Hei,
olen 32-vuotta täyttävä mies ja aivan aluksi haluan sanoa, että tänne anonyymikin kirjoittaminen on minulle vaikeaa ja ehkä parannus entiseen elämääni verrattuna. Koen tänä päivänä olevani alkoholisti, enkä tiedä voinko enää ikinä nautiskella oluen mausta vaikka juopottelu silloin tällöin harrastukseeni ja kavereihini liittyykin. En kuitenkaan sano, etten voisi harrastaa tai nähdä kavereitani juomatta. Harrastaa minun on pakko ilmankin, sen verran tärkeässä tehtävässä yhdistyksessämme olen ja kyseinen harrastus on minulle henkireikä ja elämän suola.
Viimeisen vuoden aikana juomiseni on paikoitellen ollut lähes päivittäistä. Silloin tällöin on ollut taukoja, jolloin juominen on ollut viikottaista, pari kertaa viikossa, joskus enemmän tai vähemmän, joskus vain enemmän. Osittain varmasti huonosta itsetunnostani (en tiedä johtuuko tämä alkoholista, mutta sen tiedän että alkoholi sitä ainakin ruokkii entisestään) olen siirtynyt vuosien mittaisesta tissuttelusta ja välillä rankastakin juomisesta enemmän rankkaan juomiseen päin. Tämä johtuu osittain myös siitä, että olen nykyään mieltynyt juomaan IPA-oluita, maun vuoksi ensi sijaan. Niissä on myös enemmän alkoholia, mikä on pahentanut kierrettäni koska nauttiessani saman määrän tuoppeja alkoholia kuluu jopa 1,5-kertainen määrä. Esim 6 annosta olisi keskimäärin 9. Kyseinen ilmiö oli hankala hoksata, mutta nyt olen sen pannut merkille.
Alkukeväästä pidin yhden puolentoistakuukauden jakson, jolloin join vain viikonloppuisin. Keväällä ja kesällä pidin samanlaisia jaksoja myös muutaman, mutta ne olivat selvästi lyhyempiä. Eräänä päivänä noin 3 kuukautta sitten sain ilmeisesti paniikkikohtauksen ja jouduin päivystykseen hetkeksi tarkkailemaan, koska kuvailin oiretta kuin sydänoire (puutumista ja hermostumista yms). Tästä huolimatta, kun selvisi ettei minussa ollut mitään vikaa, jatkoin samaa menoa. Loman aikana juomiseni lähti täysin lapasesta olen huomannut ahdistuksen ja vastaavien lisääntyneen, kun alkoholi alkaa poistua verestä. Tämän jälkeenkin olen ollut monta kertaa melkein hysteerinen, vaikka tiedän että suuri osa vaivoistani ovat kuvitteellisia.
Nyt kun olen lomani jälkeen taas pitkästä aikaa kolmatta päivää juomatta ja polttamatta, ahdistukseni on jälleen kovaa. Tiedän, että oireet voivat kestää pitkään, fyysiset oireet jopa viikon ja ahdistus yms kuukausia. Tiedän kuitenkin myös, etten ole ottanut rankasti niin pitkään, etteivät nämä menisi esimerkiksi ilman juoppohulluutta ohi, jota totta kai kaikkien muiden sairauksien ohella pelkään. Varsinkin kun olen perusluonnoltani herkkä ihminen ja liioittelen usein asioita. Eilinen yö oli kuitenkin varsin pysäyttävä kun ahdistuin todella. Kuvittelin, että jalkani jotenkin heikentyivät ja jäseneni nykivät muutaman kerran, siis sitä tavallista nukkumaan mennessä tapahtuvaa nykimistä mutta muutaman kerran tavallista useammin. Pelkäsin jo, että saan jonkun kouristuskohtauksen mutta onnistuin tiukalla uskottelulla saamaan kroppani ymmärtämään, että tämä on vain paniikkia / ahdistusta alkoholista vieroittuessa.
Tänään jalkani ovat vieläkin hieman tavallista väsyneemmät, mutta toisaalta myös töissä käymisen aloittaminen ja viime aikojeni runsas kävely (kiitos Pokemon Go) ja harrastukseni lieventää ahdistusta autoilemalla (ainoastaan selvinpäin) lienevät syynä.
Nyt olen päättänyt etten halua enää ikinä kokea vastaavaa vieroitusta. Haluan vähentää todella rankasti jos pystyn. Jos en pysty vähentämään, lopetan. Suunnitelmani on, että yritän olla pitkän, määrittämättömän ajan ilman alkoholia, suurella motivaatiolla, varsinkin kun syyskuussa alkavat opinnot työn ohella ja silloin pitää olla todellakin skarppina. Toivottavasti ahdistukset ja keskittymishäiriöt vähenevät siihen mennessä.
Huomista odotellen, kiitos kuuntelusta.
) ja kai tämä voi myös toimia päiväkirjantapaisena silloin tällöin.