Vähentämisen yrittämisestä se (voi) alkaa!

I
Kun vähentämisen ajatus tulee mieleen, se voi olla alku kaiken kauniin. Silloin potilas on muiden avustuksella tai itse huomannut ja huolestunut alkoholinkäytöstään. Vähentäminen on ensimmäinen yritys päästä eroon viinakoukusta, mutta potilas ei vielä ole valmis hyväksymään lopullista eroa rakkaastaan.

II
Ensin hän yrittää vähentää juomistaan noin yleensä, palata/ruveta kohtuukäyttäjäksi. Tahtoo vain olla niin, että kun on kerran astunut yli alkonkäytön kriittisen rajan, se raja sulkeutuu takana eikä paluuta enää olekaan.

III
Kun hän huomaa, että yleinen alkon vähentäminen ei onnistu, hän (tai no, minä!) alkaa laatia ohjelmaa pakottaakseen itselleen rajat; hän päättää esimerkiksi

  • juoda vain kotona
  • juoda vain juhlissa
  • juoda vain 2-3-4 annosta illassa
  • juoda vain viikonloppuisin
  • juoda vain lomalla
  • juoda vain olutta/viskiä/viiniä jne.
  • juoda vain yksin
  • juoda vain lapissa
  • jne.

Prosessin tämä osuus saattaa kestää pitkäänkin, koska yksi osio voi hampaat irvessä ja tuskanhiki otsalla taistellen kestää viikkoja, jopa kuukausia ennen kuin potilas on valmis hyväksymään ajatuksen ettei pysty rajoittamaan juomistaan.

IV
Hän päättää lakata juomasta määräajaksi, joka voi olla “tipaton tammikuu” tai mitä tahansa muuta. Ankarasti kärvistellen hän saattaa onnistua olemaan kuivilla määräajan jonka jälkeen korkit aukeavat ja marssi jatkuu.

V
Raitistumisen prosessin seuraava vaihe on päätös juomisen lopettamisesta kerta kaikkiaan. Päätös voi kestää saman aamun iltapäivään tai yli vuoden, kuten minulla silloin aikanaan. Seuraava kompastus vaanii onnistunutta kuivattelijaa pitkähkön alkottomuuden jälkeen; hän alkaa ajatella, että on todistanut hallitsevansa juomisensa, astunut uuteen aikaan ja voi ottaa silloin tällöin drinkin/oluen/lasillisen/miten vain. Minulla tämä tilanne tuli eteen yli vuoden juomattomuuden jälkeen. Tulos on, että kohta ollaan lähtöpisteessä.

VI
Kun potilas on saavuttanut seuraavan vaiheen ja on valmis hyväksymään ajatuksen, sen, että ei voi ottaa koskaan pisaraakaan, ei edes skumppalasia pojan häissä, todellinen raittius voi alkaa. Valitettavasti ainakaan minulla ei ole mielenhallintakeinoa jolla se toteutuu; minulla se vain tapahtui mutta en tiedä miten enkä miksi.

Näin prosessi etenee, ja vähentäminen on - kuten sanottu - yksi osa-alue siitä, yleensä ensimmäinen. Ei se välttämättä etene kaikilla loppuun saakka, inhimillinen elämä saattaa katkaista sen tavalla tai toisella ja elämässä on toki paljon muutakin. Eri vaiheisiin liittyy monenlaisia mielentiloja, onnistumisen riemusta retkahtamisen tuskaan ja häpeään, kieltämistä, kiukkua ja valehtelua - lähinnä itselleen.

Raitistuminen on vaikea asia. Juomisen jatkaminen on vielä vaikeampi asia. Valinta on itsekunkin oma. Raitistuminen kuitenkin kannattaa! Ajan myötä alkoholi jää taakse, mieliteko haalistuu ja katoaa, tulee uusia näköaloja, kun alkopallo jalasta on poissa, C2H6O jää unohtuvaksi kemialliseksi yhdisteeksi, yhdeksi muiden vastaavien kaavojen joukkoon ja koittaa vapaus.

Kirjoitin tämän pitkän sepustuksen omaksi viestikseen, en vastaukseksi kenenkään ketjuun, koska en aio ruveta väittelemään enää mistään aiheeseen liittyvästä kenenkään kanssa. Siinä on paljon asioita joita olen toistanut useasti muuallakin, mutta mistäpä minä uusia teemoja saisin!