Valheiden verkossa

Hei kaikille!
Olen 23-vuotias tuore vaimo jolla on oma ihana koti ja mökki rakenteilla. Kulissit kunnossa KIRJAIMELLISESTI!

Minä ja 2 pikkuveljeäni jäimme orvoiksi marraskuussa 2009 ja sen jälkeen elämä on ollut todella viinan huuruista. Lipitän usein olutta mieheltäni salaa ja kaljaa meneekin 12-36pulloa viikossa. Baari-iltoina en edes ajattele paljon sitä kuluu kun silloinhan on lupa juoda?
Kotona “salaa” juomisesta jää kuitenkin helposti kiinni, siksi keksinkin usein tekosyitä että voin lähteä maaseudun rauhaan ja siellä ne päivät kuluvat olutta lipitellen…

Tänävuonna sain syytteen törkeästä rattijuopumuksesta, jonka seurauksena sain 1,5kk ajokieltoa, puolen vuoden ehdollisen ajokiellon ja yli 800e:n sakot…Miehelleni ja sukulaisille kerroin ajaneeni törkeää ylinopeutta, eivätkä he siis tiedä asiasta.

Viimeaikoina kaljanjuonti on ajanut minut ottamaan töistä “sairaslomapäiviä” krapulan tai juomisen himon takia.
Alkoholin käyttö on myös suurin syy riitoihin minun ja mieheni välillä.

Olen ehkä maailman huonoin ihminen puhumaan, siksi en halua ammattiauttajan juttusille. Tajuan kuitenkin tilanteeni ja sen että näin en voi jatkaa. Alkoholin käytön lopettaminen 23-vuotiaana tuntuu vaan liian isolta askeleelta…

Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen?!

Tervetuloa palstalle! En nyt ehdi kirjoittaa enempää, mutta tilanteesi kuulostaa aika vakavalta ja toivon sinun löytävän siihen ratkaisun. Minä lopetin juomisen 23-vuotiaana ja nyt ikää on 25 vuotta. Omat kirjoitukseni löytyvät tuolta lopettajien puolelta.

Tässä päivän mittaan tilannettani pohdittua päädyin tulokseen että ensi töikseni laadin itselleni selkeät tavoitteet kuinka paljon voin juoda ja milloin.

Tein päiväkohtaisen kuukausitaulukon ja siihen joka viikolle tavoitteen. Marraskuussa sallin itselleni 10 annosta alkoholia ja nämäkin on jaettu kahdelle eri viikonlopulle, sama homma joulukuussa.
Eli loppuvuonna suon itselleni 4 päivää, joista jokaisena saan nauttia 5 kaljaa.
(tälläinen tekniikka lukemani mukaan auttaa vähentämään juomista ja etenkin harrastamaani “tissuttelua”, koska en edelleenkään usko että pystyn täysin lopettamaan)

Tipattomasta tammikuusta en lupaa vielä mitään…

Aluksi viikko kerrallaan ja tämän viikon tavoitteena on 0 kaljaa!

.

Hei, Aulitar!

Itse painin saman pirun kanssa ja juuri tuolla “juomakalenterilla” olen onnistunut viettämään hyvän syksyn. Itselleni ongelmastani puhuminen on myös äärimmäisen vaikeaa, mutta elokuussa otin lopulta puhelimen kampeen kiinni, tosin humalassa, mutta kuitenkin, ja hain apua. Omalle kohdalleni sattui todella empaattinen ja ammattimainen päihdelääkäri. Hän on itsekin taistellut alkon kanssa vuosia ja ehkä juuri tämän takia hän tuntuu tietävän täsmälleen mitä pääni sisällä milloinkin tapahtuu. Itselleni lyhyt juomaton kausi ei ole ollut suuri ongelma, mutta lopulta raitisjakso on aina saanut pään hajoamaan ja luisu on alkanut pikku hiljaa kohti entistä humala-krapula-humala-krapula-selvä päivä-humala-jne jaksoa. En ole vain kertakaikkiaan pystynyt ajattelemaan itseäni raittiina lopun ikää. Juuri tälläisenä päivänä oli kalenterissa lääkärikäynti ja olin itse asiassa jo suunnittelut soittavani ja sanovani olevani kipeä ja lykätä käyntiä. Ja sitten tietenkin Alkoon ja viiniä kotiin. Menin kuitenkin sinne lääkäriin ja lääkäri heti kysyi tekisikö tänään mieli ottaa pari lasia viiniä. Sanoin rehellisesti kyllä ja lääkäri totesi, että sitten pitää ehdottomasti nauttia kaksi lasia tai vaikkapa koko pullo viiniä ja ennen kaikkea kirjoittaa ikäänkuin päiväkirjaa miltä se tuntuu kun ensi viinihuurut nousevat päähän, miten toinen lasi tai miltä sen pullon pohjat tuntuivat.

Töitten jälkeen menin Alkoon ja valitsin yhden suosikkiviineistäni. Jotenkin jo Alkossa oli erilainen olo kuin sadoilla edellisillä viinipullon hakukerroilla. En tuntenu syyllisyyttä, joka olisi pitänyt upottaa huppelin syvyyksiin. Ensimmäinen lasi nousi ihanasti päähän ja monisanaisesti luonehdin tätä juopon päiväkirjaani. Toisen lasin kaadoin ja otin pari kulausta ja tunsin, että hyvä oloni ei enää lisäänny. Pyörittelin lasia tunnin verran ja kaadoin loput lasista samoin kuin puolikkan pullon viemäriin. Seuraavalla viikolla menin taas lääkäritapaamiseen ja esittelin ylpeänä puolentoista viininlasin ryyppämistäni. Lääkäri yllättäen oli sitä mieltä, että minä lopetin viinin juonnin liian helposti, olisihan se paras oli voinut tulla vaikka neljän lasin jälkeen. Lääkäri halusi, että seuraavalla kerralla juon humalaan asti, jotta saadaan varmasti esiin missä vaiheessa todella nautin humalatilasta. Olenhan juoppo, joka ei todellisuudessa enää moneen vuoteen ole juonut viiniä sen maun takia, vaan tullakseni humalaan.

Niinpä parin viikon kulttua hain jälleen viiniä ja tällä kertaa varmuuden vuoksi hanapakkauksen, jotta ei lopu kesken. Eka lasi OK, toinen menetteli, kolmannen jälkeen tunsi olevani umpihumalassa, mutta samaan tyylin kuin 20 vuotta sitten, jos otin syystä tai toisesta lasin pari liikaa. Eli olo oli vain tympeä, horjun kun pampi jäällä, ajatus ei kulje, en kerta kaikkiaan tunne mielhyvää. Otan vielä pari lasillista, vaikka tunnen yllättäen jo huonon olon hiipivän ja päädyn lopulta kymmenen uutisten alkutunnarin soidessa halaamaan pyttyä. Siis minä, jolla ei ole ikinä merkittävää fyysistä krapulaa, ainoastaan sitäkin pahempi henkinen syyllisyystila. Siellä vessan lattialla kiroan ja kirjoitan monta rumaa sanaa siitä valko takkisesta eukosta, joka sai minut harrastamaan tälläistä järjettömyyttä. Oksennan aamu kahdeksaan asti ja tunnen olevani kännissä vielä illalakin siinä määrin, että auton rattiin en uskalla mennä.

Oksennusroiskesta juomapäiväkirjaa tutkitaan jälleen seuraavalla viikolla ja olen edelleen täynnä pyhää vihaa lääkäriä kohtaan. Pikku hiljaa kuitekin ymmärrän, että ehkä minun piti vielä kerran kohdata alko oikeasti kunnolla ja nähdä se, että jos täysi raittius ei ole minun juttu vielä, niin hyvä olo tulee kuitenkin siitä, että ottaa sen lasin tai kaksi silloin tällöin suunnitellusti ilman syyllisyyttä.

Tänään olen juomapäiväkirjani sivulla kolme, olen kutsunut pari ystävätärtä syömään ja kokatessa olen yhden viinilasin nauttinut ja illan mittaan varmaakin vielä pari lasia nautin.