Tämä keskustelu tuli kohdallani sopivaan aikaan, koska olen tietyistä syistä käynyt miettimään näitä asioita… Ja koska Junkie jo avasi pelin, niin kerrotaan nyt sitten vähän omistakin kokemuksista.
En koe olevani väkivaltainen. Tai olen ehkä joskus väkivaltainenkin, mutta en siinä mielessä, että ilman painavaa syytä taittaisin karvaakaan edes kärpäseltä. Ja nykyään en tee mitään sellaista minkä takia joutuisin käyttämään väkivaltaa. Osin siitä syystä, etten halua harrastaa väkivaltaa. Itseäni toki puolustan ja kavereitani ja myös minulla on se perjaate, että silloin käytän aika äärimmäisiä otteita… Syyttä ja/tai liian kovan kuosin takia olen lyönyt ihmistä vain pari kertaa ja niistä tapahtumista olen ottanut opiksi. Mutta välillisesti huumeet on kyllä liittyneet tavalla tai toisella väkivaltaan, jota olen tehnyt, kokenut ja nähnyt…
Olen muutaman kerran saanut tuomion väkivaltarikoksista. Rankin tuomio on tullut tapon yrityksestä vuonna kivi ja kilpi, vaikka en edes yrittänyt tappaa (yleensähän tämä näyttäisi menevän toisinpäin). Homma meni niin, että kyseinen henkilö oli minulle velkaa ja lupasi maksaa (pitkän lusmuilun jälkeen) sovittuna ajankohtana paikassa X. No herrahan ei sitten tietenkään tullut ja lähdin hakemaan rahaa tyypin kämpiltä. No osasin varautua asiaan ja otin kättä pidempää mukaan. No tyyppihän ei ollut paikalla yksin kuten oletinkin, vaan alkoholisoituneen isänsä ja kahden kaverin (joista toinen oli täysin taju kankaalla koko tapahtumien ajan, mutta yllättäen kuulusteluissa ja oikeudessa osasikin kertoa sovitun totuuden tapahtumista melko tarkkaan). Minullakin oli mukana yksi kaveri (tai oikeastaan kaksi, mutta toinen odotti autossa). Tämä mukana ollut kaveri ei tosin pystynyt todistamaan puolestani, koska oli viikkoa aikaisemmin vetänyt itsensä kylmäksi heroiinilla… Kuulusteluissa se ei sanonut sanaakaan mihinkään suuntaan.
Mentiin siis perimään niitä velkoja ja melko alussa velallisen kaveri (se hereillä oleva) hyökkäsi mun kimppuun veitsen kanssa. Löin sitä pampulla päähän ja kenkäisin muistaakseni kerran sitä. Tyypin isäukko hyökkäsi myös mun kimppuun. Samoin tämä velallinen itse, mutta ne perääntyi siinä vaiheessa, kun tämä meikäläisen kaveri otti revolverin esiin ja osoitti niitä. Ampui myös jossain vaiheessa yhden lampun paskaksi. En tarkkaan muista vissä vaiheessa tämä tapahtui. Muita laukauksia asunnossa ei tapahtunut, mutta se nousi aika merkittäväksi osaksi vastapuolen tarinaa…
Tämä veitsen kanssa kimppuun hyökännyt sälli ei tuntunut tajuavan edes, että häntä uhattiin aseella, vaan hyökkäsi uudestaan mun kimppuun, jolloin otin sen veitsen siltä pois ja löin sitä sillä veitsellä muutaman kerran. Se oli väärin, mutta en todellakaan yrittänyt tappaa. Vammat ei ollut niin vakavia, että niihin olisi voinut kuolla. Käräjillä asia meni törkeäksi pahoinpitelyksi ja ryöstöksi (otettiin tyypiltä ne rahat mitä saatiin ja huumeet kuittaamaan velkaa), mutta myöhemmissä oikeusasteissa homma meni taponyritykseksi. Aika heppoisilla todisteilla tosin. Olin tuolloin alaikäinen…
Viimeksi istuin 10 kk törkeästä pahoinpitelystä, koska kostin eräälle ääliölle äitiäni kohtaan tehdyn vääryyden. (Äiti istuu loppuikänsä rullatuolissa tämän henkilön takia ja äijä ei saanut loppujen lopuksi juuri mitään tuomiota. Oli alentuneesti syyntakeinen). Sen olisin tehnyt ilman huumeitakin… Vanhuksiin, lapsiin ja muutenkin viattomiin kohdistuva rikollisuus puistattaa minua suuresti. Varsinkin, jos siihen liittyy väkivaltaa. Henkilöt joiden kimppuun olen joskus hyökännyt ovat tavalla tai toisella olleet omasta tahdostaan mukana maailmassa, jossa voi käydä huonosti. Puolustelenko tällä ajatuksella vain omia tekojani? En tiedä. Tiedän kyllä tehneeni väärin, mutta tuo ajatus auttaa siinä, että voin pitää itseäni ihmisenä, vaikka olen tehnyt vääriä tekoja.
Väkivaltaa olen nähnyt ympärilläni aivan liikaa. Kaksi kertaa olen ollut aivan vieressä, kun kaverilta on lähtenyt henki väkivallan seurauksena. Toisella kertaa meinasi tulla itsellenikin syyte avunannosta tappoon, mutta onneksi osoittautui, että olin päinvastoin yrittänyt pysäyttää tapahtuman ja estänyt, ettei lisää kalmoja tullut sillä kertaa…
[/size]
oon niin paukuissa ja jarruis et 
nojoo semmosta.