Tulin takaisin. Olin yhteensä yhtämittaa vuoden juomatta, kokonaisuudessaan parin retkahduksen kera yli 4 vuotta. Kesällä otin ja nyt taas. Halusin juoda, tunsin ettei raittiudessa ole mitään hohtoa. Ei se ollut helppoa, ja varmaan en raitis ollutkaan, ainoastaan juomatta.
Haluaisin olla raitis, siten ettei tekisi mieli juoda. Että olisi tyytyväinen oloonsa. Voiko se onnistua?
Voi onnistua. Syyt juoda löytyvät ihmisen sisältä, joten kannattaa tehdä töitä oman sisimpänsä kanssa. Terapia, a-klinikka, AA ovat hyviä paikkoja pistää sielunsa kuntoon.
Tsemppiä matkaan.
Moi !
Kokoaikaisen tyytyväisyyden takuuta tuskin voi kukaan luvata .
Arpominen juomisen hyödyistä versus juomattomuus ei ratkaise ongelmaa.
Raittiina olot vaihtelee ihan normista molempiin laitoihin . Pitkässä juoksussa joutuu tottumaan ihan kaikkeen .
Vastuuttomat tahot hyödyntää pitkään juoneen alkuraittiushumalaa jossa huumaava tunne paranemisesta pistää luulemaan asioita pois todellisuudesta. Raittiin jakson jatkuessa huuma poistuu ja arki alkaa mielenvaihteluineen .
Masennukset ja v:tutukset seuraa kulkiaa , reagointi niihin on se juttu joka ratkaisee isomman kokonaisuuden .
Opettele nauttimaan v:tutuksista , kerro niille miten on ihanaa kun v:tuttaa , naura niille , ne on vain ohimeneviä tiloja vähän niinkuin tielläkulkiat niitäkin on kaikenlaisia …mukavia ja tosi veemäisiä .
Kaikki on tosiaan kiinni siittä miten asioihin suhtautuu.
Irwin Goodman - Kyllä vituttaa
youtube.com/watch?v=6ViyHm0lFBk
Ehdottomasti; kyllä se voi. Ja useammalla tavalla.
Eri asia on se, että takeita ei voi kukaan antaa, on se senverran yksilöllinen juttu.
Tuo on minusta jo oikein hyvä, että tavoite on asetettu noin. Kun päämäärä on tiedossa niin voi jopa osatakin.
Omaa kulkuani siihen ettei alkohjolilla ole enää mitään henkilökohtaista merkitystä, olen täällä selittänyt ihan väsymiseen asti, joten säästän lukijat nyt semmoiselta mainostukselta. Kun se ei edes välttämättä ole kaikille just se ainoa oikea ja semmoisenaan sanasta sanaan kopioitava homma -siinä itsekukin tarvitsee liikkumatilaa ettei joudu tappelemaan omien arvojensa ja maailmankatsomuksensa kanssa.
Mutta, kun päämäärä on olemassa niin kyllä ne keinot sinne pääsemiseksi löytyvät.
Kunhan haluaa ja uskoo itseensä.
Pelästyin tänään, kun tajusin että olen juonut kahta kuukautta vajaa vuoden. Noin kuukauden-kahden välein on tullut otettua. Aina välissä olen päättänyt lopettaa, mutta kiihtyvällä tahdilla olen huomannut luisuvani takaisin yli neljän vuoden takaista minääni. Olen ehkä ollut huolimaton, antanut itseni ajatella juomista toisella tavalla. Ja olen myös ollut välinpitämätön, enkä ole varonut ajattelutavan muutosta.
Taas kun vähän yli viikko sitten join, päätin sen olevan viimeinen kerta. Tuntuu vain että minulla on keinot vähissä jos joudun taas siihen välinpitämättömään mielentilaan jossa mahdollistan juomisen. Voin tietysti ottaa antabuksia nyt alkuun, mutta nekin olen aina jossain vaiheessa lopettanut, kun olen alkanut petailla juomista. Tarvitsen uuden suunnan aivoilleni! En halua vanhaa elämääni takaisin, olin kaikkein onnellisin kun en vuoteen juonut, eikä minun tarvinnut ajatella juomista.
Muutokseen on monta mahdollisuutta. Jos omin voimin ei onnistu, on parasta hakea apua.
Itselleni on AA antanut raittiuden lisäksi paljon muuta, esimerkiksi uusia ystäviä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Tuota voisin minäkin sinulle Camille sanoa. Oma suhteeni alkoholiin on muuttunut ihan päälaelleen kun olen koko alkuvuoden juossut terapiassa laittamassa itseäni kuntoon. Alkoholin käytön lopetin vuodenvaihteessa kokonaan, siinä on ollut vain yksi poikkeus tammikuussa. Oletin sen olevan välttämätöntä mutta nyt tajuan ettei se sitä olisi, omat ongelmani on olleet kokonaan muualla kuin alkoholiriippuvuudessa.
Terapia on avannut silmäni näkemään sen ettei ainakaan minulle olisi ollut minkäänlainen ratkaisu mihinkään vain lopettaa juominen. Kaiken perusta minulle on ollut poistaa syy ja tarve juomiseen, ja siihen en mitenkään olisi ilman ammattiapua kyennyt. En ollenkaan vähättele juomisen lopettamisen tärkeyttä niiden kohdalla joille se on ainoa vaihtoehto, puhun nyt vain itsestäni. Omalla kohdallani pelkkä juomisen lopettaminen olisi ollut vain roskien lakaisemista maton alle sen sijaan että ne olisi imuroitu pysyvästi pois.
En myöskään vähättele vertaistuen hyötyjä, siksihän itsekin täällä tuntojani tilitän, vaikkakaan en “lopettajat”-otsikon alla. Mutta kuten terapeuttini varoitti, vertaistukeen on syytä suhtautua pienellä varauksella; jokainen alkoholisti, raitistunut tai ei, on asiantuntija vain ja ainoastaan oman alkoholisminsa suhteen. Itse jos olisin jättäytynyt vain vertaistuen varaan, elämäni olisi edelleen taistelua omia mörköjäni ja sisäistä vihaani vastaan. Voisin toki olla juomatta mutta en jaksa uskoa että se olotila olisi ollut pysyvä koska ilman ammattitaitoista terapiaa ne juomisen pohjimmaiset syyt olisivat edelleen olemassa. Minun kohdallani pelkkä juomattomuus olisi oireiden, ei varsinaisen sairauden hoitoa. Sitäpaitsi juomattomana on paljon helpompi olla silloin kun ei edes halua juoda 
Hyvää pääsiäistä itse kullekkin, olkoon raitis sellainen! Itse olen ollut juomatta, onneksi. Kävin taas kirjastosta lainaamassa “selviämistarinoita” , varsinaisen raitisteluraamattuni. Sitä lukiessa saa monenlaista pohdittavaa ja erilaisia näkökulmia asiaan. Nyt en aio luovuttaa!
On kyllä uskomatonta miten alkoholistin aivot pystyvät selittämään mustan valkoiseksi ja vielä itse uskomaan siihen. Kun on muutaman kerran juonut ja selvinnyt suhteellisen pienin vaurioin, aivot selittävät että onkin ihan ok juoda viikottain. Ja sitten sitä alkaa odottamaan jo ja miettii kokoajan juomista. En hitto vie halua että elämäni on taas sellaista. Vaikka alku olisi millaista taistelua, meinaan taistella. Ajalla ei ole merkitystä koska haluan olla loppuelämäni raitis. Päivä kerrallaan tietysti, mutta minua helpottaa ajatella että se on ikuista. Ei mahdollisuutta muuhun. Raittiina olen onnellinen!
Hyvää pääsiäistä. Täällä myös yksi kellalleen kumoutunut, mutta ei se auta muuta kuin nousta kilpaa auringon kanssa. Autoilemaan tänäänkin -hyrinä on rauhoittavaa, eilen tosin kauheaa tietä ajaessa sellaiset murinat, että ajattelin jotain menneen rikki. Pitää kuulostella…ennen katsastusta huollettava kuitenkin. Tykkään autolla ajelusta, vaikka lenkkeilykin tekisi hyvää…Mistä sinä tykkäät?
Huomenta Rubidium! Lueskelinkin tossa pari päivää sitten sun ketjua, hyvä että tulit myös takaisin. Kyllä me tämä alkoholipiru taltutetaan, eikö vaan?
Mulla ei oikeen ole mitään harrastuksia, mutta aloitin opiskelun tammikuussa joten siinä riittää hommaa. Olen myös 37 vuotias, kohta 38 ja tehnyt ravintola-alan töitä 15 vuotta. Nyt lähdin ihan eri alalle ja mahtavalta on tuntunut. Tiedä sitten olisiko elämänmuutoksesta aiheutunut stressi osaltaan myötävaikuttanut juomishalujen kasvamiseen. En tosiaan ikinä ole sen kummemmin pohtinut juomisen syitä, en ole ihan varma tarvitseeko sille mitään niin ihmeellistä syytä ollakkaan. Sitä on juonut koska kun sen on kerran aloittanut siihen on jäänyt koukkuun. Toki sellaisia laukaisevia tekijöitä on havaittavissa esim. Ihana auringon paiste ja mielikuva terassista, vappu, ajatus mökkisaunasta, jotkut isot juhlat minne kaikki kaverit on menossa yms. Näitä pitää siis varoa tai mieluummin kohdata kaikki selvänä jotta seuraavaa kertaa varten jäisi positiivinen mielikuva, miten kivaa oli olla vaikka vappuna selvinpäin kaikkien keskellä.
Ihanaa kun viikko alkaa vapaapäivällä, tästä on hyvä jatkaa, raittiina tietenkin!
Camille, kannattaa odottaa, että foorumin “Grand Old (Wo)Man” Helisee huomaa postauksesi ja vastaa sinulle.
[i]Helisee, jos joku tietää mitä tämä alkoa vastaan taisteleminen on. Hän on yksi foorumin parhaista neuvojista ja tietää omasta kokemuksestaan mihin alkoholismi johtaa. Hänen jakamien kokemusten ansiosta, voimme tarkastella omaa tilannettamme ja todeta, ettei se sittenkään ole niin toivoton.
Kannattaa lukea hänen arvoitukselliset viestinsä useaan kertan, jotta todellä sisäistää hänen sanomansa ja ymmärtää ne oikein. Hänen apuunsa voimme aina turvautua ja saamme kuulla totuuden, juuri kuten hän sen näkee.
Helisee käyttää pyyteettömästi aikaansa antaakseen meille muille vertaistukea, vaikka se kaikki on pois hänen kiireisen elämänsä täyttävistä sirkushuveista.[/i]
Suurta kunnioitusta Häntä kohtaan tuntien.
-Böff-