Olen uusi täällä, liityin juuri. Etsin vertaistukea/muiden kokemuksia ja vinkkejä tältä foorumilta alkoholinkäyttöni muuttamiseen. En ole päättänyt lopettaa alkoholinkäyttöä kokonaan, aion kuitenkin nyt ensi alkuun olla ilman toistaiseksi. Katsotaan mihin se johtaa.
Pieni tilannekatsaus omasta tilanteestani on varmaan paikallaan. Olen perheenisä ja yrittäjä, nelissäkymmenissä. Harrastan paljon liikuntaa, työuupumus myös koettu. Viinankäyttöni on ollut nyt jo vuosia enemmän tissuttelua kuin kännien juomista, toki niitä kännejäkin välillä tulee juotua,. Ei kuitenkaan edes kuukausittain. Enemmänkin alkoholia kuluu iltaisin kotona, 2-4 annosta kerralla ja ainakin 6 päivän viikossa. Lisäksi stressi kotona tai töissä laukaisee näemmä minussa runsaamman alkoholinkäytön kanssa agressiivisen käyttäytymisen erityisesti tuntemattomia kohtaan.
Oma tissutteluni on vaivannut minua jo pidempään ja nyt sen on loputtava. Rahaa kuluu, keho turpoaa, uni huononee. Ihan kauhean montaa positiivista syytä juoda en oikeastikaan keksi, kuitenkin otan ne muutamat todella usein. Jokin aika sitten sain agressiivisen raivokohtauksen täysin ulkopuoliselle, vanhat muistot palasivat kauhean morkkiksen kera takaisin. Suvussa aika paljon alkoholismia.
Miten te juomistanne vähentäneet tai kokonaan lopettaneet olette aloittaneet tauon? Välttelettekö tilanteita jossa yleensä käytetään alkoholia, oletteko keksineet jonkun hyvä tavan ompensoida pullo iltaisin? Luin tuolta jostain toisesta keskustelusta eräästä jäsenestä jolla uusi naapurijonka kanssa aina tulee otettua. Itselläni sama tilanne, mukava naapuri lähellä jolle myös maistuu. Muuten emmem tekemisissä olekaan kuin viinajuonnin tiimoilta.
Tällä aloitan, kyselkää lisää jos joku nappaa keskustelusta kiinni.
Terve!
Ikävä fakta heti kärkeen: Ei alkoholin käytön vähentämiseen eikä lopettamiseen toistaiseksikaan ole kuin yksi keino. Pidättäytyä alkoholin käytöstä. Mitään muuta keinoa ja hoitoa ei ole.
Helppoa se ei ole alkuun. Kuka näille saiteille päätyy, on ongelma jo ilmeinen. Mahdollista alkoholittomaan elämäntapaan oppiminen kuitenkin on!
Itsekin jo totesit, että on viisasta hakeutua tilanteisiin, joissa alkoholin vaikutuksen alaisena ei kerta kaikkiaan voi olla. Vähimmässäkään määrin.
Useimmille alkoholiongelman selättäminen yksin on vaikeaa. Kannattaa hakea apua. A-klinikat ja kaupunkien päihdeklinikat antavat ammattiapua päihteiden kanssa vaikeuksiin joutuneille. Sitten vertaistuki. AA on paikka, missä ei olla päihtyneenä. Sieltä saattaa tulla kokemuksena muutakin aktiviteettia, mistä saatat kiinnostua. Alku saattaa tuntua puuduttavalta, mutta ota itsellesi se, mikä sinulle sopii.
Jos haluaa raitistua, ollaan sillä aallonharjalla, missä osa entistä kaverijoukkoa jää takavasemmalle. Jos ainoa yhdistävä tekijä on ollut alkoholinkäyttö, niin ei pelitä raitistumispyrkimyksessä. Kyllä se väki jää tavallaan automaattisestikin pois, kun ei enää mene mukaan kaljapöhinöihin. Alkuun saattaa tuntea itsensä yksinäiseksi ja neuvottomaksikin, mutta pian se elämä täyttyy muulla. Nopealta kehitys ei tunnu kärsimättömälle alkoholistille. Kärsivällisyyttä! Päivä kerrallaan! Hitaasti kiiruhtaen!
Terve. Kiitokset vastauksesta.
Lähden nyt ensi alkuun siitä että tissuttelu saa jäädä pois, kuin myös isommat alkoholimäärät. Näillä mennään päivä ja viikko kerrallaan. Jos homma menee vaikeaksi, niin sitten on pakko lähteä hakemaan apua ihan AA-klikalta tms.
Jännää miten sitä on tottunut siihen, että eri asioihin liittyy yksi tai useampi kalja tai muu juoma. Esimerkkinä vaikkapa sauna. Tai mökkireissu.
Niinpä. Mökki ja sauna ja… “En ole päättänyt lopettaa alkoholinkäyttöä kokonaan, aion kuitenkin nyt ensi alkuun olla ilman toistaiseksi. Katsotaan mihin se johtaa.”
Nyt siis toistaiseksi on alkanut. Se on kovin epämääräinen tavoite! Katsotaan mihin se johtaa!
Morjens. Usein on sullekin naukku maistunu. Mulla oli ihan samanlaista.
Pakko oli viheltää peli poikki…ja voi että oli vaikeeta…
Kun lopetin ton kierteen meni polla ihan sekaisin. Ainut hyvä olo tuli enää alkoholista, liikunta myös mulla kokoajan mukana kuvioissa…silti.
Pari kuukautta se otti että oli mieli ihan maassa eikä mikään innostanut kun alkoholin tulo loppui… Nyt yli 100 raitista päivää takana…ja aivan huippu olo. Ja ne raittiit aamut, elämä on jo nyt ihan erilaista…tsemppiä. Ota tiukka linja jos haluat muuttaa jotain.
Itselleni on nyttemmin käynyt valitettavasti täysin selväksi, että alkoholinkäyttöni tulee loppua täysin, mutta viime kerralla, kun vielä oli ns. toivoa ja lopetin pitkäksi aikaa (tai se oli tavoite, mutta viikon kestänyt rankka tunne-elämään, nukkumiseen ym. todella voimakkaasti vaikuttava stressi pisti ryyppäämään rankasti ja se siitä), juuri liikunta ja siitä aiheutunut pään selviäminen ja hyvä olo tukivat aika hyvin. Itse asiassa liikunnallisella viikolla sain tuon putkenkin katkaistua, mutta joo. En sittemmin tulleiden kokemusten perusteella osaa sanoa, auttaako edes liikunta lopullisesti vähentämään, jos vielä joskus haluaa ottaa vain lasillisen tai pari. (Olen nimittäin omaan kuntoon nähden kohtuu rankkaa liikuntaa pystynyt harrastamaan ihan mojovissa krapuloissa, eikä se menoa haitannut, ainakaan näennäisesti.)
Tosi paljon yhtäläisyyksiä mun tilanteeseen, tosi paljon. Olen yrittänyt omalla päätöksellä ja vaikka millä kikkakutosilla korjata tilannetta jo muutaman vuoden ajan, puoli vuotta pisin aika ja jokainen päivä pelkkää taistelua. Nyt sitten joku viikko kaksi sitten kyllästyin, nakuttelin yöllä läheisimmälle ystävälleni koko stoorin pikkupäissäni, pohjamutia myöden. En nyt edelleen kirjoita mitään fb-päivityksiä aiheesta mutta mulle oli tosi helpottavaa saada ns. tukihenkilö. Ollaan käyty asiaa paljon läpi, fiiliksiä ja syitä ja koko soppaa. Hän ei siis ole mikään ammattilainen mutta läheinen. Olen myös ensimmäistä kertaa ikinä puhunut asiasta oman puolison kanssa täysin rehellisesti, saan myös häneltä nyt tukea.
Olut on mulle toki riippuvuutta aiheuttava mutta myös suurin herkku, olen nyt kuitenkin ilman sitä kunnes se ei enää huutele mun nimeä siten kuin ennen. Tulen ottamaan jonain päivänä muutaman mutta ei enempää enkä jatka seuraavana iltana. Eikä ole poissuljettua etten ota enää ollenkaan, en voi tietää vielä mutta tavoitteena on edelleen järkevä käyttö toisinaan (ei kerran viikossa tai kaksi kertaa kuukaudessa vaan joskus harvemmin).
Olo on ollut järkyttävän hyvä, energiaa veivata salilla ja lenkillä ihan toisella tapaa kuin ennen, uni paljon parempaa. Olen kerran nähnyt juopottelusta unta ja se oli painajainen, heräsin siihen ihan valtavan pettyneenä että noinko se kävi helposti sitten. Oli kyllä helpottunut olo kun olikin vain unta. :mrgreen:
Mulla suurimmat virheet tähän mennessä on ollut yrittää yksin itsekseen ja toisaalta, olen hävennyt itseäni ja toimintaani kauheasti. Molemmat ihan turhaa, oon juonut liikaa mutta meitä on muitakin enkä ole yhtään huonompi ihminen. Puolison kanssa on käyty tosi hyviä keskusteluja siitä, miltä hänestä tuntui lopettaa tupakanpoltto - samoja ongelmia siinäkin ollut kuin kaljattomuudessa.
Olen käynyt kaupassa yksin, mennyt helposti ohi oluthyllystä ja kokenut siitä iloa ja riemua. Voin syödä vaikka jäätelön sillointällöin kun ei tarvitse kieltäytyä kaikista muista kaloreista kun oluesta on tullut niitä liikaakin. Olen kahdesti kieltäytynyt sujuvasti tarjotusta alkoholista. Aion viikonloppuna mennä kaveriporukan saunailtaan autolla ja nauttia siitä, että voin ajaa sieltä itse kotiin.
Mulla vaan tuli niin mitta täyteen kotitissuttelua, ettei sitä voi sanoin kuvailla. En halua pelätä enää miten maksa voi tai tuleeko mulle syöpä, en halua paisua yhtään enempää. Taisin lopettaakin vielä viikonloppua vasten, se oli ehkä perjantai. 
Yritän koko ajan tarttua enemmän ja enemmän näihin onnistumisiin ja hyvään oloon jotta saan niistä kantavan voiman tähän raittiuteen. Ilman ystävän ja puolison tukea tämä menisi varmasti kuten ennenkin mutta nyt tämä onnistuu. Rekisteröidyin jopa tänne nyt koska musta tuntuu, että voin tulla täälläkin “kaapista ulos”.