Vähän erinlainen alotus tällä kertaa

Aikaisemmin olen kirjoitellut tänne, tai siis alkanut kirjoittaa “nyt se loppuu” krapulamorkkispaineissa kun vietellään niitä vapisevia nöyriä päiviä juomisen loputtua. Olen aloittanut tänne ennenkin keskustelun tynkiä eri nimimerkeilläkin, jotka sitten jäänyt sitä mukaa kun juomattomuuskin. Viimeisimmästä rekistereröitymisestäni varmaan 4 vuotta aikaa.

Nytpäs olenkin ollut kuukauden juomatta ja aloitan vasta nyt ekan viestin vaikka pää toimiikin niin kuin se mulla vissiin pitääkin toimia :unamused: Käy niin kuin kaikilla pytyillä. En lähde tällä kertaa liikkeelle enää siitä minkälaista juomiseni on ollut ja mitä siitä on seurannut. Sen verran voin sanoa että sain sitä salakavalasti “kohtuullistettua”. Juomiseni vähän niinkuin on muuttanut muotoansa vuosien saatossa. Ollut vähän eri tyyppistä eri elämänvaiheissa mutta aina aiheuttaen haittoja. Pahoja haittoja. No nyt jo melkein lähdin sitä purkamaan :slight_smile:

Miksi nyt tänne kirjoittelen? Mulla on nyt just tällä hetkellä pointtinani miten tästä eteenpäin, lukea kokemuksia ja antaa niitä. Elämme varmasti monelle aika tuskaisia aikoja kun on näitä pikkujouluja ja jouluja ja Uusia vuosia. Moni varmasti miettii, miten siitä juomattomuuden kurjuudesta pääsee yli.

Okei, vaikka olenkin ollut vasta kuukauden juomatta, olen silti kokenut ennenkin lopettamisia ja pitkiä selväjaksoja. Pisin taitaa olla 8kk. Jotain mielestäni olen jo oppinutkin juomisesta tai juomattomuudesta. Raittiudestakin joku puhuu.

Olin viime aika viikonloppuna baarissa käymässä yhdellä erään ystävän kanssa. Join yhden oluen. 0,0% Heinekenin. Ei ole tapaistani mennä ja olla baarissa selvinpäin ja kyllä se mua ahdistikin vähän. Olin kahdenkesken ystävän kanssa. Hän otti yhden drinkin. Katselin ihmisiä ympärilläni. En nähnyt niissä minua. En ole nuo. En ole kuin tuo äijäporukka, jotka mun ystävääni vikittelivät ja vieläpä huusivat perään että “ai sä tollasen luuserin matkaan lähdet” Tähän väliin sanottakoon, että meillä ei ole mitään parisuhdetta. Täytyy myöntää että kyllä se luuserikommentti mussa ärsytti, mutta samalla mulle tuli siitä mukavakin olo. Siis sellainen että mä en ole kuin nuo. En näe itseäni ollenkaan sellaiseksi miltä humalaiset ihmiset ympärilläni näyttävät. Silti tiedostan että itse olen myös näyttänyt ja kuulostanut samalta kuin nuo. Sinä iltana mulle tuli se oivallus ihan kokemuksen kautta kuinka harhaista on luulla itseään epänormaaliksi, tai epäonnistuneeksi olemalla selvinpäin. Ja kuinka harhaista saattaa olla känninen itsevarmuus.

Ei minun tarvinnut olla kuin he sinä iltana. Seuraavana päivänä oli pirteä olo ja sain paljon ihan mukavaa aikaiseksi tuona päivänä.

Joo. Haasteita on ja tulee. Tulee nämä joulun ajat. Olen henkisesti koittanut jotenkin valmistautua niihin aikoihin. Jos en keksi mitään miellyttävää tekemistä ja kärvistelen itkupotkuraivarissa kotona, niin sekin menee ohi ja yllä mainittu seuraava päivä koittaa taas. Jos nyt olen juomatta. En lupaa, mutta haluaisin olla. Tuntuu siltä :slight_smile: Ja niin sitten on vielä ne kaverit. Ne kaverit… Joiden kanssa ei montaakaan hymyilevää, hauskaa kuvaa albumissa ole. Siis ilman kaljatölkkejä sun muita laseja kädessä.

Lauantai-Sunnuntai välinen yö menossa ja kello tulee kohta puoli neljä . Tuli mieleen, että pitäiskö mennä tupakalle ja nukkumaan, vai lähteä vielä autolla kaupungille katselemaan humalaisia :mrgreen: Noh. Mä päätän sen kun pääsen ulos. Hyvää yötä :slight_smile:

Moro.
Hyvä avaus.
Tervetuloa kirjoittelemaan.

Tervetuloa mukaan! Itsellä hieman samaa tilannetta.

Kuten putkanvartija (0132) totesi, aloituksesi on hyvä!

Se että tiedostat tilanteen, etkä heti hönkinyt lupailemaan ikuisia lopetuksia antaa kohtuullisen perustan. Kaiketi edelliset “lopetukset” ja “vähentelyt” on vienyt sinun ajatusprosessia oikeaan suuntaan

terkut
KSK

No moro moro ja huomenta tähän päivään ja kiitoksia tervetulottamisesta :slight_smile: Onpas kiva kun ei ole rapulaa. Varsinkin kun yövuoro luvassa. Eipä tarvi ärrältä hakea pelokkaana promilleliuskaa, uskaltaako sitä illalla lähteä ajamaan kun on aamuun asti ryypännyt. Myönnettäköön häpeillen sekin tosiasia että olen syyllistynyt menneisyydessä useisiin rattijuopumuksiin. Joskin viime vuosina olen juomisesta huolimatta pitänyt vankkaa periaatetta että promilleissa ei ajeta! Vaikken aina itsestäni välittäkään, on ajatus jonkun toisen vahingoittamisesta tai tappamisesta pelottanut mua.

Mua silti jotenkin pelottaa ja houkuttaa ajatus tulevaisuudesta raittiina. Olen nyt 30-vuotias. Miten käy kavereiden osalta. Mistä löydän selvää seuraa? Löydänkö koskaan kumppania? Kuka nainen kelpuuttaisi kyseiset diagnoosit vierelleen? Joku sielunsisko korkeintaan.

F.31.8 Muu kaksisuuntainen mielialahäiriö (2-tyyppi)

F.10.26 Alkoholiriippuvuus jaksottainen käyttö (tuurijuoppous)

Tarkkaavaisuushäiriö (epäily) jonottaa tutkimukseen.

Hmm… toisaalta kuka haluaisi juopon viereelleen? Joku juopponainen ehkä? Jos yrittäisin olla tai olisin raittiina noin jaksaisinko tuota katsoa? Vastaus on ei.

Kivatsille kirjoitti

Kavereiden osalta voin todeta, että olet hyvässä asemassa, kun sulla on sellaisia. Juomista jatkamalla heistä vuorenvarmasti osa haihtuu jonnekin, juopoimmat viimeiseksi. Selvän seuran löytäminen on helppoa, kun rupeaa käymään AA:n palavereissa. Meitä on tuhansia, ja palaverien vertaistuki auttaa pysyvään raittiuteen. Ja kun palavereissa oppii olemaan selvin päin, siitä kokemuksesta saa kyvyn olla raittiina muittenkin ihmisten kanssa, sellaistenkin, jotka arvostavat raittiita vapaita miehiä.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Päivää vaan Kivatsille!

Varmasti nuo aiheet pelottaa/jännittää/ahdistaa ja prosessointi ottaa oman aikansa. Niihin kuitenkin löytyy vastaukset ja yleensä ne on varsin positiiviset.

Vaikka fiksusti aloitit etkö turhaan lähtenyt availemaan juomapäiväkirjaa, niin kokonaiskuvan kannalta ihan hyvä ymmärtää vähän paremmin että Millanen ystävä tuo kuningas alkoholi on ollut, kuinka kauan, ja miten mieliala on kehittynyt sen kanssa käsi kädessä.

Mietin tuota sinun ikääsi… Olen hieman vanhempi ja nyt kun mietin taaksepäin… Olisipa ollut hienoa jos olisin jo sinun ikäisenä ymmärtänyt että alkoholi ei oikein sovi minulle ja kiristää otettaan jatkuvasti. En kyllä silloin vielä mitenkään olisi ymmärtänyt ja oikeastaan se oli vielä hauskaa ja harmitonta, olin voittamaton.

Moi ja kiitos viesteistä.

Mä en ymmärrä mikä mua vaivaa. Palasin sairaslomalta töihin. Ehkä vähän liuan aikaisin, koska aika down vieläkin. Mutta mikä mua vaivaa kun mun ei vaan tee mieli juoda. Olen tykännyt jonkin verran matkustella. Ajatus matkustelusta ilman terasseja ja paikallisia oluita tuntui vielä vähän aikaa sitten ihan poissuljetulta ajatukselta. Nyt yhtäkkiä voisin sen kuvitella olevan ihan hauskaa. Olen joutunut ulkomailla usein ongelmiin lärveissä. Olen myös matkustellut tissutellen juomalla, jolloin en joutunut vaikeuksiin. Eihän 6-10 oluesta päivässä känniin tule.

Nyt ei saa silti innostua liikaa, eikä varsinkaan asennoitua sillä mielellä että “se juominen oli sitten siinä”

Tekisi mieli lukea noita keskusteluja täältä mutta jotenkin on niin keskittymishäiriöinen, että pitkää keskusteluketjua vaikea lukea alusta loppuun. Sama pätee kirjoihin. Tykkäisin lukea, mutta tuppaa jäämään kesken, vaikka olisikin mielenkiintoinen. Ja jos saan kirjan luettua, menee siinäkin jopa pari kuukautta. Mun pitäå usein lukea 2 kertaa, niin saattaa jäädä päähän jotain. Siksi mulla jäi koulutkin kesken.

Onneksi on nyt kuitenkin selvänä. En krapulassa :slight_smile: Vaikka onnistuinkin välillä vähentämään juomistani, silti en koe tällä hetkellä kohtuukäyttöä oikeaksi tavoitteeksi. Uskon että täysin ilman on parempi. Uskon myös vähentämisen olevan aika todennäköisesti tilapäinen häiriö kohdallani. Kukaan terveydenhuollon ammattilainenkaan ei ole oikein uskonut että kohtuukäyttö olisi mun juttu.

Minusta on hyvin positiivista että itse tiedät mikä sinulle sopii ja mikä sitten ei niinkään hyvin.
Usko siis itseesi!
Jos monen muun kohdalla asia onkin toisin (jollain niistä miljoonista mahdollisista vaihtoehdoista) niin omat asiasi tiedän kuitenkin itse parhaiten.

Ei ole mitään pakkoa yrittää “juoda vain vähän” jos kerran itse tietää että paremmin pärjää kun ei ota ollenkaan.

Olet näköjään itsesi suhteen ihan ajan tasalla ja kartalla, hyvä niin.

Hei vaan Kivatsille! Olen muinainen Päihdelinkkiriippuvainen ja vielä muinaisempi alkoholiriippuvainen, joista jälkimmäisestä olen saanut olla vapaa pian kahdeksan vuotta.

Mainitsit pariin otteeseen mahdollisen keskittymishäiriösi ja halusin tulla sanomaan siitä pari sanaa. ADHD:han on ehdottomasti päihteitten väärinkäyttöön altistava tekijä. Kannattaa etsiä netistä tietoa, kaikki liittyy siihen että meikäläisillä (mulla siis on keskittymishäiriö-dg) dopamiinitaso on pysyvästi alhaisempi kuin neurologisesti normaaleilla ja alkoholihan kivasti saa niitä tasoja ylös. Hetkellisesti. Kunnes ne varastot aivan kuin purskahtavat tyhjiksi ja seuraavana päivänä morkkis on hirveä ja sit sitä tympeyttä pitää päästä taas lääkitsemään alkoholilla jne.

Olin ite pikkusen sinua vanhempi kun lopetin ja koska mainitsit ettet jaksa pitkiä tekstejä lukea (en minäkään :laughing: ) ni sanon vain, et raitistuminen on myös addeille täysin mahdollista ja erinomaisen kannatettavaa myös. Tunnen muutamia raitistuneita ja aineitten käytön lopettaneita addeja…ja ikävä kyllä myös yhden retkahtaneen joka on riippuvuudessaan siinä vaiheessa et kaikki tuska on koko muun maailman syytä taas kun kukaan ei häntä sairasta ymmärrä jajaja…voih.

Mut nyt meinas taas juttu karata lapasesta. Hyvältä vaikuttaa alku sulla, tsemppiä vaan jatkoonkin! :slight_smile:

Lauantai-iltoja! Eipä ole tänne nyt tullutkaan kirjoteltua. Vuorotyö on ollut aika kuluttavaa pitkine työmatkoineen ja vapaa-ajalla olen ollut vähän saamaton. En nyt aktiivisesti päiviä laske mutta tänään ollut 48 päivää ilman alkoholia. Näistä neljästäkymmenestäkahdeksasta päivästä ehkä noin viisi päivää on ollut sellaisia jona on tullut ajatus, että jos sittenkin… Olisko sittenkin elämä hauskempaa kun siihen kuuluu myös alkoholi. Tullut ajatuksia niistä alkoholin “hyvistä” puolista. Onneksi olen ollut kuitenkin itselleni rehellinen ja pitänyt mielessä sen että juominen aiheuttaa enemmän haittaa, kuin hyötyä. Mitä hiton järkeä on tehdä jotain vapaaehtoista, jossa on enemmän pahaa kuin hyvää :question:

Nyt tarttis keksiä vaan jotain tekemistä vapaille ja ennen kaikkea saada itsensä liikkeelle johonkin. Nämä viikonloppuillat ovat yksinäisiä kun ei oikein tiedä, eikä osaa lähteä mihinkään. Tiedän kuitenkin että huomenna aamulla olen tyytyväinen siitä ettei ole krapulaa. Jospa sitä sitten keksisi jotain.

Kiitoksia viestistä Mirtillo. Aina mukava saada kommenttia samoista asioista potevilta. Alkoholi- ja pääongelmaisilta. Mielenkiinnolla odotan sitä neuroa jossa asia tutkitaan. Mulle kirjoitettu Concerta 54mg sai mun pään jotenkin rauhottumaan ja ajatukset kasaan, joten taitaa se olla aika vahva merkki siitä. Tosin en ole sitä lääkettä aikoihin ottanut, vaikka sitä respalla onkin.

Kivatsille kirjoitti

Hyvää sunnuntaista krapulatonta huomenta!
Olet hyvässä vaiheessa pysyvän raittiuden tavoitteessasi. Raitistuessa elämä saattaa muuttua tylsempään suuntaan, mutta hetken kuluttua huomaa, että raittius sittenkin antaa mahdollisuuksia sen muuttua aiempaa miellyttävämmäksi. Täällä Hesassa on valinnanvaikeuksia runsaan tarjonnan vuoksi. Se koskee myös AA-ryhmiä, kun niitä on aamusta alkaen ja ruuhka-aikoina iltaisin joka puolella kaupunkia ja naapurikaupungeissakin. Kokemukseni on, että raittiina on mahdollista liittyä myös erilaisiin harrastuspiireihin tai käydä ilmaisissa tai maksullisissa tilaisuuksissa sitoutumatta pidempiaikaiseen touhuun. Hyvää joulukuuta!

Tänään et ole yksin