Olen jo jonkin aikaa tässä oppinut elämään tätä pelaamatonta elämäntapaa, oikeasti yhden päivän kerrallaan. Omalla kohdallani olen kokenut sen, että mitä enemmän pyrin elämään vain tätä päivää, hetken kerrallaan, sitä paremmin asiat sujuvat kokonaisuudessaan.
Olen elämässä oppinut sen, että liika asioiden miettiminen, tulevaisuuden murehtiminen ja erinäisiin tilanteisiin valmistautuminen on vain turhaa ajan ja energian hukkaan heittämistä. Kun keskityn kantamaan tämän päivän vastuut, kuten aikuisen ihmisen kuuluu, suhtautuen muutoin elämään, kuten utelias, ennakkoluuloton lapsi, elämä kantaa.
Oikeasti olen miettinyt omalla kohdallani niin, etten voi alkaa rehvastella pelaamattomuudellani. Jos siihen sorrun, alan ennen pitkää miettiä kuitenkin tämän elämänmallin olevan jotenkin omaa erinomaisuuttani ja siitä ei ole pitkä matka entiseen kieroon, omahyväiseen, itsekeskeiseen ja kaiken tuhoavaan elämäntapaan. Tänään en halua sinne. Toisaalta koen myös, ettei minun tarvitse toisaalta myöskään alkaa sairaalloisesti pelätä tuon tapahtuvan, olen kuitenkin päivän kerrallaan tehnyt matkaa minuuteeni siinä määrin, että melkoisen selkeästi tiedostan sen, kuka olen ja millainen minusta voi tulla. Kaiken tämän takana koen olevani GA-ohjelman, ryhmätoverini, sekä valmiuden oman osuuteni tekemiseen, tänään.
Kun ihminen oppii luovuttamaan koko ikänsä vammauttavasta luottamuspulasta sen verran, että uskaltautuu jakamaan ne syvimmät kauhukokemuksensa jonkin toisen ihmisen kanssa, uskoakseni siinä tapahtuu jotakin sellaista, josta tulee ennenpitkää vahva pohja, luottaa myös toisiin ihmisiin ja sitä kautta vapautumiseen elää vain tätä päivää, ilman turhaa huolta eilisestä tai varsinkaan huomisesta päivästä.
Tänään tiedostan myös sen, että vaikkakin olen saanut opetella tätä elämänmallia jo tovin aikaa, oikeasti vain tällä päivällä on merkitystä. Tällä tarkoitan vain sitä, etten ole yhtään sen kauempana entisestä elämästä, kuin se kaveri, joka tänään on vielä joutunut pelaamaan. Jos alan luulotella, että olen vahvemmalla pohjalla, ennemmin tai myöhemmin tulen antaneeksi itselleni luvan tehdä rivin lottoa. Sen jälkeen mietin pian, ettei se nyt haittaa, jos teen vain yhden rivin viking-lottoa, mitä se nyt haittaa rivi kenoa, yksi pitkäveto, kaksi euroa peliautomaattiin, varsinkaan kun s-postiin tuli ihan ilmaista pelirahaa nettikasinolle…ja taas olisi hetkessä elämä entisessä itsetuhoisessa pisteessä. Sen vuoksi elän ajatuksella, vain tällä päivällä on metrkitystä. Kun en tänään anna itselleni lupaa leikkiä kuolemalla, päivistä tulee viikkoja, viikoista kuukausia, kuukausista vuosia, pelaamattomuudesta elämäntapa ja tällä elämäntavalla eläen, en halua palata enää entiseen, jota vain tällä päivällä on merkitystä.
Toipumistaipaleeni jatkuu edelleen osoitteessa: toinen-mahdollisuus.blogspot.com
Kaikkea hyvää rakkaat kanssamatkaajat, auringonpaistetta elämäänne. Voikaa hyvin.