Jonkun aikaa olen tänne rekisteröitymistä miettinyt mutta kokenut kynnyksen liian korkeaksi. Nyt on kuitenkin korkea aika tehdä päätös ja toivon saavani täältä edes jonkunlaista psyykkausta, eteenpäin potkimista je henkistä apua.
Olen hieman päälle 30v. nainen. Nuorempana kului alkoholia paljon, liikaa. Menin kuitenkin naimisiin jonka jälkeen myös korkki meni kiinni kun puolisokaan ei ottanut. Myös lapsia siunaantui avioliiton myötä. Vuosia meni ilman ryypyn ryyppyä eikä mieli enää edes tehnyt.
Elämä kuitenkin kuljettaa ja meidänkin tiet erosivat. Tämän jälkeen huomasin että hain yksinäisyyteeni lohtua… mistäpä muustakaan kuin kuningas alkoholista. Määrät alkoivat kasvaa pikkuhiljaa sekä useampana iltana viikossa. Kunnes huomasin että syvällä suossa ollaan sen litkun kanssa eikä lopettaminen olekaan niin helppoa.
Nykyään siis on mennyt lähes joka ilta 10-14 lonkeroa jotka juon työpäivän jälkeen. Tästä määrästä en tule edes huomattavaan humalaan enää enkä kärsi aamuisin kovaakaan krapulaa. Mutta henkinen vointi on jotain ihan kamalaa. Voin erittäin huonosti; en saa mielihyvää mistään, koen olevani vain pelkkä kävelevä ihmisläjä jolla ei ole minkäänlaista arvoa. Saatika äitiys. Miten tällainen voi olla hyvä äiti?
Töissä käyn normaalisti eikä taatusi kukaan edes lähipiiristäni osaa aavistaa millainen tämä tilanne on. Työssäni en myöskään joudu olemaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä vaan se on lähinnä koneen äärellä istumista joten sinällään en joudu selittelemään ehkä väsynyttä olemustani muille. Mutta minua tämä syö hiljaa sisältä ja pelkään koska pohja tulee vastaan.
Nyt kun en ole vielä täysin pohjalla niin NYT on aika laittaa tälle stoppi!! Tätä on jatkunut jo liian monta kuukautta. Ulkonäöstäkin jo huomaa - olen lihonut huomattavasti enkä jaksa panostaa yhtään ylimääräistä. Muut ihmiset pistävät sen ehkä sen piikkiin kun elämässäni ollut nyt hieman vaikeita asioita mutta itse tiedän että alkoholin aiheuttamaa tämä on.
Tänään on toinen päiväni nyt selvinpäin; eilen en ottanut mitään vaikka kaapissa pari lonkeroa olikin. Siellä ne on edelleen eikä mieleni edes tee ottaa niitä. Ajattelinkin että kaadan ne tässä illan hiljaisina tunteina viemäristä alas. Tosin niin olen tehnyt ennenkin kunnes taas jalat vetänyt kauppaan.
Toivon todella että tästä pääsen eteenpäin ja riuhtaistua itseni irti. Uskon, luotan ja toivon että elämä tuolla odottaa minua - täytyy vaan olla vahva ja löytää se rohkeus ja vahvuus itsestä!
Aina parempi, mitä aikaisemmin tuon oivalluksen tekee. Monella tilanne riistäytyy käsistä, homma jatkuu vuosikymmeniä ja tuntuu jo ihan luonnolliselta juoda koko ajan.
Voimia kyllä löytyy, kunhan jaksat uskoa itseesi. Ei tää selvänäolo niin vaikeetakaan lopulta ole -eikä sitten hetken päästä edes huomaa. Yhtä kivaa on kuin nuorempana kännissä .
Hienoa että olet tehnyt päätöksen lopettamisesta. Itselläni on ollut liian kauan jatkunutta viikonloppujuopottelua. Alkoholi masentaa ja tylsistyttää kuten kuvaat. Pysy päätöksessäsi, koska alkoholiton elämä on hyvää ja jopa onnellista elämää.
Itse oon vähentänyt sellaset kaksi vuotta, mutta nyt kesän jälkeen vasta täällä aloin kirjoitella, kun huomasin, että enempää vähentäminen ei omin neuvoin onnistunut. Sittemmin vaihdoin nopeasti Lopettajiin, kun toiveekseni on muodostunut ylipäänsä raitis elämäntapa ja tunne-elämän paraneminen.
Alussa koen olevani ja siksikin käytän mahdollisimman aktiivisesti tätä plinkkiä ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille muillekin… Tsemppiä ja voimia sinne!
Tervetuloa joukkoon! Itse pyristelin aikani Vähentäjissä, nyt taas (välillä) täällä. Hyvin tuttuja tekstejä täällä tulee vastaan. Itse otin eilen “viimeisen korjauskaljani”, ja jopa ne pari lonkeroa on saanut olla koskematta täälläkin jääkaapissa. Juominen jatkunut jo vuosia, keikkatyöt ja itsenäisyys (yksinäisyys), tylsistyminen, mitä lie syitä niitä aina keksiikin. Säännöllisessä työssä vielä jotenkin meni, tai ainakin minä menin aamuksi töihin. Nyt kun on enempi “vapaata” niin mitäpä sitä kuin pulloa seuraksi. Harrastuksia, joo, nekin pitäisi ajoittaa aina varmaan aamuseitsemäksi ettei illalla janottaisi. Yhden voin ottaa, kaksikin ehkä, kolmannesta karkaa mutta sitten en enää välitä. Tuloksena mm. kuhmu takaraivossa ja mitään en siitä(kään) tapahtumasta muista = muisti katoaa aina jossakin vaiheessa. Eli taas jälleen kerran se ISO päätös tehty, katsotaan kauanko kestää. Varmaan saman verran kuin särky takaraivossa… Mutta päivä ja tunti kerrallaan, hissukseen eteenpäin.
Itsekin olen 30+ mies ja itsellänikin juominen oli lähes päivittäistä juomisen loppuaikoina. Tällä hetkellä olen yritysten ja erehdysten kautta päässyt tilanteeseen, jossa olen ollut reilut neljä kuukautta juomatta. Ja voin sekä fyysisesti että henkisesti paremmin kuin pitkään aikaan. Eli parempaa on luvassa juomattomuudesta, vaikka kaikki ongelmat eivät mystisesti heti häviäisikään.
Omasta kokemuksesta suosittelen, että apua lopettamispäätöseekn kannattaa hakea, jos tuntuu ettei lopettaminen omin voimin onnistu. Ja jos joku keino ei omalla kohdalla toimi, voi aina kokeilla jotain muuta. Oma halu ja päätös lopettaa on tietenkin tärkein, mutta aina se ei pelkästään riitä. Itsekin päätin ensimmäistä kertaa lopettaa joitakin vuosia sitten, tällä kertaa se toivottavasti pitää.
Tässä motivaatio sinulle: 2€/tölkki * 14 tölkkiä illassa * 30 päivää = 840 €/kk tai noin 5.000 mummonmarkkaa menee kuussa lonkeroihin ja sidukoihin. Sehän on keskituloiselle aika paljon. Ja tuo lonkero on itse asiassa aromatisoitua teollisuuskiljua.
Vaihtaminen miedompiin ei auta. 2 ykkösolutta = yksi A -olut. Kun yritin sitä juomisaikanani-> kapakkaan juomaan lisää kun ykkösoluet loppuivat. Ei toiminut.
Hankalinta aikaa on klo 21 jälkeen kun kaikki melkein paikat menee kiinni. Auki on kapakat, AA:n iltapalaverit ja elokuvien sekä teatterin myöhäisnäytökset. Pitää oppia sietämään tämä asia. Kraanavettä ainakaan minä en ole näiden 9 vuoden aikana juonut vaan vichyä/limpparia iltaisin. Nyt on 1,5 litran pullo sitruunavichyä ABC:ltä 1,40 €. Makuaisti tottuu melko pian.
Aluksi - kuukausiksikin - tarvitaan tarvittessa otettava unilääkitys; Imovane tai Stilnoct niin se selviää kokeilemalla . Näitä käyttää noin 300.000 suomalaista mm. reissumiehet ja vuorotyöläiset. Ihan alkuun sellaiset pari viikkoa ehkä Opamax ennen nukkumaan menoa - pitkää tissuttelua ei aina ole järkevää lopettaa kuin seinään. Ja A-klinikalla on se parempi tieto - sinne juttelemaan; ei kannata mennä niinkään perusterveydenhoitoon -pahimmillaan siellä vain ollaan näin yksioikoisia[suora lainaus]: “minä suosittelen sinulle raittiutta” - miten sitä yht’äkkiä salamaniskusta raitistuu?
Kokemuksesta olen samaa mieltä kuin jokke, apua kannattaa hakea, jos omat lopettamispäätökset eivät pidä. Riittävästi juotuani tein päätöksen hakea apua. Mielessäni oli laitoshoito, mutta olin jo saanut tietoa AA:sta ja päätinkin turvautua siihen. Eräänä iltana sitten menin kokoukseen, vaikka jännitti hirveästi. Olen saanut olla raittiina siitä lähtien. Päivittäinen toiveeni on, että kerran saatu raittius toivottavasti pitää. Siksi muistutan itselleni päivittäin, että olen alkoholisti eikä alkoholi sovi minulle.
Sinulle toivotan tyyneyttä hyväksyä asiat, joita et voi muuttaa ja rohkeutta muuttaa mitä voit.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Alkoholismi mikä kattaa sekä toleranssin eli samaan päihtymystilaan tarvitaan enemmän alkoholia ja lopulta ei tule nousuhumalan tunnetta vaan pöhnä (kehittyy aika nopeasti vuosi tai sillain) ja sitten vieroitusoireet, mikä meikäläisellä sitten oli käsien tärinä alkaen iltapäivällä (juuri ja juuri suoriutui tärinättä työpäivistä) sekin melko nopeasti. Tuosta pisteestä eteen päin menee sitten bentsovetoiseksi työksi, joka on ennen onnistunutkin, mutta vaikeutuu e-reseptien myötä. Kolmisen vuotta minulla meni iltapäivätärinöiden vaiheeseen.
Jos rahallisesti ajattelisin niin lopettaminen ei liene pakko,
Oletus: Avustavissa BackOffice päätetyöskentelytehtävissä -helsinkiläisessä liikeyrityksessä, josta palkka noin 4.500 €/kk (jokainen vaikka Nordealla tienaa enemmän kuin yliassistentti kauppakorkeassa,jonka palkka on 4.200 €/kk). Käteen jää 3.600 €/kk.
Perheasunnon vuokra tai asuntolainan tasaerälyhennys eteläisessä kantakaupungissa 1.300€/kk → jää 2.300 €/kk käyttövaroja asumismenojen jälkeen. 840 €/kk alkoholimenot, jolloin 1.460 €/kk jää muuhun mm. lasten käyttöön. Nettopalkka per tehty työpäivä on 180 €/kk ja alkoholimenot per työpäivä siis 28 €, mikä tekee 15,5 %.
Jos ajattelee, että monet eläkeläiset pelaavat jatkuvasti hedelmäpelejä - niitä on kaikkialla ja tyypillinen pelipanos per päivä on 20 € parina päivänä viikossa. Takuueläke on 740 €/kk, asumisesta jää omavastuuksi noin 50 €/kk niin vaikka Viitasaaren peliriippuvaiselle pieneläkeläiselle jää käteen monesti noin 610 €/kk.
Eli vaikka rahaa jääkin alemmalla toimihenkilöasiantuntijalla Helsingin kantakaupunkiasumismenojen ja alkoholimenojen jälkeen helposti säästöön 1.500 €/kk niin silti se 840 €/kk vaikka lasten harrastuksiin olisi hyvä lisä ja kuten varoitin: alkoholiriippuvuus kehittyy muutamassa vuodessa.
/// Töölön A-klinikalla muuten 2005 (2006 → vichy&limpparivetoinen linja) oli samaan aikaan katkolla useita suuripalkkaisia toimihenkilönaisia - parhaan kuukausiansiot helposti ylittivät 15.000 €/kk. Minä olin sillä hoitojaksolla ainoa ei-nettoveronmaksaja. Alkoholi ei valikoi uhrejaan lompakon mukaan.
Täällä ollaan. Kiitos teille kaikille tsempeistä ja ajatuksia herättävistä lauseista. Tsemppaa kun tietää että on joku joka ymmärtää.
Tänään on kolmas ilta ilman alkoa. Iltapäivällä kävi mielessä, kun eräs asia nosti v*tutuskäyrän yli rajojen, että menen kyllä kauppaan ja käyn ostamassa illaksi lonkeroa. Mutta en mennyt!!! Kerrankin pysähdyin ajattelemaan ennen kuin annoin jalkojen kuljettaa lonkerohyllyille tai ylipäätään kaupan ovelle. Mietin kuinka hyvä olo on ollut mennä nyt nukkumaan parina iltana täysin selvänä; kuunnella koirien rapistelemista olohuoneessa, sateenropinaa ikkunan takana. Tuntea ja kokea se kaikki. Miltä on tuntunut painaa pää tyynyyn ja sulkea silmät hyvällä omallatunnolla ja herätä aamulla ilman minkäänlaista huonoa oloa. Haluanko rikkoa sen kaiken?
Mietin sitä morkkista mikä tulee. Sitäkö olotilaa kaipaan? EN! En voi sanoa etteikö olisi ahdistanut näinä parina päivänä. On. Kyllä. Paljonkin. Mieleen tulee maksamattomat laskut ja siivoton koti. Sydämen nurkkaan piilotetut satuttavat tunteet, muistot ja ajatukset. Ne kaikki on ollut niin helppo unohtaa tarttumalla siihen pulloon. Mutta seuraavana päivänä kaikki on kuitenkin ollut edessä entistä ahdistavampana. Siksipä olen päättänyt kohdata ne mielen luurangot ja arjen kynnyskivet. Kohdata ne ja voittaa.
Pitkä tie on varmasti edessä mutta tahto on kova voittaa tämä taistelu. Tsemppiä teillekin kaikille taistelijoille ja hatunnosto teille jotka olette jo voiton puolella.
Suuri houkutus mennä töiden jälkeen ostamaan lonkeroa. Ajatus että olenhan ollut jo kolme iltaa selvinpäin. Vaikka eihän tässä järkeä ole - hyvä alku, miksi pilata se?
Nyt tarvin kaiken tahdonvoiman ja tsempin. En halua taas hävitä tätä taistelua.
Kolmas päivä täälläkin, ja olo sen verran hyvä että sitähän voisi juhlistaa parilla juomalla… IDIOOTTIMAISTA. Mutta huomenna on VIELÄ parempi olo jos ei ota, niin yritän tsempata. Ajatella jotenkin että mitä minun huominen minäni sanoo, taatusti on iloisempi kuin tämän päivän minäni. Siis jos ja kun en ota. EI OTETA TÄNÄÄN(kään)!!! Kirjoitin myös itselleni krapula-morkkiksissani kirjeen, jonka luen joka aamu. Kaikki se pskafiilis henkisesti ja fyysisesti, ja haluanko sitä vai jatkaa elämää terveenä. On se vielä tehonnut, toivottavasti jatkossakin. TSEMPPIÄ, herätään aamulla virkeänä!
Kävin kyllä kaupassa mutta nätisti kävelin nestemäisten ohi. Ostin tosin itselle hieman “korvaavaa” nautintoa - suklaata. Kaloreitahan siinäkin on mutta korkeintaan saan siitä sokerihumalan enkä mitään muuta. Nyt jo turvallisesti kotisohvalla joten neljäs päivä ja SELVINPÄIN! Tästä tämä etenee…
Miten sitä voikaan ihminen nauttia ihan normaali arjesta näinin paljon? Pienet, tavalliset asiat jotka ovat useimmille ihan arkipäivää, tuntuukin yhtäkkiä minusta suurilta ja merkityksellisiltä.
Olen saanut illan aikana aikaan vaikka mitä; pessyt pyykkiä, kokannut kunnon ruokaa, siivonnut. Ja silti olen ehtinyt myös surffailla netissä, käydä suihkussa, jutella lasten kanssa. Pientä jollekin, minulle suurta.
Kannoin roskiin suuren pussin tyhjiä, piilottamiani tölkkejä ja koin jonkunlaisena ‘puhdistautumista’ kun sain ne pirulaiset pois tämän katon alta. Vielä niitä tuolla on mutta ne saa myös lähteä, heti huomenna. Ne kaksi lonkeroa on edelleen jääkaapissa - jotenkin koen ne tsemppaavampina siellä kuin että kaataisin ne pois. Kun näen ne, muistan joka kerta mistä pisteestä lähdin ja voin ylpeänä todeta että siellä ne on enkä ole niitä pois juonut ( enkä juo! ). Jos taas kaataisin ne pois, kuten olen niin usein tehnyt, menisi kaikki jotenkin ‘vanhaa, tuttua rataa’. En tiedä, saako kukaan ajatuksestani kiinni?
Joka tapauksessa. Hyvä fiilis. Alan pikkuhiljaa löytämään sitä hyvää fiilistä takaisin joka oli kauan kadoksissa. Voikohan se olla jo tässä vaiheessa mahdollista… ehkäpä…
HIENOA Anna14! Täälläkin hyvä aamu, se tämän päiväinen minäni tosiaan ON kiitollinen eiliselle minälle, joka päätti kestää selvänä. Ja kyllä, nuo arkiasiat alkavat tuntua “luksukselta”, sen olen huomannut ennenkin selvinä kausina (päivinä…), ja nyt on taas sama nousu menossa. Kunhan en keksi juhlistaa hyvää oloa parilla kylmällä juomalla… EN ainakaan tänään!!
Tuo on muuten kumma juttu että ne ajatukset kääntyy niin että kun on muutaman päivän ollut selvänä niin sitä voisikin juhlistaa alkolla… on tää ihmismieli kummallinen. Saan siis täysin sun ajatuksesta kiinni sillä omat ajatukset ovat kulkeneet ihan samaa rataa.
Huomasin tänään että lähes samaan aikaan töissä tuli se fiilis että josko kävisi muutaman ostamassa. Aloin miettimään että miksi aina tiettynä ajankohtana se fiilis iskee ja tajusin että se on ollut yleensä aina alkuiltapäivä kun edellisen illan krapula on jo hävinnyt ja morkkiskin ehkä tasaantunut… ajatukset ovat alkaneet hiipiä kohti iltaa ja fiilis siitä että kohta saa taas hiprakan päälle. Eli se on kuin joku sisäinen kello joka minua ravistelee noihin aikoihin. Onneksi olen töissä aina silloin sillä kun lopulta pääsen lähtemään kotiin, on ne himot yleensä jo hävinneet tai ainakin laantuneet niin ETTEN SITÄ LONKEROA OSTA!
Tuleva viikonloppu mua kyllä suoraan sanottuna jännittää ja jopa vähän pelottaakin. Miten pystyn olemaan esim. perjantain juomatta kun tiedän ettei aamulla ole mihinkään menoa ja saa maata vaikka koko päivän jos siltä tuntuu? Vaikken haluakaan tuhlata vapaapäiviä mihinkään makaamiseen enkä todellakaan mihinkään krapulamorkkikseen niin silti - eka viikonloppu piiiiiiiitkään aikaan kun aion olla selvinpäin. Ehkä yli puoleen vuoteen. Haastetta siis.
Niinpä Anna14! Kummasti sitä aina aamulla kiittää ettei avannut pulloa/tölkkiä, ja kummasti se himo “palkita” itsensä juomattomuudesta juomalla sitten iskee. “Kun on niin hyvä olokin, eikö sitä voisi muutaman…” Tuleva viikonloppu, jaa-a! En tiedä vielä. Tulossa on “normaali” kaveri-pitoinen viikonloppu, eli juomaa taatusti on tarjolla, ympäristössä (mökki) jossa en varmaan ole koskaan ollut viikonloppua ilman alkoholia. Saa nähdä miten käy. Toivottavasti kestän. Ja seuraavaksi ajattelen että josko ne pari sitten kuitenkin, seuraksi… “Seuraksi?” Naurattaisi itseäkin jos ei olisi niin säälittävää. Mutta jospa nyt kirjoitan tänne että EN ota edes yhtä tai kahta. Apua. Nyt se on sanottu.
Oikea asenne! Pidä vaan tämä ja koeta vaikka väkisin pitää oma pääsi. Itselläni tulossa myös ensimmäinen vkl varmaan vuoteen selvinpäin. Olen tehnyt itselleni selväksi sen ettei enää tippaakaan.
.
Kaloreitahan siinäkin on mutta korkeintaan saan siitä sokerihumalan enkä mitään muuta. Nyt jo turvallisesti kotisohvalla joten neljäs päivä ja SELVINPÄIN! Tästä tämä etenee…
Aloin miettimään että miksi aina tiettynä ajankohtana se fiilis iskee ja tajusin että se on ollut yleensä aina alkuiltapäivä kun edellisen illan krapula on jo hävinnyt ja morkkiskin ehkä tasaantunut… ajatukset ovat alkaneet hiipiä kohti iltaa ja fiilis siitä että kohta saa taas hiprakan päälle. Eli se on kuin joku sisäinen kello joka minua ravistelee noihin aikoihin. Onneksi olen töissä aina silloin sillä kun lopulta pääsen lähtemään kotiin, on ne himot yleensä jo hävinneet tai ainakin laantuneet niin ETTEN SITÄ LONKEROA OSTA!
Vaikken haluakaan tuhlata vapaapäiviä mihinkään makaamiseen enkä todellakaan mihinkään krapulamorkkikseen niin silti - eka viikonloppu piiiiiiiitkään aikaan kun aion olla selvinpäin. Ehkä yli puoleen vuoteen. Haastetta siis.