uusi vähentäjä...

On tullut aika yrittää myöntää totuus, ettei tässä lipittelyssä ole tolkkua.
Pari päivää olen seurannut keskustelujanne ja tajusin että ihmiset ovat oikeassa minun suhteeni. Ei muutaman vuoden kestäneessä, joka iltaisessa kaljan latkimisessa ole enää mitään normaalia. Kohtuuta ei voi olla se (vaikka miten uskottelen itselleni), että paniikinomaisesti illalla miettii miten ehtisi käydä kaupassa ostamassa olutta. Nyt olen liian väsynyt, mutta palaan kirjoittamaan itsestäni ja ennenkaikkea kohtaamaan faktat… lukemani mukaan olette hieno vertaistukiporukka :slight_smile:

“Totuudella on terävät piikit.
Se pistelee ja kipuilee, totouus on kuin astuisi naulaan.
Oma tyhmyyttä, sanotaan.
Mutta mistä sellaiset turvakengät, ettei sattuisi.
Ehkä sitten, kun totuus ei enää haavoita ja lamauta,
saan niskaotteen ja opettelen taltuttamaaan minua hallinneen epäjumalan”