Valinta

Elää vai kuolla, elää vai juoda? Näitä nyt mietin. Sillä olen valinnan edessä ja tästä valinnasta riippuu koko loppuelämäni. Olen juonut niin kauan, säännöllisesti ja välillä määrällisestikin paljon. Viiniä ja siideriä. Viinaa. Votkaa, giniä, kossua.

Olen päälle nelikymppinen nainen, kahden nuoren aikuisen äiti, juovan miehen vaimo, juovan isän ja raivoraittiin äidin lapsi. Lapsena näin ja koin millaista on kun vanhempi juo ja kaikki kärsii. Silti minusta tuli itsestäni samanlainen. Ei tosin heti, vaan kolmekymppisenä. Aloin käyttää rentoutumiseen alkoholia. Hermoilin töissä ja kotona, joten mieheni osti siideriä, jotta en olisi niin kireä. Ja en niin välittäisi hänen juomisestaan. Se auttoi, kestin olla juovassa seurassa paremmin, ei tullut erottua. Aluksi otin vain sauna iltoina ja 1-4 siideriä, joskus en niitäkään. Ostimme talon ja työmäärä lisääntyi. Tarvitsin rentoutumiseen yhä enemmän alkoholia.

Tuli viini. Ja tonkka. Varmasti tuli mentyä töihinkin humalassa. Autollakin. Yritin aina välillä olla ilman ja olen onnistunut pisimmillään puoli vuotta, viikkoja ja päiviä. Aina on helppo aloittaa uudestaan. 3-8 annosta illassa. Joka ilta useamman vuoden ajan. Kahdeksan vuoden?

Kroppa ja mieli ei kiitä. Lapset ovat rakkaita, mutta jollain tapaa olemme kaukaisia. Olen ollut ilkeä kotona ja töissä. Töissä olen pärjännyt ja ne hoitanut. Hampaat, suu, ruokatorvi ovat kärsineet, vatsa on iso ja kipeä, lihasvoima raajoissa heikko, verenpurkaumia. Asioita, jotka kertovat pitkällisestä alkoholinkäytöstä, vaurioita. Masennusta ja unettomuutta. En saa mistään kivasta kiinni. Ensi kertaa olen myös töissä huomannut, että uuden aloittaminen tökkii. Kevään tiedossa oleva työnkuvan muutos ei houkuta vaan kauhistuttaa. Ei vaan jaksaisi keskittyä…

Vakavasti sairastuminen pelottaa, ehkä olen jo sairas. Olenkin ajatellut, että koronan sijaan kuolen viinaan. Ainakin, jos jatkan näin. Apua pitäisi hakea, mutta kukaan ei ole ollut huolissaan juomisestani. Kotona se on erittäin mahdollista ja tunnen, että suorastaan välttämätöntä. Onko edes kotia, jos en juo? Työterveyden kautta en saa apua, kokeilin jo. Eivät uskoneet. En ole varma uskoisiko hammaslääkäri, jos kertoisin. Kaksi hammasta olen menettänyt ja luulisi hammaslääkärin tajuavan mille… Anteeksi olen ilkeä ja ymmärrän, että vastuu avun hakemisesta hanakammin on minun vastuullani ja sen vastaanottaminen. Täytyy myöntää, että olin niin kettuuntunut näkymättömyyteeni, etten syksyllä mennyt labroihin. Ei niissä tainnut olla edes maksa-arvoja…

Voin kyllä ilokseni kertoa, että tänään saan olla ilman alkoholia ja ihan omasta valinnasta. Minun on pakko, jos aioin elää. Kiitos kommenteista, jos haluatte niitä kirjoittaa. Ja kiitos, jos ette. Kiitos neuvoista, haukuistakin ja kyseenalaistamisesta. Tämä oli vain minun juomistarinani, ei sitä ole pakko kenenkään uskoa. Eikä edes siihen, pystynkö olemaan juomatta.

Tänään pystyn.

Hei Kissinen!
Luin kirjoituksesi ja mietin mitä vastata…
Pystyt paljon tekemään itsesi hyväksi. Huomaan sen kirjoituksestasi. :wink: Ehdottaisin Sinulle että kävisit Päihdehoitajan juttusilla. Kerrot alkoholi ongelmasta ja pyydät päästä maksakokeisiin. Ehkä se auttaa alkuun ja hahmottamaan todellista tilannettasi. Pyydä maksakokeiden tulokset päihdehoitajalle ja käy hänen vastaanotolla katsomassa tulokset. Kun näin pääset alkuun on helpompi puhua asiasta. Antabuksesta ehkä tiedätkin, harkitse sen käyttöä. Päihdehoitaja antaa siitäkin lisätietoa.
Kirjoittele taas.
:smiley: :smiley:
Putkis

Heippa Kissinen!
Tilanteesi kuulostaa valitettavan tutulta. Olin hyvin samanlaisessa tilanteessa liian monta vuotta.
Suosittelen Ira Koivun kirjaa Viinistä vapaa ellet ole vielä lukenut. Luin tuon kirjan muutama kk sitten ja se oli minulle silmiä avaava ja jotain siitä jäi kytemään alitajuntaani. Nyt korkkini on ollut kiinni 22 päivää vaikka en olisi ikinä uskonut pystyväni tähän puhumattakaan siitä että ihan oikeasti tuntuu siltä että haluan olla juomatta enää ikinä. Elämä tuntuu nyt aivan uudelta ja ihmeelliseltä!
Kovasti tsemppiä ja voimia sinulle!

Huomenta ja kiitos Putkis sekä Vapaaksi-78. Tulihan tuota valvottua puoli yötä, mutta sieltä se uni tuli lopulta. Häpesin ajatuksissani kaikkea, kaivelin menneitä ja yritin löytää hyvää asentoa, sillä närästi niin karmeasti. Juu, Somacia otin, mutta silti.
Herättyä olo oli parempi ja nyt tässä on tehty vaikka jo mitä.

Pitäishän sitä käydä lääkärissä jo vaikka tän närästyksen takia ja siellä päihdehoitajalla. Yritän toiselle paikkakunnalle kysyä ja mieluiten kysyisin yksityiselle, monestakin syystä. Pitänee tutkia asiaa. Onneksi tässä on mahdollisuuksia monenlaisia.

Häpeä. Olen kantanut koko elämäni mukanani häpeää ja se on hyvä renki, mutta huono isäntä. Häpeä auttaa oppimaan joitakin asioita, mutta kun sen päästää liiaksi ääneen siitä on haittaa. Häpeä on vain tunne, toiset eivät välttämättä muista enää koko hävetyksen aiheuttanutta asiaa, mutta itse sen tuntee nahoissaan ja se palaa aina muistuttamaan itsestään. Häpeä. Minä aina ajattelen, että ihmiset muistavat mokani, vikani, ulkonäköni virheet ja sellaiset asiat, jollainen en oikeasti ole, jollaiseksi minua on ehkä haukuttu? Koulukiusatulla on ehkä sellainen olo koko elämänsä, tai vanhempansa alistamalla lapsella tai meillä kaikilla, mutta toiset osaavat käsitellä sitä. Minäkin opin, enkä enää alkoholilla. Se on nimittäin kierre, kun otat häpeään alkoholia niin koko ajan vain hävettää enemmän, koko ajan vain peität enemmän ja taas häpeät, että valehtelit ja peittelit.

Rehellisyys. Opettelen olemaan rehellinen. Rehellisyys on totta. Se ei ole edes tunne. Voi sanoa, että tunnen olevani rehellinen, muttei oikein, että tuntuupa rehelliseltä. Rehellisyys on oikein. Rehellisyyskin voi loukata, mutta voi opetella ilmaisemaan rehellisyyttä rakentavasti.

Olen itseäni ja muita kohtaan rehellinen ja sanon: olen riippuvainen alkoholista, joka on muuttanut käytöstäni. Ei vain alkoholi, vaan myös riippuvaisuus. Olin jo nuorena tyttönä riippuvainen, vaikken silloin juonut. Ärtyilin, kun en päässyt juomaan. Kiukkusin, kun en saanut huomiota. Suutuin, kun en saanut hyväksyntää, sellaista kuin itse toivoin. Olin hyvin itsekäs ja riippuvainen. Läheisriippuvainen.

Pyydän anteeksi ja olen suunnitellut raittiin illan.

P. S. Alakulo juomisen jälkeen kestää 10 päivää. Ei sen kauemmin. Tuntuu kuin olisi toipilas. En ole hirveän alakuloinen, vielä.

Tsemppiä Kissinen sinulle!

Hienoa että olet kirjoittanut tänne omasta tilanteestasi. Minulle ainakin se että edes tänne uskalsin vihdoin rehellisesti kertoa missä mennään oman juomisen suhteen, oli yksi iso ja toivottavasti lopullisen käänteentekevä asia.

On varmasti hyvä jossain vaiheessa käydä tarkistamassa että terveyden suhteen kaikki on ok ja ehkä saada myös ulkopuolista keskusteluapua, mutta koska ja kenen kanssa tämän tekee on yksilöllistä. Olen jo aiemmin omassa ketjussa sanonut että en vielä halua käydä missään terveystarkastuksessa, vaan haluan saada raittiutta pidemmälle ja omaa oloa parantumaan, ennen kuin voi puhua siitä lääkärille tms.

Kirjallisuus ja lukeminen, etenkin vastaavassa tilanteessa olevien tarinat ja alkoholismin ymmärtäminen fysiologisesti ja psykologisesti on minulle myös tärkeää ja on auttanut jatkamaan raittiina oloa.

Mutta kaikkein tärkein minulle on kuitenkin se oma halu, joka on kaiken pohjalla ja tällä kertaa syvällä sydämessä: en halua enää juoda.

Kuten sanoin, tsemppiä kovasti sinulle ja kirjoittele tänne edelleen, jos koet siitä olevan sinulle apua.

Kiitos Tavallinennainen. Kiitos tsempistä. Toivotan sitä sinullekin. Sitä tulee tarvitsemaan koko loppuelämän.

Päivät sujuvat hyvin, kun on tekemistä. Illalla on mielihaluja, joita helpotan toistaiseksi sipseillä ja tikkareilla. Iltaisin ei ole helppo saada unta ja vaikka nukahdan, heräilen. Välillä koskee vatsaan. Närästys on jo helpottanut.

Olen puhunut kotona alkoholinkäytöstäni ja riippuvuudestani siihen. Pyynnöstäni minulle ei ole hankittu kotiin juomista, mutta tiedän sitä olevan ja mahdollisuus sen hankkimiseen on myös olemassa. Mutta toki olisi yksi elävällä ihmisellä myös, kyllä alkoholisti keinon keksii.

Mies juo olutta. Ainoa alkoholipitoinen juoma, jonka makua inhoan. En pysty ottamaan suullistakaan. Hajuakin inhoan. Onneksi. Mistä lie kehittynytkään inho mallasjuoma kohtaan, syönhän leipääkin.

Eipä tässä erikoista, katson sarjaa joka kertoo 1919 luvun jengihistoriasta ja poliisista, joka tuli puhdistamaan Birminghamin slummeja. Tykkään historiasta ja draamasta. Olen ajatellut, että voisin ommella 1920 luvun tyylisen puvun. En ole ommellut pitkään aikaan, ainakaan mitään iso töistä. On mulla toinenkin käsityö harrastus, miniatyyrirakentaminen. Perjantaina ajattelin käydä tarvikkeita. Ja sisustaminen, olisi kiva remontoida ja sisustaa kotia. Kun nyt näkee vähän selvemmin, niin meille kävis semmoinen Art decon ja siirtomaatyylin harkittu yhdistelmä…

Ja olen harrastanut lumitöitä. Koko ajan tulee lisää. Kola on järkyttävän painava ja äsken jätin kynnyksen auraamatta… Pitää mennä uudestaan. Voimia kaikille, lumitöihinkin.

Kirjoitan toisen kerran tänään, kokeilen auttaako. Ärsyttää… Onneksi Alko menee ihan just kiinni, joten keskityn ajattelemaan ja tekemään muuta. Kirjoitanko tähän mitkä asiat ärsyttää? Jos teillä olis vaikka samoja… Ok. Nämä on semmoisia, joille voi tehdä jotain ehkä.

-tuli paha mieli, kun ei perjantaina lähdetäkään tytön luo. On muuta menoa ja ajokeli on huono. Ja korona tilanne tottakai.
-lunta vaan satoi, eikä lumitöistä ollut mitään apua.
-kissalla on kiima ja se huutaa koko ajan. Koira söi paskan.
-miten voi tuntua monojen narina pahalta korvissa. Kokeilkaa, jos ette usko.
-ihmisten, ihan läheisten asenne tätä koronaa kohtaan, vaikka ne on määrätty karanteeniin niin eikun kauppaan, kun ei tunnu yhtään sairaalta. Ei ole kellään muulla mitään väliä. Eikö kukaan halua, että tämä joskus loppuu ja ihmiset vois halata lapsiaan. :cry:
-söin muffinsseja ja tuli öllö olo, oma vika, mutta ärsyttää, kun pitää syödä.
-telkkarista ei tule mitään ja kurniva kissa kiipeilee.
Alko on onneksi kiinni, ollut jo 8 minuuttia.

Kyllä vähän helpottaa kirjoittaa nämä ylös. Yritän hengitellä, joku sanoi, että hengittäminen auttaa ahdistukseen ja suuttumisen. Ja ajan kuluminen mieli tekoihin. Riippuvuuteen ei. Siihen pitää tuumata muuta.

Aika huonoja nuo minun ärsytyksen aiheet.

Tämä päivä oli parempi. Heräsin, kävin lenkillä, tein kunnon aamiaisen puuroineen kaikkineen. Tein lumityöt ja katselin telkkaria, sitten päätin laittaa keskellä päivää saunan ja kävin vielä ottamassa hiet ennen saunaa, lapioimalla lunta. Sitä riittää, nyt sitä alkaa tulla katoltakin. Painavaa lunta.

Kyllä minä joskus vapailla muutenkin käyn keskellä päivää saunassa. Tykkään saunomisesta. No, ihan vissyä saunajuomana.

Sitten laitoin teetä ja tein teen kanssa suolaisia ja makeita herkkuja. Ja nautiskelin.

Katsoin rutto-ohjelman. Ja juttelin nuoremman lapseni kanssa tästä päätöksestäni, kun hän ihmetteli herkutteluani. En vissiin muulloin herkuttele. Ei tainnut uskoa, että aion jättää juomisen. Ei kai ihme.

En ajatellut ottaa syömisestä seuraavaa addiktiota, mutta jostain syystä syötättää. Olen yrittänyt, etten ihan vain tylsyyteen syö, vaan ruokailu olisi säännöllistä. Tuskinpa työviikolla joudan mässäilemään. Sitä paitsi tein lumityöt… Kauhea selittäminen! Söin, enkä kadu. Hyvä, kun söin. Syön ja liikun. Perhana.

On mulla ylikiloja. Ja olis kiva pudottaa edes pari. Mutta hyvin hellästi, ilman kaikki tai ei mitään hampaat irvessä-ajattelua. Virpi Hämeen-Anttilan sanoin, nauttia elämästä, terveellisestä ruoasta ja liikkumisesta, nukkumisesta - ja paino loksahtaa kohdalleen. En minä enää tässä iässä odota mitään ihmettä, muuta kuin siinä, että jokainen raitis päivä on minulle ihme. Nuorimmaiseni oli ihan iloinen päätöksestäni. Ja minä, että puhuimme.

Huomiseen. Meinasin hankkia uuden tyylin hiuksiin. Maski päässä. En muista milloin kävin kampaajalla, no sen olen näköinenkin. Pakko vähän siistiytyä ennen töihin menoa.

On mennyt useampi päivä siitä, kun olen kirjoittanut tänne. Töissä on aika mennyt ja vapaalla nyt viikonloppu. Täysin ilman alkoholia en pystynyt olemaan, vaan repsahdin. Mutta sitten taas kokosin itseni ja eikun uutta yritystä. Löysin sellaisen apu kanavan kuin Neuvoa-antavat. fi ja sitä kautta myös osaavia, asiaan perehtyneitä ihmisiä.
Tulevasta en tiedä, mutta perheeni on herännyt myös asiaan. Olenkohan liikaakin lukenut ääneen alkoholi haitoista? Kovasti olen puhunut sen haitoista itseeni. Onhan se totta, että jos ja kun en juo, on päivärytmini hyvin erilainen. Eli kai miehenikin on tuntenut ihmetystä, että Hei, se meni nukkumaan… Tai Hei, se heräsi eikä pötkötä krapulassa puolta päivää pilalle.
Olen nyt luopunut myös sokerisista herkuista, koska huomasin niiden pitävän yllä jonkinlaista sidettä alkoholiin. Olisiko sokeri?
Mieheni laittoi korkin kiinni ja samoin aikuinen poikani. Olen onnellisen yllättynyt, että yhdessäkö tästä nyt jatketaan. Puhumme toisillemme, miten paljon parempi on olla ilman ja vaikka ulkoilla. Ulkona lenkkeilystä onkin tullut ajanvietteistä parhain.
Ei tässä nyt muuta. Rukoilen, että jaksamme pysyä erossa alkoholista ja löydämme elämäämme kaikkea muuta. Haluan, että poikammekin näkee, että raitis elämä on parasta. Ei hän paljon ole ikinä ottanut, mutta silti. Kaikkea hyvää teille, kirjoittelen ehkä silloin tällöin kuulumisia - nyt kun kertoilen auttajilleni asioista ei ole sillä tavalla koko ajan tarvetta kirjoittaa. Tsemppiä kaikille, hienon valinnan olemme tehneet - siitä olen ainakin varma. Nyt vain sitä kohden.

Todella hieno muutos. Yhden raitistujan sijasta kolme. Yhdessä teidän onkin hyvä edetä, tuette toinen toisianne.
Retkahdukseenkin suhtauduit todella oikein, uutta alkua vain, paremmilla voimilla ja lisääntyneellä tiedolla.
Toivotan onnea ja tsemppiä koko perheelle. :smiley:

Hyvä jos menee kolme kärpästä “yhdellä iskulla”!

Itse olen joskus juonut muutaman kerran illassa sen vähän päälle 10 annosta. Nykyisin juomisen suhteen menen melkein 0-linjalla. Pistää kyllä miettimään juomisella ei ole itelle mitään positiivista annettavaa. Edes nousuhumala ei ole mulle aidosti se tila, missä haluan olla. Parempi sitten olla melkein ilman alkoa.

Tässä sitä mennään päivä kerrallaan. Korkki on kiinni pysynyt ja jutellaan päivittäin näistä. Vatsa oikutteli, mutta nyt helpottaa. Ollut pari stressaavaa päivää ja pää kipeytynyt tästä kaikesta. Mietin miten rentoutuisin. Tein rentoutusharjoitteen, vähän helpotti. Täytyy löytää uusia keinoja elämään. Mua niin välillä harmittaa, kun ajatus ei luista tai hoksottimet pelaa. Ja sekin harmittaa, että välillä hermostuu. Ei paljon, mutta kuuluu se äänestä. Ois niin ihana olla näkymätön ja kuulumaton ja poissa keskiöstä. Kuolemaa olen ajatellut myös. Mies jaksaa olla positiivinen, ei sillä ole mitään. Nyt se laskee kuinka paljon säästää kun ei juo. Hullua muuten, miten tuotakaan ei koskaan ajatellut. Järjetöntä. Lisäys meitä on muuten neljä korkin kiinni kiertänyttä. Tyttö omillaan päätti myös, ettei ota edes sitä yhtä lonkeroa. Kokonainen perhe! Positiivinen rakas ajatus, että kokonainen perhe katkaisee ikiaikaisen juomisen… Rukoilen, että saamme olla juomatta ja tämä päänsärky lakkaa…

Kohta kaksi viikkoa ilman, me molemmat. Tai kaikki. On mulle herkut maistuneet ja välillä kauheita mielitekoja, mutta sitten muistan, että se on hetken hurma ja juoma loppuu kesken. Se loppuu aina.
Olen riippuvainen alkoholista. Tulen aina olemaan. Toivon silti, että saan olla selvin päin tänään ja huomenna. Ja olisin ihan suht mukava ihminen. Minua inhottaa, jos käyttäydyn selvinkin päin tyhmästi. Haluan ihmisten ilmoilta pois… ? Minulla on vain ikävä haaste, joudun töiden takia olemaan yhä enemmän esillä ja äänessä. Vastuu kasvaa. Ja voinko sanoa ei? Sitä ei kuulla… Eitä ei ole olemassa. Olen itkenyt ja ajatellut, että ainoa keino olisi sairastua, kuolla tai karata, muuttaa muualle. On tärkeää käydä töissä, jos kieltäydyn, työtä ei ole.
Rakkaani kannustaa minua. Hän uskoo minuun ja toivoo, että jaksan töissä vielä. Mikä pitää ihmisen töissä? Velka.
Saan kohta pitsaa. Mennään saunaan. Olen katsonut tänään kaksi hyvää elokuvaa, yhden dokumentin ja tehnyt pipo päässä verstaallani hommia. Olen sahaillut projektiini lautoja, niistä tulee lattia. Elämässäni on hyvää ja kaunista. Siksi en ole valmis vielä luovuttamaan.

Hei kissinen. Ihana tuo sinun listaus asioista mitkä sillä hetkellä ärsyttää☀️
Tuollaista listausta voisin itekin koota ja myös sitten listaa mitkä asiat on hyvin, ilahduttaa ja mistä voi olla kiitollinen. Tänään on perjantai ja tämän viikonlopun suunnitelmiin ei sisälly kännääminen ?