Vain yksi asia mielessä

Terve,

Minua alkoi kiinnostamaan seuraavanlainen asia:

Vanha hokemahan on, että miehillä ei ole mielessä kuin yksi asia, eli seksi.

Taannoin toisessa ketjussa joku lohkaisi, että alkoholistimiehelläpä onkin mielessään kaksi asiaa. Toisen arvaattekin.

Moni mies sekoilee naisasiansa juurikin alkoholin vaikutuksen alaisena, koska estot poistuvat ja vietit pääsevät valloilleen.

Niin kauan kuin muistan, minulla on kuitenkin juodessani viinan himo korvannut lähes täysin muut vietit. Eli kun saan etanolia koneeseen, niin vain viinan saannin jatkuminen kiinnostaa. Ei niinkään vastakkainen sukupuoli missään mielessä.

Porukassa ryypätessä minua on lähinnä v*tuttanut kun ryyppyseura alkaa jossain vaiheessa haikailemaan tavalla tai toisella naisiin. Minusta se on ollut hyvän juoma-ajan haaskuuta ja lähinnä vain riskeerannut seuraavan ryypyn saatavuuden.

Mitenkäs teillä muilla? Naisetkin saavat toki vastata asiaan omasta näkökulmastaan, vaikka lähinnä muiden miesten kokemukset kiinnostavat. Naisten seksuaalisuus kun on muutenkin minulle melkoinen mysteeri. :laughing:

Jaaha. Tämä kysymys ei tainnutkaan kiinnostaa muita. No, eipä tämä varsinaisesti lopettamiseen liitykään.

Älähän nyt, oli vaan jäänyt huomaamatta.
Olen nainen ja kylläpä se oli alkon saanti enenevästi tärkeämpää kuin vastakkainen sukupuoli. Join tullaksen mahdollisimman humalaan, en naidakseni. Sivujuonteena alkoholi aiheutti kyllä holtinto seksuaalikäytöstä ja hirvittäviä sotkuja elämään.

Joo kyllä tämä asia on varsin keskeinen - ainakin mun kohdalla. Kirjoitan tästä jotain jahka ehdin. :slight_smile:

Hmmm… minä aloin avioeron jälkeen (kauan, kauan sitten) käydä “ulkona” aina vapaaviikonloppuina eli kun lapsi oli isällään, ja kyllä siinä miehet olivat tärkeämpiä kuin juominen. Eikä tullut mieleenkään juoda kotona, ei edes viikonloppuisin. Kunnes sitten jossain vaiheessa tuli ostettua juotavaa kotiinkin niinä viikonloppuina kun ei päässyt bilettämään. Määrät olivat tosi viattomia, litran pullo keskiolutta riitti. Sitten se litra ilmestyi jääkaappiin myös viikolla. Vähitellen, jossain vaiheessa olin ihan kypsä notkumaan pikkutunneille saakka yökerhoissa ja heräämään kenen vierestä milloinkin (oli välissä toki pitempiäkin suhteita), joten aloin luovuttaa aikaisemmin ja palata kotiin jo yhden yöbussilla ellen aikaisemminkin, ja mennä jääkaapille. Syöminen oli mukavampaa kuin juominen, jos naimiseen ei ollut löytynyt seuraa :blush: (Tosin siihen aikaan sain syödä kuin hevonen eikä se näkynyt missään.) Ilmeisesti jossain vaiheessa sitten keksin, että kaikkein mukavinta on kun ei poistu ollenkaan jääkaapin luota vaan hoitaa sekä syömisen että juomisen kotona; kun otti pari viinilasillista niin loppui huimaus ja pitkin seiniä kävely ja erilaiset kivut ja säryt ja näköhäiriöt sun muut ja olo oli hilpeän hiprakkainen. Ja tehokas, taisi tulla iso osa kirjoitustöistäni tehtyä vasta perjantai-illan myöhäistunneilla kun oivalsin, kuinka hyvin ajatukseni silloin kulkee…

Eli alkuun oli kaksi asiaa mielessä mutta loppua kohti vain se toinen. Joskus mietin, miten asiat olisivat edenneet, jos masennusdiagnoosi olisi tehty ja lääkitys aloitettu jo silloin, kun hakeuduin ensimmäisiä kertoja lääkäriin epämääräisten oireitteni takia, mutta eipä se miettimällä muuksi muutu.

Anyway, nyt on taas yksi asia mielessä ja se on nimenomaan se yksi. Toisesta olisin valmis luopumaan ja siksi en sitä välitä suuremmin pitää mielessä; nyt mennään viikot ilman ja jossain vaiheessa ehkä alkaa tuntua ettei sitä viikonloppuisinkaan enää kaipaa.

Mä olen käyttänyt niin monta vuotta, että mä en enää oikein edes muista, että miltä seksuaalisuus tuntuu raittiina.

Nyt mä olen ollut vasta pari kuukautta selvin päin. Kunto on lähtenyt nousemaan, rasvaprosentti laskemaan, hormonitoiminta normalisoitumaan… Vielä ei ole tullut stabiilia oloa siinä miten tuntee seksuaalisuuden itsessään.

Ja kun sinkkuna elää… onhan tuossa yksi “hoito”, jonka kanssa päästellään “pahimpia paineita”…

Mutta miltähän se tuntuu sitten kun on pää kunnolla selvä, raittiutta kunnolla takana, kunto parantunut, hormoonitoiminta normalisoitunut… ja sitten kun rakastuu johonkin naiseen ja rakastelee… Mä en edes muista kuinka ihanaa se on… muistaakseni se on… :slight_smile:

Mä oon myös ryypätessä keskittynyt aina siihen viinan juontiin. Mutta muuten olen kyllä ihmissuhdesotkuja saanut ihan kiitettävästi aikaiseksi. Ollut kaikennäköisiä säätöjä työkavereiden kanssa, jotka ovat sitten olleet tietyssä pisteessä niin stressaavia juttuja, että on pitänyt dokata stressiin ja murheeseen, ja kankkuset onkin sitten olleet henkisesti jotain ihan helvettiä

Minä en oikein välitä muistella kännisekoilujani enkä muitakaan sekoilujani, mutta kaikkea tyhmää olen kyllä tehnyt.

Onhan se raitistumisenkin hedelmää tietysti, että jonkinlainen seksuaalinen eheytyminen on ollut seurausta itsetunnon ja -kunnioituksen vahvistumisesta.

Yksi aika oleellinen juttu tuntuisi olevan juuri se, että kun saa selkeämmän ja kokonaisemman kosketuksen itseensä, on tasapainoiseen parisuhteeseen ryhtyminenkin luontevampaa. Olen minä kumppaninvalinnassani suuntautunut aina sen mukaan, millaisessa minuudessa olen itse elänyt. Siinä on semmonen vetovoiman laki vallalla, kai. Kun olen itse ollut itseni kanssa jamassa, jossa minulla itselläni ei ole ollut itselleni niin suurta väliä, niin se nyt on ollut ihan se ja sama, minkälaisen yhdentekevyyden kanssa olen pelehtinyt. Sitten, kun olen alkanut saada kosketusta omaan minuuteeni paremmin ja pystynyt tunnistamaan omia tarpeitani, halujani ja arvojani yms., niiden merkitys on korostunut myös suhteessa.

Sellaisessa ytimessähän tuo seksuaalisuus on, että kun kaksi ihmistä kohtaa sillä tasolla, niin siinä jaetaan yhteisesti jotain sellaista, mikä ei ainakaan minulle voi olla “pelkkää” seksiä. Olen kokeillut, ei toimi minulla. Yhä tärkeämmäksi olen saanut kokea sen, että suhteessa on mahdollista olla aivan rehellinen ja avoin, niin täydellisesti oma itsensä kuin se kulloinkin on mahdollista. Seksuaalisuus on jossain siellä niin minuuden ytimessä oleva juttu. Samassa ytimessä asuu ilmeisesti käsitys tai ainakin toive siitä, että minä itsenäni olen jollain ainutlaatuisella tavalla arvokas: jos joku rakastaa minua, hän rakastaa minussa näkemäänsä arvoa; minä saan olla hän, joka hän on minulle ja jossa minä rakastan sitä kokemaani arvoa, joka tekee hänestä elämässäni ainutlaatuisen ja erityisen; jonka kanssa minä jaan jotain sellaista, mitä en jaa kenenkään toisen kanssa. Ehkäpä me valitsemme kumppanimme siitäkin käsin, millaista itsearvoamme ja minäkuvaamme kaipaamme vahvistettavan.

Mitä sitten tulee tuohon uudesti syntymiseen, niin onhan se nyt aika mielenkiintoista löytää itsensä vapisemasta hetkenä, jona hän katsoo minua silmiin, koskettaa tai sanoo jotain hellää. Alaston nainen jonain Pirelli-objektina ei ihan yksinään ole jaksanut vavisuttaa enää aikoihin (jos koskaan). Että minä oon tullut aika lailla herkäksi ja kosketusherkäksi ja jotenkin omaksi itsekseni syvemmin kuin olen ehkä koskaan ollut. Kyllä minä tiedän, että kaikilla naisilla on iho, mutta tiedän senkin, että vain hänellä on iho, jota koskettaessani tunnen jotain sellaista yhteyttä ja mielihyvää, joka liittyy yksinomaan siihen, että juuri hän on minulle ainutlaatuinen sillä tasolla, jolla haluan antautua hänelle ikään kuin yksinoikeudella. Kun on aamu, minua ei hävetä, minä olen onnellinen. En pura paineitani, rakastan. Se on hyvä sana se rakastelu, koska se jotenkin juuri saavuttaa sen seksin syvyyden ja “pyhyyden” yms. Kun sitten taas noilla panemisilla ja nussimisilla ei oikein sitä samaa latausta ole niin kuin ei ole niillä akteillakaan, joista se sellainen moniulotteisempi yhteys puuttuu.

Joka tapauksessa, sellaista herkistymisen, omistautumisen, avautumisen, eheytymisen, kasvun ym. aikaa elän elämässäni ja se lomittuu aivan suoraan myös siihen, mitä rakkauselämässäni tapahtuu. Minä en sitä hyvää rakkauselämää tai seksielämää tai muuta sellaista siihen yksinäni tuota ja omalla psykologiallani valmista, vaan se on siinä suhteessa itsessään, jossa yksi keskeinen ulottuvuus on seksuaalinen. Vähän sama juttu tämän raittiuden kanssa, että eihän se nyt siihen korkin sulkemiseen pääty, vaan siitähän se vasta alkaa. Koen raitistuvani myös omaan seksuaalisuuteeni, joka minun elämänkokemukseni valossa on sekin pikemmin löytöretki kuin “ura” :smiley:

Vau. Palannut Antilooppi latasi tiskiin sellaisia ajatelmia, että minun aivojeni täytyy varmaan toipua vielä pitkän aikaa etanolikylvyistä, että ymmärtäisin puoliakaan. :laughing:

Kun tämä meni nyt tällaiseksi yleiseksi alkoholisti ja seksuaalisuus - keskusteluksi,
niin heitän tähän yhden raittiuden tuoman maanläheisen huomioni:

Seksielämä kotona sujuu paremmin (lue: saa useammin ja parempaa seksiä), kun pitää vaimon tyytyväisenä muun muassa tekemällä kotitöitä ja olemalla ystävällinen vaimolle ENNEN eroottisia pyrkimyksiä.

Juova minä ajatteli katkerana, että en viitsi olla ystävällinen tai tehdä kotitöitä kun seksielämä on niin surkeassa jamassa (joka tietenkin oli vaimon syy!). Jos vaimo antaisi niin kai sitä sitten imuroisi…

Että (juovan) ihmisen pitää olla tyhmä… :blush:

:laughing: Minun mielestä tuossa on kaikki oleellinen jo tajuttu :smiley: Ilman muuta sellainen suhteenkin raitistuminen alkaa kasvaa ja elää niin monella eri tasolla. Jakamisestahan siinä on pitkälle kyse, noin niin kuin rakkaudessa ja parisuhteessa ja sitten, kun alkaa sellainen kaikinpuolinen yhteys vahvistua jne., niin kylläpähän tuo tahtoo siihen fyysisenkin kanssakäymisen alueelle välittyä. Ihan yhtä lailla kuin saatte jakaa yhteisen elämänne ja arkenne, teillä on keskenänne jotain sellaista jaettavaa, joka kuuluu vain teille. Noista sujumisista ja suoriutumisista olen jotenkin itse alkanut vain vapautua ja piitata moisista rimoista ja kriteereistä vähemmän. Jotenkin sellainenkin ilmaisu kuin olla “hyvä sängyssä” on alkanut tuntua “väkivaltaiselta” ja jotenkin hävyttömältä just siksi, kun sellaisessa kielessä tuo seksi ja seksuaalisuus ynnä muu setti irrotetaan kuin joksikin täysin erilliseksi suorittamisen ja pätemisen lajikseen siitä laajemmasta yhteydestään. Eli just tuosta, mistä sinäkin, Ron, nyt puhut.

Anna aivojen tuulettua ja ole vaimolle hellä, anna myös hänen olla sinulle.

Just näin. Tuntuu tosi tyhmältä, kun jotkut kehuvat olevansa “hyviä sängyssä”. Kaunis asia on saanut brutaalin ilmiasun.

Juurikin! Ja toi tommosta loputonta kriteeriä ja mittaria tyrkyttävä kieli ja kuvasto huutaa kaikkialla. Uskonnollisissa konteksteissahan tulee usein vastaan se, että niissä on miltei poikkeuksetta vallalla tiukemmat tai löyhemmät seksuaalisuutta kaitsevat normit. Mutta mistä sen “paremmasta” on kyse tällaisessa urheilullisemmassa kielikuvastossa ja luvalla sanoen usein aika seksistisestä ihanneilmastosta, jota nyt ainakin kaupalliset voimat kovin mielellään syytävät ovista ja ikkunoista? Sehän on seksin ja seksuaalisuuden normittamista, että sille luetellaan kaiken aikaa jotain ehtoja ja raameja. Sitten pyöritellään silmiämme iltapäivälehtien Näin kesälesket pettää-tyyppisten juttujen äärellä. Seksuaalisuuden valtavaa voimaa kontrolloidaan aina sen yhden suunnan mukaan, joko siihen piiskaten tai siltä vastaavasti pidätellen, ja sen määrittää se käsitys, että seksuaalisuudessaan vapautunut tyyppiyksilö toimisi vain yhden periaatteen mukaan: hän naisi kaikkia vastaantulijoita moraalifilosofisista lainalaisuuksista piittaamatta ja jos näin pääsisi käymään, meidät tietysti hukka perisi :smiley: No, en tiedä, saatko kiinni tästä, mutta jotenkin itseäni helpottaa kovasti se, kun yksinkertaisesti suljen silmäni ja korvani moiselta vatuloimiselta.