Juon liikaa. Ainakin ajoittain. Tai ainakin viimeisen parin kuukauden aikana. Juominen ei ole hanskassa. Tiedän sen vallan hyvin. Mutta toisalta. Osaan myös kieltäytyä. Kuudes täysin alkoholiton päivä menossa.
Viimeisen parin kuukauden aikana on mennyt lähes joka viikko useampana kuin kahtena iltana yli 10 annosta. Riskirajat siis ylitetty jo aikaa sitten. Mutta tipattomaksi en ala, haluan vain saada tämän hanskaan takaisin ja riskirajojen sisään. Sellaista alkoholinkäyttöni on ollut pitkään. Nyt vasta parin kuukauden aikana revennyt.
Mutta tipaton - ei missään tapauksessa. Mieluummin kuolen. Sosiaalinen elämäni pyörii pääosin alkoholin ympärillä. Leffailta hyvässä porukassa - paljon olutta. Illanistujaiset baarissa - paljon olutta. Grillibileet - paljon viiniä ja olutta. Yksin en halua jäädä. Totaalisen yksinäisyyden olen nähnyt jo kerran, ja mieluummin kuolen. Uutta sosiaalista elämää en halua enää etsiä, koska rakastan ystäviäni ja baarien ihmisten tarinoita, joksi varmaan muutun itsekin jossain vaiheessa.
Minkälaiseen vähentämiseen haluan? Arkena silloin tällöin 1-4 annosta, viikonloppuisin vain toinen päivä railakkaampaa menoa. Tai parastahan olisi, jos voisi mennä baariin, olla itse limsalinjalla suurimman osan iltaa. Yksin ollessa alkoholia ei lainkaan. Onnistuisikohan? Miten voisin palata vanhaan, jota elämä oli? Ainakin kokeilen parhaani mukaan. Nykyisessä lähinnä risoo rahan meneminen. Krapulaa en saa kuin vetämällä melkein pelkästään tiukkoja ja sitä en ole tehnyt 10 vuoteen. Jos seuraavana aamuna väsyttää, se on lähinnä sen vika, että en ollut klo 22 kotona.
Oletko ajatellut jo jotain konkreettisia vaihtoehtoja, joiden myötä vähentää juomista? AA- ryhmä, Antabus tai Naltrexon?
Kerrothan miten edistyt projektissasi.
Silmiin pisti toi “mieluummin kuolen”. Tuntuuko elämä selvin päin ihan kestämättömältä vaihtoehdolta, jos et halua tipatontakaan viettää? Joku on joskus sanonut, että omaa suhdettaan alkoholiin voi testata olemalla kuukauden juomatta. Mikäli se onnistuu suhteellisen helposti, vähentäminen kohtuukäytön rajoille lienee vielä mahdollista. Jos taas ei, tai jos sellaista ei halua edes yrittää, niin musta on kyllä äärimmäisen epätodennäköistä että kohtuukäyttäjäksi palaaminen on enää mahdollista - ainakaan ilman perusteellista itsetutkiskelua ja huomattavasti pidempää selvää ajanjaksoa kuin yksi kuukausi. Kuinka kauan olet ylipäänsä käyttänyt alkoholia, ja kuinka usein? Tämä voi kuulostaa tuomitsevalta ja niuhottamiselta, mutta ajatuksesi ovat kovin tuttuja; ajattelin itsekin noin vielä muutama vuosi sitten, kun join suurin piirtein saman verran viikossa. Viikko tai ehkä kaksikin meni selvin päin kärvistellessä, mutta siihen se aina jäi. Olihan dokaaminen toki usein hauskaa, sitä en kiellä, mutta annosmäärät nousivat ja nousivat ja samalla kaikki mahdolliset haittavaikutukset; ahdistus, masennus, unihäiriöt, pelkotilat, apatia, taloudellinen katastrofi jne jne. Lopulta löysin itseni tarpeeksi monta kertaa sieltä kuuluisalta pohjalta, enkä halunnut kokea sitä enää uudestaan.
Mitä tuohon väsymykseen tulee, niin alkoholin vaikutukseen ja krapuloihinkin tottuu. Suosittelen testaamaan ainakin paria viikkoa holitta - siinä ajassa huomaat varsin todennäköisesti aika radikaaleja muutoksia vireystasossasi. Joka tapauksessa, tsemppiä.
Onnittelut ripeästä havahtumisesta! Joillakin menee parikymmentä vuotta läträillessä ennenkuin ollaan perimmäisten pohdintojen ääressä. Pidätkö muuten juomapäiväkirjaa? Itselleni valkeni järjettömän pämppäämisen määrä ja rahanmeno vasta Jeppe-päivyrin avustukselle. Pienistä puroista tulee ajanmittaan kuohuva koski.
Tänään on siis 7. päivä, ja sanonpa suoraan, että todennäköisin repeämispäivä. Tänään palautan lapset äidilleen, ja se tyhjyyden määrä sen jälkeen on musertava. Sitä on helppo paikata baarilla. Siellä näkee usein jonkun tutun. Oluttuoppikin on hyvä ystävä silloin. En ole kertaakaan onnistunut välttämään. Välillä se on tarkoittanut useita tuoppeja, välillä 1-2 tuoppia. Haluisin nolla tuoppia tälle päivälle.
Yritän löytää motivaatiota parantuneista yöunista. Viikko sitten kun päätin, että nyt tauko, nukuin alussa Stilnoctin ja melatoniinin kanssa pari yötä. Sitten pudotin stilkkarit pois, koska en halua käyttää niitä paria päivää pitempään. Niihin tulee addiktio ja toleranssi kasvaa aivan liian nopeasti. Sain melatoniinin kanssa hyvin nukuttua. Nyt olen nukkunut muutaman yön ilman niitäkin.
Muutama vuosi sitten kanssa repesi ryyppääminen käsiin. Silloin aloin juomaan ensin painajaisten takia. Avioero oli juuri takana. Sitten unihäiriöt ja painajaiset levisivät käsiin. Alkoholilla sai painajaiset pois. Sen jälkeen unihäiriöhin määrättiin SSRI-lääkettä, joka ei sovi lainkaan minulle. Se pamautti hypomaanisen menon päälle. Alkoholin tolkuton läträäminen loppu silloin samalla kuin lopetin lääkkeet. 3kk katosi siihen. Silloin lääkkeiden lopettaminen oli niin konkreettinen päätepiste yhdelle aikakaudelle, että palaaminen “vain viikonloppuina alkoholia”-rytmiin meni helposti. Säikähdin suoraan sanoen.
Pahin tai hankalin asia on, miten korvaan alkoholin kautta tulleet ihmissuhteet? Tai miten niiden suhteiden avulla täydennän myös alkoholitonta tekemistä? Tai mitä tekemistä yleensäkään keksii? Noin 8 vuotta sitten silloin maailmani kaatui totaalisesti. Kaikki sosiaaliset suhteet, oma minä kuvani - tai oikeastaan kaikki mahdollinen - romahti. Nykyiset ystäväni ovat tuon jälkeen tulleita. Samaten harrastukset. Jokaisen ystävä on voitto, josta en halua luopua. Yksinäisyys on kuolemaa pahempi. Jos tipattomuus vie siihen, kuolen mieluummin. Ei känni ole tavoittelemisen arvoinen, vaan puhdas vahinko. Äh - valehtelen. Kyllä se känni on välillä tavoite nykyään. Joskus ei ollut.
Jeppe pitäisi ottaa käyttöön. Kunhan tästä uskaltaa kurkata itseään peiliin.
Mutta tämä päivä - ilta on edessä. Itsekuri on silloin koetuksella.
Jes. Piti sitten rekisteröityä ja laittaa sinne takautuvasti tämä viikko, ja sen mitä muistin edellisestä viikosta. Aika nopeasti muuten näyttää sen, että raha menee mahasta pään kautta vessanpönttöön. Summa ei ole pieni, vaikka yksittäine kaupasta ostettu tölkki olisikin.
Illalla kun nostaa rahaa, sen ajattelee muodossa:“Ei tämä paljoa ole.” Mutta sitten kun nostaa kahtena iltana putkeen saman summan, se onkin jo oikeastaan todella paljon. Toi kertoo aika karusti, missä mennään ja miten mennään. Olkoot tämä toinen motivaation lähde. Unet+raha. Selkeä vähentäminen tai jopa lopettaminen tarkoittaa samaa kuin suuri palkankorotus.
Kiva myös merkitä nämä nollapäivät ja kommentteja niistä. Näkee ehkä jopa paremmin sen, miten selväpäisyys vaikuttaa eri asioihin.
Ja tipattomuus piti. Naisystäväkin totesi, että pidetään nyt sitten oman aikansa tipatonta ja katsotaan. Tavoitehan ei ole täydellinen tipattomuus, vaan ottaa kontrolli takaisin ja vähentää.
Jeppe ei näköjään toimi kovin hyvin mobiilivehkeellä. Noh - sai kuitenkin illalla laitettua sen nollan sinne vielä sunnuntaillekin.
päivä meni. Nollalla. Oli niin toimentäytteinen päivä, että eipä siinä olisi edes kerinnyt.
Tämä tipattomuus kyllä piristää aika paljon. Energisyyttä tullut huomattavasti lisää. Nukkuminen parantunut. Enää ei tule pyörittyä iltaisin tuntitolkulla sängyssä (tai napattua jotain lääkettä nukkumiseen), vaan sitä nukahtaa ajoissa. Jotenkin vaikuttaa myös siltä, että tämä alkoholittomuus vaikuttaa myös mielialaan.
Noh. Katsotaan mihin saakka täysin alkoholittomuutta. Tähän kun voisi vielä tottuakin. Ensi viikonloppu lienee pahin, kun yleensä lapsivapaiden viikonloppuun kuuluu enemmän tai vähemmän jatkuva alkoholilla läträäminen, kun siihen koko sosiaalinen elämä liittyy. Pitää kyllä alkaa kyselemään kavereilta, mitä alkoholitonta voisivat haluta tehdä.
Onneksi olkoon! Viikko kuivilla on ainakin itselleni semmoinen etappi, että siinä vaiheessa ollaan oikeasti kahden “helpon” vaihtoehdon äärellä:
a) Voipi jatkaa kuivattelua ilman tuskaa tai…
b) Voi sanoa että tulihan tässä jo tarpeeksi todistettua itselleen kohtuukäyttöä ja käydä hakemassa “palkinnon” kaupasta.
Jos nyt vaan mitenkään saisit kuukauden “raittiusputken” vedettyä, niin sulla tuskin on alko-ongelmaa. Muussa tapauksessa… niin…
Höpö höpö. Mulla ainakin on alko-ongelma, mutta kyllä mä pystyn kuukauden raittiusputken vetämään, jos mulla on siihen jokin pätevä syy tai jos muuten vain olen päättänyt näyttää itselleni ja maailmalle, että pystyn siihen. Sen jälkeen voinkin sitten “hyvällä omallatunnolla” ottaa kuppia sen koko kk:n edestä. Mikäli kuukauden raittiusputki ei tuota mitään ongelmia, eli ei vedä sen aikana kuivahuikkaa hampaat irvessä tms., niin silloin alkoholiongelma tuskin on kovin paha, mutta jos se kuukausi on enimmäkseen sen odottelua, että pääsee jälleen ryyppäämään, niin aika paha psyykkinen riippuvus on silloin kyseessä IMO. Moni pystyy olemaan pidemmänkin aikaa ilman viinaa tai muita huumeita, jos niin jostakin syystä pitää tehdä, mutta varsinainen päihdeongelman selättäminen vaatii kyllä paljon suurempaa työtä itsensä kanssa, kuin vain pelkän korkin kiinni pitämisen. Toki se aina on hyväksi, jos elimistö ja pääkoppa saavat edes jonkin aikaa levätä douppaamisesta, mutta eipä se lopulta sitä perimmäistä ongelmaa ratkaise.
Ketjun aloittajalle toivottelen tsemppiä joka tapauksessa .
Näinpä! Mutta jos kirjoittelee päihdelinkkiin päivittäin kuivattelunsa aikana, niin ongelmaa luultavammin löytyy vaikka muille jakaa. Sitten kun ei tartte kirjoitella, niin homma on hallussa…
Yleensä siinä vaiheessa kun alkaa miettimään, että onkohan itsellä jonkin sortin ongelmaa päihteen x kanssa ollaan jo siinä pisteessä, että niin todennäköisesti on, enemmän tai vähemmän. Ei kohtuukäyttäjien tarvitse miettiä tahi pinnistellä jonkun kuukauden takia, mutta koko suomalainen kulttuuri on niin läpeensä alkoholi(sti)keskeinen, että kunhan Make juo sen 24 tai alle annosta viikossa niin homma on ihan hallussa, koska viralliset suositukset sanoo niin Suurkulutushan on ihan ok, eihän sillä nyt mitään tekemistä voi sen kamalan alkoholismidemonin kanssa olla. Ihan sama, kirjoitteleeko fiiliksistään vai pinnisteleekö “en juo en juo en juo” -mantraa hokien… Tosin sitten jos niitä fiiliksiään alkaa esim. tänne kirjoittelemaan ylös, se koko ongelman luonne yleensä vasta alkaa selvitä laajudessaan kun itseään on huomattavasti vaikeampi kusettaa kirjallisessa muodossa. Ainakin oman kokemukseni mukaan näin.
Jaahas - ja perseelleenhän se yritys sitten on mennyt. Kyllä muutama viikko menikin hyvin, mutta sitten taas lipsui siihen normimenoon. Joten nyt sitten nollalinjaa toistaiseksi haetaan. Pakko opetella elämään niin että sosiaalisen toiminnan löytää muualta kuin baarista. Perkele sanon minä. Muutaman vuoden täysyksinäisyys oli tappaa minut, ja nyt jos siihen taas joudun, taidan sitten kuolla siihen lopulta, koska en kestä enää sitä.
Aikamoista dramatiikkaa esität. Voihan sitä ihmisiä tavata muuallakin kuin kuppilassa. Siksi toiseksi minä olen vuosia käynyt baareissa ja tavannut ystäviäni mutta minulla on jotain alkoholitonta kun muut ovat sitten ottaneet mitä sitten ovatkin ottaneet. No problem.
Minusta tuntuu, että alkoholismisi vaan keksii tuollaisen tekosyyn.
Suosittelisin ainakin ensimmäisenä opetteleen meneen sinne baariin ilman mitään pohjia ja opetteleen latkiin sitä yhtä tuoppia tyyliin tunnin tai enemmän. Tällalailla oon saanut ainakin itse annosmäärää vähennettyä huomattavasti. Parasta on se, että sielä kuppilassa on jopa kivempaa kun vähän selvempi niin on kivempi rupatella ihmisten kanssa.
“Suosittelisin ainakin ensimmäisenä opetteleen meneen sinne baariin ilman mitään pohjia ja opetteleen latkiin sitä yhtä tuoppia tyyliin tunnin tai enemmän. Tällalailla oon saanut ainakin itse annosmäärää vähennettyä huomattavasti.”
joo totta puhut ja kyl tää välillä itellä ainakin onnistuu mut sit rupee ajattelee et miks ihmeessä pitää hissutella kun on vielä omien “rajojen sisällä”?
sitten kun on taskut ja lompakko täynnä rahaa niin välillä meinaa asiat lähtee käsistä ainakin minulla ei sillä ole silloin mitään välii maksaako juoma 2-12 euroo sitä otetaan vaan oli ottanut pohjia tai ei ja näin meinaa välillä käydä vaikka ei olisi niin paljon rahaakaan käytettävissäkään…
Yritän nyt jotenkin motivoida itseni pitämään tiukemmin kiinni vähäalkoholisuudesta kun tässä taas viikon fiilistellyt täyden alkoholittomuuden hyviä puolia. Viikonlopun energisyys - oli kerrassaan ihanaa. Miksi tämä ei saa minua pitämään myös lapsivapaaviikonloppuja ilman alkoholia? En tiedä. Pitäisiköhän itselle sanoa (ei hirveän vakavasti):“Perkeleen juoppo!” :mrgreen: Ainakin tuo taitaa olla rehellisin näkemys itsestäni.
Ja miksi en onnistu pitämään itseäni selvänä? Noh - baariin saa aina seuraa - tänäänkin saisin. Mutta kun haluisin välttää baaria - juuri tänään - niin seuraa ei saa minnekkään muualle.
Paskat tästä tulee mitään. Päädyn varmaan kaikista päätöksistä huolimatta tänäänkin baariin vain sen takia, että näkee jotain tuttuja edes.
(Niin ja olen siis ollut viikon täysin ilman alkoholia taas vaihteeksi. Ja tavoite on paljon pitempään)
Naisystäväkin totesi, että pidetään nyt sitten oman aikansa tipatonta ja katsotaan. Tavoitehan ei ole täydellinen tipattomuus, vaan ottaa kontrolli takaisin ja vähentää.
Noh - sai kuitenkin illalla laitettua sen nollan sinne vielä sunnuntaillekin.
Ensi viikonloppu lienee pahin, kun yleensä lapsivapaiden viikonloppuun kuuluu enemmän tai vähemmän jatkuva alkoholilla läträäminen, kun siihen koko sosiaalinen elämä liittyy. Pitää kyllä alkaa kyselemään kavereilta, mitä alkoholitonta voisivat haluta tehdä.
Suurkulutushan on ihan ok, eihän sillä nyt mitään tekemistä voi sen kamalan alkoholismidemonin kanssa olla. Ihan sama, kirjoitteleeko fiiliksistään vai pinnisteleekö “en juo en juo en juo” -mantraa hokien… Tosin sitten jos niitä fiiliksiään alkaa esim. tänne kirjoittelemaan ylös, se koko ongelman luonne yleensä vasta alkaa selvitä laajudessaan kun itseään on huomattavasti vaikeampi kusettaa kirjallisessa muodossa. Ainakin oman kokemukseni mukaan näin.