Nyt on ihan pakko irrottaa tää omaksi aihekseen tänne kotikanavaan,
että kaikki ketkä ovat seurustelleet tai seurustelevat juopon ja/tai narkin kanssa
niin jos teillä on särmää luonteessa onko se auttanut että suhde toimii ja
päihteet ei ota kumppanista ylivaltaa?
Ei ole auttanut rajoittamaan miehen juomista, mutta en ehkä luonteeni takia ole IHAN kynnysmatoksi asettunut. Aika lähelle kyllä.
Ehkä heikompi ihminen ei kestäisi juovan puolison tuomia ongelmia vaan lähtisi aikaisemmin??
Ei sellaista luonnetta olekaan joka toisen ihmisen juomisen saa loppumaan tai edes vähenemään. Mitä sillä vahvuudella sitten tarkoitetaan; jos se on jääräpäisyyttä ja peräänantamattomuutta joka kohdistuu toisen ihmisen toimintaan niin voi olla että siitä on enemmän haittaa?
Olen esimiesasemassa.
Avioliittoni lasteni isän kanssa päättyi eroon kestettyään 12 vuotta.
Niinä vuosina opiskelin ja etenin urallani pienten lasten “yksinhuoltajana”, mieheni työkomennukset saattoivat venyä kolmeksikin kuukaudeksi kerrallaan.
Olen erittäin vahva persoona.
Heikoin kohtani on usko kaikkien ihmisten olevan ahkeria, rehellisiä ja hyväntahtoisia.
Olen vetänyt muutaman vuoden henkilöstöhallinnan kursseja ja valitettavan usein näen ex-mieheni niissä ihmisissä, jotka aiheuttavat huonon ilmapiirin ja stressaavat työolot.
He ovat alisuoriutujia. Itseään ajattelevia!
Kun on tiukka työpäivä, he ovat niitä, jotka isoon ääneen kommentoivat rankkaa tilannetta ja menevät tupakalle.
Kun taas muu henkilökunta keskittyy hoitamaan työnsä +alisuoriutujan työn!
Toistuessaan tämä kaava vie voimia niiltä ihmisiltä, jotka eivät viitsi/hoksaa kiireen keskellä ahkeroidessaan, että kaikki olisi helpompaa ilman draamaa vetävää laiskottelijaa. Hänen paikallaan kun olisi normaali työntekijä, ei töissä olisi niin raskasta, eikä omat tauot jäisi pitämättä. Eikä pinna kiristyisi, kun ei joudu nielemään alisuoriutujan erittäin loukkaavaa käytöstä työkavereitaan kohtaan. Hänhän pitää kaikkia pilkkanaan; sumeilematta hyväkseen.
On äärimmäisen kuluttavaa yrittää saada alisuoriutujaa nostamaan panostaan, kun pöydän ääreen on kerääntynyt joukko hänen työkavereitaan, jotka säälivät häntä.
Suoraan sanottuna sabotoivat minun konsultaatiotani “höllentämällä” minun tavoitekartoitustani.
Esimerkiksi kun minä vaadin, että jos alisuoriutuja hakee sairaslomaa, hänen on ilmoitettava työpaikalle asiasta sen takia, että tiimi ei joudu puskemaan vajaamiehityksellä ja vielä siitä tiukasta tilanteesta yhden on alettava soitella omaa vapaapäiväänsä viettäville ihmisille, että tulisiko joku töihin.
Niin eiköhän vain muu henkilöstö ala tämän kuultuaan myötäillä alisuoriutujaa, että no ei ne nyt niin pahoja ne tilanteet ole olleet ja töihin on sitten tullut joku, joka muutenkin haluaa tehdä enemmän tunteja.
Ihan todella! Välttelevät alisuoriutujan laittamista vastuulliseksi työntekijäksi.
Täysin samoin tein minä mieheni suhteen. En halunnut olla hänen silmissään inhottava. Minä mielistelin ja annoin hänen tepastella ylitseni. Ja takaisin. Ja pyyhkiä jalkansa.
Minä henkilöstötapaamisen lopuksi vaadin, että alisuoriutujan jokainen tupakalle vetäytyminen(esim.20min) tilanteissa, joissa se aiheuttaa kohtuutonta työpainetta muille tai venyttää muiden pääsyä esim.vessaan, laitetaan työvuorolistaan ruksi ja kolmesta ruksista tulee kolme tuntia palkatonta työtä hänen takiaan joustaneiden työntekijöiden apuna.
Alisuoriutuja miettii kuumeisesti, että silloinhan hänen kannattaakin olla kolme kertaa kokonainen tunti poissa pelipaikalta. Turvautuu vielä siihenkin ajatukseen, etteivät työkaverit kuitenkaan laita häntä tekemään mitään extranakkia.
Kun taas muu henkilökunta sysää vastuun minulle.
Tule sinä laittamaan ne ruksit ja osoita lisätyöt.
Ex-mieheni oli oiva erimerkki tästä: hän ei ymmärtänyt koskaan, että perhe olisi mikään joukkue, jota ei saa jättää pulaan. Tai jota ei saa käyttää pomppulautana oman edun tavoitteluun.
Ex-mieheni eli omissa harhakuvitelmissaan superfudarin elämää.
Minä syötin hänelle pallon tuhannet kerrat. Mies katsoi häntä kohti kiitävää palloa hurmioituneena, nautti joka solullaan saamastaan huomiosta, hän tiesi, että ilman hänen panostaan, koko peli on hävitty. Valta tuntui ihanalta.
Ei hän koskaan potkaissut maalia. Ei itse asiassa tehnyt elettäkään potkaistakseen edes jonnekin päin.
Hän kitisi, että hänelle täytyy antaa mahdollisuus tehdä se. (yhä uudelleen ja uudelleen hän eli siitä nautinnosta, että kaikkien katseet ovat kiinnittyneet häneen, kaikki tekevät kaikkensa antaakseen hänen tehdä maalin)
Ja kun annoin, niin hän kitisi siitä, että minä painostin…
Kun viimein puhuin eroamisesta, hän oli kauhuissaan. Ai että hänenkö pitäisi tehdä jotakin, ihan muuttaa osoitetta? “Raitistuikin” siinä paniikissa pitkäksi aikaa. Ja kun sitten päätin antaa toisen mahdollisuuden (tuhannennen), juominen alkoi lähes välittömästi.
Kun sanoin, että taidankin lähteä itse ja otan lapset mukaani, asia sopi jo oikein hyvin. Hänen ei tarvitsisi laittaa tikkua ristiin. Asumuseron aika sujui hyvin, sillä mies ajatteli, ettei me oikeasti erota ja myydä kotia ja tehdä elatus- ja tapaamissopimuksia jne jne.
Kun tilanne alkoi valjeta hänelle, hän raitistumisen lisäksi alkoi käydä terapiassa. Valitteli, että ompa kyllä harmi jos joutuu muuton ja kaiken hässäkän takia lopettamaan terapian. En ottanut syyllistystä kuuleviin korviini. Omaisuuden ositus ei estä kenenkään viikottaista menoa mihinkään.
Eron jälkeen alkoi takkuilla ja nyt on tilanne sellaista veitsen kärjellä tanssia. Hänellä on tietysti uusi nainen, jota saa hyppyyttää mennen tullen. Lapset ovat jo “isoja” ja harmi kyllä tottuneet petettyihin lupauksiin jne. Kovin tykkäävät isäänsä tavata, mutta huomaan heidänkin olevan vain ymmärtäjiä, ilahduttajia, lohduttajia ja tukijoita (hyväksikäytettäviä höyniä) ex-mieheni jääräpäisessä napansa ympärillä pyörimisleikissä.
Vahvalla luonteella pärjää aina. Tilanteessa jos toisessakin. Kaikkien ihmisten kanssa.
Mutta riippuvuudesta kärsivää ihmistä ei vahvalla luonteella laiteta ojennukseen.
Hän tekee se itse, tai on tekemättä.
Yhtä todennäköisesti sinä saat juopon/narkin raitistumaan oman tahtosi mukaisesti kuin saat hänet tuntemaan oman pääkipusi.
Siis niin totta !!!