Vaimon veljen alkoholismi

Kotikanava
1

Vaimoni veli on alkoholisti, aikuisen iässä oleva mies joka ei kykene huolehtimaan mistään. Alkoa uppoaa vähintään 12-pack illassa, määrä kyllä vähäksi aikaa väheni kun aloitti uuden parisuhteen, mutta luulen määrien taas kohonneen melkoisiksi. Lisäksi löytyy diagnooseja mielenterveyspuolelta. Vaimonsa ei ole alkoholisti, mutta mielenterveysongelmainen kyllä. Töihin kykenee satunnaisesti, joskus tulee kuukausikin niin että innolla menee töihin, perustaa omaa firmaa, on ahkera ja saa jopa aikaan. Mutta suurimman osan ajasta valvoo ja juo yöt, eikä todellakaan pääse töihin missään vaiheessa. Aiemmin vaimoni on antanut töitä hänelle aina kun on sitä pyytänyt, kävi kiskomassa aamulla töihin, meni töihin iltapäivästä vahtimaan kun veljeä ei saanut hereille ajoissa (yrittäjänä tämä oli keikkahommissa mahdollista) ja huolehti veljensä raha-asioista sekä maksoi laskut yms… Tämä oli ok, kun ei ollut parisuhteessa.

Meillä kuitenkin on perhe… Vähän väliä tulee vaimoni veljeltä tai vaimoltaan viestiä, että “pistättekö 200€, muuten menee laskut ulosottoon?” Ja vaimoni pistää, koko perhe tukevat tätä alkoholistia oikein urakalla. Kun on rahat loppu aina löytyy lähisukulainen maksamaan laskut, antamaan auto käyttöön, hoitamaan ongelmat pois. Oli meillä varaa tai ei. Itsellä tästä aiheesta jonkun verran tietoa, kun joutunut kerran minnen läheisviikonlopun käymään erittäin läheisen ihmisen takia ja kavereista löytyy melkoisesti raitistuneita alkoholisteja. Enkä usko että millään tasolla tämä paapominen auttaa asiaa… Millä voisi saada vaimon ja läheisensä tajuamaan minkä karhunpalveluksen tälle yhdelle tekevät? Vai pitääkö vaan niellä kiukkunsa, antaa asian olla ja sulkea silmät? Ärsyttää vaan kun meidänkään perheellä ei rahaa liiemmälti ole, ja sitten siitäkin vähästä pitää tätä yhtä rahoittaa. Ei kuitenkaan suostu näkemään että hänellä alkon kanssa ongelmaa on, eikä suostu lähtemään hoitoon. Minnesotakin luvattu hänelle rahoittaa jos vaan suostuu lähtemään.

2

Moi!

Kyllä vaimosi olisi hyvä ymmärtää, että tukemalla veljeään taloudellisesti samalla tukee hänen juomistaan ja nopeuttaa alkoholismin etenemistä. Veli ei tuosta tilasta nouse muuta kuin oman pohjansa kohtaamalla, ja sitä pohjaa ei voi hänelle kukaan näyttää; että katso tuossa se on! Ei, vaan se pitää itse tuskan ja kivun kautta kohdata ja kokea.

Sen sijaan läheiset voivat estää tämän pohjan löytymistä, jopa vuosikymmeniä. Rahoittamalla, paapomalla, hyväksymällä, rakastamalla, nielemällä epäasiallista käytöstä, kantamalla vastuuta, hoitamalla asiat juopon puolesta, niin että tämän itsen ei tarvitse, ja juoppo voikin sitten keskittyä paremmin kupitteluun. Kun laskut maksetaan, niin rahaa jää kapakkaan. Luottotietojen meneminen, asunnon menettäminen ym ovat monesti hyviä asioita juomarille, saattaa herätä ja huomata tilansa, ja hakea siihen apua. Minnesota-hoidot ym alkavat houkuttaa yleensä vasta sitten, kun kaikki mahdollisuudet juoda ja elää siinä rinnalla tavallista arkielämää on kokeiltu. Jos arki onnistuu edes jotenkuten juomisen kanssa, niin halua raitistumiseen ei tule - ja sitten kun se tulee, saattaa olla jo liian myöhäistä.

Ainoa rakastava teko tässä tilanteessa on kääntää selkä alkoholistille, ja antaa hänen hoitaa itse elämänsä ja toteuttaa kohtalonsa. Keskittyä omaan hyvinvointiinsa, ja auttaa niitä läheisiä ympärillään, joille avusta on oikeasti hyötyä ja iloa.

Valitettavasti et voi oikein kai tehdä mitään - jos vaimosi ei tätä ymmärrä, hän on sairastunut läheisriippuvuuteen, ja yrittää tiedostamattaan hoitaa omaa sairauttaan huolehtimalla veljensä asiosta. Ylensä tämän tehtävän ottaa alkoholistin vaimo. Alkoholistia aletaan kohdalla kuin omaa huollettavaa lasta, ja tämä äiti- huollettava suhde taas auttaa juovaa jatkamaan ryypiskelyään. On joku joku välittää, joku joka pelastaa, joku joka auttaa. Yleensä se yksinjääminen alkoholistille on tervehdyttävintä mitä voi olla. Mutta läheinen uskoo auttavalla pysymällä rinnalla, kantamalla osan kuormasta. Vaikka näin vain todellisuudessa täyttää omia sairaita syyllisyyden ja häpeän tarpeitaan, joita ei osaa muulla tavoin kohdata ja purkaa.

Läheisriippuvuus ja alkoholismi kulkevat käsi kädessä. Molemmissa on tyypillistä, että sairastunut kieltää kiivaasti tilansa. Addiktiot ovat keinoja selviytyä, mutta huonoja sellaisia. Kyseessä on sairaus, joka ei parane itsestään, ja yleensä vain pahenee hoitamattomana. Vaimosi tarvitsisi apua, hänen pitäisi keskittyä omiin ongelmiinsa ja unohtaa toisten asioiden selvittely. Terapia, al-anon… jne olisi enemmän kuin tarpeen.

Voimia siis sinulle, yritä itse pitää järki kädessä, ja jos teillä on lapsia, huolehtia heistä, että tämä kuorma ei kaadu heidän niskaansa eikä addiktiot periydy lapsille opittuina tapoina.

3

Itsellä sama juttu, mutta tässä mihen äiti hoivaa ja passaa, saa sieltä päänsilittelyä, ja asiat tulee aina hoidettua. On jo vanha ihminen, eikä häntä saa ymmärtämään, että mahdollistaa lisää vaan poikansa juomista.
Saisitko vaimosi Avominnen infitilaisuuteen? Ymmärtäisi silloin, että tekee vain hallaa sekä alkoholistille, että suhteellenne.

4

Täytyy yrittää saada vaimo Juu tuollaseen tilaisuuteen! Tänään nimittäin vaimo otti nimiinsä osamaksun veljensä puolesta, kun ei se luottotiedottomana itelleen saanut… vaikka aamulla puhuttin ettei tee niin. Oli veli antanut sentään vähän rahaakin maksuksi. Mutta monta sataa vielä, minkä kuulemma maksaa pikkuhiljaa takas, vihaks pistää!!!

5

Edellinen vieras yhä.

Nyt myöhemmin näkee kaiken selvemmin, eli tuon mahdollistamisen. Hoidoista sanottu ja AA:sta, että paras teko, mitä voi päihderiippuvaiselle tehdä, on jättää hänet kohtaamaan oma todellisuutensa. Hän sitten itse pyytää apua tai ei. Toki silloin häntä voi auttaa avun hakemisessa (ei taloudellisesti mielellään, tulokset ovat parempia, kun itse joutuu vastuuseen) esimerkiksi viemällä hänet hoitopaikkaan.

Kysymys on läheisriippuvaisuudesta, tietystä addiktiosta sekin. Tehdään usein syyllisyydestä toisen puolesta asioita.

Avominnen (Hesa, Tampere, Rovanimei ainakin)ja varmaan Turun lähellä Rehapin infot on tosiaan hyviä kaikille läheisille. Siunkin hyvä sinne lähteä, sillä olet tahtomattasi ringissä mukana. Rehapin sivuilla myös kerrotaan, että voi soittaa ja kysyä neuvoa.Olen itse soittanut paikkoihin ja saanut neuvoja. Hoidoissa on sitten ne läheisviikonloput tai maksullisena jopa viikko, jossa läheiset saavat apua omaan tilanteeseensa. Itse en koskaan hyysännyt juoppoa, mutta kärsin ja syyllistin sekä itseäni että häntä, ja olen edelleen toipilas. Tarkoitus on voida elää omaa elämäänsä, ja juoppo omaansa.

Hyvä, kun kannat vaimosi jaksamisesta ja suhteestanne huolta. Se kertoo juuri oikeanlaisesta välittämisestä. Muiden elämä ei saa mennä pesuveden mukana. Vaimosi vielä ajattelee, että ei voi hylätä veljeään, vaikka itseasiassa vain siirtää väistämätöntä.

Voimia ja viisautta sinulle. Tue vaimoasi, mutta pysy viisaasti erossa muutoin asiasta. Rahaa ei tosiaan kannata syytää, juoppo saatava vastuuseen, ja hänellä vähemmän syitä lopettaa, kun elämäntyyli edelleen mahdollistetaan.

6

Mietin, että olisin kirjoittanut aiheesta alkoholisti ja läheisriippuvuus - tässä keskusteluketjussa puhuttiin kuitenkin ihan samasta asiasta, mistä aioin kirjoittaa. Sama tilanne - minulla se on äiti, joka mahdollistaa ja on läheisriippuvainen ja veli, joka on alkoholisti. Vanha äiti maksaa veljeni kaikki kulut ja laskut, hoitaa veljen lapset, hoitaa veljen kuntoon ryyppyputken yms. kolhimisten jälkeen ja mitä vielä. Mutta ei saanut tilanteeseen puuttua, kun muuten toinen joutuu veneen alle asumaan…Suren sitä, että vanhus on aivan tolkuttomassa tilanteessa. Ei kuuntele enää järkipuhetta tämän asian suhteen. Haluaisin auttaa, ainoa apu, jota äitini toivoi, oli rahallinen apu (joka menisi veljen juomisen mahdollistamiseen). Olen todella surullinen. En usko, että äitini lähtisi mihinkään kokouksiin apua hakemaan. Hänen mielestään hän kyllä pärjää.

Nyt on tulossa perhejuhla, ja mietin pitääkö minun kutsua veljeni sinne. En haluaisi. En ole puhunut hänen kanssaan yli vuoteen, asumme kaukana toisistamme. Hän soittelee minulle vain ja ainoastaan humalassa, enkä enää viitsi vastata noihin puheluihin: jutuista ei saa mitään selvää tai hän vaan toistaa yksiä ja samoja asioita. Todennäköisesti veli tulisi juhliin selvin päin, mutta hänen pitää ottaa silloin rauhoittavia lääkkeitä, koska muuten hän saa epileptisiä kohtauksia. En tiedä kumpi on pahempi, humalainen veli vai rauhoittavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena oleva veli. Ei ole enää se ihminen, joka oli aiemmin. Jos en kutsu veljeä, ei tule äitikään tähän juhlaan. En tiedä mitä tämän asian kanssa tekisin, haluaisin hyvät juhlat, en sellaisia, joissa pitää hyssytellä, varoa ja hävetä tai olla niin kuin mitään ongelmaa ei olisi.

Ja kurjinta on, kun en perin juurin halua tässä alkoholistin ongelmissa rypeä ja niitä puida (vaan mielummin koitan pysyä takavasemmalla, että oma terveys säilyy), niin olen “omahyväinen” ja “nostan itseni parempaan luokkaan”, ja “kopea ja ylpeä”. Olen kyllä ihan tavallinen ihminen, jolla ei alkoholistin ongelmiin ole ratkaisuja.

7

Entä jos menisitte molemmat kokouksiin,.lähtisikö hän mukaasi. Tai kysy häneltä ainakin, koskaan ei voi tietää ennekuin kysyy.kuulostaa sekin omanlaiseltaan alkoholiongelmalta, kun joutuu toisen puolesta suremaan, joka suree edelleen vielä jonkun kolmannen puolesta…
Se siinä on että kun läheistemme mielenkiinto menee juoviin henkilöihin, nin kuka välittä meistä? Kenties al-anon on oikea paikka, vaikka kyseessä olisi huoli vaan läheisestä, joka ei ole alkoholisti mutta jolla on huoli alkoholistista.
Ketju van näyttää pidemmältä, mutta voihan siitä apua olla jos suru on suru, ja toisenpuolesta surrut tunteet on aina toisten puolesta tehtyä …itsestään pitää huolehtia.

8

Tosi kinkkinen tilanne sinulla, “se toinen samassa”. Nyt joudut suremaan sekä veljesi että äitisi takia.

Olen monesti itsekseni miettinyt, että miksi tänne kanavalle kirjoittelee niin harva alkholistin äiti? Senkö takia, että alkoholismi on niin vaikea tunnistaa, vai ovatko niin monet äidit niin pahasti läheisriippuvaisia? En nyt yritä tuomita tai haukkua ketään, mietimpähän vain.

Mietit mitä tekisit juhlien suhteen. Minulla on alkoholisti-isä, johon en ole enää yhteydessä. Sen kokemuksen pohjalta voin sanoa, että kutsuisin äidin, mutta en veljeä. Ihan turha ahdistua ja stressata siitä, missä kunnossa veli tulisi juhliin möllöttämään. Olet luultavasti ollut jo ihan tarpeeksi huolissasi hänen takiaan. Miksi siis pilata vielä yhdet juhlat? Saattaa tietysti kuulostaa julmalta, mutta niin minä sen ajattelen.

Sitten jos äiti kieltäytyy tulemasta, se on hänen päätöksensä. Hän on aikuinen ihminen, joka tietää itse mitä tekee. Surullistahan se tietysti on, ja hän on selvästi sairastunut veljesi mukana. Kummassakin taudissa vain taitaa olla sama kaava; sairaus kielletään, ja siitä paranee vain omalla halulla.

Olen itse surrut paljon äitini takia. Hän on edelleen naimisissa isäni kanssa, vaikka he onneksi asuvatkin omissa asunnoissaan. He soittelevat ja tapaavat viikottain. Äiti siivoilee ja kuuntelee isän loputonta vikinää. Minusta se on väärä valinta äidiltäni, mutta totuushan on, että asia ei kuulu minulle kakan vertaa. Äiti tekee aikuisena ihmisenä niin kuin itse parhaaksi näkee.

Toivottavasti saat selvyyttä tilanteeseen. Voimia ja valoa!

9

Alkuperäisen kirjoittajan tilanteesta tässä taas kuulumisia. Vaimon veli taas ollut oikeen ihana ja aiheuttanut meidän perheelle ongelmia. Vaimon sain nyt lopulta jättämään veljen ulos bisneshommistaan, kun useampaan kertaan vaihtoi vaimon työmailin salasanan (johon tällä veljellä siis oli salasanat olemassa, erittäin järkevää)niin ettei vaimo päässyt sinne. Nyt veljeltä on suljettu pääsy sinne. Lisäksi vaimonsa viime viikonloppuna etsiskeli miestään, joka oli jättänyt vaimon ilman avaimia, rahaa tai puhelintaan vieraaseen asuntoon ja vienyt vaimon rauhottavatkin mennessään. Oli siis lähtenyt kavereiden kanssa ryyppäämään, ja kenetpä muut tämä vaimo olisi pyytänyt hätiin kuin meidät :angry: Löytyihän tuo nyt sitten lopulta, ja nyt kaikki on taas NIIN hyvin.

Vaimo on käyttänyt toistuvista pyynnöistäni huolimatta myös veljeään avuksi yrityksessä, vaikka olen sanonut ettei tähän voi luottaa. Kiitos hänen meillä on tiedossa melkoisen tiukka alkukesä, koska veli on sössinyt vaimon firman seuraavan urakan niin pahasti ettei siitä jää mitään käteen, eikä siitä tulevilla rahoilla makseta edes kyseisen keikan kuluja. On saanut tarjota urakan ilman mitään valvontaa ja kännissähän se niitä tarjoilee! Nyt meni meikäläisellä sitten lopulta päreet!

Tällä hetkellä olen niin vihainen, etten tiedä mitä tehdä. En kai oikein edes voi tehdä mitään. Vaimo on hiljaksiin päästänyt irti veljestään muutamassa asiassa, mutta tää viimeinen on nyt sellanen että en tiedä miten tästä pääsee yli, koko perheen talous on totaalisen sekaisin tämän yhden idiootin takia, kesällä ei ole yhtään ylimääräistä rahaa kun kaikki menee tämän sössimisen korjaamiseen. Nyt v—ttaa ja melkosen paljon!

10

Ymmärrän ettänäin vihasi. Itse tunsin samaa, vihaa, voimattomuutta, surua, epäuskoa. Meillä äiti on siis se joka mahdollistaa veljen juomisen. Ei oikeasti uskoisi kuinka paljon pahaa mahdollistamisella saa aikaan ja kuinka suuret sotkut sillä saa aikaiseksi. Itse olen päätynyt välien katkaisemiseen veljeni kanssa. Minulla ei ole rahaa hänelle annettavaksi ja pääkopan hoidossa uskon ammattiavun olevan tehokkaampaa. Sitä paitsi mikään, mitä olen sanonut, ei tehoa, joten miksipä sanoisin enää mitään? Niin kauan kuin eläkeläisäiti maksaa ja hoitaa, veljeni roikkuu tässä suhteessa kuin iilimato. Todennäköisesti tulee menemään veljen kurkusta alas äidin omaisuus ja isän perintö, minunkin osuus. Eli jos mitenkään vaan pystyt, estä vaimoasi antamasta taloudellista apua. Rahan antaminen ei auta. Kun huomaa tuo vaimosi veli, että rahahana on kiinni, siirtynee jonkun muun iilimadoksi. Mutta on se silti tosi raskasta seurata tällaista tuhon kurimusta vierestä.

11

Pitkästä aikaa taas muistin tän vanhan ketjun… Paljon on taas tämän alkoholisti-veljen parissa mennyt aikaa ja tapahtunut viime aikoina. Kesä meni jotenkuten ok, meiltä meni enää pari kertaa siihen taloon vaimolta rahaa mun tietämättä ja työasiatkin pysyi aika hyvin erillään. Osa siitäkin rahasta saatiin kiristettyä takaisin pikkuhiljaa. Lopulta noin kuukausi sitten tämän veljen vaimo soitteli että nyt on mies niin huonossa jamassa että tuutteko auttamaan. Hetki mietittiin ja soitettiin muut lähisukulaiset läpi ja lähettiin auttamaan, yrittämään saada mies Rymättylään minne-hoitoon, joka olis porukalla maksettu. Vedottiin, puhuttiin ja neuvoteltiin 2 tuntia. Seuraus: “emmie lähe!” Joten me vaimon kanssa ajeltiin pitkä matka sateessa takasin kotiin lasten luo, sanottuamme vaimon veljelle ensin että muuta apua meiltä on turha sitten enää odottaa kun ei tämä ainot toimiva apu kelpaa.

Nyt on tilanne se, että vaimon veli tekee oman vaimonsa firmalla töitä. Firmalla, vaimolla ja juopolla on ainakin n. 10 000€ velkaa josta eivät selviä. Pyysi vaimoa takaamaan pankkilainan heille että selviävät veloistaan. Heräs pikkukysymys vaan että millä he sen lainan olis maksaneet? Meillehän se olis jäänyt! Onneks vaimo ei siihen suostunut. Ja ilmeisesti tämä velikulta on nyt pikkuhiljaa tajunnut ettei meiltä enää isompia summia tule. Töihin pyytää vaimoa viikottain, että tulis auttamaan kun heidän työmies ei enää tule kun ei ole saanut rahojaan. Onneks vaimo ei ole mennyt, kun on oman firmankin kanssa ihan tarpeeksi tekemistä ja ois ihan mukava et tuo ois välillä kotonakin. Ja kun pikkuveli ottaa palkkiot isoksi osaksi pimeenä, ei ole maksut kunnossa jne, niin siinä riskeerais koko omankin työuransa ja maineensa jos jotain sattuis!

Joten nyt on alkanut verkon kiristäminen. Vaimo saa päivittäin rahapyyntöjä, 5-20€ summalle jonka kuulemma maksaisivat heti takas. Mut tarttisivat et juoppo pääsee työmaalle. Vaimo ei ole antanut, kun on sovittu ettei ja pitkä työ tehty että jonkunasteinen luottamus tässä saavutettu. Mutta kokee jatkuvaa huonoa omaatuntoa asiasta. On kuulemma meidän vika ainakin osittain jos juopon vaimoltakin menee luottotiedot kun meillä olis rahaa laittaa se pikkusumma vaikka päivittäin eikä anneta. Tää vie meiltä voimat! Mutta koen olevani täs oikeessa, eihän sille juopolle enää saa antaa rahaa, eihän? edes sitä pikkusummaa?

12

^No ei kannatta. Eiköhän siellä tarvita kaikki vastoinkäymiset, rahapulat ja luottotietojen menetykset että se pohja löytyy, ja sitten ehkä raittius (tai elämä ilman juoppo-aviomiestä) alkaa kiinnostamaan. Toisaalta, monella se pohja on vasta arkussa multien alla, niin että tavallaan on ihan sama mitä tekee tai tekeekö mitään sen juopon kannalta. Oman itsensä kannalta lienee aina paras irrottautua alkoholisteista parhaansa mukaan, ja keskittyä omaan elämäänsä. Sekä ehkä vähän miettiä, onko itsessä jotakin addiktion tapaista jos se irrottautuminen on vaikeaa. Yleensä kaikki mihin takerrumme kaksin käsin, oli se hyvää tai pahaa on jonkun asteen riippuvaisuutta. Sellaiset asiat, jotka vievät paljon energiaamme ja huomiotamme mutta eivät anna mitään hyvää takaisin, ovat yleensä addiktiomme kohteita.

Mutta hyvään suuntaanhan teillä on menossa! Vaimosikin varmasti löytää itsestään uusia puolia kun kohtaa huonon omantuntonsa ja kaikki irrottautumiseen liittyvät tunteet. Onneksi olette kuitenkin vähän kauempana tästä tilanteesta, ettekä saman katon alla alkoholistin kanssa. Onhan se silti rankkaa. Suomessa elää miljoona aikuista ihmistä, jotka eivät käytä lainkaan alkoholia. Toivottavasti tämä porukka kasvaa, vähentyisi nämä tällaiset suku-ongelmat kummasti.

13

Pitkään taas vain seuraillut palstaa taustalta, kun vaimo päästänyt veljestään pikkuhiljaa irti ja me päästy helpommalla. Ei ole rahaa mennyt veljen perheelle aikoihin toistuvista pyynnöistä huolimatta. Kerta toisensa jälkeen vaan syyt rahan tarpeeseen muuttuvat. Viimeisimpänä nyt se, että on jollekin virolaiselle velkaa (tämä tiedetään faktaksi) ja moottoripyörätyypit käynyt koputtelemassa ikkunoihin. Ja nyt meidän pitäisi maksaa ettei tapahdu mitään… Vaimo on ymmärrettävästi sitä mieltä, että meidän täytyy tän kerran auttaa ettei veli pääse hengestään. Mä taas olen sitä mieltä, että lähtee tänään Rymättylään, vaimo sukulaisiin. On silloin autettu,eikä vaaraa ole. Jos ei suostu, niin en tiedä mitä vaimon kanssa tapahtuu, meilläkin talous niin tiukoilla ettei omista laskuista kunnolla selvitä. Loppuuko tämä helevetti vasta kun alkkis kuolee?