Voimia ja tsemppiä teille muille kamppailijoille.
Arjen tylsyydestä mietin, että lukemieni kokemusten perusteella elämään palaavat värit ja aidot tunteet, kun alkoholin mustan ja harmaan saa jätettyä taakse.
Itsellä ongelmana on se, että niihin hailakoihinkin väreihin, joita alkaa tulla jo 2-3 päivän päästä, täytyy sitten saada vahvistusta alkoholista. No eihän se todellisuudessa niitä värejä vahvista, se on alkoholin harha ja valhetta.
Itsellä tämä päivä on nyt helppo, eilen aiheutettu häpeä ja pelko paljastumisesta (ei mitään pettämistä tms., perussettiä vaan, että meni yli) pitää nöyränä oluthyllyjenkin edessä kun pitää kauppaan mennä.
Mutta huominen, ylihuominen, juhannus ja alkava kesäloma? Sanotaan, että vain päivä kerrallaan. Mun on vaikea ajatella niin, koska pelkään tuota tunnetta, “nöyryyden” peittymistä, oluita kauppakärryssä valheineen… Jotenkin tuleviin päiviin pitäisi valmistautua.
Kunpa tulisin riippuvaiseksi vaikka tästä palstasta nyt alkuun. En aloita omaa ketjua, pelkään “katoavani” siitä ja sekin tuntuisi epäonnistumiselta. Kieroa hommaa, skitsofreenista suorastaan, mun pään sisällä.
Kuuntelussa Korkki kiinni-kirja, tosiaan 3. kerta sitä.
Juon saadakseni energiaa velvollisuuksiin. Ja niitähän riittää (ruuhkavuodet). Ja jos onkin “helpompi” päivä, aina voi keksiä uuden projektin, kuten vaan vaikka lattioiden pesun. Eilen mietin, kuinkahan paljon kevyempää ja nopeampaa olisi siivota, ellei juoksisi tölkkiensä perässä ja röökillä 2-3 kertaa tunnissa, jos puolison silmä välttää. Ei tarvitsisi valvoa myöhään siivouksiaan viimeistellen, eli ei olisi tarvetta doupillekaan. Järki tämän tajuaa, alitajunta vie siihen, mihin on itsensä onnistunut opettamaan 10 vuoden aikana.
Jos jollakin ihmeellä selviäisin 4-7 päivää ilman alkoholia, olisin hiton ylpeä itsestäni. Erityisesti juhannus ja loma…
Ei onnistunut ainakaan pääsiäinen, vappu, tuskin helatorstaikaan. Eikä siis arkipäivinäkään. Mutta yritän käännellä jotain viisasten kiveä… jos jokin nyt jostakin syystä menisi eri lailla eilisen jälkeen. Ainakin nyt kirjoitan tänne näin matalalla kynnyksellä tajunnan virtaa.
Alkoholismi saa ihmisen käyttäytymään itsekkäästi. Salaamaan, esittämään pirteämpää kuin on. Olen tajunnut myös hyvitteleväni perhettä: en halua sanoa ei, en halua pyytää mitään muilta. Ja siinä sitten velvollisuustaakka ei pienene ja kierre pyörii.
Alkoholi latistaa tunne-elämän. Se varastaa ajan mun läheisiltä.
Siinä päällimmäiset täältä…
Pohdittavaksi itselle vahvasti ja jämäkästi lähipäivinä: hetken “ilo”, joka tuo jo alkuunsa pelon ja piilottelun oman kotinsa varjoissa, vai levoton tuska, josta kyllä selviää? Ihana aamu, kahvi, aurinko tai sade, vai pikkupaniikki ja tärinä: paljonko join, väsyttää!!! Mitä tein? Ai niin ja tuokin joo sattui eilen…
Taidan olla sairas. Olen alkoholisoitunut. Olen alkoholisti. Minun ei pitäisi juoda alkoholia. “Mun ei tarvi vaan mä saan” (olla juomatta).
Mitä mahtaa kuulua alottajalle?
