Uusi vähentäjä vai lopettaja

Hei vaan kaikille!
Olen 30-vuotias nainen, yksinhuoltaja. Elämässäni on kaikki mallillaan, työ, koulutus, terveet lapset jne. Välissä on yksinäistä, mutta en ole pitkiin aikoihin halunnut lähteä baarin, koska monesti olen häpäissyt itseni örveltäessäni kännissä… Siispä olen juonut kotona, sohvannurkassa. Välissä meni paljonki.

KAikki alkoi, kun erosin v.2007, jonka jälkeen olin raittiina vuoden verran. Ex-mieheni alkoi lämmittelemään uudelleen suhdettamme ja menin sitten vielä ihastumaan häneen uudelleen. Mies ei kuitenkaan ollutkaan tosissaan, vaan hengaili muiden naisten kanssa, minä kelpasin hänelle, jos ei ollut ketään muuta. Kävin välissä tosi pohjalla, itkin ja surin häntä ja lohdutin itseäni siidereillä ja oluella. Lihoin n. 20 kiloa. VUosi sitten päätin, että nyt loppui tissuttelu, aloin lenkkeillä ja olo koheni. Olen miettinyt, että otan kerran tai kaksi kuukaudessa ja vain yhtenä iltana, en jatka aamulla niinkuin joskus.

Ex-mieheni on myös alkoholin suurkuluttaja ja sellaista elämää en haluasi! Mutta nyt loman aikana olen ottanut monta kertaa ja edellisellä kerralla jouduin jopa sairaalaan liimattamaan pääni, kun kaaduin… Nyt on niin hirveä morkkis ja ällötys, mietin, että kohdallani on varmaan kaikista viisainta hakea teiltä tukea ja sulkea pullon korkki lopullisesti, kun en osaa kohtuudella ottaa!?

Ja mitä tähän ex-mieheen tulee, niin uskon, että hän nautti siitä tilanteesta, kun näki minulla menevän huonosti?! Uskon, että toivun tästä kyllä ja haluaisin normaalin ihanan el’ämän. On niin ihania ne aamut, jolloin ei ole krapula, olo on tosi freesi, mutta sitten toisinaan vain löydän itseni siiderihyllyltä… Mitä neuvoja ystävät hyvät minulle annatte?

Minä kolmen viikon selväilijänalku sanoisin mikä toimi minulla: Pane korkki kiinni TOISTAISEKSI. Älä määrittele aikaa miten pitkään et juo vaan älä vaan juo. Mulla on antabus apuna ja hyvin on mennyt aloitus. Muuta en osaa sanoa, toivon sinulle kaikkea hyvää! Viisaammat saa jatkaa. :slight_smile:

Täällä myös rohkaistuneena tänään rekisteröitynyt selvän elämän aloittanut tsemppaa… :slight_smile:

joopa joo.Rankempaa juomista jatkunut kohta pari vuotta ja kolme kertaa käyty avokatkolla.Tänään loppuu viimenen.Viikko oltu selvinpäin ja olo pirun hyvä ja energinen.Tää vuosi ollut aika helvetillinen.Maaliskuusta asti selästä sairaslomalla ja leikattiin kesäkuun lopulla.Aikaa on siis ollut ryypiskellä.Entisiin töihin tuskin pystyy palaan.Pisin putki ollut 7 päivää ja olin jo aika huonossa hapessa.Terveyskeskuksessa tiputuksessa ym. mutta revin letkut irti ja karkasin kotio kärsiin.Määrät on melko suuria noin litra kirkasta päivässä ja kaljat päälle.Baareissa en juurikaan käy vaan autotallin sohvalla ryypiskelen.Eukko on ja kolme lasta ainakin vielä toistaseks.AA:ssa käyty mutta ei tunnu paljon auttavan.

Tarvitseeko päättää lopetatko vai vähennätkö, olen itse kymmeniä kertoja “vähentänyt” ja siitä ei ole seurannut kuin pari alkoholitonta päivää ja muutaman päivän on pystynyt oleman kolmella annoksellla.
Lopeta, saat ainakin vähän vertailukohtaa siihen, että kannattaako. En tosin pysty vielä hirveän paljon sanomaan kokemuksen rintaäänellä tällä 8 päivän raittiudella, mutta lopettaminen voi jollain olla ainoa vaihtoehto.

Hei vaan ja kiitos kaikille kannustuksesta! :slight_smile:
Olen ollut juomatta jo 5 päivää, huomenna menen töihin ja kotona kaikki olen saanut järjestykseen. Jotenki silti haikea mieli ja morkkis vaivaa edelleen! Haikeus johtuu, kun lapsi menee isällensä pariksi päivää ja ei saa pitää kainalossa, kysellä hoitopäivästä jne… Mutta eiköhän tämä tästä?
TÖihin on kiva palata, mutta silti painaa vielä väsy ja se morkkishan niitä voimia vie…

Olen löytänyt “uuden, vanhan” ystävän, joka on ollut luonani paljon, ollaan keskusteltu kaikista mahdollisista asioista, hyvistä ja pahoista. Katsottu elokuvia ja oltu lähekkäin… Aivan mahtava juttu, mutta ajattelin, tuleeko taas liian paljon samalla kertaa, että pitäisi laittaa jäitä hattuun! Koska ei mielestäni minulla ole vielä aikaa alkaa rakentamaan uutta suhdetta rytinällä. Ehkä parasta minulle olisi olla hänen kanssaan ihan kaveripohjalta ja hoitaa itseni ensin kuntoon, saada arkirytmi kohdalleen, työarki rullaamaan ja pidettyä itseni kasassa ja toivuttua tästä morkkiksesta ekaksi…

Mielipiteitä???

Niin ja ihanaa sunnuntaita kaikille! :smiley: