vaimo & pullo

Olen lueskellut tätä palstaa aika ajoin. Välillä on tehnyt mieli kirjoittaa, vaikka ei minulla mitään erityisen ihmeellistä ole sanottavana. Samantapaisia tarinoita on muillakin. Koetan nyt kuitenkin.

Oma asetelmani on se, että olen mies ja vaimoni juo.

Silloin kun aikanaan tutustuttiin, oltiin vielä nuoria, nyt lähinnä keski-ikäisiä, vaikka mieli tekeekin sanoa, että varhaiskeski-ikäisiä tai ei ainakaan kovin vanhoja. Joskus viisitoista vuotta sitten käytimme aika vähän alkoholia, pullo viiniä juhlapäivänä tai jotakin sellaista. Sitten jossakin vaiheessa tilanne muuttui hitaasti, niin kuin se varmaan yleensä tekee, ja niin, etten oikein itsekään havainnut mitä tapahtui. Ehkä ensimmäinen havainto näin jälkeenpäin oli se, että vaimo oli melkein huonolla tuulella. Hän tuli töistä kiukkuisena, puhui minulle äkäiseen sävyyn ja niin pois päin. Viiniä, siideriä ynnä muuta hän joi joka ilta, mutta se nyt vielä tuntunut kovin erikoiselta. Itsekin otin mielelläni lasin tai kaksi.

Nyt hän on juonut useita vuosia varsin tiukkaan tahtiin. Hänellä voi olla yksittäisiä alkoholittomia päiviä, mutta ne ovat harvinaisia. Neljäs, viisi annosta menee helposti silloinkin, kun hän ehkä ajattelee, ettei juuri ota. Sitten kun hän juo, hän juo kaksi-kolme viinipulloa kerralla tai itse asiassa, en tiedä paljonko, koska hän tekee sitä osittain salaa ja osittain avoimesti. Hänellä on tähän hyvä mahdollisuus, sillä hän ei käy töissä, vaan on eräänlainen yrittäjä niin, että se aika pienimuotoinen yritystoiminta on hoidettavissa silloin, kun siihen pystyy.

Välillä hän kaatuu kännissä, välillä saa jonkinlaisen ahdistuskohtauksen, milloin mitäkin. Usein komennan hänet nukkumaan, jolloin hän yleensä kiltisti tekee sen mitä käsketään. Toisinaan hän katuu, päättää lopettaa juomisen, lukee aihepiiriä koskevia kirjoja ja kauhistelee elämäntapaansa. Parhaimmillaan ryhdistäytyminen on kestänyt muutaman viikon, tavallisemmin pari päivää. Sen jälkeen hän juo ensimmäisenä päivänä puoli pulloa viiniä ja sitä seuraavana päivänä entiseen tapaan. Hämmästelen usein sitä, miten näennäisen hyvässä kunnossa hän nousee aamulla melkoisen alkoholiannoksen jälkeen.

Haluaisin takaisin sen naisen, johon kauan sitten tutustuin, mutta häntä ei taida mistään löytyä.

Tervetuloa palstalle!

Itse voin sanoa todellakin pystyväni samaistumaan, sillä itsellänikin on juova ja oikeastaan hyvinkin päihderiippuvainen avovaimo. Olemme kokeneet kovia ja makua siitä löytyykin viestihistoriastani mikäli haluaa tutustua omaan viivytystaisteluuni.

Minulle tähän palstaan kirjoittaminen on ollut todella terapeuttista. Sitä huomaa että samanlaisia kohtaloita on paljon, vaikka suurin osa tarinoista onkin asetelmassa jossa mies juo ja vaimo joutuu sen seurauksista kärsimään. Muutamia miehiä kuitenkin täällä myös pyörii kirjoittamassa omista päinvastaisista asetelmistaan.

Alkoholistia on vaikeaa saada luopumaan tavoistaan tai edes myöntämään omaavansa juomisensa kanssa ongelmia. En tiedä oletko kyseenalaistanut tai pehmeämmin osoittanut huolestuneisuutesi vaimosi juomista kohtaan? Jos olet, niin onko reaktio ollut torjuva?

Minä ainakin usein huomaan että monen alkoholistinaisen tarinaan liittyy syviä- usein lapsuuden aikana koettuja traumoja tai vaikeita asioita, joita sitten käsitellään juomalla tai käyttämällä lääkkeitä ynnä muuta muiden vaikeuksien ilmaantuessa elämään.

Oletko ajatellut mistä avovaimosi juominen voisi johtua, jos kuitenkin suhteenne alussa tilanne oli toinen?

Kirjoittele kuitenkin rohkeasti tänne kun haluat, sillä olisi mielenkiintoista itse lukea eräänlaisen kohtalotoverin mietteitä.