Uusia kuulumisia Catloverilta

Hei taas! Kaipaan taas kokemuksianne omaksi vahvistukseksi. Olen ollut viinitön nyt reilut 4 kk ja kärsimättömästi odotan niitä hyviä fiiliksiä. Mitään himoa juomiseen ei ole, niin että sen puoleen asiat on hyvin. Mutta reilun kolmen kuukauden kohdalla kun odotin olon paranevan jo, iski ihan outo masennus. Se on pahin ja tuskaisin aina kun herään. Sellaista oloa en ole koskaan kokenut. Pelottaa mennä nukkumaankin kun tietää mihin hirveään oloon on taas pakko herätä. Mistä ihmeestä se johtuu?? Onko edelleen kyse aivojen sopeutumisesta raittiuteen, olivathan ne tottuneet viiniin päivittäin yli kymmenen vuoden ajan - ja tosi isoin annoksin. Mitä aivoissa tai muualla minussa tapahtuu? Miten pitkä on toipumisaika, jos yli 10 vuotta olen joka päivä juonut runsaasti viiniä, ja sitä ennen jo ollut lääke koukussa vuosia, tosin siitä paranin ennen viinin juomisen aloittamista, enkä yhtä aikaa niitä käyttänyt. Olen tosi ihmeissäni. Odotin että tässä vaiheessa olisi jo hyviä fiiliksiä, mutta olenko kuitenkin kärsimätön, taustani huomioon ottaen? Miten te olette parantuneet jos on ehkä samanlainen päihdetausta? Olisin kiitollinen vastauksista.

1 tykkäys

Moikka, ja ensinnäkin onnittelut 4 kk raittiudesta!

Minulla oli jokseenkin samat fiilikset suunnilleen samoihin aikoihin. En muista enää tarkkaan missä vaiheessa päivää se oli pahin, mutta alakulo oli aika järkyttävä. Mikään ei tuntunut miltään, mikään ei kiinnostanut, korkeintaan ahdisti. Muistan saman, että sinänsä oli helppoa olla juomatta, kun olo oli niin kehno, ettei sitä halunnut juomalla pahentaa. En tiedä onko tämä hyvä vai huono uutinen, mutta oma oloni parani aika yhtäkkiä siinä reilun 7 kk kohdalla. Sen jälkeen (nyt 14 kk) ei samanlaista notkahdusta ole enää ollut, vaan mieliala on lähinnä nousujohteinen.

Jälkeenpäin ajatellen siinä olossa olisi jo voinut hakea apua. Mutta muiden kokemuksista luettuani huomasin, että tuollainen vaihe on tosi tavallinen. Sinnittelin ja onneksi se lopulta palkittiin. Suosittelen tietysti hakemaan apua jos tuntuu, että olo on liian huono. Mutta joka tapauksessa voin melkein luvata, että parempaa on tulossa, kun tuon suon vielä rämpii.

Ihan syvältä se kyllä oli. Symppaan ja toivotan mielettömästi tsemppiä! :heart:

Kiitos paljon vastauksesta. Kyllä tuo oli hyvä uutinen. Se että joku muu on kokenut samaa, ja ehkä monetkin muut, rauhoittaa ja rohkaisee. En halua sen tähden hakea apua tähän koska ilmeisesti saisin jotain lääkkeitä, ja niitä en halua. En tahdo enää mahdollistaa minkäänlaista riippuvuutta, kun tiedän itseni. Helposti lääkityksestä tulisi tällaiselle addiktille luonteelle uusi ongelma. Ei kiitos. Mutta tämä vertaistuki on minun lääkkeeni. Yhdessä eteenpäin ja kiitos tuesta.

1 tykkäys

Jos yhtään jaksat niin kuuntele Suplasta Syvällä podcastia tai YouTubesta Christer Schoultzin haastatteluja,niissä paljon asiaa aivojen dopamiinista ja muusta,mitä tapahtuu addiktiosta. Voi tuoda omaan olpnn helpotusta,kun tietää mistä on kyse

Onnittelut 4stä kuukaudesta!

Yksi vaihtoehto on myös korkea kortisolitaso. Se on korkeimmillaan aamulla ja voi aiheuttaa aamuahdistusta. Hyvin tyypillistä, että olo paranee aina jonkin verran aamun jälkeen. Jos haluaa selvittää voisiko tästäkin olla kyse, niin suosittelen stressinhallintakeinoja, erilaisia rentoutus- ja hengitysharjoituksia. Auttavat myös ahdistukseen ja depressioon… Tsemppiä!

Hei taas, täällä ollaan. Viides raitis kuukausi menossa. Mieliala ei meinaa korjaantua. Välillä on sellainen päivä että “tämähän alkaa tuntua jo paremmalta” ja seuraavana päivänä totuus taas valkenee. Alakulo, aloitekyvyttömyys, väsymys - kaikki onkin ennallaan. Olen jo aika kärsimätön, vai olenko vain kuvitellut kaiken sujuvan nopeammin kohti hyvää oloa? Ja mitä mieltä olette: onko ruuan terveellisyydellä merkitystä? Yksin eläjänä ei tule laitettua juurikaan kunnon ruokaa, onko sekin syy joka pitää yllä huonoa oloa? Sekavia kysymyksiä, mutta nyt tuntuu että kaikki vastaukset ovat kovin tervetulleita.

2 tykkäystä

Onnittelut viidennestä raittiista kuukaudesta!

Minun käsittääkseni ruoalla ja ravitsemuksella on paljonkin väliä hyvinvoinnissa, mutta että yksistään sekään ei riitä. Kyse on kokonaisuudesta.

Oletko tehnyt masennustestiä esim. Mielenterveystalon sivuilla? Jos sellainen on, siihen kannattaa hakea apuja. Joskaan en tiedä miten erottaa toisistaan masennus ja juomisen lopettamiseen liittyvät vaiheet.

Aivokemian palautumiseen kestää kauan. Joku joskus sanonut vuodenkin.
Jos vaan jaksat niin ala kiinnittää huomiota ruokailuun,saat tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet,auttaa kehoa ja mieltä toipumaan.
Onko sulla mahdollista käydä joskus jossain syömässä? Meillä päin seurakunnalla,asukasyhdistyksillä yms. on halpoja lounaita ja ne on monipuolista ruokaa.
Purkista voi ottaa vitamiinia,monesti varsinkin B-vitamiinista on meillä alkoholisteilla puute.

Täällä taas. Viisi kuukautta juomatta. Siitä olen toki mielissäni, mutta tuo psyyken pahoinvointi meinaa jyrätä alleen. Olen tiedostanut että tunne-elämä ilman jokailtaista viinin tuomaa “hyvää oloa” on se mikä on aivan sekaisin. Aivot eivät ymmärrä miten voi elää jos ei saa viiniä iltaisin, kun yli kymmenen vuotta on saanut. Ja siksi ne myllertävät epätoivoisesti aikaansaaden vain harmaata mössöä vailla mitään eväitä uuteen elämään. Tyhjää, tylsää, harmaata mössöä. Näin oletan minussa tapahtuneen.:flushed: Kauankohan tämä kestää? Missä on se energinen, pirteä, eämänhaluinen olo, mistä toiset kertovat? Tosin, jos ottaa huomioon, että kokemani paha! lääketiippuvuus ja sen jälkeen (ei yhtä aikaa) viiniriippuvuus kestivät yhteensä lähes 20 vuotta niin ei kai palautuminen voi kovin pian tapahtuakaan. ? Mitä mieltä olette? Ehkä kokemuksia jollain?

1 tykkäys

Aivokemian palautuminen kestää kauan. Juomisessa ollaan totuttu siihen nopeaan dopamiiniryöppyyn ja sitä mieli kaipaa.
Ootko lukenut aiheesta mitään? Tieto voi auttaa ymmärtämään sitä mitä itsessä tapahtuu.

Onnea viidesta kuukaudesta! Uskallan olla melko varma, että sinulla on hyvin samanlainen tilanne kuin minulla vuosi sitten. Nimenomaan noilla lukemilla. Vielä kun pari-kolme kuukautta selviät ja suoritat, niin helpottaa. Näin uskon ja toivon. Tietysti voi olla, että kyse on jostain muusta, mutta sen verran monen olen lukenut kokeneen samanlaisen vaiheen, että harvinaista se ei ole. Joskin aivan syvältä.

Suosittelen myös lukemaan aiheesta, jos et vielä ole sitä tehnyt. Tuossa vaiheessa pitää järkeistää, kun olotila ei varsinaisesti raittiudesta palkitse. Sitä toki teetkin. Tsemppiä!