Vähentäjä vai lopettaja?

Heippa vaan… olen tässä yrittänyt jo pidempään todistella itselleni, että pystyn kyllä vähentämään eikä tarvitse kokonaan lopettaa… Mutta taidan huijata itseäni. En haluaisi lopettaa kokonaan (yllätys…). Mutta tiedän olevani alkoholisti. Sen siis myönnän eli piste siitä. En kuitenkaan juo kuin korkeintaan kaksi päivää putkeen (pe-la) enkä ota korjaussarjoja… kai siitä saa edes puoli pistettä :confused: ? Mutta toisaalta kaikki noi säälittävät selityspisteet meneekin sitten siihen, että lähes aina (4/5 kerrasta) juon niin paljon, etten muista loppuyöstä mitään. Onneksi kuitenkin juon pääsääntöisesti kotona - hiukan turvallisempaa… mutta on tosi hauskaa aamulla herätä krapulaan ja tarkistaa a) onko tietokone yms. ehjiä (saatan kaataa viiniä tai jättää koiran syötäväksi yms) b) kenen kanssa ja mitä olen tsättäilly naamakirjassa ja c) kenelle olen mahdollisesti soittanut. Olen varmaankin jo kohta vuoden verran yrittänyt keksiä keinoa millä vähentää tai lopettaa mutta tilanne menee vaan pahemmaksi. Kohta varmaan juon joka päivä… Apua! Ps. Ei yhtään helpota se, että mies vetää kaljaa päivittäin (ei tosin paljoa eikä ikinä vedä muistiaan mutta kuitenkin)

Voi hitto että tekis mieli lasillista punaviiniä… eihän yks haittais… no ei niin, mutta eihän se siihen jäis… jos mä nyt sit vaikka yritän vastustaa kiusausta tunnin kerrallaan… tai 10 minuuttia… tai jotain

En jaksais koko ajan vaan miettiä alkoholia… joka asiasta se tulee mieleen… kun on kivaa, niin on vielä kivempaa kun juo. Kun on tylsää, niin on vähemmän tylsää kun juo. Kun ahdistaa, niin ahdistaa vähemmän kun juo jne. Voi p… Ällöttää kun alkoholi on lihottanut mua ainakin 5 kiloo tai sitten 10 ihan miten haluaa asian nähdä… sekä kännipäissään että krapuloissani syönkin enemmän kuin normaalisti… Syön masennuslääkkeitäkin (uupumus ja masennus tuli ensin ja siinä sivussa alkoi hiipiä tää viinanhimo…) mutta ei ne estä himoitsemasta nousuhumalaa… onneks sentään itsemurha-ajatukset on loppuneet. Olen ajatellut antabusta, mutta sitten en vois ottaa ollenkaan… miks se ajatus tuntuu niin hirveeltä? Ettei ollenkaan. Ei edes yhtä lasia… vaikka tiedänkin, että se yksi lasillinen toteutuu vaan joka kymmenes kerta… arrrrgggh. Auttaiskohan, jos kirjottaisin tänne aina kun tekee mieli sitä helkkarin lasillista…

Vielä en ole sortunut…

No tietenkin sorruin ja toissa päivänä myös. Kummallakaan kerralla en juonut kaikkea mitä löytyy eikä muistikaan mennyt ja kankkunenkin oli minimaalinen mutta silti. Luen parhaillani Katerina Janouchin Läheinen kirjaa, joka kertoo alkoholistin kanssa elävästä neljän lapsen äidistä. Ihan ok. Joitakin uusia ajatuksia… Tosin voisin helposti kuvitella olevani ihan kohtuukäyttäjä, kun kirjassa “oikea” alkoholisti juo ihan järjettömiä määriä jatkuvasti… mutta mutta mutta turha yrittää. Kyllä mä olen alkoholisti, vaikka en VIELÄ juokaan niiiiiiiin paljon. Mikähän siinä on, että sitä huomaamattaan etsii tekosyitä, puolustuksia ja oikeutuksia juomiselleen… Totuus on, että MÄ EN TAHDO lopettaa. Haluaisin tahtoa mutta minkäs teet. Tässä vaiheessa, kun en ole (kai) tuhonnut sisuskalujani, enkä vielä ole peruuttamattomasti turvoksissa, enkä ole juonut taloani tai miestäni, olisi syytä lopettaa tai pystyä vähentämään ja kunnolla. Tuntuu vaan, että elämä ilman alkoholia on synkkää ja harmaata. Voi herran jumala, että kuulostaa järkyttävältä. Mutta niin se vaan on. Mitä helvettiä mä tekisin, että saisin ajatukseni muuttumaan oikeasti ja lopullisesti???

Nyt ei ihme kyllä tee yhtään mieli alkoholia. Minkäänlaista. No kyllähän se mieli ehtii iltaan mennessä muuttua, nythän on vasta iltapäivä.

Kylläpäs aiheesi on TODELLA tutun oloinen. Mulla ihan samat jutut. Nykyään juon ihan liikaa ja aina niin, että minäkin nukahdan sohvalle. En muista loppuillasta/yöstä mitään, kenelle olen tekstaillut, mitä olen kirjoitellut täällä netissä yms.yms. Eilenkin asiakkaan kanssa baarissa ja ei mitään havaintoa milloin ja millä olen tullut kotiin. Onneksi kuitenkin löydän aina kotiin…mutta HALU lopettaa on mulla kuitenkin olemassa. Sen toteutus tahtoo vain olla todella vaikeaa. No, viime viikonloppu oli krapulaton PIIITKÄÄN aikaan. Krapularyyppyjä en kuitenkaan ota, mutta pe ja la ilta tahtoo mennnä punkkua maistellessa. Ja seuraavana päivänä aina OTTAA OIKEESTI PANUUN ja kysyy itseltään, että MIKSI!!! Ei mitään järkee…
No, tänään on vaimolta anteeksipyynnön paikka ja nyt yritän tosissaan olla juomatta nuo viikonloput ja nää asiakaskeikat on oltava kuskina!!! Näinhän sitä on jo ajatellut pitkään, mutta mutta…aina se “tietty fiilis” iskee päälle ja vinkkupullo aukeaa…jospa nyt saisin itseäni niskasta kiinni…

Ota ihminen järki kätöseen ja lopeta kokonaan. A-klinikalta saa apua ja antabuksia.

Masennuslääkkeesi eivät tehoa jos juot. Jos lopetat juomisen, et välttämättä tarvi niitä lääkkeitäkään.

no mitäs jos et päättäisi vielä ja lopettaisit vaikka pariksi kuukaudeksi ja pohtisit sitten?

Voi kunpa se olisikin niin helppoa. Vaikka järki sanoo mitä, niin kyllä se järjen ääni kummasti hiljenee, kun ajattelee, että “kyllähän mä nyt tän kerran vielä voin ottaa, huomenna lopetan” tai että “kyllä munkin on pystyttävä ottamaan vaan yks lasillinen, kun muutkin pystyy” ja paras on ehkä “kerranhan täällä vaan eletään, miks pitäis kärsiä ilman alkoholia, kun siitä tulee niin kiva olo…” jne… MÄ TIEDÄN, että toi kaikki on vaan itseni huijaamista mutta minkäs teet… sitä paitsi käy viikottain psyk sairaanhoitajalla, joten apuakin on olemassa…

Kyllä lääkkeet itse asiassa on tehonneet ainakin jonkin verran, enää en joka ilta toivo, että kuolisin yöllä enkä mieti jatkuvasti keinoja miten tappaa itseni nopeasti ja kivuttomasti. Osaan jo iloitakin monista asioista, paitsi että alkoholi auttaa iloitsemaan vielä enemmän… mutta varmaankin juomisen lopettaminen auttaisi vielä enemmän. Tiedän… mutta tuntuu, kun pitäisi luopua parhaasta ystävästä… nykyisin viihdyn paremmin yksin viinipulloni kanssa kuin kavereiden ja viinipullon kanssa…

No tänään en ole juonut enkä eilen eikä ole tehnyt edes mieli mutta huomenna on perjantai ja se on kyllä lauantain lisäks viikon vaikein päivä olla juomatta. Sit jos satun onnistumaan niin jo viimeistään maanantaina on pakko saada edes pari lasillista…

Jep Koffi, se “tietty fiilis”… siitä kun pääsis…

Olen yrittänyt lopettaa kuukaudeksi ja sortunut viikon päästä… tänä kesänä on ollut yksi kokonainen kahden viikon pätkä, etten ottanut mitään, kun piti mennä leikkaukseen ja ajattelin, että kun ottavat verikokeita, niin ei näytä niin pahalta… vaikka ei mun verikokeet kyllä vielä ole pahalta tähän mennessä näyttäneet… mutta ei siihen tällä menolla kauaa mene…

jep jep jee… taas bisseä vaikkei pitänyt…

Olen niin samassa tilanteessa. Ajattelin kokeilla nenän valkaisua. Ainakin pari viikkoa kokonaan ilman. Mitä jos yritettäis yhdessä? Olen lueskellut oma apu ohjeita. Vois auttaa, jos olis joku jonka kanssa yrittäis yhdessä. :open_mouth:

Todellakin vois yrittää yhdessä… en oo vähään aikaan täällä käynyt kun ihme kyllä (en tiedä miks) kaks viime viikkoa on kulunut ilman dokaamatta… siis arkipäivät… pe-la oon dolaillu kun ei viitsi hukata vkl…

Todellakin Jessica mä olen valmis, meni vähän aikaa, että tulin tänne taas kun kaks arkivkoa meni ilman viinahimoja… nyt taas olen sen verran nakeissa etten löydä sua muualta mutta olen heti valmis yrittämään yhdessä koska olen huomannut että ainakin laihduttaminen helpommin yhdessä kuin yksin

no just joo enkö siis vastannut jo… mut joo jessica ehdottomasti lähden mukaan

sen siitä saa kun lukee ja vastailee pikku hutikassa niin ei tajuu mistään mitään… eli siis tarvisin syitä olla juomatta…

voi helvetti että nää mun viestit kuulostaa idiooteilta vaikka känneissä niitä luen…