No niin.
Tämäpä onkin ensimmäinen vertaistukikokeiluni sen jälkeen, kun muutama vuosi sitten vietin parisen kuukautta AA:ssa vain huomatakseni, että ryhmän sisäiset sosiaaliset valtapelit ja hörhöily veivät meikäläiseltä liikaa voimavaroja. Lisäksi mulla on nuppipulma, joka tekee riskialttiiksi sen, että identifioin itseni alkoholistiksi AA:n malliin (itseään toteuttava ennustus, identiteetti epäselvä jne) mutta ei jäädä siihen jumiin.
Pähkinänkuoressa se, miksi olen täällä, on että väsähdin viime viikonloppuna jo huolestuttavasti tavaksi muodostuneeseen tasoitteluun. Koska tasoittelin puolikkaalla punkkupänikällä, hirvittävä ahdistus ja tunnontuskat jatkuivat vielä sunnuntaillekin vaatien kaksi puolen litran sidukkaa. Viime yönä heräsin viideltä pohdiskelemaan (vielä lievissä liskoissa) ja totesin, että jos en enää kykene palaamaan kohtuukäyttäjäksi niin sitten viinalle ei enää voi olla sijaa elämässäni.
Olen siinä mielessä vielä hyvässä kondiksessa että mulla on opiskelupaikka, kämppä, keikkaduunia ja raha-asiatkin ihan siedettävästi (opintolainan lisäksi ei velkoja). Maksa oli ainakin viime keväänä kunnossa ja pää pelaa. Poikaystävä ei pidä mua alkoholistina, enkä ehkä itsekään, mutta alkoholiongelma mulla kyllä on - onko se synonyymi alkoholistille, sitä en vielä tiedä.
Toi dokailu liittyy mulla stressiin ja nuppiongelman aiheuttamiin ahdistuksen ja riittämättömyyden tunteisiin. Mutta sepä ei olekaan enää voimaannuttavaa puuhaa kun pahaa oloa on pakko loivennella koko viikonloppu. Siellä missä opiskelen ei ole lähiopetusta päivittäin joten viikollakin on mahdollista narauttaa vaikka koiralenkillä. Aivojen ja sisuskalujen kunto pelottaa, ainakin tuleva kunto jos jatkan samaan malliin.
Nuppitohtorilla käyn parin viikon välein, se puoli on siis niin kunnossa kuin nyky-Suomen resursseilla voi. Siellä en kykene kertomaan rehellisesti paljonko viinaa menee, koska pelkään että mut heitetään huus hittoon ja häpeän takia - vaikka juomisen raju lisääntyminen viime keväänä sai mut hakeutumaan hoitoon alun perin. Tässäpä tuleekin se hauskin juttu: keväällä kun dokasin, niin ajattelin että se vähenee kyllä kun muutan kimppakämppään, jossa ei voi yksin imuttaa. Ai eikö? Hah. Oon liian pitkään odotellut sitä jotain Juttua, joka tekee mun elämästä niin auvoisaa ettei enää tarvitse juoda “tuskaansa”. Sellaistapa ei vaan kuulu.
Kuitenkin tänään kotiin päästyäni ensin nukuin kaksi tuntia ja sitten itkin toiset kaksi ja päätin että nyt vittu tapahtuu. Poikaystävä (ei asu kämpillä) lupasi auttaa mua pysymään kiinni sovituissa määrissä ja juomiskerroissa, eli max 2x kuussa, ei muistinmenetyksiä, ei tasoittavia. Jos alkaa juotattaa niin soitan sille - tai tuun tänne hakemaan inspiraatiota. Tammikuun loppuun olen tipattomalla toleranssien laskemiseksi - tipattomia oon pitänyt kuluvana vuonna yhden puoltoistakuisen ja yhden kuukauden mittaisen ja ne sujuivat ongelmitta. Itse asiassa olin silloin todella onnellinen ja fiilis oli hyvä, ja juomattomuus ei tuntunut vaikealta.
Vuoden 2015 aikana olisi siis tarkoitus selvittää, onko musta kohtuukäyttäjäksi vai onko kohtalona lopettaa juominen. Jokainen tän foorumin juoppolalli varmasti tietää, miten kauhealta tuntuu tulevaisuus ilman viinaa (vaikka eihän se oikeasti kamalaa olisi) joten toivon todella että saan homman hanskaan.
Ajatuksia?
Ja onko sellaista otusta kuin ex-rännääjä, nykyinen kohtuuden nainen vai ovatko ne yksisarviseen verrattavia taruolentoja?
