Vanhemman juominen

En tiedä mitä minun pitäisi enää yrittää tehdä ja voinko edes tehdä mitään enempää.

Olemme aina olleet tosi läheisissä ja hyvissä väleissä keskenään. Aina on voinut tukeutua toiseen. Mutta nyt viina vie, viina on se ykkönen. Välillä en tiedä useampaan päivään missä isäni on. En voi enää jakaa elämääni hänen kanssaan. Tuntuu kuin häntä ei enää tietyllä tavalla ole olemassa. Toki hän minusta välittää ja koittaa olla kiinnostunut asioistani, mutta vaikuttaa aina niin poissaolevalta. Ja kärsivältä. Aina kun näen häntä, minulle tulee vain paha olla. Ennen olin iloinen ja mielellään kävin kylässä tms. Nyt se on vaan välttämätön pakko. Monet kerrat olen joutunut käymään hänen luonaan ja vain varmistamaan, että onko hän hengissä ylipäätään. Olen henkisesti valmistautunut matkalla kohtaamaan isän kuolleena keittiön lattialla tai mitä kauhukuvia milloinkin on päähän tullut.

Ongelmaa ei helpota hänen vaimonsa alkoholiongelma. Yhdessä he ovat vain menossa alaspäin koko ajan, kohti kuolemaa. Ero ei ole vaihtoehto, vaikka kuinka olen rukoillut häntä tajuamaan parisuhteensa toivottomuuden. Tilanne on pahentunut ajan saatossa, vuosien ajan. On usean päivän putkia usean kerran kuukaudessa. Kulissit säilyivät pystyssä pitkään ja itsekin vain koitin toitottaa päässäni, että tämä on vielä normaalin rajoissa. Nyt ei ole ainakaan.

Ei aijo kuulemma juomista kokonaan lopettaa, mutta myöntää ongelman. Apua ei aio hakea ja monet keskustelut olen vakavasti käynyt. Isä vähättelee ongelmaansa, mutta on kuitenkin kertonut että ei voi hyvin. Välillä on ryhdistymiskausia. Mutta ei mene kuukautta niin on taas ryyppy päällä. Muitakin sairauksia on alkoholismin lisäksi ja sairaammaksi vain menee.

Olen todella ahdistunut ja välillä en voi muuta ajatellekaan kun surkeaa isää ryyppäämässä vaimonsa kanssa tai muissa porukoissa. En olisi kymmenen vuotta sitten uskonut hänen joutuvan tällaiseen suohon. Välillä olen niin ahdistunut etten voi muuta ajatellekaan, itken vain kun en tiedä missä hän on tai saan ihan fyysisiä pahoinvointikohtauksia. Maksaisin minkä tahansa hoidon hänelle jos vai olisi rahaa. Tekisin mitä vaan, mutta tilanne on jo niin toivoton. Pitäisi kai jotenkin edes auttaa itseään, ennen kun mielenterveys menee. Elämässäni on tapahtunut tosi ikäviä asioita aiemmin ja jotenkin olen todella voimaton kohtaamaan tällaista vastoinkäymistä enää.

Hei suruasilmissa,
Ymmärrän hyvin tuskasi, se on ihan hirveää katsoa läheisen juomista/tuohoutumista. Ja kun ei voi häntä auttaa, mutta itseäsi voit auttaa. Suosittelen lämpimästi Al-anonia al-anon.fi/al_anon