Vähentämään on alettava!

Heips, olen uusi tällä palstalla. En ole tarinoitu oikein vielä lukenut, mutta etsin paikkaa, että missä voin kertoa omasta ongelmasta. Ja löysin tämän.
Itse ryypiskelen harva se päivä vaikka työelämässä. Joskus menee enemmän ja joskus vain yksi olut ja muutama ehtoo voi mennä, että ei mitään alkoholia.
Oli päätöskin tässä että syyskuussa ei alkoholia ja ostinkin alkoholittomia oluita joissa prosentti todella 0. Helpotti kyllä kaljan himoon. Mutta eihän sitä kestänyt kuin neljä päivää niin piti jo ostaa “oikeeta” olutta.
Joka aamu hoen itselleni, että tänään en mene ostamaan yhtään olutta/viiniä, mutta päivän aikana asia muuttuu, että jos pari jne.
Siis tunne itseni kyllä alkoholistiksi ja itsekseni haukunkin itseäni juopoksi.
Minulla 3 lasta jotka jo yläkouluikäisiä ja vanhin armeijassa. Avopuoliso joka osaa ottaa myös olutta sivistyneesti, mutta itsellä aina se humalahaku mielessä.
Kesämökillä käyn mielelläni yksikseni ja siellä juon viiniä ja olutta ja humallun. Aivan humalahakuista juomista.
Mutta tosiasiassa heti aamusta on alkoholiasiat mielessä ja mietin että tänään en kyllä! Mutta lähes joka päivä on oltava edes se yksi keskari.
Olen todennut että olut on kuin huume ja siihen jää koukkuun.
Ja kivaa kun vapaapäivä ja touhuilen kotona niin siinä samassa voi olutta ottaa.
Antaa niinkuin itselleen luvan ottaa.
Keinoja lipittämiseen pitäisi saada ja ottaa itseään todella niskasta kiinni sillä en tästä tilasta tykkää, mutta kun ei siitä irti pääse.
On vaan niin iloinen kun jääkaapissa on sitä olutta taikka viiniä, ettei nyt ihan ilman tarvitse olla.
Sehän on sitä riippuvaisuutta.
Ja olen nainen, työelämässä, ei poissaoloja työstä alkoholin takia. Kännissäkin olen autoa ajellut ja se on mielestäni jo paha merkki!
Mutta yritän taasen olla ilman ja ilman on täysin ilman eikä että jos nyt yksi.
Monesti mietin, että ensi viikolla aloitan ja voinkin aloittaa hyvinkin tuloksin, mutta halu kasvaa.
On tää alkoholi ihmeellinen aine, mutta toivon, että kun näitä tarinoita luen niin pääsen eroon tälläisestä hemmetin lipittämisestä ja ilo ilman viinaa voisi olla totta.
Kaikille kanssakäyttäjille tsemppiä :smiley: Tsempataan toisiamme tarinoilla ja jaetaan ainakin alkoholittomat päivät!

Moi ja tervetuloa joukkoon! Tiedän, ettei ole helppoa aloittaa vähentämistä, tarvitaan päätös ja lujaa tahtoa. Mulla kesti aikansa, ennenkuin kerta kaikkiaan kypsyin itseeni. Omasta kokemuksesta suosittelen aloittamaan, että pitää riittävän kauan taukoa jonkin aikaa. Saa vähän etäisyyttä asiaan, ja pystyy tarkastelemaan omaa tilannettaan vähän niinkuin ulkopuolisen silmin. Kohta on neljä viikkoa mennyt ja saldona kolme alkoholiannosta (yksi iso olut ja iso siideri) eli ihan täysin tipaton ei ole ollut, mutta kuitenkin tuntuu hyvältä. Ensimmäinen viikko oli vaikein. Vaikka oikeastaan tehnyt mieli ottaa mitään, mutta silti tuntui haikealta, kuin jotain puuttuis elämästä. Olin ihan poikki eka viikon. Annoin itselleni luvan olla. Lepäsin ja nukuin paljon aina kun voin. Sen jälkeen alkoi sujua, päivät ovat vaan menneet, kun on ollut tekemistä ja muuta ajateltavaa. En tiedä olen sen onnellisempi nytkään, mutta jotenkin enempi sinut itseni kanssa.

Kävin viime keväänä kolme kuukautta aa:ssa kerran viikossa. Ajattelin, että sinne en enää palaa, vaikka jotain apua sielta sainkin. Mm. “eläminen raittiina” -kirjan jota olen lueskellut vaikeina hetkinä. Minulla tämä on oikeastaan ollut henkistä irrottautumista lähinnä. Tuntuu, ettei mun kroppani kaipaa sitä pöhnäoloa yhtään. On mahtavaa mennä kauppaan kun ei tarvitse palautella tyhjiä juomatölkkejä. Ne ovat vaihtuneet litra limupulloihin. Ennen kannoin kaljaa kotiin, mutta enää ei tarvitse. Ekan viikon kun kuljin juomahyllyjen ohi, ajattelin että eikö enää koskaan… Tauon jälkeen olen päättänyt opetella elämään asian kanssa siten, että entisiin juomatapoihin ei ole enää paluuta. Eli ostan varastoon vain sen muutaman, ei enää olut- tai viinipackeja. Toivon todella että tällä kertaa onnistun. Ja toivon samaa myös sinulle! Päivä kerrallaan, ensimmäiset asiat ensiksi… hyvä ohje aa:sta :slight_smile:

Em. kirjasta lainattua: “Mieti tilannettasi. Oletko ollut juomatta vuorokauden? Voit onnitella itseäsi. Oletko syönyt tänään kunnolla? Oletko yrittänyt täyttää velvollisuutesi? Oletko toisin sanoen yrittänyt parhaasi tänään? Jos niin on, enempää ei voi vaatia. Ehkä et pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin myöntävästi, mitä sitten? Me emme ole täydellisiä. Meidän on tyydyttävä pieneen edistykseen sen sijaan, että ruikutamme täydellisyyden puutetta.Miten voit juuri nyt piristää itseäsi? Voit tehdä jotakin muuta, sinun ei tarvitse juoda.”

Tsemppiä!

Yötä ! En ole vuosiin käynyt täällä lukemassa keskusteluja tai tarinoita tuolta elämänkertapalstalta. Se voin sanoa, ettei alkoholisti voi juoda kahta olutta enempää tai mopo lähtee hanskasta. Itse pystyn juuri ja juuri juomaan yhden lasin kuohuviiniä lakkiasissa yms. se on melkein siinä. Eli jos ostan saunaolutta ostan sitten vähintään 6, muuten kusetan itseäni, eli lähtisin hakemaan lisää. Arkisin ei kannata ottaa yhtään koska aamulla on sitten paha olla mennä dosällä duuniin(sitäkin on tapahtunut 20 vuoden aikana liian usein). Olen 38 vee nainen. Nykyään pyrin juomaan vkonluppuna, mutta sekin venähtää välillä sunnuntain tissutteluun, hyi yök!!

Olen jättänyt lähes kaikki vanhat ns. ryyppykaverit pois, mutta himassa sitten tissuttelen. Olin yli vuoden raittiina, mutta sitten sain tekosyyn juoda kun miesystävä tappoi itsensä ja isämme kuoli ja kolme muuta läheistä. ottaa niin aivoon kun piti retkahtaa. antaisin mitä vaan jos vois palata siihen raittiiseen elämään ja pyrkimys on kova… siinä alkoholissa on vaan jokin mikä antaa luvan olla säälittävä ja kun pitää itseään kuninkaana kun on kaikista kuolemista selvinnyt niin kuvittelee kaikenlaista…en tässä nyt sit enempää, mutta voimia kaikkille ja voin kertoa, että raittiutta ei voita mikään ja se että käy itsensä kanssa kaupankäytiä tai hakee palkintoa alkoholista, se on kusetusta, tiedän sen helvetin hyvin, se ei toimi… tässä oli tällaista tilitystä nyt, en tarkoita kellekään pahaa jne… tekis mieli jotain vielä kirjoittaa mutta peitto kutsuu ja työt… alkoholi on pahin opiaatti… itsellä on takata vertaistukiryhmiä yms. missä oli addikteja yms. niin uskokaa tai älkää niin tuntuu että osalla niistä ei ole niin paha päästä eroon kun alkoholisteilla, sit on tosin erikseen sekakäyttäjät jotka katkolla saa kaikki lääkkeet messiin ja sit ne on kuokussa kaikkeen. oma veli on niin pahassa jamassa ton kierteen kanssa ettei mitään järkeä. eli jos menette katkolle niin ottakaa se välttämätön lääkitys, muuten tulee juoppohulluskohtaukset yms kun tulee pamit ja kaikki siihen alkon päälle. ja sit kun ihmiset ei syö kun ne juo.

Jepulis! Niin paljon samanlaisia tarinoita näyttää olevan.
Olen iloinen teidän kaikkien puolesta jotka olette pystyneet heivaamaan ja tulen perässä.
Esimerkiksi tänään en ota yhtään alkoholia! Lupaan sen. Ja yritän olla pidempäänkin, mutta ans kattoo…

Luen täältä tarinoita jos tuntuu vaikealta, niin eiköhän se siitä tule lisää tsemppiä :smiley:

Uskomatonta että meitä “tissuttelevia” naisia on niin paljon.
Tukekaamme siis toinen toistamme lopettamaan.
Itse pääsin tänään pitkästä aikaa kaupasta ulos ostamatta mitään alkoholipitoista, huh melkein tuli paniikki kun ei kassissa ollutkaan sidukkaa tai kaljaa… Saas nähdä miten ilta sujuu. Hieman jänskättää :cry:

iltaa täällä olioille (olioille hehe) luimpa tuolta vanhan viestin jonka olin kirjoittanut, on aikas hyvä että ne säilyy täällä…
tilanteeni on aika sama, iltatissuttelusta ei meinaa päästä eroon kun 3 päivää, sit taas tulee pakkomielteinen olo saada rauhoittavat oluet ja omassa mielessään parantaa maailmaa kohti parempaa… se on kumma, että vaikka raha-asiat ei vaivaa eikä oikeastaan mikään kovin kummonen, niin sitä sallii itselleen ne oluet, taitaa olla sitä ihka oikeata alkoholismia, kun ei verukkeitakaan keksi… joillakin on tosin se tullut tavaksi, ihan elämäntavaksi, minä en kyllä tosin tahdo juoda vaan päästä siitä eroon taas lopullisesti, edes vuodeksi…

tulee vaan noita vieroitus-oireita, kuten tiedätte, pahin on hikoilu, sellanen äkkiarvaaton, paikka bussissa tai kaupassa tai töissä(käyn siis töissä edelleen)ja öinen hikoilu alkaa kun on kaksi päivää ollut juomatta… miksi sitä ei kestä… HELKUTTI SENTÄÄN…
onx täällä kenelläkään sellasta, ettei polta muuten kun juo?? se lisää nimittäin mun oireita koska en polta töissä esim ollenkaan… tulee sellasia vatsa-oireita, että yökkii joka aamu jne jne… mulle on tehty gastroskopia, eikä mtn muuta läytynyt kun hieman veltostunut mahalaukun suu, kai se sit johtuu siitä toi yökkiminen

Hyvä ketju!. Itsellä on silleen tuon “kuningas alkoholin” kanssa että tissuttelu ei onnistu. Se on nykysin tai oikeestaan AINA ollu että joko HUMALAAN tai EI OLLENKAAN. Itsellä juominen on aina sitä että laatikolla kaljaa pääsee aamulla siihen puolipäivään saakka, otettua tulee siis otettua reilun kaavan mukaan. Voin rehellisesti sanoa etten ole koskaan juonut että tyyliin 3-6 kaljaa ja thats it!. Eli ns saunakaljat/ seura kaljat menee aina all night long… Riippuvaisuus on ollut alkoholiin aina pikkupoijjasta, viimeset vuodet se on ollut loppujen (juomaputkien) jälkee sitä olonkorjuuta/normalisointia…Mutta itse tuohon otsikkoon!!!.. Eli todellakin pistää miettimään että mitä tekis toisin , kun kerta toisensa jälkeen noustaan suosta kun sukelletaan…
On niitä kaiken maailman raittiuslupauksia ym, mutta puheet on puheita omallakin kohdalla. Tosiaan viime kerran raittius kesti reilu 6kk sitten saunakaljat ja sitä saunaahan kesti sen 7kuukautta, kunnes HERMOT/JÄRKI/KAIKKI OLEELLINEN meni ja sain itseäni jälleen niskasta kiinni. On se kun “tuttu” lääkäri joka on nähnyt lupaukseni kerta toisensa jälkeen sanoi että “suoraan sanottuna sinusta ei enää hoitoaksojenkaan jälkeen selvää miestä tule”… Eli tuumas että pelit on pelattu jo vuosia sitten… No mitä tuosta vittuuntumaan tottahan se itse PERKELE puhuikin (“ylihoitaja/lääkäri”). Noh tuosta tuohtuneena/miettineenä olen henkilökohtaisen vitutuksen maksimoimana OLLUT TAAS 11viikkoa nollatoleranssilla… Että kyllä onnistuu raittinakin oleminen ja tavallaan nautin siitä että vituttaa ja JANOTTAA samaan aikaan, en uhallakaan tartu pulloon menköösä vaikka järki. Sitten kun JUON ni JUON, mut nyt pidetää paussii…