Hei!
Olen tänne kirjoittanut joitakin vuosia sitten aiemminkin.
Netticasinot lähtivät lapasesta ensimmäistä kertaa vuonna 2009 jolloin
olin vielä opiskelija ja onnistuin sitten pelaamaan kaikki kesätöistä tienaamani
rahat ja kaikki opintotuet. No koulun käyntini kärsi tästä ja päätin lopettaa sitten kesken.
Muutin paikkakuntaa ja sain vakituisen työpaikan mikä minulla on yhä.
2010 pelaamiseni lähti sitten lopullisesti käsistä kun mukaan astui pikavipit.
Jäin useita tuhansia velkaa ja töistä tienaamani rahat eivät riittäneet niiden hoitamiseen.
Vanhempani astuivat tässä vaiheessa kuvioon ja auttoivat näitten maksussa.
Noh sitä oltiin taas vähän aikaa kuivilla, kunnes taas demonit pääsivät valloilleen.
Tätä noidan kehää olen tässä 6 vuoden aikana pyörinyt uudestaan ja uudestaan.
Pelipoikki-ohjelman kävin muutamama vuosi sitten ja silloin pysyin melkein 2 vuotta pelaamatta
kunnes taas ratkesin… Viime vuosi meni hienosti pelaamatta, mutta loppu syksystä avopuolisoni
ilmoitti, että 7 vuoden suhteemme oli tässä. Tämän jälkeen pysyin kyllä vielä tämän vuoden helmikuuhun asti pelaamatta.
Mutta sen jälkeen olen pelannut tähän päivään saakka… Ja mikä on lopputulos… noh arvaatte varmaan.
Tänään suljin pelitilini ja sanoin itselleni taas kerran, että nyt saa riittää.
Pahoittelen sekavaa tekstiäni
Hei
Vastaan siksi kun tuo nimmarisi kosketti, Yksinäinen vaan.
Mäkin oon niin yksin ja samalla lailla pystyn olemaan pelaamatta kauan kunnes ne taas houkuttaa, nyt on sellanen “voittoputki” ollu päällä et saas nähä, nytkun lopettas, ettei ne kaikki voitot menis sitten takasin kerralla.
Mut kun tää elämä on mitä on, kaikki hyvät fiilikset ja muut tunteet, kadonnu
T. Ulla
Lopeta nyt hyvän sään aikana ettei mene kaikki korkojen kera takaisin. Itselläni on siitä lukemattomia
kokemuksia. Noh yks pelaamaton päivä takana mutta himot ovat tosi korkealla.
Kesäloma alkaisi juhannusviikolla ja yritän tässä keksiä mahdollisemman
paljon tekemistä lomalle ettei tule vaan jäätyä istumaan koneen ääreen josta
riski pelaamiseen kasvaisi.
Miksi pelaan? Haluanko paeta arkea? Kyllä joskus. Haluanko tuntea jotain? Kyllä
En usko pelanneeni edes rahan takia loppujen lopuksi. Tietysti silloin kun häviää
niin takaraivoon tulee ajatus että pakko voittaa takaisin, mutta vaikka joskus saatoinkin voittaa niin silti jatkoin.
Minulla on suht koht hyvät tulot, ja oli ylimääräistä sukan varressa, mutta nyt ne on kaikki
laitettu sileäksi lainojen kera. Aluksi se harmitti, nyt tuntuu vaan tyhjältä.
Elämäni oravanpyörässä: käy töissä > tule kotiin > pelaa kaikki > taas töihin > tule kotiin > pelaa lisää.
Tulevaisuus näyttää niin sumuiselta, mutta on tästä noustu ennenkin.
Tällä kertaa vaan menettetty enemmän…
Toivottavasti ei enää yhtään enempää
Outoa miten tämä kirjoittaminen auttaa, vaikka vain kirjoitan mitä päähäni juuri nyt juolahtaa
joten tekstini voi olla hieman sekavaa.
Kiitos ja anteeksi
Pelaamaton päivä numero 3 ei alkanut hyvin vaikka keli ulkona onkin mitä mahtavin.
Hetki sitten olin jo lähellä avata uuden pelitilin ja pelata
vaikka tuntui siltä, että olisi ollut ihan sama voittaako vai häviääkö.
Kunhan hetkeksi pääsisi irti hetkestä.
Taidanpa laittaa takaisin maate.
Eipähän tule ainakaan pelattua.
Voimaa eikä kiinnostusta ole nyt oikein mihkään
Heippa taas vaan kaikille.
Valvotun yön jälkeen pohdin, että onko muilla ollut usein sellaisia tunteita
että haluaisi palata takaisin ajassa siihen päivään kun alkoi pelaamaan?
Esim. Itse niin kaihoisasti haluaisin aloittaa tämän vuoden uudestaan…
Usein näen jotain päivämääriä jossain niin tulee vaan mieleen että silloin kaikki
oli vielä hyvin.
Toinen on taas se että olisinko voinnut pelastaa suhteeni elämäni naiseen
olemalla parempi mies hänelle vai oliko suhteemme loppu joka tapauksessa
tapahtuvaa?
Miksi ihminen on niin kyltymätön olento, joka ei voi olla tyytyväinen silloin kun
kaikki asiat ovat hyvin/melkein täydellisesti, vaan pitää mennä laittaa asiat päin
helvettiä. Vai onko ne asiat sittenkään ollut niin hyvin kun on ollut pakko
tehdä jotain näin radikaalia? mene ja tiedä.
Harmittaa vaan että piti tuhlata nuoruus tähän paskaan ja
sitä menetettyä aikaa ei tule enää saamaan takaisin.
Joka tapauksessa tiedän etten ole vielä pohjalla enkä sinne haluakkaan.
Pysymällä peleistä erossa saan ajan kanssa taas asiat kohilleen.
Taas otettava muutama askel taaksepäin että pääsee askeleen eteenpäin elämässä.
Näistä tunnelmista lähdetään neljänteen pelaamattomaan päivään.
Niin se menee, eteenpäin, moka ja taaksepäin.
Näin mennyt mulla jo kauan, nyt ajattelen että kunhan saisin pitennettyä tuota eteenpäinmenoa ennen mokaa niin ehka sen kestää paremmin, jospa joskus ei enää mokais, vaikeeta elämä on.
Tuskissani, häpeissäni, avaamattomat laskut laatikossa pelottaen voin todeta että tää on paha tauti tämä peliriippuvuus. Mulla tätä on kestänyt yli 10v. ja pari kertaa olen pystynyt lopettamaan ja vähentämään.Pelipoikki-ohjelmassa olin alkuvaiheessa ja se auttoi silloin.Tuolloin vielä kielsin riippuvuuden ja aattelin että se on pientä ohimenevää liiallista viihtymistä pelaamassa. Pahus vaan kun tauti on uusinut ja pahentunut kerta kerralta. Luottokortit tapissa, ekat pikavipitkin otettu ja laskuja maksamatta. Juuri ja juuri katto on pään päällä sentään. Olen joutunut myymään omaisuutta että saa velkoja maksettua. Elän yksin eron jälkeen, lapset jo maailmalla ja suhteet ihmisiin vähentyneet.Työ lähes ainoa paikka missä ihmisten kanssa tekemisissä.Nyt laitoin pelit kiinni eilen ja alkaa taas inventaario kunhan saan voimia alkaa tehdä sitä. Itseinho on valtava. Tästä ei oo kuin yksi tie, ylöspäin tai eteenpäin. Toivotan sydämestäni tsemppiä ja voimia sinulle Yksinäinenvaan<3 Uskon että tää tauti on voitettavissa kun tosissaan itse haluaa muuttaa pelaamisen joksikin terveellisemmäksi toiminnaksi oman ittensä tähden ja hakee kans apua ja tekee pelaamisen itselle vaikeaksi.Helppoa se tule olemaan. Silti, Ennemmin ihmisten ilmoille kuin yksin himaan aina kuin mahdollista ja tilipäivälle tosissaan joku turvasuunnitelma. Mulla oli luottokortti ja nettipankin tunnusluvut tyttärellä jonkun kuukauden viimeksi kun oli oikein paha tilanne, mutta kyllä sekin oli nöyryyttävää jollain lailla ja pelihimo hiipi pian takaisin. Tytär onneksi auttoi kun pyysin.
Hyvä pointti tuo pelikrapula… saa nähä kuinka kauan se kestää. Ja pelaamattomuudesta sen jälkeen tuleva ahdistus. Ne on vaan käytävä läpi ja kehitettävä kykyä sietää oloja. Mulla siis 2. päivä pelaamatta nyt .
Pitkästä aikaa kirjoittelis kuulumisia. Eli Viime kerrasta kun tänne kirjoitin niin taas sitä on tullut pelattua…
Nyt yritän taas alusta uudelleen… Sen verran tilanteestani että velkaa on tullut hankittua tämän vuoden puolella vajaa 20 000e…
Joista suurin osa on kulutusluottoa ja pari tonnia kaverille… Ei hirveen ruusuiselta näytä mutta selviän tuosta
parin kolmen vuoden sisällä jos työt säilyvät ja en pelaa. Sillä pelaamalla hankitut voitot oli se sitten
kuinka suuri summa tahansa niin on vain lainassa. Ennemmin tai myöhemmin se tulee pelattua takaisin ja usein korkojen kera.
Mieliala oli vielä viikko sitten hyvä mutta tämä viikko on ollut yhtä helvettiä. Pitäisi käydä lääkärin juttusilla
mutta en vain voi. Pitäisi puhua vanhemmille miten perseellään minun asiat oikeasti ovat, mutta en halua taas
tuottaa heille pettymystä. Ja pelurihan varjelee pelaamistaan aina viimeseen asti. Kaverille joka lainasi rahaa
kerroin asiat niin kuin ne ovat. Pitäisi tutustua uusiin ihmisiin. Tuntuu että missä vain olen (olin sitten yksin tai ihmisjoukkojen keskellä) niin olen vain yksin.
Töissä on ainut paikka jossa tunnen että olen osa jotain. Mutta nyt kesälomat pyörii ja suurin osa ajasta tulee
vaan istuttua yksin kämpillä… Tosin keskiviikkona kävin ulkona mutta silti oli kuin olisin yksin… Ennen pelejä olin ulospäinsuuntautunut eikä ollut vaikeaa mennä jutteleen uusille ihmisille mutta nykyään en vain uskolla. Tulevaisuus pelottaa tällä hetkellä ihan suunnattomasti. Haluan vain muistella miten hyvin asiat olivat ennen. En halua elää tätä päivää enkä miettiä huomista…
En laske enää pelaamattomia päiviä kun en ole huomannut siitä mitään hyötyä omalla kohdalla.
Tänään ajattelin lähteä ulos tuulettumaan ja yrittää unohtaa tän paskan hetkeksi.
Jos yrittäis taas rupee kirjoitteleen tänne useammin.
Pahoittelen taas sekavaa tekstiäni. Äidinkieli ei ollut vahvin aineeni koulussa.
Tervetuloa takaisin! Kerroit että mietit vaan entistä elämää koska nykyhetki ja tulevaisuus pelottaa. Ymmärrän hyvin olotilan. Mutta sun täytyy kuitenkin jotenkin säilyttää uskosi tulevaisuuteen koska muuten on vaikea löytää voimavaroja eteenpäin menemiseen , saati muutokseen. Vaikka hetkellä vaikuttaa synkältä, elämää voi muutua. Me voidan muuttua. Mutta ensiksi täytyy pysähtyä, katsoa syvälle sisimpään ja kysyä mitä minä oikeasti haluan elämältä? Vasta sen jälkeen voi miettiä miten sen saavuttaa. Minun ongelma on se että olen koko elämäni yrittänyt olla sellainen kun muut haluavat. Täyttänyt muiten odotuksia ja toiveita. Olen melkein 40 ja mulla ei ole hajuakaan kuka oikeasti olen ja mitä elämältä haluan. Tiedän vain että en ole hetkellä onnellinen, olen ahdistunut ja väsynyt. Ulkoinen paine olla tietynlainen on suuri. Ja see aja minut pelamaan. Pakeneen peleihin koska en ole vielä valmis katsomaan syvälle sisimpään ja kohtamaan vaikeita asioita.
Onko sinulla jonkunlainen henginen painolasti mukaana joka saa sinut pelamaan? Itse sanoit että jos olet pelamatta rahallinentilannekin on hoitettavissa. Se on hyvä juttu. Ensimmäinen askel onkuitenkin juuri see että ollaan pelamatta. Sen jälkeen voi alkaa miettimään syvempiä syitä pelamiselle ja niiten hoitamiseen.
Tsemppiä vaan ja pysyy mukaana!
Itsekin olen varmaan yrittänyt olla mieliksi vanhemmille ja läheisille koko elämäni. Minulla on sama ongelma etten tiedä kuka olen tai mitä haluan. Tästä on tullut palautetta niin monesta suuntaa ja niin monta kertaa, että jouduin mainitsemaan asiasta läheisille että antakaa minun olla… Tämän takia hain aikanaan lukioon että sai pari vuotta lisä aikaa miettiä, koska en tiennyt miksi haluan, enkä tiedä vieläkään. Olen kyllä tyytyväinen nykyiseen työpaikkaani mutta ulkopuolelta tulee/tuli kokoajan paineita että pitäisi lähteä taas opiskelemaan ja niin edespäin.
Tarkkaa syytä en tiedä miksi aina ratkean pelaamaan. Voin olla onnellinen, väsynyt, alakuloinen, ärsyyntynyt, etc. Jokin triggeri täytyy olla vai onko niitä sitten monia? Ja miksei sitä tunnetta/syytä tiedosta automaattisesti ?
Viikonloppu mennyt ilman pelejä. Tänään on ollut vähän vaikeeta kun on tehnyt tosi paljon mieli
taas pelata ja se tunne on vaan vahvistunut iltaa kohti… Johtuu varmaan siitä että on vaan tullut koko päivä maattua joko sängyssä tai sohvalla… Jos sitä vielä
lähtisi pienellä iltakävelylle.
Aika levoton olo muutenkin. Tuntuu siltä, että ensi yönä jää yöunet vähiin.
Niin paljon ajatuksia pyörii päässä tästä sotkusta minkä olen taas itselleni järjestänyt.
Hei, yksinäinenVaan! Älä vaan ala pelamaan. Niin kuin itsekin hyvin tiedät pelaminen ei yhtään vähentää pahaoloa. Muistele miten surkea olo on ollut pelamisen jälkeen ja miten paljon harmia se aiheuttaa. Päivä kerrallaan vaan eteenpäin. Muita vaihtoehtoja ei ole.
Jaksamista sinne!
Ensimmäinen viikko pelaamattomuutta takana eikä hirveesti ole tuon viime
viikonlopun jälkeen tehnyt mieli pelata. Sanoin kyllä etten laskisi päiviä, mutta kyllä jollain tavalla pidän itseni kartalla pelaamattomuudestani.
Tietysti välillä on käynnyt pelit mielessä
etenkin kun tässä pari päivää sitten tuli odottamattomia kuluja.
Taisin tässä lukeakin, että jollekin oli tämmöinen sitten ollu portti pelaamiseen.
Tämä viikko on mennyt tosi nopeasti kun on ollut kaikennäköistä puuhaa pihalla
ja kelit on ollut tosi hyvät.
Hyvä ettet ole pelannut. Se lisätulojen saaminen pelaamalla on kyllä hataralla pohjalla. Monelle meistä on kertynyt velkaa eli voittoja ei ole tullut. Mitäs jos kääntäisit kysymyksen toisin päin eli kuinka paljon olen valmis vielä häviämään voittaakseni ehkä jotain? Koska todellisuudessa häviäminen on paljon todennäköisempää kuin voittaminen. Siitä meillä on pelivelat muistuttamassa.
Tsemppiä
