Valoon!

Hei kaikille!Tänään olen tehnyt elämäni tärkeimmän päätöksen ja laittanut korkin kiinni. Pakko myöntää, ettei ole ensimmäinen kerta. Mulla on useampi yritys takana ja nyt toivon, että olisin niistä jotain oppinut. Alkoholin käyttöni on kotona juomista ja yksikseni tapahtuvaa. Olen keski-ikäinen nainen ja edelleen työelämässä. Lapset jo lähteneet maailmalle, miehen kanssa asun. Hänellä ei ongelmaa alkoholin käytön kanssa. Tämä on mun eka päivä ja nyt ajatuksena mennä tämä päivä tunti kerrallaan, jatkossa päivä kerrallaan. Toivon, että illalla nukkumaan mennessä saan antaa kiitoksen itselleni!

Tervetuloa! Ja päivä kerrallaan minäkin edelleen menen eteenpäin, kaikessa mitä elämä eteen tuo.
Minä erosin aikoinaan miehestäni ja kuvittelin että kun eroan niin viinan aiheuttamat ongelmat katoaa. Ei ihan niin mennyt vaan juominen jatkui ja ongelmat paheni. Mutta erosta oli se hyöty minulle että oli pakko ottaa vastuu omasta elämästä, eikä enää emnnä miehen mukana kaikkeen. Pääsin Aa-ryhmään ja sieltä löysin raittiuden. Sen jälkeen ei ole tarvinnut pakoilla juovia ihmisiä, koska oli ryhmän tuki. kunpa olisin löytänyt AA:n jo naimisissa ollessa niin ehkä olisi lasten ja lastenlasten koti säilynyt ehyenä.
Toivon kovasti tsemppiä sinulle!

Tervetuloa mukaan keskustelemaan!

Tunti kerrallaan, sitä se irtiotto minullakin joskus oli. Kovin pieniä ne aikayksiköt olivat, ensimmäisen viikon aikana. Mutta ne olivat ennätyksiä, jokainen!

ja niin uskomattomalta kuin se ajatuksena olisi silloin tuntunutkin, niin jonain päivänä se vaan oli ohi. Ei tarvinnut ajatella että yksi päivä tai yksi viikko tai yksi kuukausi olisi sinniteltävä… se vaan oli niin normaalia ja itselle luonnollista olla selvänä.

Totta kyllä, alkuun piti poistua omalta mukavuusalueelta, kohdata itsensäkin, olla hiljaa ajatustensa kanssa, eikä se niin kevyttä ollut. Mutta kyllä se kannattaa.

Tervetuloa porukkaan minunkin puolestani!

…tää on ihan kelpo elämää näinkin… vaikkei sitä ehkä ihan alkuun uskoisikaan! …nykyään on itseasiassa tosi hankalaa ajatella sitä vaihtoehtoa, että joisi…aivan liian pelottavaa… edes ajatuksen tasolla…

Tsemppiä sinulle… alkuun sitä tarvitset erityisen paljon!

Hei Kevätaurinko ja tervetuloa kirjoittelemaan! Minäkin olen uusi täällä ja myös keski-ikäinen työssäkäyvä nainen. Minäkin olen juonut yksin kotona. Kuukausi nyt raittiutta takana. Eilen olin ensimmäistä kertaa elämässäni AA ryhmässä. Minut otettiin lämpimästi vastaan. Itselleni isoja kynnyksiä sekä ryhmään että a-klinikalle meno. Eilen muita kuunnellessa tuntui että en ole käynyt sellaista viina helvettiä läpi kuin moni siellä. Minä olen juonut piilossa kotona. Kuitenkin niin että riippuvuus on syntynyt ja määrät ovat lisääntyneet. Päivä kerrallaan mennään. Lopettaminen on helpompaa kuin vähentäminen.

Hei Kevätaurinko, sellainen paistoikin tänään jo melkein kesäisesti!

Tervetuloa tänne!

Vuosikaupalla yritin olla herrasmiesjuoppo siinä onnistumatta. Lopulta tuli vastaan se päivä, jolloin päätin lähteä hakemaan apua, kun olin huomannut etten itse pystynyt hallitsemaan juomistani. Päätökseni toteutin menemällä AA-ryhmään. Sieltä sain raittiuden ja olen pitänyt siitä kiinni, ja jokainen raitis päivä on minulle alkoholistina täyden kiitoksen aihe.

Päivä kerrallaan

Pamela60 kirjoitti

Hyvä että menit palaveriin. AA korostaa sitä, että ei ole pääsyvaatimuksia. Sinä olet itse tajunnut olevasi tuen tarpeessa eikä sinun toivottavasti tarvitse kokea kaikkea sitä juomahelvettiä, mitä jotkut toiset. En minäkään, mutta sairaus on sama ja se etenee. Kuitenkin alkoholistin on mahdollista raittiina olla mukana täysipainoisessa elämässä.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Huomenia kaikille ja isot kiitokset teille ketjuni aloitukseen vastanneille! Nyt jos koskaan huomaa, miten tärkeää onkaan tämä vertaistuki, ei ole tässä kamppailussa yksin. Eilinen eka päivä on nyt takana ja aivan jouten sen vietin, enimmäkseen olin täällä plinkissä. Illalla sain antaa itselleni kiitoksen alkottomasta päivästä. Mietityttää, pystynkö tähän, kun monia pettymyksiä takanapäin. Monet kerrat olen aamulla päättänyt olla selvänä ja sitten illalla, kun olo helpottuu eikä tarvitse aamulla lähteä töihin, löydän itseni pullon äärestä Mutta haluan niin kovasti, sillä tiedän, miten paljon parempaa elämä on ilman viinaa aikaisempien raittiiden jaksojen jälkeen. On niin tuskaista, kun nukkumisen kanssa on vaikeuksia ja tää hikoilu on aivan kauheeta, nyt kun myrkyt poistuu elimistöstä. Nyt pitää yrittää keksiä vapaalle kaikenlaista touhua, jotta pystyy pitämään ajatukset pois viinasta. Onneksi nyt pitää lähteä töihin, menee päivä ainakin nopeasti ja ilman viinaa.

Älä päästä epäilystä mieleesi, Sinä pystyt!
Ne hetket jotka on yli elettävä myös antavat voimaa!
Usko itseesi, kun tiedät olevasi arvokas ja vahva sinä olet sitä!
Rakasta itseäsi, niin maailma rakastaa sinua!

Hei. Minäkään en ollut varsinainen kapakassa juopotteleva, kuin ihan loppuaikoina kun en enää hallinnut itseäni, sillä muisti lähti ekan lasillisen jälkeen, mikä oli aika kauhistuttavaa. Vuosia aiemmin kyllä juotiin kotona ja mökillä miehen kanssa, joka joi yhtä runsaasti tai vielä enemmänkin, hän lähti yleensä muutaman päivän ryyppyreissulle jonnekin juoppoporukkaan. Itse pysyin kotona lasten ja työn vuoksi. Kun väsyin moiseen ryyppäämiseen, erosin, luulin että pystyn yksin raitistumaan, kun ei ole sitä miestä siinä juomassa ja houkuttelemassa minua juomaan… En onnistunut, yritin kovasti, mutta aina löysin itseni viinakaupasta hyllyjen välistä, ahdistuneena ja pelokkaaan, hikisenä kun hävetti niin paljon kaikki. Silti oli pakko ostaa kun sinne olin mennyt, jonkin älynväläyksen seurauksena.
Aloitin raittiuden toisen ihmisen tukemana Aa:n ohjelman mukaisesti, päivä perrallaan. En ymmärtänyt siitä kovinkaan paljoa alussa, mutta se toimi ja se riitti. Minulle olikin tärkeintä selvitä viikonlopuista, viikolla en aina ottanut, kuin joskus ja se tiesi aina rokulipäivä, joten en uskaltanut ottaa. Viikonloput sitten menikin huuruissa. Kun kaksi ensimmäistä viikonloppua olin selvinpäin niin aloin uskoa että jokin itseäni suurempi Voima voisi auttaa. Sitähän minä rukoilin joka päivä. Olin lapsellisen innoissani. olen kiitollinen siitä, että olin niin lapsellinen, sitähän tähän tarvitaan, lapsen uskoa että voi olla päivän juomatta :slight_smile:
Yhä edelleen haluan päivä kerrallaan juomatta.
tsemppiä!

Kevätaurinko, myös minua mietityttää että pystynkö tähän. Monia lupauksia ja yrityksiä pettymyksineen on takana. Tuleva kesä ajatteluttaa kun kesään ja lomafiilikseen on kuulunut alkoholi vuosia. Tämä kerta eroaa aikaisemmista lopettamisista siinä että ensimmäisen kerran tunnustin etten selviä tästä. En enää asetellut mitään ehtoja. Päätin etsiä ja ottaa vastaan kaiken avun minkä saan. Vaikka kaikki saisivat tietää. Sillä tiellä olen nyt ensi askelissa. Hienoa että tulit tänne plinkkiin. Voisitko ajatella hakevasi muutakin apua? Mennään yhdessä eteenpäin pienin askelin!

Nyt olen päässyt alkuun eli toden totta olen iloinen näistä kahdesta raittiista päivästä. Ihanasti Lutunen kirjoitit viestissäsi, kauniisti ja kannustavasti! Kiitokset myös Sinisilmä ja Pamela, taidetaan olla niin samassa tilanteessa, ikä ja elämäntilanne esimerkiksi. Meitä keski-ikäisiä naisia taitaa olla täällä enemmänkin. Olen lukenut kaiken vapaa-ajan näitä plinkin viestejä ja imenyt kaiken mahdollisen teidän kokemuksistanne. Vielä en kovin jaksa niihin laittaa kommentteja mutta toivon kuitenkin jatkossa kirjoittavani. Olen ollut hirmuisen väsynyt ja aloitekyvytön. Ihmeekseni en ole ajatellut juovani, ainoastaan matkalla töistä kotiin hoin itselleni ,että haluan olla ilman viinaa enkä mene alkoon. Tänään pitää kotimatkalla olla tarkkana, kun on tulossa pidempi vapaa viikonloppu ja ilmat aurinkoiset ja lämpöiset, on niin suuri mahdollisuus juoda. Itselläni erityisesti perjantait ja viikonloput ovat olleet viinan täyteiset. Muistan, miten paljon mukavampi ja levänneempi olo oli maanantaisin, kun sai oltua viikonlopun juomatta. Yritän tuon muiston saada niin vahvaksi, että se suojelee minua viinapirulta. Mitään muuta en suunnittele tekeväni, annan luvan itselleni olla laiskana ja hyväksyä tämän haluttomuuden tehdä mitään. Tänään tähän päivään ilman viinaa!

Hei Kevätaurinko ja muut!

Mä lasken itseni samaan kategoriaan eli keski-ikäinen nainen ja alkoholisti.
Jossain vaiheessa tajusin, että yksin se ei onnistu ja 7 viikkoa sitten viimein (lääkärinkin kehotuksesta) otin itseä niskasta kiinni ja hain apua. A-klinikan kautta pääsin avomylly kurssille, joka alkaa nyt olla loppusuoralla ja on antanut niin paljon eväitä. Kurssin loputtua saan klinikan lisäksi tukea ihanan tt-lääkärin lähetteellä esim psykologilta.

Se väsymys on niin tuttua ja tässä vaiheessa pitää muistaa olla itsekäs ja armollinen itselleen. Tehdä itselle mukavia asioita tai vaan olla tekemättä mitään ja nukkua, kun nukuttaa! Kyllä raitis elämä on sen arvoista.

Kurssi loppuvaiheilla nyt mietitään kovasti miten jatkossa. Itsellä aiemmat raittiuspätkät ovat kaatuneet erityisen mukaviin hetkiin, joissa olen sallinut itseni ottaa esim. skumppaa ja ruoan kanssa viiniä. Tämä nyt sitten on ajan myötä johtanut kerta kerralta syvempään suohon. Nyt tiedän, että kohtuukäyttäjäksi minusta ei ole ja olenkin pyrkinyt siihen ajatusmalliin, että kaiken kivan mihin ennen liittyi alkoholi, voi tehdä ilman sitäkin. Mulla on matkakuume ja tovin mietin, mitä siellä kentällä skumppalasissa sitten olisi. Nyt ajatuksissa on tosi vahvana visio siitä tuoremehusta skumppalasissa. Ai että se maistuu sitten hyvälle, kun sen aika koittaa.

Aurinkoista ja raitista kevätpäivää kaikille :slight_smile:

Pääsin kotiin ilman, että poikkesin alkoon ja siitä pisteet itselle mutta olo on kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvä. Pakotin itseni kirjoittamaan tänne ees muutaman rivin vaikka tuntuu, ettei millään jaksaisi. Oon maannut vaan sohvalla, lukenut näitä viestejä ja googlettanut vieroitusoireista. Ei huvita mikään, itkettää, en halua mennä edes ulos vaikka on niin kaunis ilma. Kun nyt vielä jaksaisin siihen asti, kun alko menee kiinni.Kaikesta tästä huolimatta haluan olla selvänä. En haluaisi pettyä taas itseeni. Tunti kerrallaan…

Heippa kevät aurinko. Mukavaa kun olet täällä ja mä olen myös kanssakärsijä

Hei Kevätaurinko!

Kun jaksat lueskella, ootko huomannut, että Päihdelinkissä on iso määrä vaikeistakin alkoholiongelmista selvinneiden tarinoita? Yläpalkista voit hakea niitä.

Ne ovat lukemisen arvoisia, niistä saat sinäkin uskoa raittiina pysymiseen.

Nautitaan luonnosta vaikka ikkunasta katselemalla!

Tänään et ole yksin

Ihanaa keski-ikäisiä naisia … n. 3 v lukenut näitä ja ja… haluaisin kans raittiiksi, kaikki olen jo munannut , …lastensuojeluprosessiiiii menossa jne…homma viel suht hallussa mutta , NYT pitäää sekoilut loppua …just katoin AA- kokouksia … en kyllä kotiseudulla mene … ehkä la aamulla …kun olen pk seudulla käymässä :wink:
Toivoa Valoa kohti …tsemppiä kevätauringolle , mun pitäis varmaan avata oma ketju etten sekaannu toisten juttuihin , mutta … jos aletaan kisaamaan kevätaurinko päivistä :smiley:

Hei Kevätaurinko. Tervetuloa mukaan.
Oireesi ovat tyypillisiä alkoholista irtautumisesta johtuvia oireita. Ne menevät ohi, toisilla hitaammin ja toisilla nopeammin. Elimistön puhdistuminen kestää viikoja, kuukausiakin. Noin paha olo ei ole koko ajan, mutta varaudu nyt ainakin parin viikon isompiin kärsimyksiin. Päivä, tunti tai pienempikin hetki kerrallaan. Kun tulee kiusaus ottaa parantava ryyppy, ajattele ettei se auta sinua eteenpäin vaan tuo mukanaan entistä pahemman morkkiksen. Muista syödä, juoda vettä tai limppareita, lepää riittävästi. Kotityöt ja lenkkeilemiset ehtii tehdä sitten kun siihen on voimaa. Älä rankaise itseäsi, ole iloinen jokaisesta selvästä hetkestä.

Hyvä ajatus kirjoittaa edes muutama rivi, siitä saa uutta voimaa. Ja lue ketjuja edelleen. Huomaat kuinka samanlaisia kohtaloita täällä on plinkki pullollaan, ja suurin osa näistä kaikista on selvinnyt. Mikset siis sinäkin?

Miten on tänään mennyt? kyllähän niitä vieroitusoireita tulee se on selvä mulla oli tossa kolme yötä etten saanut nukuttua hain sitten unilääkettä niin nyt nukuin mutta eihän se alkon himoa poista. Mulla on tässä kuussa niin paljon kaikenlaisia juttuja etten nyt kerkeisi kyllä ratkeamaan niin möyrin mieluummin pihalla ja istuttelen ja kylvän. Aurinkoa päivääsi

Suurkiitokset kannustavista viesteistä, ne ovat korvaamattomia! Tuntuu hyvältä tietää, ettei ole yksin. Tänään jo paremmin mutta eilen olin kyllä pohjalukemissa. Mieleen tuli kyllä, että jos tämä on näin kurjaa, ei yritykseni raitistua taida kestä pitkään. Odotin vaan, että kello tulisi yhdeksän ja voisi mennä nukkumaan. Lopulta nukahdin olohuoneen sohvalle. Yö oli todella levoton, heräilin, hikoilin ja kävin juomassa vettä. Viiden aikaan sitten jo nousin ja ihan ensimmäiseksi piti käydä suihkussa kun olin niin hikinen.

Mitään ihmeitä en ole saanut aikaiseksi vaikka puutarhatyöt odottavat mutta kyllä niitä vielä ehtii. Ne hommat taitaisivat olla aika hyvää terapiaa. Tänään sentään pääsin ulos ja istuskelin terassilla. Nyt ei tule haikailtua viinankaan perään kun tietää, ettei sitä kuitenkaan alkosta saa, hyvä! Tästä päivästä tulee kuitenkin eilistä parempi.

Kävin Lomapuisto lukemassa niitä tarinoita päihdelinkin sivuilta ja ovat kyllä lukemisen arvoisia. Kiitos vinkistä! Toivottavasti Voikukka lastensuojeluasiat menevät parhain päin. Itselläni lapset ovat jo aikuisia mutta kyllä usein mietin ja häpeän kaikkea sitä, mitä lapseni aikanaan joutuivat kokemaan ryyppäämiseni takia. On niin ihme, ettei voi olla ilman viinaa ees lasten takia. Lapsethan on tärkeintä maailmassa. Itselle viina oli aikanaan keino paeta arkea ja olin paljon silloin yksin lasten kanssa. En myös ymmärtänyt, miten viinaan jää koukkuun. Ajatteli aina, ettei niin voi käydä itselle. Tässä sitä ollaan. Ja et sinä Voikukka mitenkään sekannu muiden asioihin, on vaan todella hienoa, kun viitsit vastailla meille plinkkiläisille ja kertoilet omasta tilanteestasikin. Uskon, että se auttaa sinua. Eikös se ole vähän tarkoituskin “sekaantua”. Aina voi antaa vinkkejä mutta hyvä muistaa, että jokainen taitaa raitistua omalla tavallaan. JuuliaS aivan totta kirjoitat, ei ole parantavaa ryyppyä ja todella olen hyvin pettynyt itseeni, jos menen sen eka ryypyn ottamaan. Oon juonut vettä paljon ja levännyt mutta syöminen on heikoilla, kun ei yksinkertaisesti maita mutta pitää yrittää ryhdistäytyä. Hienoa Päivis, että saat itsesi sinne puutarhaan. Kuten alussa kirjoitin, se on kyllä hyvää terapiaa ja olen aina keväisin ollutkin ihan hulluna pihahommissa mutta tänä keväänä ei ole ollut mitään halua, ainakaan vielä. Pitää uskoa, että vielä sieltä itseni löydän sinun lailla.  Ihanaa, kun olette olemassa! Raitista pyhää kaikille!