Hei vaan kaikille. Olen lueskellut hyviä tarinoitanne ja pohdiskeluitanne jonkin aikaa.
Olen siis 54-vuotias nainen. Kesällä tissuttelu riistäytyi vähän käsistä ja olutta teki mieli useamman kerran viikossa, ennen työpäivääkin. Aloin huolestua tilanteesta ja löin jarrut pohjaan. Pari retkahdusta sen jälkeen tapahtui. Toinen oli kostea illanvietto ystäväpariskunnan kanssa tutun kaavan mukaan. Toinen oli viikko sitten. Lapseni isä, exäni joutui keuhkosyöpäleikkaukseen. Se nyt menikin sitten niin huonosti, että hän on ollut nukutettuna hengityskoneessa pari viikkoa eikä mitään ole tehtävissä. Järkytyin kun näin hänet avuttomana ja tiedottomana letkuissa. Hän oli kova tupakoimaan ja olutkin maistui. Join tuskaani ja olin aivan koomassa seuraavan päivän. Pikkuhiljaa on alkanut viritä ajatus, että kun minulla toistaiseksi on tätä elämää jäljellä, voisin elää sen riskeeraamatta enää omaa terveyttäni enkä aiheuttaisi tyttärelleni enää ainakaan tahallani huolta ja surua. Kulissit ovat minullakin olleet aina kunnossa ja elämä ehkä päällisin puolin ihan mallillaan. Krapulaisena olen kuitenkin kärsinyt syvästi siitä, etten pysty hallitsemaan juomistani tai ainakin melko huonosti. Väsymys ja saamattomuus harmittaa. Haluaisin olla energinen, aikaansaava kunnostaan huolehtiva ja positiivinen. Tässä kaikessa on vain se ikuinen kapula rattaissa: oluttölkki kumppaneineen.
Nyt kuudentena selvänä päivänä viimeisestä, päätin ihan vakavissani jättää alkoholin. Keinoja vain mietin ja työkaluja siihen, kun mieli alkaa muuttua tuhoisaan suuntaan. Kun olen väsynyt, töistä stressaantunut ja janoinen, kun en ole muistanut tankata riittävästi nestettä. Sitten vielä vapaapäivä edessä niin kiusaus kasvaa joskus suorastaan ylipääsemättömäksi.
Olen joskus aikaisemmin kokeillut A-kiltaa. Sen avulla olin kerran vuoden raittiina. AA-ssa olen käynyt pari kertaa, mutta se ei ollut minun juttuni. Mieleni kapinoi sitä vastaan, että pitää hokea olevansa alkoholisti ja kiittää aina raittiista päivästä. Mieleni kapinoi myöskin niitä ikivanhojen kirjojen lukemista vastaan. Syyt ihmisen juomiseen ovat monenlaisia. Olisi mielekkäämpää tutustua itseensä ja niihin sairauden syihin eikä vain syyllistää itseään. Kaikki alkoholistit eivät ole pahoja ihmisiä eivätkä välttämättä ole tehneet kenellekään mitään pahaa, korkeintaan itselleen. Ja miksi ihmisen pitää alkaa harrastaa juomattomuutta juomisen sijasta? Itse haluan harrastaa ihan jotain muuta ja saada ajatukset irti juomisesta ja aivot oppimaan uusia rutiineja. Tiedän, että monelle AA on ollut pelastus ja toimiva tapa raitistua. Ehkä se sopii sosiaalisille ihmisille paremmin. Itse en viihdy samassa tilassa liian monen ihmisen seurassa ja oman tilan ja oman ajan tarpeeni on suuri. Siksikin avautuminen tämmöisessä porukassa ahdistaa. Ne tarinatkaan eivät välttämättä ole sellaisia, mistä löytäisin itseni. Mikään hoitokaan ei oikein tunnu järkevältä eikä mielekkäältä. Yritän siis toimia omilla ehdoillani kohti seesteisempää ja terveempää elämää. Toivon, että tästä päihdelinkistä olisi apua.
Huomenta. Kun luen mitä kirjoitat, niin noin minäkin raittiuden alussa. Ihanaa tajuta että noin minäkin kapinoin kaikkea vastaan mikä minulle oli hyväksi. Minulle sanottiin ryhmässä että kapinoi vain ja pistä hanttiin mutta käy ryhmässä, pidä oma paikkasi täällä ja istu ja kuuntele. Ja valitse: kumman haluat raittiin elämän vai sen juopon naisen elämän? No, onneksi uskoin heitä ja jäin ryhmään, välillä hammasta purren. Mutta sitten alkoi parantuminen.
Voi hyvänen aika että olin ärsyyntynyt AA:ssa niistä kirjoista. Aina kritisoin vaikka mitä. Mutta ryhmäkaverit kait huomasivat minussa itsensä, hekin olivat varmaan itsekin kapinoineet kaikkea vastaan mikä voisi auttaa.
En sano että sinun juuri AA:han mentävä mutta on paljon muitakin paikkoja jotka auttavat, seurakunnissakin on ryhmiä päihteiden käyttäjille. Minulla AA oli paras paikka koska minulla ei ollut raittiita terveitä ihmisiä ystävinä enää, yksinäisyys iski voimalla silloin. Samoin se oli tärkeää että ryhmiä oli melkein joka päivälle. Terapeutti kun ei vastannut tai ottanut vastaan kuin kerran viikossa, muulloin oli pärjättävä yksin. Ryhmästä sain melkein heti uusia ystäviä joiden kanssa jakaa kokemuksia. sanottiinkin että parvessa on hyvä lentää…
Minulla ei ole muuta kokemusta raittiudesta kuin AA. Muusta en osaa kertoa mutta joku varmaan kertoo toisenlaisesta tiestä. onnea matkaan.
Kiitos, Vieraammaksi 54 kannustuksesta. Saattaisin ehkä jossain vaiheessa mennä taas sinne A-kiltaan. Varmaan kävisin siellä vieläkin, mutta korona ja tilojen muutto vähän sotki sitä juttua. Kerran viikossa oli aika sopiva määrä saada vertaistukea. Ei sekään minua täysin raittiina pitänyt sen ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta hyvällä tiellä kuitenkin. Olen sellainen, että tykkään olla kotona ja puuhailla kaikkea. En jaksa olla vapaa-aikanani paljonkaan ihmisten kanssa. Väistän jopa puhelimeen vastaamista jos minulla on jotain muuta menossa. Jos vaikka syön tai katson lempisarjaa. En koe olevani masentunut, olen vain hiukan harvasanaisempi enkä jaksa kenenkään monologeja ja selityksiä perunanvarsia myöten. Haluaisin keskustella asioista. Sitä voin onnekseni tehdä mieheni kanssa. Minulla on ystäviä, mutta pidän joitakin käsivarren päässä itsestäni ihan vain siksi, että ahdistun siitä kun ihmiset puhuvat niin paljon. Voin helposti kuitata työpäiväni kahdella tai kolmella sanalla. Jos aihe kiinnostaa minua, voin olla joskus hyvinkin puhelias. Olen vähän outo ?. Siksi tiedän, ettei useasti viikossa toistuvat AA-sessiot sovi minulle. Välilöpinätkin missaisin kun en polta tupakkaa ?. Leppoisia syyspäiviä sinulle ?.
Yhdeksän päivää “raikasta” elämää takana. Vapaapäivän aatto taas. Nyt ei tehnyt edes mieli törpötellä. Kokkasin hyvää ruokaa ja keitin iltakahvit kera suklaakeksien. Laihduttaminen oli tuossa muutaman viikon myös tavoite, mutta tuskin pieni määrä herkkuja sitä vesittää. Sairastin menneenä viikkona mieheni kanssa koronankin. Ensi viikolla olisi taas aikomus alkaa käydä uimahallissa ja jatkaa kuntoilua mahdollisuuksien mukaan. Luin jostain, että kun elimistö on tottunut saamaan sokeria alkoholista ja se alkoholo jää pois, tulee tilalle herkut. En ole ollut kovin perso makealle aikuisiässä, ehkä syy on alkoholi, joten sille ei ole ollut tarvetta. Tunnen joitakin rankan juomisen lopettaneita, joille on tullut muita addiktioita, kuten pakonomainen urheileminen, jäätelön syönti litratolkulla, jatkuva limpparin juonti ja karkin syönti, sekä runsas tupakointi, pelaaminen. Vähän surullista jos aina pitää olla joku keino vahingoittaa terveyttään ?. Pyrkimys olisi kuitenkin terveempään elämään ?. Mutta, katsellaan. Päivä kerrallaan.
minä käyn AA:ssa, mutta tämä asia harmittaa välillä todella paljon. olisi kiva jos olisi muitakin vaihtoehtoja, kun harrastaa juomista tai juomattomuutta
kuitenkin alkoholismi näyttää olevan muistisairaus, sielä palaverissa käydään kertaamassa miksi haluaa lopettaa. toinen vaihtoehto on juoda, niin sen muistaa silloinkin mutta se ei nyt tarkoitus tässä
minä en vain raitistu vaikka yritän mitä
Minä tilasin sähköpostiini tuon päihdelinkin 30 päivää raittiina-paketin. Siinä on tehtäviä mukana ja hyviä juttuja ja faktoja pohdittavaksi. Kolme viikkoa on nyt vierähtänyt ihan selvinpäin. Paino on ehkä hiukan pudonnut kun neste ja turvotus on lähtenyt vatsan seudulta. Nukkuminen vähän vaihtelee, mutta fiilis on jotenkin tasapainoisempi ja olen saanut tehtyä niitä asioita mitä olen aikonutkin. Mielitekoja ei ole ollut. Edelleen arveluttaa, koska niitä mielitekoja tulee kun sitä jossain vaiheessa kuvittelee, ettei mitään ongelmaa enää olekaan. Päivä kerrallaan tässä mennään. Zemppiä sinulle. Niin, juomattomuuteenhan ei oikein muuta keinoa ole kuin juomattomuus ?
Huomenta. Uusi raitis aamu. Kiitollisuus siitä että saan olla ilman krapulaa ja hirveää hätätilaa missä ja mitä tuli tehtyä…
AA ryhmät ovat olleet minulle kasvun paikka. Ensin menin sinne ihan itsekkäästi hakemaan apua, niinkuin kuuluu ollakin, ensin itsen takia, mutta ajan oloon menen sinne muidenkin syiden takia. Levottomuuden. Ahdistuksen. Pelkojen. onnen ja ilon ja mitä kaikkea tunnehyökyaaltoja sitä tuleekin. AA-ystävien kanssa juttelen puhelimessa kun tarvitsen jonkun jolle purkaa jotain mikä vie mielenrauhan. Toki ei enää niin paljoa kuin alussa. Mutta samalla kuuntelen muita. Yritän auttaa muita. Kun aloin ymmärtää että muita auttamalla autan myös itseäni.
Kun kirjoitan tänne, saan siitä voimaa ja uskoa että raittius tosiaan kannattaa, elämä kannattelee. Kuinkahan monta kertaa olen tänne tullutkaan kirjoittamaan ja lukemaan jossain kauheassa tunnekuohussa ja rauhoittunut kun olen vähän aikaa kirjoittanut. Eihän se asia mistä hermostuin ollutkaan kovin vakava. Olen tunneherkkä ihminen ja tarvitsen muita ihmisiä. En enää häpeä sitä. Ennen yritin peittää sen että olen herkkä. yritin olla kovis ja kova. raittiuden alussakin en millään olisi halunnut myöntää että olen herkkä ja vapiseva ihmispolo joka hakee turvaa ja suojaa muista ihmisistä. Mutta mikä ihana asia, nyt vihdoin voin myöntää että se on ihan normaalia, se olisi jopa suotavaa että ihminen tarvitsee toista ihmistä.
Olkaamme herkkiä ja ihmisiä toisillemme! (menikö liian tunteelliseksi 
)
Kirjoittelit Baabyska tuossa alussa, että miehesi on nukutettuna letkuissa. Kamala tarina 
Mutta ilmeisesti hän on nyt kunnossa kun olet päässyt hänen kanssaan jo juttelemaankin. Tuetteko toisianne tässä raitistumisessa?
Itse huomaan että jos kumppani juo, on lopettaminen tai vähentäminen itselle paljon hankalampaa.
Huomenta. Päivä kerrallaan ja jopa hetki kerrallaan niin “hajurako” viinaan, kaljaan kun tulee niin sitten on helpompaa.
Minulle ryhmät olivat helpotus kun oli vaikeaa niin sain mennä muiden joukkoon. Sain ystäviäkin joille soittaa kun oli paha päivä.
Ei nykyinen, jonka kanssa on yhteistä taivalta 20 vuotta, vaan entinen, joka on tyttäreni isä ja pysynyt sen takia jonkin verran elämässäni. Ei ole enää nukutettuna, mutta täytyy vain toivoa, että selviytyy. Toipuminen on hidasta, mutta mieleni on nyt parempi kun hän näyttää olevan iloinen siitä, että fysioterapia auttaa häntä vahvistumaan pienin askelin. Olen ajatellut paljon sitä, miten itsestäänselvänä me ihmiset pidämmekään terveyttämme, jota surutta tuhoamme väärillä valinnoillamme
Itse kävin aikanaan A-killassa aika pitkään ja meillä oli hyvä porukka. Kivoja tyyppejä ja toimintaa. Elämäni parhaalla sisävesiristeilylläkin kävimme yhdistyksen rahoilla. Kävimme yhdessä syömässä, ystävänpäiväkahveilla, ferrarinäyttelyssä,kesäteatterissa, oli pikkujouluja ja kaikkea kivaa. Korona sotki ja rajoitti kokoontumisia. Nyt he kokoontuvat harvemmin. Moni on ilmeisesti edelleen raittiina. Itselläni oli vielä ilmeisesti aika paljon juotavaa varastossa mutta nyt toivon että ne juomat on juotu viimeiseen pisaraan asti. Kaveri ehdotti, että otetaanhan kuohuvat kun käytiin konsertissa keskiviikkona. Otin alkoholittoman kuoharin. Näin ajattelin tehdä jatkossakin, että korvaan alkoholin alkoholittomalla versiolla tai sitten perusvirvoitusjuomalla. Juomattomuutta on kohta neljä viikkoa takana ja olen siitä tyytyväinen. Tuossa Päihdelinkin Uusi Alku-paketissa on vinkki juuri tästä, että kannattaa keksiä elämäänsä kaikkea muuta sen alkoholin tilalle, kuten uusia harrastuksia. Mutta, jokainen toteuttaa raittiuttaan sillä tavoin, mikä tuntuu parhaalta 
Lähes neljä viikkoa juomattomuutta takana. En ole vielä joutunut käymään isoja taisteluita itseni kanssa. Tärkeintä on, etten nyt ala taas ajattelemaan, että voihan sitä joskus yhden ottas. Siksi en ole tästä juomattomuudestani kovin avautunutkaan ystävilleni ja tutuilleni. En halua kuulla kenenkään vähättelyitä alkoholin juomiseni suhteen. Niin, miksi avautuisin tästä kun en ole avautunut kovin paljon juomisistanikaan. On muutakin puhuttavaa ??
Heissan, Baabuska ja paljon onnea neljästä viikosta! Se on hieno saavutus.
Sinulla on tosi samanlaisia ajatuksia kuin minullakin. Itse olen kirjoitellut vähentäjien puolella viime vuoden lopulta, mutta nyt huomaan ajautuvani yhä useammin tälle puolelle lukemaan. Sinänsä vuosi on mennyt aika ok. Silti jotenkin kaikki juominen, juomattomuus, vähentely, tasapainottelu… jossain määrin painaa ja mielessä on alkanut sittenkin siintää täysi vapaus koko aiheesta.
Minulla sukulainen menehtyi tänä vuonna, hänellä syynä oli ihan selkeästi alkoholin aiheuttamat ongelmat. Ja kun itselläkin hieman jo ikää tulee ja pientä kremppaa sen mukana, tulee ajateltua tulevaisuutta ja terveyttä. Olen myös koko ajan omalla kohdallani vastustanut ajatusta siitä, että vaihtaisin tilalle jonkun muun riippuvuuden, vaikka sinänsä harmittomankin. Enkä haluaisi harrastaa myöskään juomattomuutta, tai juomisteni kontrollointia, mitä jotenkin tunnen edelleen tekeväni. Ajatuksista ei koko aihetta tarvitse poistaa, vaikka niinkin aluksi kuvittelin, mutta äh, ehkä saat jotenkin kiinni mitä tarkoitan.
Olen myös näköjään luonteeltani hyvin samanlainen introvertti. Ja välillä olen ajatellut, olisiko mukana sittenkin ajoittain myös masennusta. Toisaalta töissä olen sosiaalinen ilman, että minun tarvitsee itseäni siihen mitenkään pakottaa, niin ehkä vain tarvitsen paljon palautumisaikaa vastapainoksi. Välillä vain tunnen itseni jotenkin epäkohteliaaksi, kun en jaksa olla vuorovaikutuksessa. Ei se silti tarkoita, ettei minua muiden elämä kiinnostaisi tai suhtautuisin heihin mitenkään negatiivisesti.
Hurjasti tsemppiä jatkoon ja kerrohan lisää mietteitäsi!
Nyt se neljä viikkoa raittiutta tuli täyteen ihan päivälleen. Lomakin alkoi mutta en ole edelleenkääm ajatellut niitä hyviä puolia oluen kittaamisesta. Niitä kun on itseni kannalta vain se hetken kestävä hyvä fiilis. Uusi alku-paketista on ollut paljon apua. Sähköpostiin tulee päivittäin uusi, kannustava viesti sekä asiallista tietoa ja pohdittavaa alkoholista, siihen liittyvistä uskomuksista ja yleisistä väitteistä. Minulle alkoholi on ollut tapa sekä keino turruttaa tunteita, joita en ole halunnut kohdata. Olen paennut omia tunteitani , jotka olisi kannattanut ottaa pienesti käsittelyyn ja unohtaa. Työstressiä, pientä suukopua työpaikalla, tylsistymistä arkeen, kyllästymistä omaan peilikuvaan. Se on toiminut, ne kaikki tunteet ovat menneet ohi juomalla sillä hetkellä. Aamulla tilanne on ollut se, että mieleen on tullut kaukaisia, ikäviä juttuja. Haavat ovat alkaneet vuotaa.
Nyt kun olen ollut selvinpäin, olen ottanut päiväunet iltapäiväisiin, työnjälkeisiin väsymisiin. Arvet haavoissa ovat pyysyneet ja menneisyys siellä, mihin se kuuluukin, siellä 80-luvulla. Jokainen päivä ei ole juhlaa juomattomanakaan, mutta olo on parempi. Olen saanut haravoitua kohtalaisenkokoisen pihani ja tehtyä syystöitä siihen malliin, että talven sopii tulla ja pääsen ensi keväänä helpommalla. Olen alkanut taas kutoa ja käymään säännöllisesti uimahallissa. Vaaka on edelleen rikki, mutta ahtaalta tuntuneet lempihousuni eivät enää kiristä vaikka olen välillä herkutellut. Olen syönyt hyvällä omallatunnolla korvapuustin kahvin kanssa aina joskus ja televisiota katsellessani jäätelöä. Olen nukkunut hyvin. Nukkumista helpottamaan määrätyt Mirtatzapiinit loppuivat. En enää ole ottanut sitä puolikasta joka iltakaan. Nyt en taida enää hakea niitä kun uskon pärjääväni ilman. Viime yönäkään en herännyt aamuyöstä pyörimään vaan nukuin hyvät unet. Kuinkahan paljon ihmiset kärsivät lievästä masennuksesta ja univaikeuksista ihan vain alkoholin takia? Ihan hyvä, että lääkärit ovat alkaneet kysyä potilailta alkoholinkäytöstä. Olisi hyvä jos masennuslääkereseptin kanssa saisi asiallisen tietopaketin siitä, mitä kaikkea vähäisempikin alkoholinkäyttö aiheuttaa. Tähän mennessä on kehoitettu vain hakeutumaan A-klinikalle, katkaisuhoitoon, AA-ryhmiin jos kokee että on alkoholiongelma. Se voi olla hyväkin asia monelle, mutta ei tavoita niitä, jotka vetävät kännin kerran viikossa ja makaavat kankkusessa seuraavan päivän eivätkä harrasta tasoittavia. Itse olen juonut suurinpiirtein näin yli 30 vuotta. Joskus olen ajatellut ottaa tasoittavan, kylmän oluen jääkaapista aamutuimaan. En ole saanut juotua kuin suullisen. Se on maistunut pahalle. Kesällä olut alkoi maistua kuitenkin useammin kuin kerran viikossa. Se alkoi huolestuttaa eikä tavasta ollut ihan helppo päästä irti. Nyt tuntuu, että aivoni ovat alkaneet oppia uusia rutiineita. Olen opetellut kuuntelemaan kehoani, väsyttääkö sitä, tarvitseeko juoda vettä, pitääkö syödä välipalaa. Ennen saatoin ryskää töitä itseni uuvuksiin taukoja pitämättä ja “palkitsin” sitten itseni. Nyt koen olevani ihan kelvollinen ihminen vaikka en siivoa täällä kotona viittä tuntia putkeen. Voin ihan hyvin juoda välillä kahvit ja jättää loput seuraavalle päivälle.
Nyt tuli tiukka paikka. Tulimme kylpylään tänne Aulangolle. Näillä reissuilla olen tottunut vähän ottamaan. Ensimmäinen viimeistään heti hotellihuoneessa, toisen ja kolmannen allasbaarissa, joskus neljännenkin, viidennen ja kuudennen ruokailun yhteydessä ja sitten vielä yhden. Huoneessa on minibaari, mutta tyydyin juomaan allasosastolla oleilun jälkeen zero-colan ja ruokailun yhteydessä alkoholittoman Heinekenin. Ruuan päälle kahvia ja himoitsemaani jätskiä. Nyt olen ylen tyytyväisenä ja rentoutuneena ylellisessä vuoteessa. Hiukan keskustelin itseni kanssa mutta pidin mielessäni, että rentoutuminen vesittyy kun olen huomenna väsynyt jos juon. Vähempikin juominen pilaa yöunet kun herään kolmen aikaan janoisena vessaan ja pyörin sitten levottomana sängyssä. Nou nou. Hyvä näin, hyvä minä 
Juu,
Hyvin Sinä toimit.
Nauti elämästä.
Huomenna tulee kuusi viikkoa siitä, kun olen viimeksi sihauttanut oluttölkin auki. Päihteetön elämä on tullut tilalle yllättävän vaivattomasti. Olen halunnut hylätä ajatuksen, että pystyisin kohtuukäyttöön, koska se on nähty niin monta kertaa, että se voi onnistua kerran, mutta toisen kerran sitten lähtee lapasesta ja herään krapulassa miettien, miten olen sänkyyni päätynyt, missä on puhelin ja kenelle olen mahtanut soitella jne ?. Sitten taas vietän hukkapäivää makaillen. Nyt olen saanut tehtyä niitä asioita, mitä olen suunnitellut. Sain aikaiseksi tilata putkiremontin. Arvio on tehty ja asia toteutuu lähiaikoina. Olen aloittanut maalaamaan keittiössä, jossa on ollut yli kymmenen vuotta sitten laitetut jo nuhraantuneet ja tummuneet tapetit ja kaapinovet, jotka maalasin pari vuotta sitten. Ne jäivät harmittamaan minua, kun ne ovat maalarinvalkoisella maalatut. Hyppäsivät silmille aina kun laittoi valot päälle. Nyt niissä on sävytetty, pehmeämoi väri. Huomenna jatkan kun on vapaapäivä. Olen neulonut yhdet lapaset melkein valmiiksi, lukenut monta hyvää kirjaa. Käynyt kerran viikossa uimassa ja vesijumpassa. Työasuni L-koon housut ovat vaihtuneet M-kokoon. Elämässä on hyviä ja huonoja asioita, kuten ennenkin, mutta olen nyt tasapainoinen ja jaksan tehdä niitä asioita, mitä halua. Siis tuumasta toimeen.Näinhän sen pitää mennäkin ?
Uudenvuoden alla raittiuteni sortui. Entinen mieheni kuoli. Hänen viimeiset puhelinsoittonsa olivat minulle. En saanut niistä juurikaan mitään selvää. Hän ei saanut enää happea. Seuraavana päivänä sain puhelun, että hän oli kuollut aamulla. Menin jonkinlaiseen shokkitilaan. Itkin ja sisälläni myllersi. Hain olutta. Nyt join taas eilen mutta malttillisesti. Kumma juttu, miten raittiuden aloittaminen uudestaan on hankalaa. Jostain se on taas aloitettava. Elämä jatkuu ja on tietenkin oma valinta, miten elämääni elän. Tarvitsisisin apua.