Uusi vuosi uusi minä?

Heippa pitkästä aikaa. Tuli tossa oltua melkeinpä 5kk selvinpäin ja painostuksesta sorruin ja join. En juonut montaa, mutta vieläkin tuntuu olevan aivokemiat aika pirun sekasin. Ei ollut edes hauskaa, vapauttavaa taikka sitä nousuhumalan tunnetta. Ei mitään mistä olisi edes tullut hyvää oloa ja oli tosi lähellä että olisin lähtenyt baariin ja sen olis tiennyt miten se ilta olis päättynyt täys black outtiin ja pässeihin tekoihin onneks väsymys astu kuvioihin enkä jaksanut lähteä.

Nyt voisi sanoa, että ehkä toi viime kertanen opetti mulle aika paljon taas asioita itsestä ja kuinka turhaa se juominen tossa kohtaa oli. Vituttaahan se ja tässä olotilassa viime kokeman mukaan piehtaroidaan hetki vaikka ja mitä tekis. Jostain syystä mulla menee heti tonne aivokemioihin ja sekottaa pään tosi pahasti eikä tuu mistään mitään muutamaan viikkoon. Viime viikon urheilin ihan liikaa ja juoksin näitä tunteita karkuun ahdistuksen olotiloissa, ei niitä pakoon päässy vieläkään ja nyt ne sitten tunnetaan ja levätään ei muu auta. Päivä kerrallaan tästä tuli taas vahvistusta siitä syystä miksi mä en voi vaan juoda.

17 päivä menossa ja nyt alkaa ilmeisesti aivokemiat tasaantumaan. Pelottavan kauan menee, että toi masentava, pluruinen, sekava, väsynyt ja inhottava olo kesti huomioiden se kuinka vähän niitä annoksia join ja olin ollut pidemmän aikaa selvinpäin ensimmäistä kertaa ikinä. Jotenkin se mieli on niin maassa ja sekaisin et vetää hetkellisesti jopa itsetuhoisen olotilan, jolloinka sitä kyseenalaistaa ihan kaiken ne on pelottavia ajatuksia.

Oon lukenut tästä aiemminkin, että joillakin ihmisillä se vaan on näin. Aivokemiat menee enemmän sekaisin kun toisilla ja niiden tasaantumiseen menee aikaa. Mun kohdalla toi juominen ei ole vaihtoehto ja toisaalta jos jotain hyvää hakee, niin nää olotilat on sen verran pelottavia ja vahvistaa sitä mun päätöstä olla kokonaan juomatta. Juttelin tästä asiasta myös joskus äidin kanssa ja se kertoi että tää oli syy miksi se ite lopetti 30 ikävuoden jälkeen juomisen. Oli kuulemma niin masentunut pahasti ettei mistään tullut mitään. Päivä kerrallaan ja nöyränä eteenpäin.

Uusiksi taas ja tällä kertaa asiat on jotenkin erilailla. Kyllä mä uskon, että näistä retkahduksista oppii ja jotain on jo muuttunut omassa ajattelu tavassa. Ei oo enää ittensä ruoskimista tai sättimistä enemmänkin sellasta hiljasta hyväksyntää ja uskon, että tää nyt onnistuu. Mä oon kattonut tän juomis kortin se ei oo mua varten. Mä haluan tutustua itteeni kunnolla ja rakennella itsetuntoa paremmaksi se on mulle tosi tärkeää. Aivokemiat vieläkin aika maassa, mut nyt olo on vaan rauhallisempi. Ei oo mitään syytä tapella enää vastaan mä ansaitsen olla onnellinen omana itsenäni ehkä sit myöhemmin mä löydän ihmisen rinnalle joka tekee mulle myös hyvää.

Retkahduksesta voittoon ja polku kohti omaa itseä alkaa. Hyvää uutta vuotta kaikille!