Uusien lopettajien lopettamisten lopetukset!

Vaikea oli otsikko, mutta…tahtoo sanoa sitä, että ihan sydäntä kylmää, ja katse menee automaattisesti seinäkalenteriin kattomaan päivää, missä mennään, kun tulee jälleen uusi lopettaja kehiin, kirjoittaa sydän verta vuotaen, että aikoo NYT todellakin lopettaa! Kirjoittaa viisi viestiä max. ja katoaa :frowning:
No - luin nyt esim, nimimerkin “mielipuoli” viestejä, ja tuntui, että nyt olis miehellä todella halua päästä aineesta, ja sitten…viestit loppuu 7.6. Silloin katsoin kalenteriin, että missähän mahtaa mies mennä :frowning: Jäin ihan tosissani miettimään, että tähänkö jäi viestit, ja mies olisi ollut niin halukas päättämään juomisensa just!

Pakostakin tulee paha olla! Paljon käyn lukemassa vieläkin näitä juttuja, ja ei ole enää kahdenkaan, ei neljänkään käden sormilla laskettavissa se rukousten määrä, millä olen tästä n.8 vuoden raittiudesta kiittänyt!(on mahtavaa, kun ei enää osaa edes kunnolla laskea kauanko on ollut ilman)

Oma tahtohan se on se ensimmäinen juttu. Ellei sitä tarpeeksi ole, on turha edes aloittaa puhumaan juomattomuudesta.Monella se kun vaan sitten tahtoo olla sitä kanuunan jälkeistä tunnetta hirviötä nimeltään alkoholi -kohtaan :open_mouth:
Uudet ei mun nimmaria muista, ja tuskin moni vanhakaan, enkä kovin montaa viestiä tänne kirjoittanutkaan, tsemppasin joitakin juomisen lopettamisessa, ja voi kuinka olisi ihana tietää, että edes osa, edes murto-osa olis saanu täältä pysyvän avun.

Ei mulla nyt sitten muuta, kuin että hyvää kesää ihan jokaiselle, ja joka juomisensa haluaa tosissaan lopettaa, se ON lopetettava, eikä vaan puhuttava!!! Ne kaikki “lieveilmiöt” tulevat siinä lopettamisen varrella kukin ajallaan kyllä esille,eivätkä kaikki ole helppoja juttuja,mutta mikä tässä maailmassa on aina helppoa??? Ennen kaikkea päätös olla ottamatta sitä pisaraakaan, on ALKU lopulliselle raittiudelle, mutta vain jos sitä oikeasti haluaa!!! :smiley:
…ja voin sanoa: Raittius on ihanaa, elämäni on ihanaa ilman viinaa :smiley: t. aliina

Aliina, tämän allekirjoitan! Kuinkahan monella kädellä pitäisi laskea, että riittäisi niihin kertoihin kun olen krapulapäissäni vannonut “Ei koskaan enää, ei pisaraakaan!” Todellinen halu lopettaa on ollut, tahto vain puuttunut. Pikkuhiljaa krapulan ja morkkiksen haihduttua tuntunut ettei mitään todellista ongelmaa ole ollutkaan. Lopettaahan voi ihan silloin kun huvittaa :open_mouth: Vai? Nyt oma tahto on viimein löytynyt eikä tälle tielle päätä näy :smiley: Onnea sinulle raittiin elämän löytämisestä, olen vilpittömän iloinen puolestasi!
T. Lizzy

Tämä alkoholismi on julma vaiva. Lopettamista tahtoo moni, mutta raittiuden haluajia on vähemmän. Kun se pelkkä oma tahto ei useinkaan vielä oikein riitä. Jokainen , joka tännekin on kynnyksen yli astunut, on yhden askeleen verran lähempänä raittiutta. Jou tullee udestaan, joku löytää itselleen paremman paikan. Sitä ei lasketa, kuinka monta kertaa putoaa hevosen selästä, van se kuinka monesti kapuaa takaisin. Sittten on niitäkin, joille se raittius ei koskaan avaudu. Sekin pitää vain hyväksyä.

Tämä lause kertoo tiivistetysti oman vuosia kestäneen tilanteen. Halusin lopettaa, mutta en halunnut ryhtyä raittiiksi. Melkoinen paradoksi. :laughing:

Oma tahto on tärkeä, mutta omavoimaisuus on kuulemma paha. Mutta oi, mikä on niiden ero?

Päihteenkäytön voi lopettaa vain ihminen itse, mutta kuitenkin 1. askeleessa myönnetään että “elämämme oli muodostunut sellaiseksi ettemme kyenneet omin voimin selviytymään”.
Toisaalla ehdotetaan luopumaan omista voimista, toisaalla (psykologiassa) tunnetaan myönteinen toipumista kuvaava termi voimaantuminen.

Mutta niin se tosiaan on, että vaikka moni raitistuu, on myös paljon niitä jotka eivät koskaan raitistu, ainakaan pitkäksi aikaa saati loppuelämäksi. Sekä alkoholisteja että huumeaddikteja.
Joillakin todella on elämässä annettu niin huonot kortit jo syntyessä, useat puolestaan tuhlaavat ne hyvätkin kortit.

Monista tulokkaista tulee menokkaita AA:ssa ja NA:ssa, joidenkin elämän tehtävä on käydä hoidossa ja käyttää hoitojen välissä päihdettä.
Jotkut syntyy sellaisiin olosuhteisiin, etteivät koskaan muunlaisesta elämästä tiedäkään. Heitä ei raitista kuin ihme (tai Jumala, jos niin haluaa sanoa). Epäonnisimmat ovat kaiken inhimillisen avun ulottumattomissa.

Me onnekkaammat, kultalusikka suussa syntyneet ja jotenkuten terveenä kasvaneet, olemme kuitenkin hieman etuoikeutettuja. Tätä etuoikeutta tulee käytää niiden auttamiseen, joiden asiat eivät niin hyvin ole tai joiden voimavarat on vähäisemmät.

Voimaantuminen sopii ainakin itseeni paremmin enkä helvetissä ikipäivänä luopuisi omista voimistani:D Olen sitä mieltä, että vain ihminen itse voi päätöksillään ja toimillaan muuttaa elämänsä suunnan. Sen verran annoin kuitenkin periksi, että otin avuksi ihanaisen A-klinikan hoitajani, sikäli en kyennyt/kykene omin voimin selviytymään :smiley: Yksi voimaannuttava tekijä on, että en halua kulkea isäni jalanjälkiä, juomalla itseni risuksi. Sade on suloista!

^ No niin minäkin vähän aattelen. :slight_smile:

Mä oon pyöritellyt päässä hassua ideaa, että mä tulevalla viikolla otan yhteyttä A-klinikkaan ja pyydän omat vanhat asiakastietoni nähtäväksi vuodelta 2007, paperille printattuna! Sen jälkeen kiitän kauniisti hoidosta näin neljä vuotta jälkeenpäin, ja ehkä pyydän tiedot poistettavaksi. Mutta paperitulosteet säilyttäisin muistona ja lueskelisin niitä ajoittain, että miten pihalla sitä onkaan voinut olla. Mähän oli mainittuna vuonna mm. A-klinikan katkolla kaksi kertaa.
Voi olla kans tavattoman kasvattavaa ja jännää lukea, miltä oma case ja oma itse on näyttänyt silloin ammatti-ihmisten silmin.

Oikeus nähdä omat asiakastiedot ja pyytää niitä hävitettäväksihän on siis ihan lakipykäliin kirjattu.

Jes, sade on muuten suloista mutta crocksit on vaarallisen liukkaat sadekelillä ulkosalla. Ne Converset ois taas paremmat.

Mulle “uutena lopettajana” tämä linkki on tärkeä. Täällä on niin monenlaista tarinaa ja ihmistä, iloineen ja suruineen. Uskon saavani täältä voimaa tähän ainakin vielä kirkkaana mielessäni siintävään raittiiseen elämään. En pelkää sitä, vaan ahdistun jo mahdollisista mahdollisuuksista retkahtaa. Ihan sen takia aloitin Cipralex-lääkityksen, mutta nyt aloin jo epäillä sen käyttöä. En sivuvaikutusten vuoksi, vaan siksi, että mietin mihin sitä oikein tarvitsen? Miksi lääkäri/päihdeklinikan hoitaja haluavat, että sairastan ahdistuneisuushäiriötä, enkä alkoholismia? En halua turruttaa itseäni enkä tunteitani uni-enkä muillakaan lääkkeillä, vaikka ahdistunkin ajattelemalla käytöstäni juopuneena. Niin paljon kaikkea kauheaa olisi voinut tapahtua… Voiko siis ihminen olla rehellisesti alkoholisti, joka tarvitsee apua raitistumiseen, eikä mielialapotilas, joka tarvitsee lääkitystä? Itse terveydenhuoltoalan ammattilaisena olen nähnyt lukemattomia tapauksia, joissa alkoholisteista on tehty lääkeriippuvaisia, tai hoidettu lääkkeeillä taas takaisin juopottelemaan. Pahinta ovat olleet tapaukset, joissa kundi saa juuri sen verran päivittäin lääkettä, että se ei ole hänelle vaaraksi, mutta pystyy juomaan ahdistumatta ja nukkumaan. Mutta kun nyt viime retkahduksen jälkeen takana on vasta 5 raitista päivää, ei voi olla varmuutta, että täällä linkillä saavuttamattomalta tuntuvan, vaikkapa viiden vuoden, päästä roikuttaisiin. Tahto on kyllä luja ja ensi kertaa ajatuksena oikeasti täysraittius. Piti tunnustaa, että viina voitti muijan.

Minä ainakin olen juuri sellainen. Tuskinpa olisi kovinkaan vaikea saada itselleni diagnooseja masennuksesta, uupumuksesta, kroonisesta ahdistuksesta ja bipolaarihäiriöstä. Joku korvien välissä vain sanoo, että kaikkine valuvikoineni olen siltikin vain ihan tavallinen ihminen. Tuo Luojan Luoman parantelu tuntuu olevan vähän in tänä päivänä. Kun kuitenkin tiedän ihmisen ymmärryksen rajallisuuden, niin en missään muodossa ole innokas ryhtymään puoskaroitavaksi millään kemikaaleilla.

Paljon tiukemminkin tämän aisan ilmaisisin, mutta sitten on niitäkin ihmisiä, joille ne lääkkeet ovat välttämättömiä. Tämä on minun tapani ja jokainen valitkoon oman tapansa. :smiley:

Moikka Marina
Se on aika harmiton lääke, ei siitä tarvi stressiä ottaa. Ehkä lähtisin liikkeelle siitä miksi alkoholi maistuu. Taustalla voi olla ja yleensä onkin masennus. Turhaan pyristelet lääkettä vastaan anna sen tehdä tehtävänsä ja loput on sinusta kiinni mutta uskoisin että se lääke auttaa tasaamaan tietä alkon lopettamiseen :slight_smile:

T.T

Onnistuisinkohan nyt vastaamaan. Eilisiltana kirjoittelin pitkät pätkät, ja onnistuin olemaan vähän liian vikkelä ja pohdinta katosi. Toisaalta joskus se tekee hyvää, siis se että joutuu punnitsemaan sanansa kahdesti.

Minä olen plinkkiläisenä kamalan tuore, mutta kieltämättä olen jäänyt kaipaamaan montaakin nimimerkkiä. Minä eläydyn yleensäkin voimakkaasti ihmisten (kuvittelemiini) tunnetiloihin. Ehkä naiivisti minun on pakko uskoa, että eivät ne kaikki ihmiset ole päätyneet takaisin vanhoihin toimintatapoihin. Eikä se välttämättä naiivia ole: jokainen tarvitsee omat keinonsa, ja joillakin riittää vielä voimia etsiä sitä omaa reittiä ja omia keinoja.

Pahimmalta tuntuvat ne, joiden kirjoittamien rivien välistä huokuu niin voimakas avunhuuto, että anonyymi netti on ihan liian vähän ja tarvitsisivat jonkun oven taakse auttamaan juuri nyt. Oma, ainakin hetkellinen halu, monilla tuntuu olevan, mutta ei voimia sen halun kanavoimiseksi toimintaan.

Jos muiden ihmisten toiveet, empatia tai “rukoukset” auttaisivat, niin olisihan tämä maa pullollaan raittiita ihmisiä. Tai jos plinkki olisi ihmeparannuskeino, se olisi jo patentoitu ja kaupallista toimintaa…

Minä olen siinä onnellisessa asemassa, että plinkki tuntuu olevan minulle se sopivin lisätuki. Kiitos siitä teille kaikille - oma tukensa on tullut niistäkin tarinoista, jotka näyttävät päättyvän kesken (vaikka en tietenkään sitä soisi)!

Tämä on minulle sopiva ketju… juuri tuossa mennään mitä tässä on jo sanottu, että krapulassa ja ahdistuksessa sitä vannoo mitä vaan. Siinä tilassa tässä nytkin kirjoitellaan, mutta voi miten toivon että tämä yritykseni raitistua nyt pitäisi.

Se on niin tuttua minullekin - räpistellään, voivotelaan ja lupaillaan aina kun on viinan aiheuttama ahdistus päällä, mutta kun siitä lähtee viikko taas rullaamaan eteenpäin ja olo paraneen niin kaikki tuntuu unohtuvan ja pyyhkiytyvän pois. Nyt onneksi rekisteröidyin tänne, koitan käydä joka päivä kirjoittamassa ja sitenkin pitää tätä päätöstäni tavallaan tapetilla. Täytyy varmaan pistää tänne oma ketju pystyyn ja kirjoittaa sinne reissuistani, elämästäni, ongelmistani ja fiiliksistä. Lukea sitä tekstiä sitten jos alkaa päätöksen kanssa horjuun.

Marina56, tiedäthän että essitalopraami (Cipra) ja muut SSRI-lääkkeet on aika mietoja jotka vaikuttaa vasta pitkäaikasessa käytössä, eli niiden vaikutusta ei sillain edes huomaa koska ne ei ns. kolahda tai päihdytä niinku bentsot ja muut pkv-lääkkeet.
Niissäkin voi silti olla haittavaikutuksia ja ainakin psyykkisen riippuvuuden vaara, joten tottahan toki voit omalla vastuulla olla ilmankin lääkärin määräämää mielialalääkettä. En tosin suosittele sitä, mutta it’s up to you. :slight_smile:
Tutkailet ja kuuntelet omia fiiliksiä ja omaa vointia.

Lääkkeet ei saa ikinä, ei ikinä, EI IKINÄ, olla ainoa tai ensisijainen hoito päihderiippuvuuteen! :slight_smile: Joskus ne on tarpeen esim. katkaisu- ja vierotushoidossa, mutta pidempiaikanen käyttö vaatis jo mun mielest kaksoisdiagnoosin.

Olen itse elävä esimerkki siitä että bentsojen lyhytaikanen asianmukainen käyttö (esim. viikon pituisella katkolla) ei aiheuta riippuvuutta eikä ongelmia, ainakaan kaikille. Joillekin toki, mutta lyhyessä käytössä useimmille ei.
Eikä bentsoja edes oo tarkotettu pitkäaikaseen käyttöön. Jotkut kyllä saa niitä valitettavasti lääkäriltä loputtomiin, ja se onkin aika vaikea juttu sitten.

Mutta jopa opiaattiriippuvaisten korvaushoidossa pääpaino pitäs olla terapeuttisella, psyykkisellä hoidolla ja itsehoidolla (vertaistuki kuten NA ja AA) eikä sillä korvaushoitolääkkeellä, joka pitäskin ajaa alas ja nollille pikkuhiljaa kohti raittiutta.

Tervetuloa palstalle Soleor! Lainasin tämän viisauden uudelleen, koska siihen kiteytyy oikeastaan kaikki. On haluttava paitsi lopettamista, myös raitista elämää ja omien tunteiden kohtaamista selvän pään kanssa.

Kiitos lizzy!

Tuota raitistumista nimenomaan kaipaan, raitista normaalia elämää. Toivottavasti tahdon sitä tarpeeksi. Elämäni on ollut tähän asti jo pidemmän aikaa melko ahdistavaa ja olen joutunut useammin kuin 1-2 kertaa kuukaudessa siirtään jotain menojani koska olen ollut kauheassa krapulassa. Tai sitten olen mennyt krapulassa niihin ja toivonut että kukaan ei huomaisi mitään. Kadehdin aina ihmisiä jotka viikonloppuisin lomailevat tai hoitavat asioitaan ja mitä nyt normaalit ihmiset tekevätkään. Minä olen aina joko humalassa tai krapulassa, nykyään harvemmin kauempaa kankkusessakaan koska äkkiä voi juoda jo lisää että paha olo menee pois. Hirvittävän surullista. Samaan aikaan alan myös muistaan että viimeisimmästä raittiista viikonlopusta on jo varmasti vuosi aikaa tai ylikin ja sekin oli sillon jonkinlainen hurja saavutus. Muistan sen kyllä hyvin miten hienoa oli aamulla herätä ja lähteä kävelylle, silloin oli kaunis päivä. Nykyään tuommoiset viikonloput ovat enää hatara muisto vain jostain menneisyydestä ja niitä minä kaipaan. En pelkkiä viikonloppuja vaan sitä että voisin elää raittiina ja olla kuten ne muut normaalit ihmiset, normaalissa elämässään. Se tuntuu jotenkin kaukaiselta, mutta täytyy oppia sisäistään että ei mahdottomalta kuitenkaan. Kaikki on mahdollista itsestähän se vain on kiinni.

Soleor, ei ole raittius ollenkaan mahdotonta.

Veikkaampa jopa, että tuollaisenkin juopottelu-alhon jälkeen toipuminen voi olla hyvinkin voimakas ja myönteisellä tavalla dramaattinen kokemus. Vointi, terveys ja kaikki asiat voivat etenkin alussa lähteä paranemaan huimaa vauhtia.

Minäkin toivotan sitä sinulle!

Toivotaan että noin käy mutta ei auta liikoja odotella. Tosin kyllä sen on huomannut että jos jo arkena pysyy raittiina niin loppuviikosta tuntee jo miten olo on selkeästi normaalia energisempi, reippaampi ja jotenkin tasapainoisempi. Sitä en tiedä miksi sekin sitten on pitänyt aina ryyppäämällä pilata. Yhdenkin illan kun juo niin toipuminen kestää, fyysinen sen päivän kaksi ja henkinen useemman päivän yleensä. Ei siinä montaa hyvää päivää kerkeä väliin mahtuun ennen kuin taas alkaa sama ralli alusta. Nyt saa luvan kelkan suunta muuttua ja parempaa jatkoa tässä odotellaan.

tuo on varmaan hyvä,kun joku tuttu tukemassa,
kannattaa silti hakea muutakin apua jos tarpeen:
terv.keskuksesta,a-klinikalta,muista julkisista.mitä
niitä lie,aa:sta,täältä plinkistä+muualta netistä,
kirjallisuudesta,elokuvista,tv ohjelmista(käsittääkseni
tänään joku puol seitsemältä,itelle harmillinen ajankohta.)
kirkosta,luonnosta,harrastuksista,suklaasta ihan mistä vaan…

Tässäpä se etsimäni syy taitaakin olla, että miksi me Soomalaiset ollaan niin juroja ja vittumaisia tyyppejä. Suurimmalla osalla väestöstä kun on jatkuva krapula, niin mitä voi odottaa…

:laughing: Runeh sulla leikkaa pää kuin partaveitsi.Olet oikeassa.Jos suomalaisista yli 500.000 on suurkuluttajia,niin ei viikkoon mahdu kuin 1 suhtkoht kirkas päivä.Muu aika ollaan äreitä,kireitä,vittumaisia arrogantteja,tai sitten nokka maassa kulkijoita,jotka säikkyy omaa varjoaankin ja joiden elämä kuluu häpeämisessä.