Se oli mukavaa aikaa.

Reilu viikko sitten tajusin että ei mun pää tule kestämään päivittäistä polttelua, kun rupes psykoosin oireitakin tulemaan… muutaman todella fiikki-pakkoajatus piinas siinä vaiheessa aina kun poltin, aloin olemaan aivan saatanan vainoharhainen joka asiassa ja oli vaikeuksia pitää itsensä aina kurissa kun rupes joka paikassa aina ahdistamaan, varsinkin yksin poltellessa. Kiitollinen omalla kohdallani siitä, että olen onnistunut pitämään opiskeluni ja tämän kaiken erossa toisitaan yllättävän hyvin. Kerran olen kouluun mennyt paukuissa. Se sai riittää. Toista kertaa ei tule.
Uskoisin että sinisilmäiseltä ulospäin vaikuttava äitini on joskus jotain poikansa sekoiluista aavistanut, mutta ei jostain syystä ole vain sanonut mitään koska kotona on aina mennyt niin hyvin.
Isäpuolestani en osaa sanoa mitään. Hän ei kuitenkaan ole minulle mitenkään etäisen tuntuinen.
Isäni kanssa taas pystyn vapaasti keskustelemaan mistä vain jos on tarvetta.

Kannabis on tuonut minulle paljon iloa elämään tietyillä osa-alueilla, ja ongelmat, ne jo luittekin.

Aion tuskin tätä foorumia lukea uudestaan koskaan, koska kirjoittamalla tämän tekstin, ja julkaisemalla sen, sain omat ajatukset selvitetyksi ja se riittää minulle. (Toki jos tästä on jollekkin jotain hyötyä, niin hieno homma)Nyt voin mennä rauhassa nukkumaan ja herätä aamulla mukavasti kaameissa univeloissa aloittamaan toisen lukuvuoden ensimmäisen puolivuotisen viimeisen täysipitkän koulupäivän ammattikoulussa.