Valkoinen Lilja esittäytyy ja pohtii

Hei kaikki. Jonkin aikaa listaa seuranneena ja seurassanne viihtyneenä, ennen kaikkea lohtua ja tulevaisuudenuskoa teiltä saaneena ajattelen, että on aika esittäytyä. Valkoinen Lilja, 46 v korkeastikoulutettu johtoasemassa oleva nainen. Työ haastavaa ja motivoivaa. Viisihenkinen perhe, ihana aviomies, lapset tasapainoisia, eli kaikki periaatteessa enemmän kuin kunnossa.
Ja kuitenkin juon.
Tai siis join, sillä kun itsenäisyyspäivän siideri- ja glöginlipittelysession jälkeen heräsin jälleen kerran aamuyöstä kylmää hikeä valuen, ahdistuksen sudenkidat ammollaan kasvojeni edessä sysimustassa makuuhuoneessa, itseinhoa täynnä päätin, että nyt saa riittää.
Opin juomaan varhain aivan kuten moni muu 60-luvulla syntynyt. Jonkinlainen naisten vapautusliikkeen surkuhupaisa vääristymä; myös tytöt saivat juoda perskännit, ja mitä enemmän joivat sen kovempia olivat. Niin minäkin. Ja yliopisto-opintojen alkaessa alkoholi seurasi mukaan seuraelämään. Lasten ollessa pieniä juominen oli olematonta, mutta lasten kasvaessa alkoholinkulutukseni kasvoi jostain käsittämättömästä syystä, sillä mieheni ei ole koskaan ollut alkoholille perso.
Opin varhain juomaan yksin, mikä lienee tyypillisempää naisille kuin miehille. Seurassa nautin aina alkoholia hillitysti joitakin viime vuosien noloja tapauksia lukuunottamatta. Ulkopuolisten katseessa näin oman humalani asteen, ja siirryin hyvissä ajoin alkoholittomiin juomiin.
Mutta yksin juodessani - auta armias, ei mitään kontrollia. Tyypillinen perjantai- tai lauantai-ilta: teen päivällistä ja juon 1-2 isoa oluttölkkiä t. 1-2 isoa viinilasillista hyväntuulisena. Ruuan kanssa nautin pari-kolme lasia viiniä lisää (samanaikaisesti mieheni juo max samat 2 lasia) minkä jälkeen kukin tekee mitä tekee. Minulle se merkitsi tietokoneelle siirtymistä ja uuden oluttölkin avaamista. Maksimissaan määräni liikkuivat tasolla 6-7 dl viiniä ja 3-4 isoa oluttölkkiä. Sitten alkoi mukavasti ramasemaan, tietokone kiinni ja nukkumaan.
Minä en tyypillisesti juo itseäni kaatokänniin saatikka sammu. Juon, kunnes ruumis puutuu ihanasti eikä mitkään maailman huolet - saatikka ilot! - paina. Turtumista haen viinasta, hetken mielihyvää ja sitten unohdusta, etäisyyttä omaan itseeni ja siihen työtodellisuuteen jossa elän. Usein illan viimeiset minuutit pyyhkiytyvät muistista ahdistavalla tavalla.
Juomattomuus ei synnytä minussa minkäänlaisia fyysisiä oireita. Vielä. Mutta varmasti jos jatkaisisin juomista. Näen sen rajan niin selvästi jo edessäni ja siksi minun on lopetettava nyt.
Luen Loiri-seppälää parhaillaan, ja siltä olen saanut paljon. Loirin omaan tarinaan identifioidun tähänasti lukemistani eniten. Meitä yhdistää sama luonteen maanisuus ja intohimo, niin hyvässä kuin pahassa. Oiken suunnattuna nämä luonteenpiirteet ovat mieletön voimavara, mutta väärin kohdistettuna katastrofi. Juon samalla intohimolla kuin tein aiemmin tiedettä tai juoksin, nyttemmin pyöräilen.
Olo on sairaan helpottunut, mutta samalla itkuinen. Aivan kuin joku olisi repäissyt sen ohuen harson päältäni jonka suojassa ruumiini värjötteli maailmalta piilossa. Nyt tuijotan omaa alastonta peilikuvaani, ja sitä itken. En niinkään näkemääni kuin itse prosessia, sitä, että olin niin pitkään piilossa itseltäni.
Voit, voi… en taida osata selittää mikä minua itkettää, mutta ei se mitään, minua lohduttaa kovasti se etten ole yksin, vaan juuri täällä, samankaltaisten seurassa.

Semmoinen lisä minun pitää vielä edelliseen postaukseen pistää, että ongelmani ei ole ainoastaan se, että juon liian usein (n 3 pva viikossa edellä mainittu määrä, mikä on naiselle kyllä aivan liikaa :blush: ). Kyllä se suurin ongelmani on, etten voi lopettaa jahka aloitan. Ensimmäisen lasi jälkeen iskee himo, jota en hallitse. Siksi en enää usko, että minusta on vähentäjäksi (kokeiltu on…). Ja määrät ovat hitaasti kasvaneet toleranssin myötä niin, että vatsa jo oireilee (refluksi).

Tervetuloa Lilja lopettajiin jakamaan tarinaasi ja pohtimaan syntyjä syviä. Hyvä päätös, onnea matkallesi! :smiley:

Rehellistä tekstiä, josta ilmeni tilanne harvinaisen hyvin. Oma tilanteeni oli hyvin paljon samanlainen kuin sinulla, vaikka joinkin kerran viikossa hyvin suuria määriä. Kun aloitin, en pystynyt lopettamaan. Jonkinlainen pakko ajoi minut aina juomaan. Suhteellisen vakava myrkytystila kerran viikossa ei enää nelikymppisenä tuntunut kivalta, joten lopetin juomisen kokonaan. Sen jälkeen elämänlaatuni on kohentunut ratkaisevasti, työt sujuvat ja itsetunto on korkealla.

Tervetuloa toteuttamaan hyvä päätös!

Tämän kun kaikki hoksaisivat, että tosiaankin ovat itseltään piilossa. Tarinasi on omanlainen, mutta niin samanlainen tai samoja elementtejä, kuin lähes kaikilla juovilla ihmisillä. Viina on niin iso osa persoonaa, ettei sitä oikein ymmärretä ja eikä siitä voida luopua, kun tuntuu siltä, että ei ole enää mitään, jos ei ole sitä juomisen mahdollisuutta. Jotkut koettaa tilkitä juomisen/alkoholistisen elämänsä lääkkeillä ja löytävät mitä parhaimmat selitykset niiden käyttöön.

Se että olet nyt nähnyt oman prosessisi, miten olet hakeutunut siihen jamaan, jossa olet nyt alkanut hahmottamaan kuka sinä olet, niin siitähän ei ole isokaan matka siihen prosessiin, joka pitää sinut raittiina. Sinulla on kaikki elementit käytettävissä. Sinulla on mm perhe jonka avulla voit nähdä heijasteet mitä juominen ja tai siitä luopuminen tuo tullessaan.
Sinulla on mahdollisuus joko valehdella lisää tai olla valehtelematta. Sinulla on mahdollisuus juoda tai lopettaa se juominen. Sinulla on mahdollisuus hakea apua tai olla hakematta sitä. Sinulla on mahdollisuus yhä vieläkin laiminlyödä itseäsi, perhettäsi, elämääsi tai alkaa muuttamaan tekemisiäsi, ajatuksiasi ja uskomuksiasi. Sinulla on ennenkaikkea avain omaan onneesi, sinulla on “peili” siinä edessäsi ja jos et pidä näkemästäsi, niin hae ja ota apua vastaan, niin yksinkertaista se on. Kukaan meistä ei ole pitänyt siitä peilikuvasta, mutta se muuttuu, jos annat itsellesi mahdollisuuden.

Tänäänkin on erinomainen päivä olla ja elää raitista elämää, sekä löytää syyt jatkaa sitä. Juomiseenkin voi löytää syyt ja jos ne on paremmat, niin juominen jatkuu, mutta tarinaasi lukiessa en oikein usko, että sinullakaan ole yhtään sen paremmat syyt jatkaa juomista, kuin ei minullakaan ollut, kun kaikki oli hajoamassa altani. Varsinkin henkinen kantti olla ja elää niissä valheissa.

Tässä jotakin sepustusta ja jätän muillekin tilaa ja ainakin sinulle puhua lisää omasta tiestäsi kohti elämää jota ei tarvitse katua.

[Poistettu asiatonta. -Päihdelinkin toimitus]

Lasolarska kuule,
sinun juttuja on hauska yleensä lukea. Nyt sinä olet mielestäni ilkeä ja ihan aiheetta. Tänne kirjoitetaan ja näitä juttuja luetaan syystä, että aiotaan/halutaan/suunnitellaan alkoholin käytön lopettamista tai on se jo lopetettu. Ihmisillä on eri asteisia ongelmia kyseisen liemen kanssa ja ihmisten taustamuuttujat vaihtelevat, mutta päämäärä täälä on sama, kuten yhteinen vihollinen myös: alkoholi. Tänne on yhtä tervetulleita hevijuuserit, tissuttelijat, shamppiksen kilistäjät kuin lason ritsaajatkin. Raitista iltaa sinulle Arska ja myös sinulle Lilja :smiley:

Eipä tuosta Arskan pelkästä kateudesta johtuvasta ilkeilyviestistä kannata välittää.

Ei täällä kilpailla siitä kuka on kovin dokaaja vaan mieluummin siitä kuka on raitis tekemättä siitä turhaa numeroa ja antamalla jokaisen toipua tavallaan.

Hehheh Lasolarska kyllähän se vituttaa,kun miettii vanhana mitkä mahdollisuudet liotti lasolissa ja muissa litkuissa itseltään viemäriin.Mutta siitä ei ole fiksua ärhennellä toiselle noin alkeellisella tavalla.

Jätä Lilja omaan arvoonsa.

Lueskelen taas näitä ketjuja. Salibandystä kultaa,jeshjesh hyvä Suomi. Missä mun motivaatio on paitojen silitykseen?
Hukassa toistaiseksi.

Soon moros. Tänään on selvä päivä.

Kiitokset kannustuksesta, Rahvas, Basilica, Dave ja Myrskylyhty. Ei tämä tiinakurri pienestä vittuilusta pelästy. Ja riippumatta siitä, mitä sinä Lasorarska juomismääriäni irvailet, niin ne ovat olleet minun kokoiselleni ihmiselle kyllin suuria aiheuttaakseen krapulaa, muistikatkoja ja riippuvuutta. Minulla on alkoholiongelma, vaikken katuojassa vielä ryvekkään. Lisäksi; eikö ole viisampaa lopettaa ennen kuin perhe heittää pellolle, työ menee alta ja huomaa heräävänsä katuojasta? Jos pärstäkertoimeni, ts yhteiskuntaluokkani ja kaikki se mitä kuvittelet minunkaltaiseni ihmisen esittävän ärsyttää noin tavattomasti, niin pyydän ystävällisesti että jätät tämän ketjun jatkossa lukematta ja rauhaan. Löytyyhän tuolta muitakin ketjuja. Ei alkoholiongelma yhteiskuntaluokkaan tai sukupuoleen katso, tässä suossa ryemme enemmän tai vähemmän syvällä aika lailla tasa-arvoisesti.

Viikonloppu on joka tapauksessa sujunut alkoholitta glögijuhlista ja ravintolaillasta huolimatta. Ravintolassa tosin tarjoilija kysyi, miksi vettä tilaan, mikä tuntui aika hyökkäävältä. Koko pöytäseurue hiljeni ja kääntyi katsomaan. Kysyykö kukaan tarjoilija asiakkaalta miksi tämä juo viiniä ruuan kanssa?

Mukavaa ja selvää viikonlopun jatkoa kaikille.

Ai niin. Siinä minä Lasolarskan kanssa olen aivan samaa mieltä, että tänä päivänä on suoranainen ihme saada (etenkin meidän humanistien) korkeakoulutusta vastaava vakityöpaikka. Viidentoista vuoden pätkätöiden ja kausittaisten lyhyempien työttömyysjaksojen jälkeen kulttuurialalla sitä osaa arvostaa erityisen paljon.

Näinhän se asia juuri on. Juominen kannattaa lopettaa silloin, kun ymmärtää olevansa pohjalla. Jokaisella se “pohja” on eri syvyydellä. On kovin harvinaista oppia toisten tekemistä virheistä. Fiksuimmat osaavat kuitenkin ynnätä yhteen oman jatkuvasti pahenevan alkoholiongelmansa ja ojanpohjalle asti vajonneen ihmisen kohtalon. Kysymys on loppujen lopuksi vain ajasta.

Aloittaessani oman raittiuteni katkolta kuulin kertomuksen uskovaisen perheen äidistä, jonka puoliso oli tuonut puolipakolla katkaisuhoitoon. Syynä oli salaa ostettu viinipullo, jota rouva oli viikon verran lipitellyt. Kovasti jäin miettimään, oliko tuomio oikein vai väärin; alkoholisti vai ei - yhden viinipullon jälkeen.

Helpompaa ja viksumpaa se raitis elämä on aloittaa, kun jäljellä on vielä työ, terveys, perhe ja asunto. :laughing:

Valkoinen Lilja,
Tissuttelija Kori esittäytyy. Olen ehdottomasti samaa mieltä kuin Smokki & Sikari, pohja on erilainen eri ihmisillä. Minullakaan ei ole mitään mokia eikä aamujuomisia yms. ollut. Perhe on jäljellä. Olen varhaiseläkkeellä, mutta työn suuressa kansainvälisessä yhtiössä ikkunapaikalla olen hoitanut aina esimerkillisesti. Itse vain tiedän, että juomiseni on nykyään pakonomaista ja myös se, että en pysty lopettamaan siihen mihin olin päättänyt. Jos päätän juoda pari lasillista illalla meneekin koko pullo, siis viiniä. Olen retkahtanut, mutta koko ajan raitistumisen halu on vahvempi ja uskon, että tästä vielä selviä.
Olen käynyt AA-ryhmissä kohta vuoden ja kyllä siellä tapaa todellakin sekä meidänlaisia tissuttelijoita (usein naisia) että koko päivän ja ajan alkoholin hankkiseen käyttäneitä ihmisiä. Myös sosiaalinen ja taloudellinen asema vaihtelee vankila- asuntolataustoisista menestyviin yritysjohtajiin, arkkitehdin ja lääkärin olen jo tänä aikana tavannut. Joten eipä se tietokaan auta tähän sairauteen. Omaa halua tarvitaan.
Olet oikeassa paikassa täällä.
Toivotan menestystä raitistumisessasi.

Itsekin olisin halunnut lopettaa aikaisemmin, siis näin jälkikäteen katsottuna, mutta minun piti katsoa koko pakka läpi, ettei jäänyt mitään epäselvää, miksi pitäisi palata kentälle.
Kertoisitko miten sinä olet alkanut toimia? Siis oletko hakenut muuta apua ja tuke, kuin plinkki? Oletko puhunut päätöksestäsi jollekulle? Mitä perheesi sanoo ja tai oletko puhunut heille päätöksestäsi ja syistä siihen…
Onko sinulla AA tuttu, entä onko joku ihminen jolle voit avautua aivan kaikesta, jotta elämääsi vaivaavat asiat lakkaisivat painamasta harteita. …

Ei ole pakko kertoa, mutta meillä kaikilla on oltava jokin tapa toimia ja pysyä tietoisena itsestämme ja riippuvuudestamme. Jotkut voivat lopettaa spontaanisti, mutta kyllä siihenkin päätökseen on pitänyt juoda jokunen “onnistunut” ilta ja pari perhettä sekä työpaikkaa, ennekuin järki alkaa pelata.

Tässä taisi olla ongelma miehellä, eli kontrollifriikki. Toivottavasti äiti pääsi eroon miehestä.

Miehen kanssa en ole tästä kamalan paljon jutellut viime aikoina. Hän pitää tissutteluani turhanpäiväisenä, mutta ei näe, että minä seison ongelmakäytön rajalla. Kannustaa tietenkin lopettamispäätöksessäni, mutta mitään syvällisempää dialogia en kyllä saa hänen kansaan aikaiseksi tämän teeman tiimoilta. Sen sijaan luen kaiken mitä käsiini saan lopettaneista ja kirjotan ahkerasti omia ajatuksiani paperille. Linkki tuntuu tällä hetkellä tarpeeksi voimakkaalta tukiverkostolta. Muiden tarinoita lukiessaan opii vähitellen hahmottamaan omaansa. Koska mielessä koko ajan vaani pelko siitä, että voimat eivät ehkä sittenkään riitä olen päättänyt hakeutua AA:han heti kun alan horjua. Vielä se ei tunnu tarpeelliselle.