Uusi vähentäjä ilmoittautuu/Rappio

Siirretty lopettajien puolelle, voi poistaa täältä. -Rappio-

Ihan ekaksi, yritä olla ajattelematta tällaista, vaan keskity ihan vain siihen päivään ja siihen hetkeen missä elät.
Isompiin ajatuskuvioihin ehdit kyllä myöhemmin syventymään paremmin.

Tähän mulla ei ole oikeastaan muuta neuvoa kuin vertaistuki ja ennaltaehkäisy.
Puhu siellä klinikalla käydessä tästä ja ehkä voisit soittaa siihen miesten lyömättömään linjaan, niillä on varmaan puhelinpäivystys. Lähde jokatapauksessa tilanteesta pois jos hermot menee, se käden nostaminen on helppoa verrattuna jälkien korjaamiseen.

Tsemppiä tulevaan!

Terve taas!

Parisen kuukautta ja useita sekoiluja myöhemmin sain vihdoinkin haettua antabukset+kylkiäisiksi lekuri antoi 25mg ketipinoria. Tänään ensimmäisen poreilevan kiskasin ja ihmeen helpottunut olo tuli. :slight_smile: Pinna tosin vieläkin kireällä kuin viulun kieli, mutta eiköhän sekin siitä ajan kanssa.
Saapas nähdä miten sitä tulee, vai tuleeko muuttumaan näin monen hyvin sekavan vuoden jälkeen. Lähinnä persoonalliset muutokset olisi tervetulleita, se kiinnostuminen, hyvänolon tunteen takaisinsaaminen, yleensäkin tunteiden löytäminen koska se tunteettomuus jota olen tuntenut jo lähemmäs kymmenisen vuotta onkin ollut pitkälti syynä ratkaisuihin joita olen tehnyt elämässä…ns.“mikään ei tunnu miltään”-syndrooma. :smiley: Kännissä tuntui ja on aina tuntunutkin, siksi pelko perseessä että onko nyt iloa ja tunteita luvassa mistään. :unamused: mutta toiveikkaana eteenpäin. :open_mouth:

Täytynee taas palailla! Tsemppiä kaikille!

-Rappio-

Tervetuloa takaisin oikealle tielle. Itsellänikin on ollut esim. kuluneen vuoden aikana vaikka kuinka monta raitistumisyritystä ja aina olen retkahtanut. En aio luovuttaa. Älä sinäkään.

Vie aikansa ennen kuin elimistö ja mieli (pidemmän aikaa) tasaantuvat. Ehkä kokonaan lopettaminenkin voisi olla sinulle hyväksi? Itse yritän sitä ja kirjoitan enemmän tuonne Lopettajien puolelle. Olen vuotta nuorempi kuin sinä ja tunnustan, että olen sen verran alkoholisti/alkoholiin taipuvainen, ettei kohtuukäyttö luultavasti koskaan tulisi minulta onnistumaan. Sinun pitää tietysti itse arvioida, mihin olet taipuvainen. Antabus on hyvä alku! (Itselläkin käytössä.) Ei tarvitse sitten miettiä, että otanko vai enkö ota.

Usein ihmisillä ketkä ovat ennen vetäneet kamaa se riippuvuus siirtyy vain alkoholiin tai johonkin muuhun. Eikä siitä taida päästä eroon kuin nollatoleranssilla. Niin rankalta kuin se kuulostaakin.

Olet kihlattusi arvoinen niin kauan kuin hän uskoo sinuun ja tukee sinua. Tämän ansaitset teoillasi itse. Enempää sinä et ehkä asiaan voi vaikuttaakaan eikä sitä kannata miettiä.

Yritä ajatella, että meitä on tuhansia samassa pisteessä. Hermot ovat kireällä. Itsellä tällä hetkellä vajaa 2 viikkoa raittiutta takana. 3 viikon kohdalla mulla usein on naksahtanut. Tällä kertaa aion selvitä enkä retkahtaa. Ensimmäiset päivät tai jopa viikot ovat pahimpia.

Terve taas!

Eli 11:sta päivä selvinpäin menossa, pisin “putki” sitten teinivuosien täyttä selvyyttä, eli ei edes kaljaa tai lonkeroa välipäivinä.
Alku meni ihmeen hyvin, viinaa teki mieli pirusti muttei niin paljoa etten olisi voinut työntää ajatusta sivuun, siihen antabukset kyllä auttavat ehdottomuudellaan. Parina päivänä ketipinoria tullut otettua kun on töistä vapaapäivä edessä, en tedä teistä mutta minulle parikin nappia vaikuttavat vielä seuraavanakin päivänä tajuttomana pökkelö-olona, joten niitä vain silloin kun on varma vapaa.

Eilen sitten iskikin ihme-olo päälle: Alkoholia teki mieli mutta ei kovin paljoa, antabuksissa oli ollut kahden päivän tauko ihan silkasta unohtamisesta ja korjasin tilanteen ottamalla yhden… tunnin-parin päästä päässä alkoi tuntua painetta, sydän hakkasi ja aloin hetken päästä todella pelätä että jotain tapahtuu päässä, sekoamista tai muuta sellaista, olo ei ottanut laantuakseen ja pelko oli todellinen. Päätin ottaa pari ketipinoria ja sainkin unta, heräsin taas reilun kolmen tunnin päästä ja sama homma hieman lievempänä, no pari nappia taas naamaan ja unille. Nyt herättyäni pieni pökkelö-olo taas, mutta muuten normaali.

Mitäköhän tapahtui??

-Vieroitusoireita?
-Parin päivän tauko antabuksessa? voiko aiheuttaa tuollaisen olon?

Olisi mukava tietää mikä oli ja voiko iskeä uudestaan, olo tosiaan oli niinkin paha että varmaan kunnon rauhottavat ei ois tehny pahaa. Ja olen tottunut huumeilu-aikana tarkkailemaan itseäni ja oloani, ja tunnen etten ole minkäänlainen “sairauksien-keksijä” ja tilanteessa pysyin hyvinkin rauhallisena, enkä panikoinut.
Mutta nyt nappia naamaan joka päivä ja eteenpäin tiellä selvyydessä. :slight_smile:

Vierotusoireita veikkaisin. Itseäni ainakin ahdistaa, vaikka “jo” 6 viikkoa olen ollut ilman. Välillä iskee epätodellisia olojakin ym.

Kirjoittaja Niiskuliini » 5.12.2010 16:17:50

Vierotusoireita veikkaisin. Itseäni ainakin ahdistaa, vaikka “jo” 6 viikkoa olen ollut ilman. Välillä iskee epätodellisia olojakin ym

Terve taas!

Noita epätodellisia oloja tosiaan itsellänikin ja paineen tunne päässä on ollut nykyään useammin, tiedä sitten mistä johtuu…pitäisi varmaan käydä ottamassa veriarvot yms. Mulla on mielialalääkkeet päivittäisessä käytössä annoksella 50mg/1kpl päivässä sosiaalisten paikkojen pelkojen lievittämiseen ja ahdistukseen, vaikken noista peloista ja ahdistuksista ole nykyään kummemmin perustanutkaan koska ovat niin lieviä verrattuna usean vuoden takaiseen, mutta tuo paineentunne päässä on alkanut miettimään mahdollisuutta paniikkihäiriöön(?), joku fiksumpihan voisi valaista minkälainen tunne kyseisessä tilassa tulee ja mätsääkö ns. oireeni siihen? Eli kova paineen tunne päässä, epätodellinen olo, hulluksi tulemisen “pelko”, yliherkkyys, lievä oksetus. Tämä viimeiset vuoden päivät ollut erityisen stressaavaa aikaa uuden työn, muuttojen, juomisen lisääntymisen, parisuhteen ym. kanssa, niin pelottaa vaan ettei vaan enteile mitään hermoromahdusta. :unamused: kop kop

Mutta kuukausi selvyyttä alkaa olla takana ja kahteen viikkoon en ole ottanut antabuksia, koska tarkoitus olisi juhlistaa avovaimon syntymäpäiviä ja uuttavuotta samaan aikaan, saa nähdä miten se menee. Toisaalta vituttaa pilata hyvä selvyysputki, toisaalta tuntee ansaitsevansa kännit kun on selvinnyt yli joulujen sun muiden selvinpäin. Mutta eipä tuo ainakaan tällä hetkellä tunnu itselleen selittelyltä ja uudenvuoden jälkeen olisi tarkoitus koittaa ilman nappeja aloitella selvyyttä ja viettää tipaton tammikuu. Unelmissa olisi myös että oppisi juomaan oikein :laughing: Siitä tuskin mitään tulee mutta sattuuhan sitä maailmassa kummempaakin. :smiley:

Hyvää joulua kaikille ja tsemppiä uudelle vuodelle! -Rappio-

Välillä sitä miettii kuinka nopeasti asiat saakin vituilleen, ei tuota ongelmia mulle.

Eli pientä päivitystä: vuoden viimeinen päivä tuli otettua kuppia ensimmäistä kertaa reiluun kuukauteen, siitä tultiinkin sitten alas ja kovaa, pari päivää putkeen viinaa nukkumatta, kolmantena aamuna heräsin putkasta. Ei minkäänlaisia muistikuvia mistään, kotona kävin vain pyörähtämässä…päivän järjettömän krapulan jälkeen taas pariksi päivää juomaan, ei muistikuvia muita kun että aamulla torkahdin hangessa, onneksi ohikulkija herätti.

Yhteenvetona; järjetön morkkis, itsetuhoisia ajatuksia… kävin päivällä jopa katselemassa junia radan varrella, mikä tällä hetkellä tuntuu aivan järjettömältä ajatukselta, mutta jos seuraava kerta tulee niin epäilen ettei itsensä pidättely ole enään niin helppoa. noin tuhannen euron vuokrarahat meni, luultavasti suhdekin.

Olen niin typerä ja naurettava ihminen. Huomenna siirrän tämän kirjoitteluni tuonne lopettajien puolelle, en halua menettää aivan kaikkea elämässäni, nyt saa luvan loppua. Olen vain niin saatanan pettynyt itseeni. ei enään, ei koskaan, toivon niin helvetisti.

Siiretty lopettajien puolelle, voi poistaa täältä. -Rappio-