Vähentää vai lopettaa?

Klassinen aloitus on kai myöntää olevansa alkoholisti.
No minä olen. Tarina on aika tuttu. Pari vuotta sitten ihmettelin miten ihmiselle voi muodostua alkoholista ongelma ja tässä sitä ollaan… Olen aina juonut viikonloppuisin kännit sivistyneesti, mutta sitten lähti lapasesta. Elämässä tuli jakso kun moni asia aiheutti haasteita. Töissä oli iso prokkis, mikä vaati ympäripyöreetä päivää, kiire ja stressi oli jokapäiväistä. Ilman lasillista ei pystynyt rauhoittumaan ja nukahtamaan. Läheisiä sairastui vakavasti ja menehtyi. Oma lapsi sairastui ja taistelin byrokratiaa vastaan. Siinä vain jäävuorenhuippu. Lääkitsin omaa jaksamista viinillä, sairastelin jatkuvasti stressin takia. Mutta hoidin kodin ja työn mallikkaasti. Tätä kesti kaksi vuotta kunnes aloin vähentää työntekoa ja miettimään elämää. Peilistä tuijottaa 10kg lihavampi väsynyt nainen joka on vain varjo itsestään. En koskaan käy baarissa tai valvo myöhään, mutta se ei tarkoita että nukkuisin hyvin. Alkoholia menee vaihtelevasti, pullo illassa ja yritän pitää aina joka toisen päivän ilman, mutta ei aina onnistu. Kaikkien mittareiden mukaan olen riskikäyttäjä. Ja vaikka kuinka yritän ryhdistäytyä, en ole pystynyt. Paitsi nyt yritän tosissani. Hälytyskellot alkoivat soimaan kun parina kertana alkoi menemään juodessa muisti, en muistanut illasta mitään. Ja juodessa alkoi tulemaan sekava olo. Päätin pistää korkin kiinni ja se on pitänyt nyt 6pvää. Koko ajan mietin miten ihanalta lasi punkkua maistuu, mutta samalla pelkään sitä. Pinna on kireellä ja nukkuessa olen ahdistunut.
Kuinka pitkään menee, että ajattelen alkoholia ja esim kun näen Alkon logon jossain keho reagoi? Onko järkevämpää tällaisessa tilanteessa lopettaa kokonaan vai opetella juomaan “kohtuudella”? Eli siis palaamaan vanhaan tapaan ottaa rentouttavat viikonloppuna tai mennessä joskus juhlimaan?
Tällä hetkellä on aika hyvä mutta sekava olo. Menen päivän kerralla. Elämässä on taas haasteita ja mietin pääni puhki mihin suuntaan hypätä, ja ai että olisi kiva ottaa lasillinen tueksi. Mutta enpäs ota…

Kiitos kun sain purkaa tuntoja tänne.

Hei Kukka kumminkin! :slight_smile: Onnea kuudesta raittiista päivästä.

Jos olet tosiaan alkoholisti, olisi mun mielestä viisainta varmaan lopettaa kokonaan. Alkoholisti ei yleensä pysty vähentämään (ainakaan pysyvästi) vaan tauti pruukaa pahentua ajan mittaan ja johtaa terveyden lopulliseen menetykseen ja/tai ennenaikaiseen kuolemaan.

Tätä mieltä on sekä raitistuneet alkoholistit että nykysin myös päihdetyön ammattilaiset sekä tohtorisedät ja -tädit; nuo maan wiisaat.

Sulla on ollut paljon murheita ja stressiä, mutta pitkässä juoksussa alkoholi vain pahentaa noita murheita ja stressiä, vaikka se tilapäisesti tuntuukin helpottavan.
Ongelmallinen runsas alkon käyttö aiheuttaa jo sinänsä masennusta, saati sitten että elämässä on oikeastikin muuta prässiä.
Nuo pinnankireys ja univaikeudetkin josta kerroit, voi hyvinkin olla nyt alkoholin vierotusoireita jotka voi kestää ehkä viikosta kuukauteen.

Kerroit myös ylipainosta, ja senkin hoitoon saisit varmaan uutta puhtia raittiutta kokeilemalla.

Mutta nää on vaan mun mielipiteitä, ja itse tiedät tilanteesi parhaiten itse. Jos harkitset lopettamista kokonaan, tervetuloa tuonne Me Lopettajien puolelle.

Parempaa ja kivempaa loppukesää sinulle!

Hei Kukka kumminkin ja tervetuloa näille sivuille!

On hienoa, että ole jaksanut viikon jo punnertaa eteenpäin ilman alkoholia. Siitä peukku pystyy ja aploodit. Ensimmäiset päivät ja viikot oli minullekin niitä vaikeita, vaikka minulla ei raitista taivalta ole takana kuin kuukausi. Kuitenkin pidän olotilaani parempana nyt kuin keväällä, jolloin viininvoimalla elin illat ja viikonloput.

Minulle tästä plinkistä on ollut SUURTA apua. Ilman tätä ei lopettaminen olisi tullut mieleenikään. Olen liittynyt jo syksyllä ja talvella satunnaisesti käynnyt kypsyttelemässä ajatusta. Lakkiaisillan jälkeen kännin ja riidan päätteeksi päädyi lopettamispäätökseen, enkä ole sitä vielä katunut.

Toivon tämän plinkin auttavan ja tukevan myös sinua, kuten on ollut apuna minulle ja monelle plinkiläiselle. Täällä on oikeasti välittäviä ihmisiä jotka tietää millaista meillä (kaikilla) on. Tänne voit purkaa tuntojasi.

Tervetuloa lämpimästi!

Särö
lopettajien puolelta :slight_smile:

Kiitos Kestostix ja Särö tsempistä.

Yritän tässä samalla pitää myös taukoa netistä.

Tänään lähti 8.pvä rullaamaan ja eilen otti hetken koville, mutta ajattelin miltä alkoholin juonti tuntuu, mitä se tekee kehossa ja millainen olo on aamulla. Sen jälkeen totesin, ettei ole sen arvoista. Silloin kun iskee heikko vaihe, olen ohutta lasia ja silloin kun pystyn olevaan vahva, olen kuin kallio. Mitenköhän osaisi olla jotain tuolta väliltä?

Onko teillä eka viikko ollut helppo tai vaikea? Voiko odottaa, että kohta alkaa hirvee himo tms. Koska suhteellisen helposti mennyt tähän asti. Kireä olen kuin viulunkieli, mutta muuten ok.

Ja kun ekassa viestissä puhuin alkoholismista… Musta se on veteen piirretty viiva puhutaanko suurkulutuksesta vai alkoholismista, jos on koukussa on koukussa. Vaikka pystyisin lopettamaan omin avuin, minulla on aina herkkyys langeta uudestaan. Se on aika alkkismeininkiä.

Määrä ei tee alkoholistia, vaan tapa, jolla mielesi reagoi alkoholiin.

Ensimmäinen viikkoni meni sumussa, kittasin vissyä kuin hullu ja olin kuolemanväsynyt. Aluksi en osannut jutustella ihmisten kanssa, kaikki energia meni vieroittautumiseen. Ajan myötä alkoi helpottaa, ehkä 4 kuukauden kohdalla olin vanha oma itseni taas.

Todella paljon tsemppiä sinulle. Kun olet ollut jonkin aikaa juomatta, on huomattavasti helpompi alkaa purkaa arjen solmuja. Elämästä tulee elämisen arvoista, usko pois. :slight_smile:

Kuvaus kuulostaa kovasti(pienin eroin) samalta, kuin omakin tarina. En voi suositella muuta, kuin alkoholin juomisen lopettamista. Itselleni alkoholi ei vain sovi ja olen elänyt pitkään ilman alkoholia. Oikeasti elämisestä tulee paljon helpompaa ja miellyttävämpää. Alkoholi laskee aivojen seratoniinitasoja ja aiheuttaa näin masennusta jota, niin kuin itsekin, lääkitsin alkoholilla. Tuo kuvailemasi vaihe on onneksi vielä alkuvaiheessa, joten laita homma remonttiin nyt. Tsemppiä nyt tohon hommaan - vielä kerkee! Älä päästä siihen mihin itse päästin. :sunglasses:

Hei Kukka kumminkin, tarinasi kuulostaa minullekin tutulta. Juuri noin oli minullakin todella pitkään, että kun vastoinkäymisiä ilmaantui niin lähes automaattisesti tartuin pulloon. Samoin univaikeuksiin join, hankin itselleni nuijanukutuksen pullollisella viiniä. Turha kai sanoakaan että olin entistä masentuneempi, väsyneempi ja kireämpi, ja mikä “ihmeellisintä”, ne elämän vastoinkäymiset eivät poistuneet eivätkä vähentyneet juomalla. Oli vain yksi murhe enemmän, nimittäin huoli ja ahdistus siitä omasta juomisesta.

Kuten muutkin ovat sinulle vastailleet, suosittelen lopettamista. Minullekin se oli pitkään pelottava ajatus, mutta ihan muutaman kuukauden sisällä tänä keväänä koin niin roiman ja nopean alamäen, että aloin pelätä enemmän sitä, miten minun ja perheeni käy jos en lopeta kuin sitä, kuinka kestän lopettamisen.

Onnea yli viikon kestäneestä raittiudesta, se on jo oikein hyvä alku! Monet suosittelevat että kannattaa ihan kirjoittaa muistiin niitä kauheimpia alkoholin aiheuttamia oloja ja asioita, ja jos viinapiru alkaa houkutella, niin voi lukea sen muistilapun. Itselleni on riittänyt hetkellisen houkutuksen selättämiseksi tuo sama mikä sinulle, että ajattelen vain jotain kauheaa krapulapäänsärkyä ja totean, ettei juominen ole sen arvoista.
Heikossa vaiheessa yritän auttaa itseäni keskittymällä positiiviseen ajatteluun: Eilenkin selvisin hienosti, miksen siis myös tänään? Ei kannata juuri tänään tuhota hyvin alkanutta raittiutta! Jos otan sen yhden lasillisen, joudun takaisin lähtöruutuun ja se on turhauttavaa jopa lautapelissä, saatika sitten oikeassa elämässä :wink:

Eka viikko oli vaikein. Omalla kohdallani huomasin juomattomuuden edut niin vahvasti että sen jälkeen olen ollut ainoastaan onnellinen päätöksestäni lopettaa kokonaan. On ensinnäkin paljon helpompaa päättää olla kokonaan ilman kuin laskea määriä, juomakertoja, yrittää rajoitella itseään ja epäonnistua. Tämä kuulosti minusta aivan paradoksilta vielä pari kuukautta sitten, mutta kyllä näin on :exclamation:

Ei kannata pelätä sitä himoa, kyllä se sieltä joskus tulee mutta se himo ei tapa. Se on vain tunne joka tulee, ja joka myös menee pois Varmasti jokainen juomisen lopettanut alkoholisti voi yhtyä tähän kokemukseen: Viinan himo tulee ja menee, mutta se ei kestä kerrallaan kuin jonkin aikaa vain. Alkoholi sen sijaan voi tappaa.

Himon hetkiä varten kannattaa miettiä erilaisia strategioita. Itselläni toimii esim. se että teen kupillisen oikein herkullista teetä. Ja se, että mietin miltä huomisaamuna tuntuu jos tänään otan.

Juuri näin minäkin koen asian. Ihan sama millä nimillä ja määritelmillä puhutaan, lopputulos on sama: Riippuvuus on riippuvuus. Itse koin todella motivoivaksi myös sen tiedon löytämisen, että alkoholismi on sairaus, joka hoitamattomana johtaa ennenaikaiseen kuolemaan ja lyhentää elinikää keskimäärin noin 15 vuodella. Minun tekee mieli elää ihanaa, kaunista, selvää elämää vanhaksi. Ei se alkoholi sentään niin hyvältä maistu että sen takia olisin valmis kuolemaan vaikka 65- vuotiaana, mieluummin nautin selvin päin sinne 80-vuotiaaksi asti :smiley:

Kiitos teille kaikille ihanille vastaajille, olen saanut teiltä paljon apua. Vertaistuki on korvaamaton!

Päivä nro 11 lähti tänään käyntiin ja olo on mahtava! Tosin iski kesäflunssa, kaipa keho vähän sekaisin kun menovettä ei ole enää koneessa.

Kuten olen muiden teksteistä lueskellut niin sosiaalisesti tämä taitaa olla rankinta. Itsesi kanssa taistelun vielä ehkä kestää mutta muille selittely on aika turhaa. Mikä siinä on niin kamalaa jos ei juo alkoholia ja miksi sitä tyrkytetään joka paikassa? Ystäväni pyysi minua festareille, mutta kieltäydyin, koska en ole vielä tarpeeksi vahva käymään läpi sellaista painostusta.

Silmäni ovat avautuneet ihan erilailla ja näen pirun kasvot joka paikassa. Kävimme perheen kanssa ravintolassa syömässä, missä oli erikseen lapsiperheille paikkoja ja siellä komeili seinät ja pöydät täynnä erilaisia drinkkimainoksia. Minussa heräsi oikein moralisti ja kauhistelin niitä. Pikkasen absurdia, alkkis kauhistelee viinamainoksia :open_mouth:

Myös suuri häpeä herää itsessäni kun mietin miten vanhin lapseni on jo tajunnut mitä äiti tekee. Äiti vaan juo ja äitistä tulee sitten hassu tai kiukkuinen. Jopa pienin sanoo usein, että mennään kauppaa sinne mistä saa viiniä. Voi hyvä hyssy, mitä olen oikein tehnyt ja miten tyhmä olen ollut kun en ole edes välittänyt :frowning:
Vanha minä haukkuisi tällaisen ihmisen aivan luuseriksi, mutta tässä sitä ollaan, luuseriksi vajonneena. Mutta tajuan nyt tilanteen ja toivottavasti pystyn parantamaan tapani.

Voinko kysyä kuinka kauan te vastanneet ja muut lukevat olette olleet ilman alkoholia? Ja mikä on ollut siinä kaikista parasta?

Hei Kukka kumminkin :slight_smile:

Minulla on menossa 38. päivä. Ei pitkä taival.
Ja mikä parasta top 3.
Ei ole tehnyt juurikaan mieli
Autoilemaan on päässyt milloin vain
Monta tappelua perheen kanssa on jäänyt väliin

Pikaista paranemista! Eikö olekin todella hienoa huomata, miten olo kohenee heti saman tien kun juomisen jättää pois :smiley:

Muille selittely on siinä mielessä turhaa, että ei muita oikeasti niin kauhean paljon kiinnosta muiden juomiset tai juomattomuudet. Itse olen keksinyt vakiovastauksen niitä hetkiä varten, jos joku sattuu kysymään miksen ota: Alkoholi ei enää sovi minulle. Siitä tulee niin huono olo etten viitsi juoda ollenkaan. Tämä pitää paikkansa, muttei kuitenkaan tarkoita sitä, että omasta alkoholismista pitäisi tilittää ihan koko maailmalle. Minulla läheisimmät tietää asian todellisen laidan ja muilla ei ole mitään väliä :wink:
On varmasti ihan hyvä suojella itseään turhilta vaikeilta tilanteilta alussa, kun lopettaminen on ihan uusi asia. Minullakaan juomattomuutta ei ole takana vasta kuin reilu kuukausi, ja olen pyrkinyt välttämään tilanteita joissa voisin sortua. Aloitan kohta ryhmä- ja yksilöterapian (en asu suomessa, täällä on ihan eri hoitosysteemit) ja toivon, että löydän sieltä paitsi vertaistukea ihan “livenä”, myös erilaisia toimivia strategioita huonojen ja heikkojen hetkien varalle.

Et ole luuseri, vaan sairas. Sinulla ja minulla ja muilla plinkkiläisillä on riippuvuussairaus nimeltä alkoholismi. Sairaudessamme on se hyvä puoli, että voimme itse omalla toiminnallamme ja elämäntapoja remontoimalla vaikuttaa todella tehokkaasti sairautemme kulkuun ja siitä toipumiseen. Siinä mielessä ihan kohtuullinen sairaus. Vaikkapa diabeetikoilla ja syöpäsairailla on siinä mielessä paljon vaikeampaa, kun sairaudesta toipumiseen voi omalla toiminnalla vaikuttaa niin paljon vähemmän kuin meidän sairauteemme :frowning:

Kerroinkin jo että vasta kuukauden. Pelkkää hyvää on seurannut juomisen lopettamisesta, tässä muutama asia listattuna:

  • Olen mukavampi, rennompi ja iloisempi äiti ja vaimo. En inhoa itseäni vaan olen mielelläni itseni kanssa :slight_smile:
  • Jaksan aamuisin nousta pirteänä ylös ja olo on aamulla hyvä
  • Energiaa on vapautunut todella paljon, kun juomisten suunnittelu, annosten laskeminen, syyllisyyden tunnot, salailut sun muut ovat jääneet pois.

Pysy linjoilla, jatketaan yhdessä matkaa :slight_smile:

Onnea että olet valinnut raitistumisen polun! Yhdestäkään alkoholistista (eikä suurkuluttajastakaan kuin poikkeustapauksessa) saa kohtuukäyttäjää tässä elämässä. Ei koskaan, eli suosittelen muiden vanavedessä sinulle täysraittiutta. Itse olen rimpuillut alkosta eroon vuodesta 2005 pari viimeistä vuotta aktiivisesti asiaa työstäen. Viime ja edellisvuonna olin suunnilleen puolet vuodesta raittiina ja tällä hetkellä yhtäjaksoisesti 130. päivä menossa. Tällä kertaa onnistun, mieliteot ovat kadonneet ja elämä on ihmeellistä (ps. en ole tullut uskoon :laughing: ) Siispä pysy valitsemallasi tiellä ja tervetuloa Lopettajien puolelle!

.

Kaksi viikkoa täynnä! Woohoo:)

Sanat ei riitä kertomaan miten kiitollinen olen jokaiselle vastaajalle, olette osoittaneet, että maailmassa on mahtavia tyyppejä, olette rohkeita ja rehellisiä. Vaikeinta on kuitenkin aina myöntää itselleen, että on heikko tai väärässä. Loppujen lopuksi mehän vastataan vain itsellemme.

En voi sanoa, että on ollut helppoa. Olen tottunut saamaan unta punaviinin voimalla ja nukkumaan tajuttomuustilassa, joten nyt uni on ihan järkyttävää. Saan lieviä paniikkeja unissani, unen ja valveen rajamaastossa lojun puoli yötä ja näen painajaisia. Viime yönä unessa mieheni jätti minut kuin seinään ja olen valvonut siitä lähtien. Onko pönttö näin sekaisin?

Ja se taistelu riippuvuutta vastaan… nyt tuntuu vaikeammalta. Keho jotenkin järkeilee, että hei nyt olet ollut pari viikkoa ilman - hienoa - ansaitset palkinnoksi pari kylmää siideriä terassilla. Taidan olla pahempi juoppuo kuin luulin :wink:

Voi arvuutella onko kesäloma paras ajankohta laittaa korkki kiinni, mutta itse sanoisin, että tässä testataan mistä on tehty. Kesähän on yhtä tissuttelua, suomalaiset elää 150%sti kesänajan. Koko ajan pitää olla rentoutumassa tavalla tai toisella. Meidän perheessä tänä kesänä pysähdytään kirjaimellisesti ja vain ollaan. Yritän minimoida stressin, olen saanut siitä jo täyslaidallisen loppuelämäksi.

Juomattomuudessa on ollut mielestäni hienointa se, että olen pysähtynyt miettimään elämää. Ennen tukahdutin tunteet viinillä. Nyt kun näen “selvemmin” en voi ymmärtää miksi kestän tällaista sontaa. Ja olen vahvempi tekemään radikaalejakin muutoksia. Leikkuriin menee ainakin työ. Luin eilen yhden suomalaisen äänekkään mediapersoonan juttuja siitä miten suomalaisten pitäisi tehdä enemmän töitä ja lastenkin mennä töihin. Onkohan tuo miljonääri koskaan miettinyt, että varsinkin naisille uran luominen on perheeltä pois ja vice versa. Yksi elämäni suurimmista haasteista on ollut perheen ja työn yhteensovittaminen, kummassakin pitää olla läsnä ja tehdä parhaansa. Kukaan ei jaa sitä taakkaa, yhteisöllisyys on hävinnyt Suomesta. Tämän päivän suurin ongelma on lapset joiden elämä on täynnä materiaa, mutta ei pehmeitä arvoja. Näitä lapsia on lastenkodit pullollaan. Rakkaus ja huolenpito ostetaan, vanhemmat ovat itsekäitä, mutta eivät kaikki omasta halustaan ja vaan yhteiskunta työntää meitä siihen. Henkilökohtaisesti oma kompastuskivi on se, että haluan olla hyvä kaikessa. Haluan olla hyvä äiti, vaimo, työntekijä, ystävä, sukulainen, tytär jne. Mutta kun olen muille hyvä, en jaksa olla itselleni hyvä. Siksi otan pullon ja etsin itseäni sieltä. Aika säälittävää.

Sori kun intouduin kirjoittamaan näin syvällisiä. Olen vaan miettinyt ihan hirveästi mikä johti siihen, etten pysty laskemaan verenpainettani ilman lasillista. Kuva alkaa selkiytymään pikku hiljaa…

Mukavaa viikonloppua!

Hei!
Kirjoitat viisaita sanoja ja kirjoittamasi perusteella veikkaan, että sinulla on hyvät ellei erinomaiset mahdollisuudet onnistua katkaisemaan alkoholikierteesi! Älä ui siihen syvemmälle. Nuo painajaiset olivat itselläni arkipäivää ja syitä etsittiin lääkäreitä myöten, suurin osa painajaisista oli näköjään alkoholin aiheuttamia, osansa traumoilla. Vieläkin näin yli 4 kuukauden raittiuden jälkeen näen niitä katastrofiunia silloin tällöin mutta harvoin enää herään koko keho hikeä valuen…Tsemppiä!

Olen ollut kohta 500päivää juomatta. Kysyit mikä siinä on ollut parasta?

-En ole kertaakaan ollut katkolla, hengenvaarallisissa vieroitusoireissa.
-En ole ollut kertaakaan putkassa.
-Minulla ei ole kertaakaan ollut paskat tai kuset housussa.
-En ole nähnyt pikku-ukkoja tai muutakaan alkoholihallusinaatioiksi laskettavaa.
-En ole ollut agressiivinen ketään kohtaan.
-Mielialani on parantunut aivan käsittämättömästi.
-Ei ole enään minkäänlaisia juomahimoja, suhtaudun alkoholiin nykyään hyvin välinpitämättömästi, aivan kuin tinneriin.
-Ihmis-suhteet ovat parantuneet.
-Olen laihtunut vajaa 20kg, kaikki vain sen takia, ettei ylimääräistä alkoholin tuomaa energiaa ole kehossani.
-Olen jaksanut panostaa terveelliseen ruokavalioon ja kuntoiluun.
jne…

Tuossa vain ne mitkä tulivat ensimmäisenä mieleen. Tsemppiä!

Hein vaan kaikki.

Olen pitänyt tässä taukoa surffailutaipumuksestani ja siksi hiljaiselo täältä palstalta.
Korkki on pysynyt kiinni, ja laskussa mennyt jo sekaisin…oisko 20 päivää??
Nyt on ollut helppoa, suuntaan kaiken energian liikuntaa ja normaaleihin arkisiin asioihin. Mutta eniten on auttanut uusi vahingossa löydetty sairaus, missä ei saa käyttää alkoholia viikkoihin, että saadaan tilanne rauhoitettua. Alkoholi ei onneksi ole syy sairastumiseen, mutta kuten kaikessa erittäin vahva myötävaikuttaja parantumattomuuteen. Tervehtymisprosessi on niin raju, että paino putoaa kolisten ja jos tähän ottaisi tipankin holia niin varmaan menisi taju:) Mutta no probs, tästä paranee tai ainakin saa hallintaan sinnikkäillä toimenpiteillä.

Eli täällä ollaan ja alles gut!

Mukavia hellepäiviä!