Olen aiemmin dokumentoinut tänne lopettamisyritystä, se tuli ja meni. Mutta sittemmin elämä on muuttunut haastavammaksi ja nyt viina sotkee elämää jo niin kovaa, että on taas pakko lopettaa toistaiseksi. Kärsin rankan lapsuuden aiheuttamista mielenterveysongelmista ja nyt kun terapiassa käsitellään kipeimpiä asioita elämä on samalla muuttunut kosteasta melkein läpimäräksi.
Tämä on jo ongelma päivittäisen elämän kannalta. Voin olla päiviä ilman, mutta sitten tulee vedettyä överit ja muutun täysin peikoksi humalassa. Tyypilliset kännikujeet vaihtelevat erittäin tarkasta verbaaliagressiosta viattomille itsetuhoisiin ajatuksiin. Olenpa onnistunut hakeutumaan nyrkkitappeluunkin, mikä oli itselleni viimeinen pisara.
Aiempien juomiskontrollikokeilujen aikana olen oppinut, että kämppä pitää siivota viinasta ja himon iskiessä kannattaa odottaa pari tuntia, koska se menee yleensä suhteellisen nopeasti ohi. Kaikkia muita vinkkejä ja tsemppausta otetaan superkiitollisena vastaan. Stressi tulee olemaan edelleen terapian takia kova, joten korkin kiinni pitäminen tuntuu olevan haastavampaa kuin koskaan.
Yritän dokumentoida homman etenemistä tänne. Jos se saisi pitämään raittiudesta kiinni. Tämä on päivä 1.
Mua askarruttaa kysymys, onko terapiasta hyötyä, jos samaan aikaan ryyppää sikana? - Mä luulen, että silloin asiat vääristyy jollain tavalla, juopon mieli tuppaa olemaan sellainen. - Toisaalta kun käyt terapiassa, on sulla tukea sieltäkin juopottelun lopettamiseen. Ei muuta kuin lycka till!
Ei ymmärtääkseni tarvitse edes ryypätä sikana. Juominen terapian aikana estää kohtaamasta terapian esiin nostamia emootioita, koska alkoholilla on helppo turruttaa itsensä niiltä. Näin voi kätevästi ylläpitää omia defenssejään ja olla aidosti käsittelemättä terapian mukanaan nostamia emootioita. Lisäksi alkoholi samalla vahvistaa irrationaalisia reaktioita noihin emootioihin, kuten vaikkapa agressiota tai masennusta, kun arvostelukyky ja kognitiot ylipäätään heikkenevät. Kemikaalisesti kai pahinta on, että alkoholi sekoittaa serotoniinitasapainon, joka kuitenkin on mielialojen hallinnan kannalta keskeinen välittäjäaine avoissa.
Alkoholi sinänsä kai aiheuttaa mielenkiintoisen muna-kana-ongelman: joillakin se on mielenterveysongelmien syy ja joillekin seuraus mielenterveysongelmasta. Varmaa on kuitenkin se, että pidemmän päälle toisesta syntyy jollakin todennäköisyydellä toinen. Tämä kaikki tietysti vain omasta kokemuksesta ja pintatiedosta käsin.
Mutta “toisesta” puheenollen. Päivä 2. Helpottunut ja rentoutunut olo pitkien yöolojen jälkeen. Seuraava emotionaalinen hyökyaalto onkin vasta seuraava haaste pullon suhteen. Mutta yritän olla ajattelematta sitä ja elellä hetkessä. Ulkona on kaunis ilma ja asioita hoidettavana. Uskallan nyt jo ulos. Hyvä saavutus.
Tunnet varsin hyvin juomisesi syyt ja olet myös analysoinut tilannettasi, joten siinä mielessä homma näyttää olevan hanskassa. Varmaankin ensimmäisten päivien ja ehkä viikkojenkin ajan tärkeintä on pitää korkki kiinni ja koittaa selvittää terapiasessiot selvin päin. Sitä kautta niistä kipeistä asioista pääsee varmaan lopulta parhaiten yli.
Alkoholiton koti ja ensimmäisen ryypyn viivyttäminen on hyviä konsteja. Kannattaa juomisajatusten ilmaantuessa miettiä myös mihin se on aiemmin johtanut ja onko tosiaan valmis ottamaan muutaman tunnin humalan, kun hintana on muutaman päivän helvetti. Raittiuden alussa on myöskin syytä välttää tilanteita, joissa kiusaus juoda voi iskeä. Juomisen ja krapulasta toipumisen jäädessä pois myös aikaa vapautuu tosi paljon. Sen ajan täyttämiseen olisi hyvä keksiä täytettä.
Kiitos Juu Ei! Fiksuja neuvoja! Pitää pyyhkiä pois sovitut kosteat dinnerit lähiviikoilta. Ja on tosiaan hyvä idea miettiä juomisen seuraamuksia kun himottaa. Niistä ei tarvitse kysyä muistutusta kuin vaimolta, niin johan hävettää niin, että voi koko idea alkaa tuntua huonolta.
Tuo ajan täyttäminen on helppoa mulle: vois tehdä töitä välillä. Työllistän itseni ja voinut ikävästi väistää duuneja halutessani. Tässä sitten hyödyt tuplaantuvat yhdellä hutkaisulla: säästyy rahaa viinasta ja jaksaa alkaa paiskoa duuneja. Ei ehkä vielä tänään, mutta huomenna. Tai vähän tänään. Täytyy katsoa, mihin virtaa riittää.
Tänään on taas ulkoiltu ja hoidettu asioita kuitenkin. Siitä pitäisi olla tyytyväinen!
Kuulostaa aika optimitilanteelta, että voit itse päättää ajankäytöstäsi työn suhteen. Koitahan kuitenkin pitää balansissa työlle ja itsellesi uhraamasi aika, ettei lipsahda äärestä toiseen. Tietty jos työ on mielekästä, niin sittenhän ei ole niin isoa riskiä rasittaa itseä liialla työnteolla. Mutta silti varoittelen, olen aikoinaan ajanut itseni juopottelulla, stressaamisella ja liialla työn teolla työuupumukseen asti.
Päätös ja tahto, niiden edessä viinapirunkin on pakko lopulta nöyrtyä.
Edelleen hyviä pointteja, vaikka tietysti taloudelliset realiteetit sääntelevät työntekoa puolestani ja lisää tuloja pitäisi saada. Tiedän, että loppuunpalamisen riski on todellinen. Paloin itse jo kertaalleen loppuun niin perusteellisesti, että jouduin vaihtamaan alaa, kun stressisietokyky taisi mennä lopuksi ikää. Silloin piti keksiä muita arvoja, joiden mukaan jahdata onnellisuutta kuin “menestys” ja raha. Olisikohan noi jotenkin yhteydessä: itsensä työllä ja viinalla tappaminen? Saman vamman eri ilmenemismuotoja, luulisi ja monilla aloilla tietysti kietoutuvat yhteen: ensin tehdään liian kovaa duunia ja sitten lutrataan liian kovaa ja sitten aloitetaan alusta. Aika tappava oravanpyörä. Missä välissä siinä eletään?
Päivä neljä, aikaansaapaa työskentelyä, kamppailua stressiä vastaan. Yö oli sekava, nyt väsyttää. Yritän rentoutua illan. Tässä alkais normaalit korkkausfiilikset olla aika hollilla. Nyt päättäväisyyttä lisää kehiin.
Päivä 5, ei uutta lisättävää. Stressiä pukkaa. Tekis mieli korkata. En korkkaa. Uutuutena, etten anna kimppuun tulevien emootioiden enää höykyttää vanhassa määrin. Ongelmana siis lähinnä stressin hallinta ja rentoutumiskeinojen keksiminen.
Stressi oli minulle jossain vaiheessa juomisen ajureista numero 1. Ja kyllä, viina vei stressin mennessään! Ikävä vaan, että palautti aina korkojen kanssa. Sellaisten syiden tähden ei kannata juoda, joita juominen pahentaa. Tässäkin pätee “hinnoittelumalli”. Olenko valmis maksamaan muutanan tunnin stressikännistä siitä koituvan hinnan? Onko ne balanssissa?
No ei ne ole. Pidä ennemmin kiinni raittiudesta. Tsemppiä!
Stressi on kyllä melkoinen juomisen laukaisija. Varsinkin jos on alalla, jossa tapaan kuuluu tehdä liikaa duunia ja sitten ottaa kunnolla päälle. Lopulta ei muita stressinsääntelymekanismeja edes ole.
Opin myös vasta tällä viikolla, että viekkarit saattaa kestää jopa muutaman viikon. Ei siis ihme, että on ollut ahdistavaa iltaisin. Luulin, että se rajoittuu muutamaan päivään. Jostakin on jäänyt mieleen 24-72 tuntia. Mutta se taitaa olla vain se hengenvaarallinen harhainen vaihe.
Täytyy siis ottaa luultua pidempi pinna käyttöön. En ainakaan lääkitse oireita niiden aiheuttajalla. Se olisi hölmöläisten puuhaa. Päivä kuus, siis.
Omakohtainen kokemus on, että kunnon viiden päivän putkesta toipumiseen menee se viisi päivää, että on suht koht toimintakykyinen taas. Unettomuus ja unihäiriöt saattoivat mulla jatkua viikkoja.
Minulle eräs aktiiviurheilija sanoi, ettei kilpailukaudella juo alkoholia käytännössä lainkaan. Yhden illan juopottelun jälkeen täydellinen fyysinen toipuminen vaatii 2 viikkoa.
Mainitsemasi 24 - 72 tuntia voisi tarkoittaa aikaa, jonka jälkeen pahimmat vapinat ja päänsäryt on ohi ja alkaa taas ruoka pysyä sisällä.
Selvästi pahin on ohi, vaikka nukkuminen on kaoottista edelleen. Nyt jaksaa jos katsoa mitä suuhunsa pistää ja tein pitkän kävelyn ja olo tuntui energiseltä, melkein normaalilta Ei paskempaa. Päivä 8.
Energian palaaminen, ruokahalun palaaminen, apatian väistyminen, itsensä saaminen liikkeelle, itsetunnon ja itseluottamuksen palaaminen, fyysisen olon paraneminen, turvotuksen häviäminen, ja vaikka mitä muuta. Ja kaikki vain sillä, että laittaa ja pitää korkin kiinni. Sinulla on pysynyt hyvin.
Unihäiriöt oli minullakin joskun niin pahoja, että välillä ajoivat uudestaan juomaan. Lopulta päätin turvautua lyhyisiin uni- / nukahtamislääkekuureihin. Minulle olivat toimiva ratkaisu, kun en enää luottanut, että uni edes voisi tulla. Oletko harkinnut lyhyttä nukahtamislääkekuuria?
Osake- ja rahastosäästäminen tuo lisätuloja - ei heti vaan vuosien päästä jos sijoitat tuoton uudelleen niin pääset hyötymään korkoa korolle periaatteesta. Olympiadin mittaisen ajan kuluttua sinulla on merkittävät lisätulot.
A. Suorat osakesijoitukset hyvin osinkoa maksaviin yrityksiin eli osinko/osakkeen hinta (Taloustaidon toiseksi tuoreimmassa numerossa asiaa käsitellään tuolta kantilta, mutta näin ulkomuistista muutama Fortum, Elisa, TeliaSonera, Orion, Nordea). Laskin omat osingot tälle vuodelle niin nettona se on tänä vuonna ollut 564 € eli 47 €/kk ja tämän puolen vuoden aikana olen saanut kasaan osakkeisiin 12.300 € -noteerausten arvo vaihtelee koko ajan joten tuon 12.300 €:n potin arvo vaihtelee päivän aikana satasia.
B. Amerikkalaiset osakkeet antavat rahaa tasaisemmin kun USA:ssa maksetaan osinkoa neljä kertaa vuodessa - varma osake on vaikka Buffettinkin omistama Procter&Gamble (yhtiö Fairyn , Arielin ja monien muiden merkkituotteiden takana). Toinen Buffettin osake (jota suomalaisilla on paljon) ja joka on tuottanut hyvin on Coca-Cola.
C. Listaamattomista yhtiöistä - paikalliset puhelinyhtiöt tai entiset puhelinyhtiöt jotka osuuskuntia lähinnä - pääomatuloivero on pienempi kuin pörssiyhtiöillä.
D. Rahastosijoitukset tuottavat paremmin kuin suorat osakesijoitukset. Rahastot ovat tuottaneet kymmeniä prosentteja vuodessa ja suorissa osakesijoituksissa saa olla tyyttyväinen jos pääsee 10% tuottoon. Rahastoihin voi alkaa myös säästäjäksi vaikka parin sadan kuukausierillä ja koska eläkevakuutuksia vanhaan malliin ei enää oikeastaan ole niin rahastot ovat hyvä vaihtoehto.
Jos alat noin säästämään voit uusia tietokoneen kerran kolmessa vuodessa ja saat siitä puolet vähennyksiin sekä voit tehdä vuosittain 205 €:n työhuonevähennyksen → tuloja tulee lisää pienempien verojen kautta.
Rahojasi et häviä [Talvivaarassa, Tiimarissa ja Ixonosissa piensijoittajat hävisivät rahansa] jos toimit Buffettin periaatteella eli et osta mitään sellaista yhtiötä, jonka liiketoimintaa et ymmärrä täydellisesti. Coca-Cola, Procter&Gamble ovat juurikin sellaisia yhtiöitä, jotka ovat kaikkien peruspuliukkojen tuntemia tai vaikka Olvi ja Orion (noita on mullakin) ovat varmoja, koska sekakäyttäjien määrä maassamme ei milloinkaan tule alenemaan ja Carlsberg jota sitäkin ostin (1800-luvulta asti toiminut Pohjoimaiden suurin limppari- ja olutyhtiö jokja omistaa Sinebrychoffin).
Joo, mulla on lyhytaikaiseen käyttöön Imovaneja. Ja myös muuta nukuttavaa lääkitystä noiden miekkaripuolen ongelmien takia. Ongelma on se, että olen niihin jo niin tottunut, että pian on pakko alkaa nukkua luomukeinoin, eli kestää aina välissä pari huonosti nukuttua yötä.
Tänään janotti pirusti kun en saanut sairaalasta lupausta tarvitsemastani leikkauksesta. Aika moneen oloon olen siis tottunut ottamaan. Stressiin, turhautumiseen, yksinäisyyteen ja bilefiiliksen aikaaansaamiseksi, mm. Nyt vasta on paljastunut itselleni, miten paljon olen ottanut myös vierotusoireisiin, eli kaatanut bensaa liekkeihin. Mutta ei kiitos enää. Päivä 9. Kiitos " Juu Ei" tsempistä ja perään katsomisesta
Talousneuvot voisi laittaa ehkä johonkin muualle, kun haluaisin tässä keskustelussa puida tätä omaa kamppailuani alkoholin kanssa.
Joo, uni-/nukahtamislääkkeiden lopettaminen on aina se paskamainen vaihe, kun ainakin minulla tulee muutaman yön totaalivalvomisia. Ittelle Imovane on toiminut parhaiten nukahtamiseen ja nukkumiseenkin. Ja minulla on siitä aina pakkovieroitus. Kahdessa viikossa metallinen jälkimaku kasvaa niin pahaksi, että kaikki makunautinnot on mennyttä.
Tunteiden lääkitseminen viinalla on tuttua puuhaa. Tänään viimeksi tuli töissä eteen yksi v-mäinen homma ja mielessä häivähti pitkästä aikaa juominen (tulee yleensä lyhytkestoisina välähdyksinä). Nyt tätä kirjoittaessa piti jo muistella, että mikä juttu se taas olikaan kun meinas juotattaa. Saattaa muuten olla, että juopotteluaikoina nämä tällaiset pikku jutut kasvoivat sitten kokoaan suuremmiksi, kun toimivat niin hyvänä verukkeena juoda. Ja niistä sitä sitten kasasi itselleen stressitaakkaa, jota ei oikeasti ollut olemassakaan .
Voi olla myös, että juopotteluaikana keskittyi, etenkin yhden pikku jutun jälkeen, muihin asioihin, joiden avustuksella juomishimon sai kasvamaan. Ja toisaaltaan tuli haettua osin tiedostamatta semmoista kunnon vitutusta, että voi itsensä sitten palkita sen kestämisestä kunnon kännillä. Oliskohan joku valikoiva havainnointi sopivan kuvaava sanapari tuolle. Nyt kun mieli on avoimempi ja havainnointi ei kohdistu vain niihin negatiivisiin asioihin tms, ei hommat ressaakkaan enää samaan malliin kuin juovana aikana.
Itse oon muutaman kerran töissä miettinyt nyt, että miten ihmeessä mä oon aiemmin saanu kerättyä aivan megalomaanisen vitutuksen. Vaikka hommat ei aina sujukaan niinkuin olis tarkoitus ja kiirettäkin riittää, niin silti ei ota kupoliin juurikaan. Töissä on nykyään ihan kivaa - ja sujuu muuten hommatkin paremmin, kun pää on selvä - ajatuksille on enemmän tilaa ilmeisesti
Mä kamppailen selvästi vielä tuon opitun itseni piiskaamisen sietämättömään vitutukseen asti, kanssa. Tänään on niin pinnaa kiristänyt, että oikein tekisi mieli korkata. Mutta mikä kiristää? En keksi Kaikki on ihan hyvin. Perkele.
Kummallinen muuten tämä pahvi olo lopetuksen jälkeen. Tuntuu siltä kuin joku olisi käynyt lohkaisemassa ÄO:sta ison siivun. Toivottavasti menee ohi. En haluaisi ajatella juoneeni kognitiivisia taitojani
Ei paskempaa. Päivä 8.
.
