Valontaika esittäytyy ja kaipaa tsemppiä

Sauna
1

Hei kaikki! Paljon olen tässä juttuja lueskellut ja halunnut jotain kirjoittaakin. Josko viimein uskaltaisin.

Olen siis alkoholistiperheen lapsi, se huolehtiva esikoinen jonka niskaan “kaikki kaatuu”. Minulla ei ollut elämässäni yhtään turvallista aikuista, ja vastuuta ja pelättävää oli liikaa pienen ihmisen harteilla. Se selittää aika paljon ongelmistani, minulla on ollut useita eri ahdistus- ja masennusdiagnooseja ja pitkä hoitohistoria mt-puolella. Lisäksi mulla epäillään olevan add tai adhd mutta tutkimuksiin en ole ainakaan vielä päässyt. Monta asiaa on saatu pitkäjänteisen hoidon (minä olen ollut pitkäjänteinen, vaikka hoitopaikat ja työntekijät vaihtuu ja systeemi on sekava :unamused: ) myötä kuntoon, mutta edelleen on monta asiaa jotka varjostavat elämää.

Tänne kirjauduin, koska haluan puhua jollekin suhteestani päihteisiin. Mt-puolella en uskalla sanoa mitään, koska pelkään että menetän hoidot ja lääkkeeni. Monelle on käynyt niin.

Aloin 15-vuotiaana seurustelemaan parikymppisen kundin kanssa, joka poltteli pilveä lähes päivittäin. Vuoden verran kai katselin sitä menoa osallistumatta, kunnes mies kavereineen vei minut autolla metsään, iskivät bongin käteen ja sanoivat että nyt ei ole vaihtoehtoa sä poltat. Siitä alkoi vuosikausien nihkeä meno tuon miehen kanssa. Poltettiin paskaa lätkää, säädettiin tyyppien kanssa joiden seurassa en muuten olisi halunnut viettää hetkeäkään. Masennukseni paheni ja mulla puhkesi paniikkihäiriö. Kerran meidät haettiin sängystä keskellä yötä putkaan miehen kotikasvatusprojektin takia. En täysin tuomitse kannabista mutta voin suoraan sanoa että se meidän meno oli haitallista ja kaikin puolin hanurista. Nyt siitä on jo vuosia kun erottiin ja olen poltellut harvakseltaan, ehkä muutaman kerran vuodessa jos joku tarjoaa. Mutta tämäkään ei minulle kovin hyvin sovi, koska olen ollut niin addiktoitunut poltteluun että vieläkin paukuissa olo ahdistaa ja silti jää mieliteot pitkäksi aikaa, se tulee uniin, ja siedän sellaista seuraa jota en muuten haluaisi katsella.

Alkoholia olen joskus juonut enemmän, ei kai mitään kauhean vakavaa mutta oli vaihe jossa olin hyvin lähellä alkoholisoitumista. Sitä on läheiset sanoneet ja sen tiedän itsekin. Nykyään ei juomishaluja juuri ole, ehkä puolen vuoden välein humaltunut mutta siitäkään ei ole ollut iloa. Saan laskuhumalassa kiukkukohtauksia, en pysty huolehtimaan itsestäni ja jälkeenpäin ahdistaa.

Ekstaasia ja mdma:ta oon joskus testannut, sekä dissosiatiiveja. Yritin itsemurhaa vakavissani pikkasen tuon mdma-kokeilun jälkeen.

Lääkkeinä mulla menee (pahaan jatkuvaan ahdistukseen ja unettomuuteen) lyrica 2x300mg, opamox 4x15mg, imovane 2x7,5mg plus tarvittaessa melatoniinia ja ataraxia. Mulla on kokeiltu vaikka mitä, oisko 7 eri masennuslääkettä, useita neuroleptejä, epilepsialääkkeitä ja niin edelleen. Niistä hirveet sivuvaikutukset enkä enää suostu niitä syömään.

Nykyinen lääkitykseni auttaa ahdistukseen jonkin verran, mikä on suuri helpotus. Sen takia ei enää niin paljoa tee mieli päihteilläkään. Silti usein ahdistaa lujaa ja pitkään eikä nuo lääkeet tunnu oikein auttavan siihen, sekä unettomuudesta kärsin edelleen. Saan kyllä unen päästä kiinni illalla mutta sitten saatan herätä jo parin tunnin päästä enkä saa enää unta ollenkaan, tai sitten nukun toodella katkonaisesti eikä uni virkistä. Välillä tulee syötyä tupla-annoksia noita lääkkeitä kun tuntuu että mikään ei auta ja sitten lääkkeet loppuu kesken. En todellakaan uskalla sanoa tästä mitään psykapolilla koska pelkään että sitten en enää noita lääkkeitä saa.

Mun tämän vuoden tavoitteena olisi miettiä miten saan loppumaan kaikki vihonviimeisetkin sekoilut päihteiden kanssa. Huumeille nollatoleranssia ja alkoholin lopettamista kokonaan olen pohtinut. Lääkityksestä en tiedä pitäisikö sitä keventää vai lisätä, vai pitäisikö vaan hyväksyä nykytilanne kun se on kuitenkin jotenkuten siedettävä vaikkei hyvä olekaan.

Haluaisin kanssa saada ahdistukseni lievittymään ilman lääkkeitä, mutta se on tosi vaikeaa. Lukeminen, kirjoittaminen, jooga ja meditaatio yms. mitä teen auttavat vähän mutta eivät vie ahdistusta pois tai estä pahoja kohtauksia joiden aikana dissosioin, suunnittelen itsemurhaa yms.

Ihan liikaa oon käyttänyt aikaa sen miettimiseen millä saisi pään sekaisin yms. Luojan kiitos en mitään vahvempia aineita ole saanut käsiini ja koko ajan vähenemään päin on päihteily.

Mutta tän ongelman kanssa eläminen yksin on rankkaa. Sen myöntäminen että mulla ylipäätänsä on päihdeongelmaa ja addiktikäytöstä on tosi vaikeeta. Mua itkettää.

2

Ovatko lääkkeet mielestäsi jotenkin paha asia? Ehkä sinun kannattaisi sanoa siellä polilla, että annostuksesi ei tunnu aina riittävältä. Eihän niitä silti aina täyttä annosta tarvitse ottaa, jos tuntuu, ettei tarvitse.

Sehän nyt törkeää olisi evätä lääkkeitä sellaiselta, jolle niistä on apua.

Ja monilla huumeilla ja lääkkeillä ei ole muuta eroa, kuin mihin tarkoitukseen niitä käytetään. Vaikutusvaltaiset tahot eivät tahtoisi myöntää monia huumeita lääkkeiksi, joita ihmiset voivat itse kasvattaa, koska silloin niillä ei voi tehdä niin paljoa voittoa.

3

^^/^ Jeps, niitä benzoja ei tosiaan tarvitse ottaa lääkärin määräämää annosta päivittäin, jos tuntuu siltä, että on parempi päivä, eikä niin kovasti ahdista :wink: . Tällöin niitä säästyy sitten enemmän pahan päivän varalle. Mulle itselleni lääkäri on määrännyt säännöllisen, päivittäisen benzolääkityksen, eli 4-6 mg Rivatrilia ja 30 mg Diapamia, mutta en mä suinkaan niitä joka päivä noin ota, jos tunnen pärjääväni vähemmälläkin. Diapamit jäävät yleensä tyystin ottamatta(Säästän ne krapuloihini, koska ne ovat ehdottomasti parhaita lääkkeitä siihen vaivaan :mrgreen: ), jollei jokin juttu ihan tosissaan ahdista ja Rivatrilin kanssakin pärjään monesti pienemmällä annoksella, jos sattuu hyvä päivä kohdalle. Noin saa myös toleranssin nousun pysymään jotenkin lapasessa, jolloin pahoina päivinäkään ei tarvitse(tai tarvitsisi, joskus mulla lipsahtaa noiden kanssa, vaikkei olisi edes paha päivä :blush: ) ihan järjettömästi överöidä.

Opamox on kyllä säännölliseen ja pitkäaikaiseen käyttöön hieman huono benzo, sillä sen pitoisuus alkaa herkästi sahata eestaas sen suht lyhyen puoliintumisajan vuoksi ja tämä toki vain pahentaa ahdistusta, eikä siihen lopulta auta annoksen nostaminen, sillä eipä sitä annosta käytännössä voi loputtomasti nostella, ainakaan lääkärit eivät taida moiseen suostua. Jos siis tuntuu siltä, että Opamoxin teho ei ole riittävä, kannattaa mieluummin pyytää lääkäriä vaihtamaan johonkin pitkävaikutteisempaan benzoon, Rivatril ja Diapam ovat hyviä vaihtoehtoja.

Benzokoukku ei ole mukava asia ja ymmärrän, jos se ahdistaa ihan jo ajatuksenakin, vaikka benzot muuten toimisivat hyvin tarkoitukseensa. Jos kuitenkin tarvitsee säännöllistä benzolääkitystä, niin vähemmällä ahdistuksella sitä välttämätöntä pahaa riippuvuuttakin ajatellen pääsee, jos käytössä ovat pitkävaikutteiset benzot IMO.

Edit: Noista univaikeuksista ja Imovanesta vielä: Imovane on monelle nukahtamisvaikeuksista kärsivälle ihan käypä troppi, koska se on nimenomaan nukahtamislääke. Jos uniongelmat ovat kuitenkin laajempia, eli niihin liittyy mm. tuota heräilyä keskellä yötä asioita kelailemaan, niin silloin Imovanesta ei juuri hyötyä ole, mikäli mielii saada unta pidempäänkin, kuin vain sen pari tuntia, minkä Imovane kunnolla vaikuttaa. Tuossa tilanteessa parempi vaihtoehto on varsinainen unilääke, käytännössä siis Tenox tai Insomin.

4

Kiitos vastauksista!

Ehkä enemmän kuin mitä itse bentsot mua huolettaa, niin vituttaa se hätä mitä joutuu tuntemaan lääkityksestään. Noihin suhtaudutaan nykyään niin tiukasti että joka kääntessä ollaan kyseenalaistamassa lääkitys. Kerrankin kun otin yhteyttä hoitotahoon koska oli akuutti tarve päästä osastolle itseltään turvaan, psykologi rupesi puhelimessa jankkaamaan että sun pitäis kyllä lopettaa nyt ne bentsot ne sun ahdistustas ylläpitää. Sama kun tosi pahan unettomuusjakson aikana soitin lääkärille että nyt tartteis tehdä jotain niin oli sitä mieltä että alotetaan uusi masennuslääke ja lopetetaan imovane ja opamox… Hirveen väännön olen joutunut yli kymmenen vuotta kestäneen hoitoni aikana käymään että kirjoittavat edes noita ja sellaisen määrän joka ees jotenkuten jeesaa.

Opamox on tosiaan siitä hankala, että se vaikutus hiipuu hyvinkin nopeasti ja joskus voi tulla ahdistus ihan pelkästään siitä. Ja kun sen 4kpl joutuu melkeenpä ottamaan kerralla että siitä saa tehoja irti niin mikäli ne tulee ottaneeksi huonon päivän aamuna, saattaa illalla joutua ottamaan toiset 4. Ja sitten ne ei tosiaan riitä sille ajalle kuin olis tarkoitus.

Tästä johtuen tulee väkisinkin pari kolme välipäivää joka viikolle ja sitten on ahdistusta ja nukutaan huonosti mutta jotenkin sen kanssa on nyt pärjäilty.

Mutta koitanpa kasailla ajatuksiani ja argumentteja seuraavaa lääkärikäyntiä varten. Varsinkin tuon jatkuvan unettomuuden kanssa elämään joutuminen alkaa tuntumaan melkoisen kohtuuttomalta.

5

Niin ja kyllä mulla jonkin sortin riippuvuus noihin rauhottaviin ja nukahtamislääkkeisiin on, ne napit pyörii mun mielessä ja ikään kuin vaivaa vähän koko ajan niin kauan kuin niitä on. Varsinaiset reflat ei mulla koskaan onneksi oo olleet pahoja, parin päivän hikoilulla ja itkuisuudella on selvitty mikäli on päässyt käymään niin että lääkkeitä on mennyt vaikka tupla-annoksilla useemman päivän ennen kuin loppuvat seinään. Yleensä sitä tulee kyllä valmistauduttua niihin välipäiviin ikään kuin liukuen, päivä pari mennään pienemmillä annoksilla ennen kuin ollaan tovi ilman.

Tosta imovanesta nyt ainakin pitäisi päästä kyllä kokonaan eroon kun sen edut on haittoihin nähden niin pienet. Rauhottavien kanssa joudun kuitenkin kyllä jotenkin elämään, siitä huolimatta että ne mun mieltäni vähän kaivelee niin kuitenkin elämänlaatuni on tällä lääkityksellä parempi kuin ilman eikä sitä parantumisen eteen vaadittavaa psyykkistä työtä jaksa tehdä jos ihan koko ajan ahdistaa kohtuuttoman lujaa.

Tietty toi mun hoitokin vois olla parempaa. Nyt oli puhetta että voisin päästä vihdoin niihin adhd-testeihin ja hoitajakin jo sanoi että kyllä tässä nyt olisi aihetta selvitellä mun diagnostiikkaa vihdoin tarkemmin ennen kuin mietitään mitä kuntoutusta seuraavaksi kokeillaan. Välistä turhauttaa tämä kun itsellä on kova motivaatio mutta usein tuntuu että mikään ei vaan auta… :unamused: Masennukset luojan kiitos mulla tulee ja menee mutta ahdistus ja toiminnanohjauksen ongelmat pysyy. Ihan liian monta vuotta jo tuota psykapoleilla ravaamista takana, tiedä pääsenkö sieltä koskaan eteenpäin…

6

Voisko sulla vaihtaa ne opamoxit johonkin toiseen bentsoon? Itsellä vaihdettiin kerran tilapäisesti rivatril opamoxiin, mikä meni kivuttomasti, joskin määrä ei vastannut rivatrilin määrää. Viikossa palattiin takaisin rivatrileihin ja nyt on diapam. Välillä mulla on ollut pelkkä rivatril ja välillä noi molemmat, mutta parhain tilanne on ollut nyt pelkällä diapamilla.

7

nasaalisti joo, tota mä nyt mietin kans että voisi olla ihan fiksua vaihtaa.

Mietin jos kokeilis sellasta että ottais mun nykyistä vastaavan annoksen diapamia (15mg opamox vastaa 5mg diapam? 4kpl opamoxia on päivä-annoksein…) kerralla ilta-aikaan, niin sillä sais ehkä nukuttua ja vaikutus kantaisi vielä seuraavaan päivään? Ja sais sen hemmetin imovanen jätettyä vaikka kokonaan pois.

Kokeilin tossa pari viikkoa ilman imovanea, välillä en sitten saanut nukuttua ollenkaan, nyt oon huomannut että saan kyllä unen päästä kiinni varsinkin jos oon iltasella ottanut opamoxit, ja jokusen yön nukuin ok pelkän melatoniinin voimin. :open_mouth: Sinänsä helpottaa ahdistusta kun tietää että pääsee uneen ilman nuijanukutuslääkitystäkin, mutta siihen heikkoon unenlaatuun ja unen katkonaisuuteen ei tunnu mikään auttavan plus herään tosi aikaisin ja olen sit iltapäivällä ihan poikki.

Mut taukopäivät rauhottavista ja nukahtamislääkkeistä on kyllä auttaneet mua suhtautumaan tohon lääkitykseen levollisemmin. Ei tuu enää sellainen paniikki siitä lääkkeiden loppumisesta kun huomaa että ilmankin pärjää.

Eeppiseen saamattomuuteen tää lääkitys ei kyllä auta. :unamused: Lääkäri ehdotti että alotettais voxra uudestaan mutta itse suhtaudun siihen vähän skeptisesti.

Tavallaan mä en ees tykkää siitä valjusta olosta minkä noi lääkkeet tekee, vaimenee niin hyvät kuin huonotkin tunteet. Toisaalta se helpotuksen tunne joka tulee oikein humahtaen kun ahdistus helpottaa ja pystyy taas syömään ja nukkumaan, on aika ihana…

Välistä taas sellanen olo että tekis mieli vetästä kuuppa kunnolla sekasin kertaalleen. Ei näillä mun lääkkeillä mutta jollain. Siitä taas ei välttämättä mitään hyvää seuraa. Luen jatkuvasti huumejuttuja ympäri nettiä, mietin mistä ja miten mitäkin käsiinsä saa jne. Ei pitäis. Et vahvasti alkaa tää mun tavoite et ois holiton ja huumeeton vuosi.

8

Miks ei pitäisi? Miks et kokeile jotain psykedeeliä tai muuta hallusinogeeniä, niihin ei jää sillai koukkuun, mutta voi olla elämää mullistavia kokemuksia. Ei niistä välttämättä mitään hyvää seuraa, ainakaan ilman huolellista perehtymistä tai jos jollain tasolla tahtoo, mut jollain toisella tasolla ei.

9

psykedeelit täällä tuttuja onkin, tutuin ja hyväksi havaittu lienee psilosybiini. Siitä voi toki oikealla asenteella nautittuna olla enemmän hyötyä kuin haittaa. Tosin “tahtoo saada pään sekasin” ei mielestäni ole paras asenne siihen, vaan mieluummin sitten orientoituneena siihen että jaksaa kohdata niitä asioita joita egon hetkellinen vaimeneminen tuo esille. :slight_smile:

LSD:tä joskus kokeilin mutta friikahdin kun se trippi ei meinannut loppua millään vaikka annos oli pieni. Puolikkaan lapun jälkeen talot pomppi silmissä yms. vielä vuorokauden päästä…

10

Tosin yhdistelmästä Lyrica ja psykedeelit on olemassa vielä hirveen vähän tietoa, englanniksikaan en ole löytänyt juuri mitään. Ja se on mennyt mulla säännöllisesti isolla annoksella sen verta pitkään ettei sitä voi tosta vaan jättää vähäksi aikaa poiskaan.

enempi vähempi kans friikautti ne mdma-tripin aikana ja jälkeen eskaloituneet itsetuhoiset ajatukset. Serotoniinivarastojen tyhjenemisen jälkeen masentuneen olotilan vielä ymmärtää, mutta että vaikutuksen aikana? Vaikka onkin hyvinhyvin erilainen aine kuin psykedeelit luonnollisessa muodossa niin silti…

11

Siis onko sulle määrätty opamox nukahtamisvaikeuksiin?!? :open_mouth: En ole tollaista ennen kuullut :astonished:

Ehkä tossa tapauksessa parempi vaihtoehto olis sitten tenox, jota käytetään univaikeuksien hoitoon. Ainakin itsellä on pariin otteeseen ollut se käytössä, mutta itse olen eniten hyötynyt stellasta eli tsolpideemista. Bentsoja (rivatrilia ja/tai diapamia) mulle ei ole määrätty univaikeuksiin, vaan olen ottanut niitä 2-3 kertaa päivässä. En ole väsyttävää vaikutusta havainnut.

Onko mirtatsapiinia kokeiltu? Itse nukuin jopa 7,5 mg:llä todella hyvin, jopa liiankin hyvin, eli aamuisin olisin nukkunut loputtomasti. Kuitenkin jossain vaiheessa sekin oli tervetullutta, kun univajetta oli kertynyt tarpeeksi…

12

Opamox on siis kirjoitettu mulle päiväahdistukseen, mutta nukun sillä siinä missä imovanellakin eli uni kyllä tulee mutta unenlaatu on heikkoa. Tiedän kyllä ihmisiä joille opamoxia on kirjoitettu nukahtamisvaikeuksiin.

Mirtazapin, ketipinor yms. on kokeiltu ja ei auta. Kerran osastolla syöttivät mulle yhden illan lääkkeinä mirtazapin+atarax+lyrica+opamox+imovane+melatoniini-kombon kerralla nassuun enkä nukkunut silläkään. Kaikkensa tekevät ettei tartte tenoxia kirjottaa? :unamused:

13

^ No jos et sä tolla kombolla nuku, niin et kyllä Tenoxillakaan. Toki henkilökohtaisia asioitahan nämä, mutta itselleni paljon parempi vaihtoehto on Stilnoct kuin Tenox. En lukenut koko ketjua läpi, mutta oletko ton Stilnoctin testannut? Ja onko ongelmasi nukahtamisvaikeus vai unessa pysyminen? Itselläni kyllä on Tenox käytössä, tosin 40 mg annoksella, enkä silläkään nukahda, mutta päälle jos otan Stilnoctin, niin koen kyllä sen Tenoxin siellä taustalla pidentävän unta.

14

Joo stilnoctilla mä en nuku juuri ollenkaan, uneen ei meinaa päästä ja sit kun pääsee niin herää tunnin puolentoista päästä ihan supervirkeenä.

Ainoo mikä mul nyt tuntuu auttavan on mahdollisimman virikkeistä karsittu ympäristö ja se et saan joskus nukkua vaikka kymmeneen jos nukuttaa. ja se et saisin nukkua päikkäreitä silloin kun siihen pystyn et ees joskus sais nukku. yleensä herään siis ennen kuutta vaikka oisin yheltä saanu unta. Se vaan ei muun elämän kannalta oikein oo mahdollista.

Alan kyl tuleen hulluks tän unettomuuden kans.

Hirveeseen itsetuhoahdistukseen kiskasin sit 10 opamoxia ja 6 imovanea. en mä yleensä näin hurjia määriä. ja ei tästä ees oloja saa, on vaan pehmoinen olo ja kohta varmaan lähtee muisti pätkiin…

15

niin ja siis isoi ongelma on se unessa pysyminen. unen saantikin on vaikeeta mut siihen sentään usein lääkkeet jeesaa.

16

Juu ei mua pidä unessa edes 40mg tenox :frowning: Oon siis sairaalassa yötä sen unettomuuden takia. Mut nyt alkaa oleen sit aikalailla kaikki kokeiltu.

17

Siis sulla on joku säännöllistä unirytmiä vaativa koulu tai työ tai muu vastaava.

Ja tässä samalla voisin kysyä, jos tahdot tarkentaa aiemmin kuvailemaasi tarvetta, joskus saada pää sekaisin? Jos vaikka osaisin ehdottaa sopivaa päihdettä.

18

Valontaika,
Itsekin olen nyt sairaalassa, en mäkään tuolla Tenox 40 mg annoksella yksinään nuku, mut päälle saan Stilnoctin ja kaks Ataraxia. Mites, olisiko mahdollista, jos tohon Tenoxiin lisättäisiin jotain? Sairaala ympäristönäkin voi olla ahdistava, kun on vieraassa paikassa ja sitten se uni ei tulekaan. Vaikka mullakin yöllä menee noin monta eri lääkettä, niin kärsin heräilystä tai jos huonekaveri hääräilee jotain, niin makaan siinä unen ja valveen rajamain jossain lääkekoomassa.

19

Nnaana kirjoiteltiin samaan aikaan. Kirjasivat mut jo sairaalasta pihalle vaikka en oo nukkunut. Sinänsä sairaalat on mulle niin tuttuja paikkoja ettei ne itsessään enää ahdista jos on tutulla osastolla. En kyllä vieläkään tajua miksei ne voi mulle kotiin kunnon lääkkeitä kirjottaa, levozinia ne ois halunnu muhun tunkea mutta mä en suostu syömään neuroleptejä ikinä enää.

kyllä mä oon muutenkin huomannutettä päivät sujuu pareparempivointisena jos nyt suunnilleen menee illalla petiin ja päivällä nousee.

Osaston toveri jo mulle oman näkemyksensä lääkityksestä kertoikin eli mulle kuulemma kukkaa, koksuu ja subua. :mrgreen:

Ehkä mä nyt asiaa tarkemmin mietittyäni kuitenkin kaipaisin enemmänkin spirituaalista kokemusta kuin pään sekasin. Et siinä mielessä deelit…? Ahdistuksen helpottaminen ja itsetunnon nousukin ois toki mukava kokea, mut mieluummin vaikka jonkun olennaisen asian oivaltamisen kautta.

20

^ Ei kokaiini ainakaan auta uniongelmiin, sen voimin itse valvoin joskus kaks vuorokautta, kunnes pää sanoi poks.

Mutta ihan oikeasti, en usko, että deelitkään unensaantiin auttavat, ennemmin uskoisin niidenkin pahentavan uniongelmia, kuten ihan mikä tahansa ylimääräinen aine kehossa. Kyllähän bentsotkin jatkuvassa käytössä vain pahentavat ongelmaa, eikä unen laatu bentsojen kanssa ole niin hyvää kuin ilman, mutta on sekin toki parempi kuin, että ei nukkuisi lainkaan.

Niin, en tiedä sitten että mitä vahvempaa julkiselta ylipäänsä tippuisi enää kuin Tenoxia. Siis bentsoista. Onhan noita vielä Halcion, Dormicum ja Insomin, joista kaks edellämainittua ovat lyhytvaikutteisia, eli eivät pidä unta yllä, vaikka kuulemma aikamoisia nuijanukutuksia ovatkin. Itse en ole testannut.

Mutta joo, kokemusta on, että ei edes sairaalassa saa sitä vitun Insominia, vaikka luulis sen käytön nyt sairaalassa jos missä olevan kontrolloitua! Mä menin kesällä psykoosiin valvomisen takia, eikä siltikään tullut muuta kuin Tenoxia, paitsi sitten pakkohoidossa vasta toki Levozinia.