Olen reilu 30 vuotias nainen.
Viime vuosi oli rankka tapahtui monenlaista. Olin naimisissa miehen kanssa joka hallitsi mua henkisellä väkivallalla,erosimme viime vuoden alkupuolella, läheinen kuoli, koitin tappaa ihteni (juu olin hyvässä kännissä) tehon kautta jouduin psykiatriselle, menetin toisen mulle todella tärkeän ihmisen.
Olin diapami koukussa josta pääsin eroon nyt huhtikuun lopussa.
Retkahdin juomaan tuossa reilu kk:si sitten ja nyt sitten olen antebuksen voimalla ollut selvinpäin saanut itteäni niskasta kiinni ja aloittanut lenkkeilyn uudelleen.
Tänään kävin juoksemassa viinan himon pois.
Jos aijon tavata lapsia mun täytyy olla selvänä joten vaakakupisa on lapset tai pullo ja olen päättänyt että jonain päivänä olen siinä tilanteessa että kaikki lapset asuu mun kanssa.
Elämääni astui myös uus mies joka tukee mun raittiutta olemalla itekki juomatta.
Hurja tarina. Paljon ikäviä juttuja on sattunut; otan osaa läheisen menetyksen johdosta. Hyvin rankka vuosi takana sinulla. Olet hyvin rohkea kun kerroit noista. Hyvä tavoite tavoitella raittiutta ja saada perhe kokoon. Hienoa kun on mies joka on tukena. Itelläni nainen. Uusi mies ja lapset takaisin on hyvä motivaatio olla juomatta. Raittius on lähdettävä omasta tahdosta. Noiden kokemustesi perusteella sinulla varmasti on kova tahto raitistua…??
Kirjoittele ihmeessä lisää elämästäsi, niin selviää vähän enemmän taustaasi… Niin paljon kun haluat tai kykenet. Puhuminen asioista auttaa… Mutta jos oot päättänyt lopettaa kokonaan niin oot oikeassa paikassa.
Paljon olisi kirjoitettavana jos alkaisin elämääni kertomaan.
Toinen näistä ihmisistä jonka menetin oli mun äiti ja minulle todella rakas ja läheinen.
Olenkin nyt myöhemmin sanonut että meillä ei ollut ns. tavallinen äiti lapsi suhde vaan äitini oli mulle enemmänkin paraasystävä.
Puhuimme ihan kaikki asiat muuten mutta suurimman osan juomisestani salasin.
Reilu 10vuotta sitten sairastuin psyykkisesti ja olinkin sitten aika tiuhaan sairaalassa nyt jälkeen päin kun tuli ero ex mieheni kanssa huomasimme että oma vointini oli parempi.
Eron jälkeen sain kipinän olla selvinpäin olinkin kauan. Aloitin juoksemisen, kävin kahvakuulassa ja liikuin muutenkin paljon. Sitten ratkesin taas juomaan piti purkaa se huono olo jotenkin vaan pois ja samaan aikaan äitini kropa alkoi antamaan myöten sairaudelle. Äitini viettikin viimeiset kuukaudet sairaalassa.
Sitten tulikin jo se hetki ku hälyytettiin sairaalaan ku ei voitu tietää kauanko jaksaa elää. En tunnistanut sitä sängyssä makaavaa naista, se oli joku mmuu ku oma äitini.
Sairaalasta palattua kiersin kaupankautta kotia ja join jossain veiheesssa iltaa olin sanonut että en jaksa enään. Olin ottanut lääkkeitä ja ystäväni oli huomannut asian oli soittanut lanssin. Jos oisin jäänyt siihen nukkumaan en istuisi tässä nyt, kiitos ystäväni joka oli selvinpäin.
Tuon tapahtuman jälkeen menetin lasten tapaamisoikeuden. Olin todella kauan näkemättä lapsia. Tais siinä mennä parikin kuukautta.
Paras ratkaisu mitä ikinä olen tehnyt on se että muutin toiselle paikkakunnalle jäi nää juoppo kaverit pois kuvioista vaikkakin itehän sitä viinaa kurkusta alas kaajetaan.
Olin raittiina 3 kk sain lasten tapaamis oikeuden takasin sitten retkahdin onnekseni en kärähtänyt siittä muuten ois viimeisetkin tapaamiset viety.
Nyt tällä hetkellä olen sen verran vahvoilla lasten tapaamisten kanssa että saan tavata lapsia paljon ja ite sain määräillä kuinka paljon ne nyt kesän aikana mulla on ja tulevatkin parinpäivän päästä mulle viikoksi. Halu olla selvänä on kova ja koko ajan kovenee ku saan olla lasten kanssa.
Välillä tulee fiilis että tekis mmieli ottaa diabami että se ahistus mitä nää asiat aiheuttavat helpottuisi mutta sitten kun mietin mitä pahillaan käy? eli jään taas koukkuun. Jos seulassa näkyy bentsot en lapsia luultavasti saa kylään. Käävin juuri verikokeissa kun tenoxi ja imovane näkyy bentsoina seulassa niin ne erotteli että mikä bentso se on ja sain todistettua että en ole diabamia syönyt…
Minäpäs lopetan tältä erää ja lähden juokseen jos nilkka kestää eilisen revittelyn jälkeen.
Oon kyllä järkyttynyt mitä oot koennut. Otan osaa Äitisi ja toisen läheisen poismenoon. Ne on hyvin surullisia asioita. Oma Isänikin kuoli kun olin itse 12-vuotias. Hän oli alkoholisti, mutta raitistui. Hänestä tuli mulle maailman ihanin Isä. Hänestä tuli hyvin ihana ja hänellä oli aikaa aina minulle ja veljelleni. Oli viisi vuotta raittiina elämänsä loppuun asti. Sydän kohtaukseen kuoli. Surullisimpia asioita maailmassa on menettää se läheinen ihminen. Mietin ollessani pahassa alkoholikoukussa, että nyt hänen apua tarvitsisin…
Hyvä, että puhut näistä. Varmaan puhut miehesi kanssa? Jonkun terapeutin kanssa? Ihanaa, että olet siinä kaikesta surusta ja tuskasta huolimatta…
Itellä todettu vaikeasteinen masennus osittain psykoottisin piirtein kun pidin sisälläni sitä, että oon oikeasti pojan sijasta tyttö. Tuon masennuksen ja alkoholismiin sairastumisen myötä on tullut sellaisia asioita mieleen, että en jaksa enää. Enemmän ennen “kaapista” tuloa ja sen jälkeenkin… Mun palstalta voi niistä lueskella lisää… Tässä on tärkeämpi sinuun keskittyä kun sinun palstalla ollaan…
Kuulostaa mahtavalta, että halusi on kova olla selvänä. Sitten oon kanssa itseni ja muiden kohdalla täällä lukiessani huomannut, että kun on juomatta niin alkaa hyviä asioita tapahtumaan. Noi lapsien tapaamiset varmasti lisääntyvät mitä pidempää on juomatta. Uskoisin niin.
Se on hienoa, että elät nyt täysin päihteetöntä elämää. Liikunta on kivaa. Juokseminen on myös ihanaa hommaa… Joskus sitä harrasteltua tullutkin… Siinä ne kehon omat hyvänolon hormoonit ilmaantuu kehoon. Pääsee runner’s hightiin jos on tarpeeksi kovassa kunnossa. Endorfiinien valtaan.
