vahvan ahdistuksen ja lievän psykoosin ero ?

mistähän osaa sanoo eron mikä noil on ku miettiny xanttui vähennettäes tullu oloo. Siis tuntuu ettei sais henkee, joutuu sulkee silmät, ettii mielest joku pakopaikka. välil ku on ollu tilannu jostain lasillisen ei oo pysty juomaan ku tulee olo et siin lasis jotain ja joutuu olee juomatta toi kai ny on lievää paranoiaa johtuskohan se xanorin vähennyksest vai omaa ns. normaalii oloo. ny otti ketinoppii olo selvesi omat ajatukset tuntuu selkeemmilt se kokoajan päänpäällä oleva mustapilvi jost pelkää et lentää salama on hävinny. tai tunne et ois kokajan heikoiljäil poissa. ny on taas paranoidienen olo miten tän msg saa pois…

Xanori on aika julma lääke, paljon mahdollista että johtuu vaan siitä.

xanor tekee aika saakelin pelokkaaks jokski aikaa lopetuksen jälkeen, joten miksei vähentäessäkin. Oiskohan ollu 3-4 viikon ajan, ku säikähti jokaista ääntä niin, et sydän pomppas ja alko hakkaan ihan hulluna. Mä siis säikähdin todella rajusti jopa sitä, kun jääkaappi alotti sen kovemman hurinan aina määrätyin väliajoin. Säpsähdin ja sydän alko hakkaan ja olin ihan paniikissa. Mieti kuin pieni ääni jääkaapista lähtee ja se sai mut raiteiltaan. Eli älä vielä tee itelles “hullun diagnosia”, sillä syyllinen on todennäkösemmin xanttu. Varma ei tietty voi olla, ennenkö xantut on poissa kuvioista kokonaan ja lopetuksesta aikaa yli kuukausi.

Kysymys on hyvä miusta. Vierotukses voi tulla vaik mitä oloja ja v i r h e i t ä, kun tulkitsee toisia, kun sen taustal v o i olla se oma häpeä ja syyllisyys tai mikä huono psyykkinen ja ruumillinen olo onkaan. Mul on usein käyny, et siin pahas olos on vaikea keskittyy mihkää. Toiminta joskus autaa, kaveril soittamine, ja olen mä joskus kauhutilois soittanu katkol yöl, ja vastapääs on ollu i h m i n e n, joka on rauhotellua mua. Mun kokemus on se, et m u l reflois lisääntyy avuttomuten tunteet, jotka jotenki lisää oman hallinnan heikkenimstä ja voi aiheuttaa toisten armoil olemisen tunnetta. Silloin voi tulla väärinkäsityksiä toisten tarkoituksista, ehkä sitä mitä psykiatrilandias tulkitaan suhteuttamistaipumukseksi. Ja luottamus auttaa, ja senkin pohdinta on mul jeesannu, et jos mä meen kaffel, ne työntekijät vain antaa sen kahvin, jonka mä ostan. Mul kun on niin usein ollut pillerisekoilua, joka joskus sit vie muistin väliaikaisesti, ja sillon vilkas mielikuvitukseni on lähteny paikkaileen. Ei hyvä. Paranoiasta uskon, et vaik erehdys on sit “outo”, mut jos pystyy rauhotteleen itseään, et mitä järkee näil ihmisil ois tehdä mul pahaa, olenhan sentään maksava asias… :slight_smile: on askelen pidemmäl. Uskon, et esim.paranoidises skitsofrenias uskomukset on aika pitkäl meneviä ja systemaattisia, ja jos niitä tavallisempiakin virheitä pystyy joku ystävä tai itse rauhotteleen ei ehkä hirmu vaarallisia, ne erehdykset… Mä olen jos jonkin sortin tilaa kokenut, mut tulin siihen tulokseen, ettei erehtyminen riitä psykoosiin, ihmiset erehtyvät, tekevät väärintulkintoja. Etenkin jos itse huomaa, et eihän tää näi ollukaa. Kyl tosiaan bentsovierotuksis kaikenmoista tunnetta tulee, et ole yksin! Mulhan ne on ollu nii järjettömiä, et ekaks iisoja määriä, naps poikki ja siin on sit niin tunteidensa armoi, et joskus olen pelänny, et pää hajoaa. No kai se sen ois jo tehny :smiley:. Voimia, sinnittele, vieroitusoireet menevät ohi…