Kirjailija meni ja kovista puheistaan ja hyvistä fiiliksistään huolimatta r-e-t-k-a-h-t-i Pari päivää siinä meni heti kättelyssä ja yhä suomeksi ilmaistuna vituttaa maan ankarimman tavalla. Anteeksi tuo ilmaisu, mutta kun mitään todellisempaa en keksi kuvaamaan sitä oloani, mikä nyt on.
No krapula on jo podettu ja päiviä on muutama kulunut. Mutta voi hyvänen aika tätä depiksen määrää ja kokoa!!! Yhden ja saman asian kanssa joutuu aikuinen mies päätänsä hakkaamaan En edes osaa sanoa, mitä varsinaisesti tapahtui, miksi join… eihän mun pitänyt!!
Mutta… uutta matoa koukkuun. Ei tästä murehtimalla aivan kokonaankaan selvitä. Nyt vain murehduttaa.
Jaahas, onpa mukavaa (tai siis oikeesti tietty ei!) että meitä on ainakin kaksi samassa veneessä
Joo, siis tämä tunne on enemmän kuin tuttua … Kamppailen itse irti viinasta taas kerran. Olen tehnyt näitä lopettamispäätöksiä kymmeniä ja taas kymmeniä. Nyt toinen on toinen päivä peräkkäin menossa raittiina. Mutta kylläpä oli vaikea kangeta itsensä viinakaupan oven ohi. Käännyin jo kaksi kertaa takaisin sinne mennäkseni kun ajattelin etten voi olla ostamatta juomista kun kerran olen lomallakin ja voisin taas rauhassa naukkailla koko illan. Mutta järki voitti; en mennyt lastia hakemaan ja nyt olen tosi onnellinen tässä kotisohvalla - huomenna aamulla herään raikkaasti ja pöhnättä.
Huomenna ei ole morkkista, ajattelen päivän kerrallaan. On liian raskasta ajatella sen enempää.
Tsemppiä meille molemmille - yritetään selvitä!
Onnea matkaan molemmille! Kyllä se yksi kerta voi vielä napsahtaa vaikkapa miten pitkäksi raittiudeksi. Eikä satunnainen retkahdus ole maailmanloppu, jos kuitenkin vain jatkaa lopettamiseen tähtäävällä linjalla. Jokainen selvä päivä on yksi voitto.
Lopettamiseen tähtäävä linja on oikeastaan ainut linja, mitä minulla on. On perkeleellisen raskasta tuhlata energiaa sen miettimiseen ja kokeilemiseen, josko minusta NYT tulisi kohtuukäyttäjä. Kerran voi mennä ihan “hyvin”: sitten seuraa paine ja kun taas naksahtaa, se on putki päällä. Ihan sama, juonko kerran viikossa vai kerran puolessa vuodessa: lopputulos on aina sama.
Kiitos tsempistä ja samaa sinne! Minäkin herään huomenna selvinpäin.
Niin se on… Mulla on käsitys, että alkoholismi etenee ikään kuin taso tasolta alaspäin. Kun “saavutat” jonkun tason, olet sillä loppuelämäsi. Vaikka olisit 30 vuotta juomatta siinä välissä, alat aina siltä samalta tasolta, kun alat juoda. Se ei korjaannu itsestään ajan eikä minkään muunkaan kanssa.
Hmm… en minä ihan ole samalle tasolle päässyt kuin mihin päädyin kuutisen vuotta sitten. Tuskin tuohonkaan asiaan mitään yhtä totuutta on. Mutta en minä halua jäädä odottelemaan sitäkään, että sille vuosien takaiselle tasolleni “pääsisin”!!
Omasta kokemuksesta tuntuu siltä, että tuo mystinen asia jota nimitetään “viinapääksi” muuntuu tai taantuu juomisen mukana. Opit juomaan tajun kankaalle päivästä toiseen. Sen jälkeen et enää koskaan pohjimmiltaan tahdo mitään muuta, kun alkoholin juomisesta on kyse. En minäkään enää edes tahtoisi olla kohtuukäyttäjä. En minä saisi siitä mitään, että joisin kolme kaljaa - muuta kuin kauhean tuskan. Mutta en myöskään pystyisi siihen, se pitää vain tunnustaa. Jos maistan alkoholia, elimistö tai sielu tai ties mikä vaatii heti kovaa känniä kehiin. Olen taantunut. Tai olen oppinut juomaan niin. Se on kuin polkupyörällä ajo: Ei sitä voi unohtaa, kun sen kerran on oppinut - ei, vaikka haluaisikin.
Ville Valo sanoi hiljattain tuosta jotenkin näin, ettei häntä kiinnosta edes kokeilla, onnistuisiko parin kaljan ottaminen - Valo on kuulemma aina ollut sitä mieltä, että sellainen on “ihan perseestä”. Ja että hänelle juominen tarkoittaa vähintään neljän päivän sekoilua ym. siihen kuuluvaa.
Tiedän niin tasan tarkkaan, mistä Valo puhuu. Tuskinpa on miesmuistiin tullut mieleenikään “rentoutua parin huurteisen kanssa”.
Jos on koko ikänsä juonut humalahakuisesti, idea “kohtuukäytön” opettelusta on ihan älytön, jopa säälittävä. Muutamasta tulee vain väsymys ja v-tutus, jos sattuu tällaiset kiskojan geenit omistamaan. Jos muutaman ottaminen olisi joskus jotain mielihyvää antanut, todennäköisesti se ottaminen olisi jäänyt aina muutamaan…vai !!!
Toisaalta, jos joku alkuvaiheen holisti / ptentialinen holisti haluaa opetella kohtuukäyttäjäksi, uskon että se voi onnistuakin. Omalla kohdallani se on kuitenkin täysin poissuljettu vaihtoehto, koska muutaman juominen ei tosiaankaan ANNA minulle mitään ja toiseksi, joutuisin kiinnittämään juomisen kontrollointiin aivan liikaa huomiota. Energian voi käyttää paremminkin
Juuri näin. En ymmärrä minäkään miksi pitäisi juoda vain vähän ? Eihän siitä tule miksikään jos pari lasillista sievästi kallistaa ja niitä koko pitkän illan tuskissaan nuuhkailee. Ainut tarkoituksenmukainen juomatapa on että otetaan pullo huulille ja juodaan sitä pitkin ja hartain kulauksin. Lasiin juomaa ei kannata kaataa koska siinä menee turhaa aikaa, pullon suusta homma käy joutusammin ja känni tulee nopeammin. Pullo on hyvä pitää jossain piilossa niin että muut eivät ollenkaan huomaa/haista että juot. Jos kuitenkin joku alkaa väittää että olet humalassa ja muka haiset viinalle, kiellä jyrkästi. Et ole juonut MITÄÄN. Pullon piilopaikkaa kannattaa vaihdella jotta muu perhe ei pääse selville missä se kulloinkin on.
No juu, taidan opettaa kanoja munimaan, mutta tämmöistä se on minullakin ollut. Tänään kolmas päivä selvinpäin - hieno tunne. Kun/jos herään juomisuniin ensi yönä - voin tällä kertaa todeta ne vain uniksi. Niin monta kertaa ne ovat olleet oikeita juomishouruisia unia … Olen muuten huomannut, että kun pääsee juomishimon yllättäessä edes minuutin kerrallaan eteenpäin, on siitä palkintona aina hyvä mieli viimeistään illalla yhdeksän kymmenen aikaan. Alkuilta on minulle aina vaikein. Ja tietysti viikonloput pitkin päivää samoin kuin nämä lomatkin. Tänään kuitenkin voitin, hyvä minä!
Tänään meikäläisellä oli oikeastaan aika perhanan kiva päivä. Nautin siitä, kun on saanut nukutuksi ja syödyksi kunnolla ja nyt on kiva kävellä kaupungillakin, kun on valoa jo paljon enemmän ja ensimmäiset kevään merkit vahvasti näkyvissä, kuuluvissa ja tunnettavissa - nimittäin polviin asti läpimärkinä lahkeina. Ehkä kaikkein parasta on se, että ajatus toimii, pystyn keskittymään ja olo on muutenkin aika “vakaa”.
Mihin hittoon sitä kaljaa kittaisi?!
No, näillä tuntemuksin lähden peiton alle. Kiitoksia ajatuksista, ne ovat minulle tärkeitä! Pidetään yhtä
Samassa veneessä tässä kaikki ollaan… samat asiat tunnetaan.
Voisi koettaa rationaalisesti miettiä, että mikä se “päämäärä” sitten oikein on? Kohtuukäyttäjät juovat vaikkapa neljä tai viisi tuoppia, on mukavaa ja sitten menevät nukkumaan. Se on heidän päämääränsä. Minun päämääräni taas on, että muisti lähtee ja että heilun ihan tukossa mistään mitään tajuamatta, ehkä joitain typeryyksiäkin tehden. Mikä ihmeen päämäärä sellainen on?
Vai onko päämäärä se, että “on kivaa”? Nousuhumala on kiva, ja se kestää ehkä puoli tuntia. Se kun on juonut jo kohtuullisen tukevasti ja se alkaa kunnolla humahtaa päähän, sekö se päämäärä on? Onko puolen tunnin kiva juttu kaiken sen vaivan arvoinen? Sitten taas lähtee äly, sitten tulee krapula, ja kun juo ja juo lisää, ei sitä nousuhumalaakaan enää oikein koe. Ihmisten tapaaminen ja kaikki sosiaalinen kiva menee kuitenkin kaikki pöntöstä alas, kun taas sitä humalassa aukoo päätään ja sekoilee. Ja sitten on morkkis. Mahtavaa.
Päämääräni oli se rentoutunut ja vapautunut olo, jonka sain alkaessani humaltua. Koska laskuhumala ja väsymys ottivat vallan jo puolen tunnin juomatauon jälkeen, oli pakonomaisesti kiskottava lisää, ettei tuo hyvä olo katoa. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin eteen se raja, jolloin homma ei pysynytkään enää lapsessa. Humala olikin jo liian kova, jotta juomista olisi voinut järjen kanssa kontrolloida.Kaatokänni ei ollut koskaan tavoite vaan seuraus siitä, että yritin saada itseni “sopivaan” humalaan, siinä onnistumatta.Kohtuukäyttäjä ei voi tätä ehkä ymmärtää, mutta muutama ei tuonut tosiaankaan sellaista hyvää oloa, että niitä olisi kannattanut ottaa.
Omalla kohdallani on siis kolme vaihtoehtoa 1. Illanvietto selvänä ja pirteänä 2. Muutama drinkki, väsymys ja kotiinlähtö, loppuilta nuutuneena 3. Humala ja hauskaa niin kauan kuin se kestää, loppuilta sekoilua.
Sanomattakin selvää, että eniten minulle antaa vaihtoehto numero 1.
Minulla tämä kännäily on rajoittunut kotisenien sisälle jo ainakin 5 vuoden ajan. En ole viime vuosina mokaillut enää kenenkään nähden kodin ulkopuolella. Mutta se onkin huolestuttavaa; ulkopuolisten edessä olen esiintynyt jo pitkään aivan vesilinjalla mutta kotona sitten onkin aivan eri malli. Täyteläistä kaksoiselämää - rankkaa ja sisäisesti syövää!
Minulla myös baaririennot ja muu sellainen on ollut aika harvinaista jo pitkään. Enemmän se juominen on ollut sellaista kotona tissuttelua. Eipä siinä ole nousuhumalaakaan paljoa ehtinyt “riemuita”. Krapulat ovat aivan karmeita.
Jos jokin kaljoittelussa koukuttaa, se on se huuman tunne, joka lakkaa tasan siihen hetkeen, kun ensimmäinen kalja on jo juotu. Pettymys itseä kohtaan ehtii syntyä jo siinä vaiheessa - mutta kun kaapissa on vielä se viisi liian isoa tölkkiä, niin menköön. Se on vain ja ainoastaan se huuma: usko lupaukseen, jota humala ei kuitenkaan todellisuudessa koskaan pidä.
Kirjailija meni ja kovista puheistaan ja hyvistä fiiliksistään huolimatta r-e-t-k-a-h-t-i 
