vähentäjä ja AA?

Tiedän että AA’ssa on yleensä kaikilla päämääränä täysraittius. Palaan tähään asiaan lopussa.

19v lukiolaisena astelin itsekin ensimmäistä kertaa aa ovesta sisään. Tuolloin alkoholi oli pääasia elämässäni. Tunnustin jo teininä itselleni ja muille olevani alkoholisti. Toisin kuin monet muut alkoholistit sanovat, niin AA oli minulla nimenomaan se ensimmäinen paikka hakea apua. Vasta sen jälkeen kävin kolkuttelemassa muita ovia. Ikävuoteni 19-24 olin enemmän humalassa kuin selvinpäin. Tuolloin saatoin viinahuuruissani lähteä yht’ äkkiä vieraaseen maahan (Ruotsi, Viro), herätä täysin toimintakyvyttömänä ja asiansa sotkeneena. Tukholmasta erään reissun jälkeen sukulaiseni luota noustuani (hirveä häpeä,talutettuna laivaan takaisin huonon kuntoni takia) “päätin”, että nyt saa loppua viinan veto. “päätöstä” kesti vajaa viikko.

Armeijan kertausharjoituksiin menin niin huonossa kunnossa, että minut laitettiin paikalliseen terveyskeskukseen vuodeosastolle. Rauhoittavaa lääkitystä sain nestemäisessä muodossa vasta, kunnes illalla promillet olivat laskeneet alle 1.00. Tämä vain yksi monista sairaista kokemuksistani menneisyydestä.

Tänä päivänä n. 10 vuotta myöhemmin edellä mainituista asioista tilanne on se, etten ole enään joutunut alkoholin vuoksi sosiaalisiin ongelmiin, vaikka käytän alkoholia edelleen. Sammumiset, muistinmenetykset yms., mitkä olivat aikaisemmin enemmän sääntö kuin poikkeus, ovat jääneet pois. Tiedän kuitenkin olevani alkoholisti. Käyn aa’ssa, vaikka aikaisemmat jutut ovat vain karmea muisto.

Varsinainen asiani:

Onko “moraalisesti” oikein käydä aa’ssa jälleen rauhoittumassa ja seurustelemassa, vaikka ei ole mitään halua täysraittiuteen( tätä en tietenkään mainitse ryhmässä, voisi olla aika kiusallista) ? Ei kai se keneltäkään ole pois.

Pakko mainita,että osittain haen köyhään sosiaaliseen elämääni myös pelkkää puheseuraa. Kaikki eivät siellä ole vanhoja “paskathousussa vuonna 89” juttuja kertovia puleja, vaikka niitäkin kyllä löytyy

Tervetuloa joukkoon otto!

Mutta oman kokemukseni perusteella kohtuukäyttö voi olla mahdollista. Nyt toistaiseksi viinatonta elämää, niin voit miettiä asiaa.

Eihän se varsinaisesti keneltäkään pois ole mutta kyllä minusta olisi parempi hankkia seuransa muuten kuin esittämällä jotain mitä ei ole.

Sosiaalista elämää saa kun vaan riittävästi haluaa ja on valmis tekemään sen eteen töitä.

Kovin pikkusieluiselta tuntuu jos käyntisi kiellettäisiin tuon perusteella. Jos et mene kokoukseen kännissä ja häiriköimään, mitäpä väärää juttuseuran hakemisessa olisi? Voihan olla että jokin sanan siemen jää mieleesi itämään ja jossain vaiheessa alkaa tuottaa tulosta, päätätkin oikeasti raitistua.

Voihan olla että jokin sanan siemen jää mieleesi itämään ja jossain vaiheessa alkaa tuottaa tulosta, päätätkin oikeasti raitistua.
olen samaa mieltä kuin Juulia.
entä ne AA:ssa toimivat “avoimet ryhmät”? eikö niissä voi vierailla vaikka halua raittiuteen ei ole vielä?
sehän nimenomaisesti saattaa hyvinkin syntyä palavereissa käymisen myötä. sekaan vaan, sanoisin.

Kaikissa ryhmissä voi käydä kunhan on selvin päin.

Minun pointtini oli se, että kaikissa sosiaalisissa suhteissa olisi parempi olla reilusti sitä mitä on eikä teeskennellä.

Aloittaja ei kysynyt voiko käydä vaan onko moraalisesti oikein käydä.

Minun mielestä se on täysin moraalisesti oikein jos se tekee sinulle hyvää eikä vahingoita ketään muuta. Niin kauan kuin et valehtele et tee mielestäni mitään pahaa. Varmasti terveellisempää kuin mennä baariin kuuntelemaan kännisten sössötystä.

Saivarrellaan nyt sitten kunnolla. AAn sivuilta kopioin.

AA on miesten ja naisten toveriseura, jossa he jakavat keskenään kokemuksensa, voimansa ja toivonsa voidakseen ratkaista yhteisen ongelmansa sekä auttaakseen toisia tervehtymään alkoholismista. Ainoa jäseneksi pääsyn vaatimus on halu lopettaa juominen.

Nythän aloittaja on ilmoittanut ettei hänellä tätä halua ole.

MUTTA

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että osallistuu ja todellakin jotain sieltä voi tarttua mukaan. Toivoisin vaan, että opettelisi muitakin sosiaalisen kanssakäymisen muotoja kuin vain AA ryhmät.

Alun alkaen AA-kokoukset olivat sanomansaattoa. Ihmiset, jotka olivat ottaneet askeleet ja raitistuneet niiden avulla, kertoivat kokemuksestaan muille. Minulla on sangen vähän kokemusta muiden maiden AA-kokouksista, mutta Suomessahan monet palaverit ovat tilaisuuksia, joissa puhutaan melkein mistä tahansa muusta kuin askelista ja Korkeammasta Voimasta (kolmas askel kertoo aika selkeästi, mistä ohjelmassa on kysymys). Sen takia itse lakkasin käymästä niissä jo paljon ennen kuin luovuin itse ohjelmasta eli uskosta siihen, että olisi olemassa jokin Korkeampi Voima, joka voisi vaikuttaa elämääni. Minua ei kiinnosta, mitä jonkun akka, pomo tai ulosottomies on tällä kertaa tehnyt, hain itse kokouksista uskonvahvistusta Korkeampaan Voimaan.

En itse siis pysty ymmärtämään, miksi joku haluaisi käydä kokouksissa ihan huvin vuoksi, mutta vaikka nyt unohdettaisiin omat kokemukseni, niin AA:ssa kai edelleen on lähtökohtana halu lopettaa juominen. Jos ei ole edes halua, niin kyllähän se aika oudolta valinnalta tuntuu. Sylvian ehdottamat avoimet palaverit olisivat ok, suljettuihin en rohkaise menemään. Vaikka en toiminnassa enää mukana olekaan, niin minusta niiden pitäisi kuitenkin olla paikkoja, joista tulokas saa toipumiskokemusta.

Mitenkäs A-kilta -toiminta, siellähän ei tarvitse olla halua raittiuteen, voisiko se olla sopivampi paikka sinulle?

Minä kävin myös nuorena miehenä AA:ssa huijarina kun ei ollut tarkoituskaan lopettaa kokonaan vaan pitää pitkää taukoa. Ehkä se pelasti henkeni / sisuskaluni?

t. Juhani

Minusta tuo “halu lopettaa” on veteen piirretty viiva. Halu lopettaa tulee usein jo paljon ennen kuin sen edes itselleen pystyy sanomaan. Jos on halua käydä puhumassa aa:laisten kanssa, jokin asia siihenkin vetää. Mielestäni se alitajunta joka yrittää kertoa itselle että pitäisi lopettaa, ajattele asiaa.

Melkomoista ulkokultaisuutta tässä keskustelussa vetää raja tuohon kuka oikeasti haluaa lopettaa, kuka ei. Entä ne aa:laiset jotka kerta toisensa jälkeen ratkeavat ryyppäämään ja kohta taas itkemässä ryhmässä. Miksi ette sano heille ettet näköjään haluakaan lopettaa, mene pois täältä?

Jahas taas täällä vilkasemassa. Yllättävän paljon keskustelua herännyt.

Olen “vasta” 30, ja vaikka pahin deekuvaihe on takana, niin en uskalla tuudittautua ajatukseen ettenkö koskaan enään voisi vajota takaisin siltojen alle.

Jotain poimintoja ja ajatuksia teksteistä:

“Halu lopettaa juominen”

AA’ssa olen aina kuullut muiden suusta miten pyrkimys on olla juomatta vain se kyseinen päivä. Kukaan ei ole sanonut, miten nyt on takoitus olla juomatta koko loppuelämä. Kun menen AA’han, niin omana tarkoituksena on nimenomaan olla vain se päivä juomatta. Jos ryhmässä olisi voimakas ilmapiiri, missä toitotettaisiin loppuelämän juomattomuuteen sitoutumista, niin silloin tuskin kävisin paikalla lainkaan.

“Korkeampi voima”

Kun ensimmäisiä kertoja olin AA’ssa teininä, oli minussa vielä ripaus lapsen uskoa jäljellä. 2. ja 3. askel ei siis ollut minulle vaikea.
Seuraavina vuosina, kun olin vajonnut jo deekuasteelle haihattelin korkeamman voiman perään ja sekavimmassa vaiheessa ramppasin AA’n lisäksi helluntaiseurakunnassa rukoilemassa. Nyt kun sairaiden ryyppyputkien höyryt ovat jo aikaa sitten haihtuneet, en usko mihinkään jumaliin ja lähinnä huvittaa/hävettää tuolloinen käytökseni. Nyt totean etten ota korkeampiin voimiin kantaa, mikäli asiasta on puhe.

Yhden kommentin lainaan kokonaisuudessaan:

"Minä kävin myös nuorena miehenä AA:ssa huijarina kun ei ollut tarkoituskaan lopettaa kokonaan vaan pitää pitkää taukoa. Ehkä se pelasti henkeni / sisuskaluni?

t. Juhani"

Paljon puhuva kommentti… En koe olevani mikään huijari itse. En valehtele ryhmissä. Pidän matalaa profiilia ja olen siellä selvinpäin tarkoituksena olla kyseinen päivä juomatta.

Itse asiassa moni ryhmässä toimiii AA’n askelien vastaisesti (2. ja 3.) kun sanoo ettei usko korkeampaan voimaan. Näen AA’n uudistuneenkin jo tähän päivään, kun tuskin 50- luvulla olisi katsottu hyvällä, mikäli joku olisi ryhmässä sanonut suoraan ettei usko jumalaan/korkeampaan voimaan.

Tuli lopuksi mieleen luterilainen seurakunta, jonka perustana toimii raamattu. Siihen taitaa vielä nykyään kuulua valtaosa suomalaisista. Kuinka moni oikeasti heistä uskoo heidän uskontunnustuksen, vaikka he ääneen sen lausuvat hautajaisissa yms. tilaisuuksissa ?

Tuli tuo seurakuntavertaus mieleen, koska moni varmasti sieltäkin saa apua ja tukea, vaikka ei usko heidän oppeihinsa ainakaan kirjaimellisesti.