Kiitos vastauksista! 
Ehdin tuossa jo ajatella, että nyt en ala miettiä taas muita, vaan otan tämän kirjoittamisen jo tarpeellisena ja terapeuttisena väylänä itselleni ja vastaukset ovat lisäbonusta .
Totta, ettei taustalla ole välttämättä niin väliä. Kirjoitinkin jotenkin hassusti enkä saanut perimmäistä pointtiani avautumaan. Sen siitä saa, kun turhan kiireellä kirjoittaa. Oli vain tarve aloittaa “heti” kirjoittaminen tänne, koska olen sitä monesti ajatellut. En siis jättänyt jäähyväisiä vaan aktivoiduin lukijasta kirjoittajaksi. Tosin; mun olisi varmaan kannattanut lisätä vähentämis-verbiin se itse ongelma eli juominen, niin ei olisi vaikuttanut äkkisiltäänkään siltä, että olisin ollut vähentämässä täällä käymistä 
.
Minustakin ajatus lopettamisesta tuntuu nyt liian radikaalilta enkä oikeastaan välttämättä edes halua sitä. Ainakaan kokoaikaa… Tähän vähentämisajatukseen vaikuttaa osittain myös se, että opettelen nykyisessä elämän hetkessäni välttämään liian korkeiden tavoitteiden asettelua, sillä minulle tuppaa käymään joko niin, että sitten en yritä ollenkaan (joku outo itsetuhoinen kapina/hällä väliä- asenne iskee päälle ja juon vielä enemmän) tai sitten yritys menee överiksi; koukahdan siinä ohessaa esim. liikuntaan tai syömisten tarkkailuun kuten aiemmin on käynyt; menen siis niissä äärimmäisyyksiin. Yritän nyt määrätietoista ja jämäkkää vähennystä, mutta ikään kuin pehmeästi ja armollisesti itseeni, tilanteeseeni ja kaikkeen kokemaani suhtautuen. Katsotaan miten käy.
Lisää itsestäni… Mistähan aloittaisin… No, olen todella herkkä (varmasti ns. erityisherkkä, mistä nyt on alettu enemmän julkisuudessakin puhumaan), mutten ole osannut itse(kään) tätä asiaa huomioida elämän tahdissani ja sisällössä, vaan olen toiminut todellista itseäni vastaan jo hyvin pienestä; enemmän ehkä ulkopuolisten, nykyaikana vallalla vahvasti elävien ihanteidenkin paineistamana. Joka tapauksessa unohtanut todellisen minäni ja tarpeeni.
Olen pyristelemässä eroon vaativuudestani ja täydellisyyden tavoittelemisesta sekä jatkuvasta ylimitoitetusta syyllisyyden tunteesta, mitä kannan milloin mistäkin syystä. Olen itse analysoinut olleeni välttelevästi kiintynyt omiin vanhempiini eli jo primääriperheeni malleista johtuen oppinut olemaan aina reipas, hymyileväinen ja yksin selviävä… Kunnes sitten sain burnoutin taannoin traumatisoitumisteni lisäksi. Juominen lisääntyi tuon murroksen jälkeen aikalailla ja jossain vaiheessa noin 1 1/2 - 2 vuotta sitten saatoin juoda viidestikin viikossa. Nyt juon 1-2kertaa viikossa. Tässä, kun tätä kirjoitan huomaan, että olenhan toki vähentänytkin jo paljon! Toiveenani olisi kuitenkin palata siihen mikä tilanne oli ennen uupumistani jne. eli harvemmin kuin kerran viikossa. Ennen olin vuosia jopa sitä mieltä, että jos ylipäänsä juo alkoholia joka viikko (vaikka sitten vain yhden annoksen) se on liikaa. Olen ollut jossain välissä juomatta kokonaan, yhden kerran yli kaksikin vuotta. Tällöin tosin kamppailin lopulta urheiluhulluuden ja syömishäiriöoireiden parissa. Minulla problematiikka juontaakin muualle ja juominen on oire. Traumapsykoterapiaa odotellessa.
Mitään muita päihteitä en käytä, en juo koskaan väkeviä enkä onnekseni ole koskaan pitänyt edes viineistä. Toki saatan kylässä ollessa juoda lasillisen tai pari. Kyläilyjä on nykyään tosi harvoin 5-7krt/vuosi enkä niitä kaipaakaan, sillä lähipiirissäni aina tällöin juodaan 
ja myös illanvietot ystävien kanssa muuttui niin kosteiksi, että olen ottanut niistä aikalisän. Aiemmin kävin ystävieni kanssa ulkona useammin ja skumppaa tuli kyllä juotua. Kotonani ei ole alkoholia, jollen välillä tuota olutta ja siideriä sitten erikseen osta. Nykyään olen huomannut välillä jopa suunnittelevani seuraavaa juomista ja se on todellakin huolenaihe. Tavallaan olen todella lopen kyllästynyt tuohon tissutteluun; juon siis aina yksin kotona (mm. syystä, että ahdistaa, on tylsää, olen väsynyt ja sitten “jaksan siivota” tms.). Nyt vain tilanne on pitkään ollut se, että se häiritsee minua todella paljon enkä halua sen johtavan tästä mihinkään kamalaan. Lisäksi tietenkin vähentämisen kanssa on kiire nyt siksikin, että lapsellani on sellainen vaihe, että ei käykään enää niin paljon yökylissä kuin ennen enkä todellakaan halua juoda lapseni ollessa kotona. Siihenkin olen nyt jo syyllistynyt. 
Tällöin olen kuitenkin juonut tietenkin vähemmän, pitänyt huolen syömisestäni ja, etten ole humalahumalassa ja mennyt aikaisin nukkumaan. Mutta joo, silti.
Ihan oikeasti haluaisin lopettaa kokonaan, ainakin toistaiseksi. Ehkäpä siirryn sitten siinä vaiheessa tuonne lopettajien puolelle… minne nytkin varmasti jo kuuluisin…
