Väkivaltainen viikonloppujuoppo (nainen)

Nyt se on pakko myöntää, olen riippuvainen alkoholista, ja se aiheuttaa niin paljon elämääni ongelmatilanteita, että jokin päätös on tehtävä. Olen vasta 28-vuotias, menneisyyteeni kuuluu huumeita ja nyt kuningas alkoholi on ottanut elämäni hallintaansa.

Olen koti-äiti, viikot vietän lasten kanssa kotona, mutta kun perjantai koittaa alkaa armoton juopottelu. Jo keskiviikkona kun edellinen morkkis on vähän vaimentunut alan odottamaan perjantaita jotta saan juoda. Lapset viettävät usein viikonloput mummolassa, joten onneksi heidän ei tarvitse nähdä äitinsä juopottelua kovinkaan usein. Myös mieheni juo paljon, yhtä usein kuin minä.

Ongelmani on kärjistynyt parin viime vuoden aikana, ja saan lähestulkoon aina kantakapakassani riidan ja tappelun aikaan. Tämän viikon perjantaina, eli toissapäivänä, se tapahtui taas. Hetken vittuilua kuunneltuani yksi sai köniin, jonka jälkeen sain porttikiellon, ja pihalla odotti kolmen kopla joka antoi kunnolla takaisin. Kaksi piti kiinni ja yksi potki päähän.

OIkeastaan tämä oli nyt se viimeinen niitti, jonka jälkeen tajusin, ettei elämäni voi jatkua näin. Olen kuitenkin äiti ja sen verran “vanha” etten voi riehua kylillä kuin teinityttö. Ymmärsin, että minulla on alkoholiriippuvuus joka menee vain pahemmaksi ajan myötä, jos en nyt tartu ongelmaan ja tee asialle jotain.

Olen nyt päättänyt, että juomiseni loppuu. Näin aluksi ajattelin pysytellä selvinpäin vuoden loppuun asti. Ilman piskoakaan alkoholia. En vain tiedä onnistunko siinä, alkoholi osaa olla loistava suostuttelija ja manipuloinnin maailmanmestari. Se osaa käyttää hyväkseen kaikki heikot kohtani, ja murtaa päätökseni vain näyttäytymällä toisen ihmisen kädessä tai esiintymällä toisen ihmisen puheissa kivana kaverina ja mukavana seuralaisena.

Mutta pakko on yrittää. Minun on niin paha olla.

Hei, tervetuloa joukkoon tummaan. Itsekin olen tosi hankala juotuani liikaa. Elokuussa join kolmena päivänä ja jokaisena sain riidat aikaan. Itse en edes muista niitä kuin pätkittäin. Tästäpä syystä on nyt ollut todella helppoa olla juomatta tänäkin viikonloppuna. Ei ole tarvinnut mitään apuneuvoja, tämä plinkki ja sen keskustelujen seuraaminen ovat tosin auttaneet. Vuoden loppuun on minullakin tavoite rauhoitella tilanne ilman sekoiluja kännissä. Kova homma on saavuttaa läheisten luottamus uudelleen, josko koskaan onnistuukaan. Myöskin luottamus itseeni pitää saada takaisin… Selvin päin olen täysin eri ihminen kuin humalassa, varsinainen Jekyll/Hide-yhdistelmä olen tuolloin:(

Kylläpä kuulosti hurjalta jeje! Tuollaisia juttuja ei tapahdu normaalielämässä. Käytös ei muutu niin kauan kun alkoholi on läsnä. Oli oikeastaan hyvä, että sait sen porttikiellon sinne. Teit hyvän päätöksen nyt. Antabus voisi olla yksi keino, jos tuntuu, ettet pysty yksin. Kirjoittele tänne, lue toisten juttuja vähentäjistä ja lopettajista, ne tukee hyvin päätöstä. Elämä voi mennä vain parempaan suuntaan, kun jättää alkoholin pois.
Tsemppiä!

Olen todella helpottunut päätöksestäni jättää alkoholi. En usko sen olevan helppoa, mutta on sitä ennenkin selvitty hankalista tilanteista voittajana. Minulle on suuri halu ja motivaatio raitistua, olla onnellinen ja tehdä asioita joista nautin selvinpäin.

Olen itkenyt paljon eilen ja tänään. Olen oikeastaan vasta nyt kohdannut silmästä silmään ensimmäistä kertaa sen tosiasian, että olen vaihtanut kauniita päiviä ja ihania hetkiä baarin känniseen ja sairaaseen maailmaan, sekä typeriin tappeluihin valomerkin jälkeen. Olen tajunnut sen, miten paljon olen heittänyt elämässäni hukkaan sellaisia päiviä, jolloin olisin voinut tehdä jotain kivaa ja hauskaa ilman seuraavan päivän huonoa oloa ja morkkista. Tämän hetkisessä tilanteessa kaikki viikonloput ovat menneet viinan kanssa touhuamiseen, sen miettimiseen, morkkiksien potemiseen ja baariseuran etsimiseen. Myös rahat ovat menneet juomiseen, kuinka monta ulkomaanmatkaa olisinkaan tehnyt niillä rahoilla, jotka olen kantanut kauppiaan ja baarinpitäjän matkakassaan.

Olen totaalisen KYLLÄSTYNYT alkoholiin. Nyt tuntuu siltä, etten tule enää koskaan ajautumaan tällaiseen elämäntilanteeseen, jossa jokin turha ongelma näyttelee näin suurta sijaa elämässäni.

Tällä hetkellä ainoa asia mistä haluan humaltua on se tunne kun saa olla raitis ja ilman alkoholia.

Onneksi olkoon ahaa-elämyksen johdosta!

Itkeminen ei varmasti silmänräpäyksessä lopukaan. Ensin siinä on paljon ihan puhdasta krapulamielialaa, myöhemmin sellaisten asioiden pulpahtelua pintaan, jotka sen juomisen alle ovat jääneet.

Oletko puhunut asiasta miehesi kanssa? Onko hänellä vähentämistavoitteita myös vai onko hän tyytyväinen nykytilanteeseen?

Itse asiassa olen siinä onnellisessa asemassa, että mieheni päätti päätökseni jälkeen luopua myös alkoholista ainakin tämän alkusysäyksen ajaksi. En tiedä, kuinka kauan olisin saanut itseni pidettyä aisoissa, jos olisin joutunut katselemaan mieheni kännäystä viikonloppuisin.

Laitoin viestin asiasta kaikille läheisilleni, ystäville ja vanhemmille. He suhtautuvat erittäin positiivisesti päätökseeni, ja ovat hengessä mukana. Se jotenkin tsemppaa lisää, ja tuo lisää varmuutta päätökseen.

Olo on tänään aamulla jotenkin hölmistynyt, väsynyt ja ehkä hieman alakuloinen. Todella vaikeaa on ollut kohdata näitä asioita silmästä silmään itsensä kanssa, enkä oikein tiedä haluanko käsitellä näitä asioita niin syvältä kuin olisi kuitenkin parasta.

Onneksi vanhempani päätöksen kuultuaan lupasivat sponsoroida maalausharrastukseni, joka on ollut jo vuosikausia jäissä, osin pienten lasten ja osin hinnan takia. Arvostan todellakin elettä, he kuitenkin tietävät, että se on ollut aikoinaan minulle tärkeä asia.

Hei jeje! Tarinasi kuulostaa tutulta, paljon on samaa sinullakin mitä minulla. Ei aivan vastaavaa mutta kuitenkin löydän yhtäläisyyttä. Voimia tiellesi ja onnea uuteen raittiiseen päivään ja elämään :exclamation:

Miksi et tulisi lopettajien puolelle? Tuli vain vahva tunne että olisitko enemmän lopettajien joukkuetta. :bulb:

Olet ehkä oikeassa, olen ehkä paremmin lopettaja kuin vähentäjä.

Miehelleni sanoin eilen, että oikeastaan minulla ei ole alkoholia vastaan mitään, kun se vain pysyisi normaalin rajoissa. Eli tyyliä kerran tai kaksi vuodessa känni, ja loppuvuosi selvinpäin. Kun se ei hallitsisi elämää millään lailla, ja juominen ei olisi yksi elämän päätarkoitus.

Olen myös jäänyt pohtimaan, miksi alkoholismi luokitellaan sairaudeksi. Alkoholismi on omasta mielestäni vain yksi päihderiippuvuuden muoto, ei sairaus. Ei heroiiniriippuvaisiakaan luokitella heroinismi-sairauden omaaviksi, vaan hekin ovat vain riippuvaisia omasta päihteestään. En tiedä miksi alkoholismin luokittelu sairaudeksi ärsyttää minua. Ehkä se on jotenkin helpompaa olla sairas kuin riippuvainen? Ehkä omaa tilannetta on joidenkin helpompi käsitellä sairautena kuin häpeällisenä riippuvuutena? Omaanko myös sairauden nikotinismi ollessani koukussa tupakkaan? Päihderiippuvuus ei ole sairaus. Se on itse aiheutettu riippuvuus jostain hermostoon vaikuttavasta aineesta, alkoholista, nikotiinista, heroiinista, kannabiksesta, amfetamiinista, kokaiinista… En ymmärrä miksi yhden huumausaineen liikakäyttäminen käsitetään sairaudeksi, ja muut ovat vain riippuvuuksia.

Päihderiippuvuus on sairaus, päihteestä riippumatta. Kun hain lääkäriltä reseptiä Champixiin (tupakoinnin lopettamista varten) luki resptissä “sairauden hoitoon”. Itse asiassa jopa laajemmin eriliset addiktiot ovat käsittääkseni sairauksia, ja lähestulkoon mihin tahansahan voi jäädä kiinni.
Päihderiippuvuus on tunne-elämän sairaus ja voitaisiin kai lähinnä rinnastaa mielenterveyssairauksiin. Usein verrataan myös diabetekseen, sillä omilla elintavoilla pystyy vaikuttamaan sairauden oirehtimiseen ja sen kanssa elämiseen. Alkoholismi on etenevä ja kuolemaan johtava sairaus.

Niin ja vielä pitää sanoa etten siis ole mikään terveysalan ammattilainen. Olen itse entinen huumeriippuvainen, riippuvaisuus on se sairaus ja olen vain siirtänyt sen alkoholiin. Puhutaanhan paljon täällä siitä, onko “kuiva” (eli ei juo) vai onko raitis (toipunut sairaudesta, joka säilyy piilevänä ja aktivoituu uudelleen mikäli alkoholisti ainetta käyttää).

Alkoholismin ymmärtäminen sairaudeksi on sopimuksen varainen asia. Se ei ole mikään ehdoton fakta, vaan riippuvainen kulloisenkin kulttuurin ja yhteiskunnan määrittelyistä. Meillä länsimaissa on yhteisesti sovittu, että alkoholismi on sairaus. Määrittely on riippuvainen lääketieteen näkökulmasta, yleisestä mielipiteestä, tutkimuksesta ja monista muista tekijöistä. Minusta jokainen saa silti omassa subjektiivisessa mielipiteessään poiketa tuosta virallisesta näkökulmasta. Eli jos et halua mieltää alkoholisimia sairaudeksi, vaan joksikin muuksi, niin minusta mikään ei estä sinua niin tekemästä.

Itse luulen, että moni alkoholisti mieltää alkoholismin sairaudeksi siksi, että sairaus on itsestä riippumaton asia. Sen sijaan oma hoitotahto ja myönteisyys auttaa parantumaan tuosta sairaudesta, jolle ei itse voi mitään.

“moni alkoholisti mieltää alkoholismin sairaudeksi siksi, että sairaus on itsestä riippumaton asia.”

Oodi, luulen että tuo pitää paikkaansa. Siksi se ehkä minua ärsyttääkin, aivan kuin alkoholismi olisi jokin sisäänrakennettu asia, joka tekee ihmisen alttiiksi riippuvaisuudelle. Uskon kyllä sen, että monilla alkoholisteilla ja muilla päihderiippuvaisilla voikin olla jokin geenitekijä, joka edes auttaa riippuvuuden syntyä, mutta en silti itse luokittelisi sitä sairaudeksi. Silloin sitä ikään kuin oikeuttaa oman päihdemenneisyytensä diagnoosin taakse. On kuitenkin jokaisen oma päätös kuinka alkoholia käyttää. Jos ei ota, ei voi jäädä riippuvaiseksi. Jos ottaa liikaa ja liian usein, niin kuka tahansa, ilman geenejäkin, jää päihteestä riippuvaiseksi.

Toisaalta taas, sillä ei ole mitään merkitystä kuinka kukakin itsensä luokittelee, sairas tai riippuvainen, samassa veneessähän sitä ollaan. Alkoholista on muodostunut ongelma, ja ongelma pitää elämästä poistaa ja sen syyt korjata.

Itse en koe olevani sairas. Olen vain kehittänyt itselleni aikojen saatossa riippuvuuden, joka on pahentunut sen takia, koska en ole halunnut nähdä ongelmaa niin suurena kuin se todellisuudessa on.

Tänään sitten se ENSIMMÄINEN perjantai ilman alkoholin tippaakaan. Mieli ja ajatus kiertää kokoajan alkoholissa, elimistö on tottunut yhdistämään päivän perjantai (ja lauantai) alkoholiin. Olo on levoton, yritän koko ajan keksiä jotain korvaavaa tekemistä juomiselle. Tiedän, että kohta on kello 17.30, joka on aika tarkka määritelmä sille milloin aloin juomaan. Se ei ole enää päivä, vaan muuttumassa juuri illaksi, siihen aikaan voi jo aloittaa ilman että kukaan pitää juoppona.

Onneksi olen kehittänyt itselleni perheen keskeisen reissun lauantai-aamuksi. Se on oikeastaan se asia miksi perjantain voi olettaa menevän ok, mutta lauantai-ilta on vielä kysymysmerkillä. Netissä kuluu aikaa, menisinkö elokuviin, onko missään mitään sellaista minne voin mennä selvinpäin ja saan kuitenkin viikonlopun erottumaan arjesta. Kaipaan jotain hauskaa ja mukavaa tekemistä, jotain mikä korvaa juomisen aiheuttaman tyhjiön. Mitä normaalit ihmiset tekevät viikonloppuisin? En osaa kuvitella itseäni sohvan reunaan rötväämään kilon karkkipussin kanssa ja katsomassa huonoa komediaa telkkarista. Kaipaan ihmisiä, iloa ja naurua ympärilleni, jotain hauskaa ja innostavaa. Jotain joka saa minut tuntemaan olevani ELOSSA.

Tällaisissa mietteissä siis alkaa ensimmäinen viikonloppuni ilman alkoholia.

suosittelen menemään esim. syömään ystävän kanssa tms.
Ensimmäiset viikonloput ainakin itsellä piti täyttää syömisellä. Se juomisen-toiminto oli pakko korvata syömisellä tai heti eksyi ajatuksen juomiin. Maha täynnä ei tee niin paljoa mieli.

:smiley: Mieleeni tulee jo kuva, jossa istun ylipainoisena sohvalla sipsipussin kanssa, ja sanon miehelleni kovaan ääneen “Ainakin olen RAITIS!”

Mutta kyllä, olet oikeassa, jollainhan juominen on korvattava. Ehkä ostan kaupasta tänään lapsille ja itselleni limsaa, ja palaan lapsuuteni saunan jälkeisiin olotiloihin. Mietin vaan, että miten se on vaikuttanut ajatusmaailmaani, kun saunan jälken äitini ja isäni ottivat ne saunakaljat. Meille lapsille oli limsat. Me jo silloin OPIMME käyttäytymismallin jossa saunominen ja juomisesta nautinnon saaminen ovat yhtä. Toisaalta taas, se taitaa olla yleinen tapa suomalaisissa perheissä.

Hehe, toivomme, ettei ihan tarvi noihin sipsipussimielikuviin päätyä. :smiley:

Sitä voi kyllä miettiä myös, että ainakin itselläni juominen oikeastaan lisäsi syömistä. Olihan se nyt pakko usein grillin kautta kulkea, loppujen lopuksi jo tavan vuoksi ajattelematta liiemmin, onko edes nälkä. Juomattomuuden aikana syöminen on asettunut paljon järkevämpiin uomiin.

Eli jos nyt vähän laskeskelee… Jos syö sekä juo, saa kalorit sekä ruoasta että juomasta itsessään + sen sisältämästä alkoholista.

Jos jättää alkoholin kuvasta pois, niin vaikka söisi minkälaista mättöä tai joisi limsaa, siinä on silti alkoholin verran vähemmän energiaa.

Tämä ei tietty päde, jos juominen on ollut siinä pisteessä, että alkoholi korvaa ateriat, mutta aika moneen suurkuluttajaan varmasti.

Ajatukset olisi hyvä saada nyt käännettyä hieman toisinpäin. Sen sijaan, että tavallaan kokoajan odotat että saisit juoda, ja että tänään on yleensä juotu, ja juomajuomajuoma, niin koita saada se vähän jopa suljettua mielestä. Ei selkä tarvi kokonaan kääntää, mutta tuntuu että odotat sitä juomista nyt liikaa? Voithan juoda sitten joskus myöhemmin jos juotattaa, mutta tänään voi olla muutakin tekemistä ja ajateltavaa. Lähde vaikka kaupungille kävelylle ja poikkea jossain kahvilla tai limukalla, mene shoppaileen tai ikkunaostoksille, jos rahaa ei itse shoppailuun ole. Mutta itseäni auttaa se, etten haikaile jatkuvasti juomisen perään, siitä kun saa ajatukset pois niin tuntuu heti paljon helpommalta. Vaatii hieman ajatustyötä ja tietenkin sen, että aika on kypsä.

Olen miettinyt viikon aikana paljon. Olen lukenut ja taas miettinyt. Olen pohtinut mitä elämältäni haluan ja käynyt läpi juomista petaavia tilanteita, itse juomista ja ennenkaikkea sitä mitä sen jälkeen on. Haluanko ihan todella juoda, entä mitä saan siitä? Enkö voisi tänään olla juomatta ja kokeilla miltä tuntuu? Olen päättänyt kuutena päivänä olla juomatta sen päivän, ja nyt seitsemäntenä tuntuu jälleen siltä, että en ainakaan tänään juo. Huomista en jaksa vielä miettiä, enkä ensi viikkoa viikonloppuineen, katsellaan niitä sitten kun on niiden aika :slight_smile:

Tsemppejä viikonloppuun, mieti asioita tarkkaan pohtien, mikä on sinulle parhaaksi ja mitä oikeasti haluat.

Niin ja jos oikein juotattaa niin ainahan on vaihtoehto juoda, ei sitä kukaan kiellä. Valinta on sinun. Jos päätät juoda, niin tule ihmeessä kertoon huomisen fiilikset, tai sunnuntain, jos juotattaa oikein vielä lauantainakin. Niitä fiiliksiä on täällä toki ketjut pullollaan, jokainen ketjukin on niistä aikoinaan alkanut. Mutta ainahan sinne katsos yksi tarina vielä sopii sekaan.

:wink:

Näin se sitten meni perjantai ilman tippaakaan alkoholia. Eikä oikeastaan edes tehnyt tiukkaa, kiitos rakkaan ystäväiseni, joka tiesi tilanteestani ja lopettamispäätöksestäni, ja kutsui meidät perheineen syömään luokseen, ihan ilman alkoholitarjoiluja kenellekään. Lähdimme kotiin ennen kymmentä, jonka jälkeen vielä saunoimme, ja sitten olikin vuorossa nettishoppailu, pitäähän itseään hemmotella sillä rahalla mikä jää säästöön. Annoin itselleni oikeuden tuhlata ne rahat mitkä meni ennen juomiseen, pariin kauniita kenkiä, vähän niinkuin palkitakseni itseni :smiley: Itse asiassa mietin kaksi kertaa ennen kuin tein tilauksen, että onko minulla näin paljon rahaa laittaa menenään (40e) kenkiin, mutta juomiseen laittamiani rahoja en ole koskaan miettinyt. Vaikka summa on suurempi. Ihmeellinen on ihmisen mieli.

Kohta lähdemme läheisille markkinoille viettämään mukavaa päivää perheen kesken, ihanaa kun ei ole krapulaa! Aamulla itse asiassa herätessä piti hetken miettiä, onko krapula, kunnes muistin, etten ole juonut :smiley: Näin valtava on mielen muisti, se kyllä muistaa lauantai-aamun olotilat.

Mutta taisto jatkukoon.

HIENOA jeje! :smiley: mukavaa krapulatonta lauantaita! Hieno olo, kyllä vain täälläkin. Vietä mukava markkinapäivä ja tänäänhän ollaan taas raittiita eikö vain? Näin hyvää päivää ei kannata juomalla pilata. Minullakin on ensimmäinen raitis ja krapulaton lauantai, virtaa tuntuu riittävän ja ELÄMÄ HYMYILEE!