Minullahan tämä juomisongelmaa on ollut nyt ehkä vuoden verran ja ongelman laatu on se, että pystyn kyllä olemaan juomatta (ja olenkin ollut aina viikko- ja kuukausikaupalla joka välissä), mutta jos juon, en hallitse juomistani vaan juon käytännössä aina liikaa. Työ on, harrastuskuviot on, olen nk. menestynyt tässä sivussa, elämä on pysynyt uomissaan ihan suht normaalisti, koska olen juonut niin harvoin. Olen suunnitellut lopettamista pitkään ja liian monta kertaa vielä kerran yrittänyt kohtuukäyttöä. Nyt olen luovuttanut yrittämisten suhteen ja hyvä niin, mutta ongelma onkin tämä:
Viimeisen sekoiluni (=sammuminen ja oksentelu) jälkeen eräs lähipiirissäni kertoi ongelmastani melkeinpä kaikille. Ei tietenkään kertonut, minkälainen ongelma tarkalleen ottaen on, vaan että olen alkoholisti ja tarvitsen kiireesti apua. Kaikenlaiset huhut ja aivan varmat tiedot lähtivät liikkeelle. Nyt, vaikka olenkin ja aion pysyäkin, selvänä, koko elämä ympäriltä vaikuttaa romahtaneen. Minuun suhtaudutaan kuin olisin ollut 24/7 juova vuosia ja vuosia, ei luoteta suunnilleen siihen, että voisin autoa ajaa saati ruokaa laittaa, vähän kärjistettynä. Olen aivan rättiväsynyt, kun nyt lopultakin yrittäisin selättää tämän oman ongelmani, mutta joudunkin sen sijaan jatkuvasti todistelemaan ja selittelemään niitä elämän osa-alueita, jotka olen aina hoitanut moitteetta. Kaikkialla on seinä vastassa, joka ikinen tyyppi on lukenut varmaan netistä, “tällainen on tyypillinen alkoholisti” ja nyt olen ja pysyn siinä lokerossa. Jos yritän esim. sanoa, että ei en ole koskaan tehnyt tuollaista tai kyllä, olen aina hoitanut tuon, on se valetta, koska alkoholistihan valehtelee aina kun suu liikkuu. Joo, on sekavaa tekstiä, mutta olisiko kellään kokemusta/apua/neuvoa? Ihanko tosi näinkin voivat asiat mennä? En kiistä ongelmaa, mutta kai sitä jonkun ihmisarvon, edes, on ansainut.
Voi ärsytys mikä tilanne, voimia kovasti!!
Mulle tuli mieleen vain, että onneks nykyään puhutaan sen verran alkoholismista, että kyllä ihmisten pitäis jo tietää, että ensinnäkin sitä on eri tasoista ja toiseks emme todellakaan kaikki ole ns.pohjalla.
Arvelen, ettei juuri helpota, mutta itse yrittäisin ainakin ajatella sitä, että minä itse tiedän, mikä on totta ja mikä ei ja muilla “ei väliä”. Totta kai tiedän, että niillä on väliä, mutta joskus toi ajatus voi hetkeksi helpottaa. Sitä ehkä sanoisin myös muille; että tiedätte ilmiön “rikkinäinen puhelin” ja vain minä tiedän miten asiat oikeasti on… Joten lopettakaa juoruilu .
Olisko tuo nyt se sinun pohjasi, joka voisi pitää selvällä tiellä? Voit näyttää muille, että eivätköhän ne juomiseni olleet tässä ja pitää pääsi pystyssä?
Gaia hyvä, vaikuttaa siltä, että lähipiirisi ihminen on oikeassa siinä, että olet alkoholisti ja tarvitset apua. Apua on saatavana tältäkin palstalta.
Pohjalle päästyäni, eli en enää halunnut juoda, pääsin AA:n tarjoamaan apuun ja tukeen. Oli vapauttava tunne heti ensimmäisessä palaverissa kuulla millaisissa vaikeuksissa ja paineissa ihmiset olivat eläneet ennen raitistumistaan. Tapasin elämässään ja työurallaan juomisestaan huolimatta menestyneitä naisia ja miehiä, jotka olivat saaneet AA:sta raittiuden ja päässeet eroon menneisyyden häpeästä ja syyllisyydestä. Mukana on tänäänkin myös sellaisia, joiden juopottelut ja möhläykset ovat päässeet iltapäivälehtien sivuille isoin otsikoin ja valokuvin.
Yleensä alkoholiongelman pystyy salaamaan aika pitkälle, mutta sen paljastuminen on pannut sinutkin ajattelemaan asian todellista merkitystä. Oma juomiseni tuotti haittaa ja tuskaa lähipiirilleni ja luulin, että se ei suuremmin haitannut töitäni. Kuitenkin raitistuttuani työurani eteni.
Palavereissa olen saanut kohdata lukuisan joukon ihmisiä, joiden elämään raittius on tuonut suuria muutoksia onnellisempaan ja tasapainoisempaan suuntaan. Sinulla on sama mahdollisuus maailmanlaajuisessa toveriseurassamme. Muuta sinulta ei vaadita kuin halu lopettaa juominen. Katsoin Suomen AA:n sivuilta, että tänäänkin kokoontuu paljon yli sata ryhmää. Olet tervetullut niistä mihin tahansa. Ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, ja pois voi lähteä milloin tahansa. Valinta on sinun.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
On tämä minun “pohjani” muutenkin. Tiesin sen jo ennen kuin tiesin tästä kuviosta laajemmin. Tämä kun on toinen yritykseni ja en erityisen tyhmäkään ole, vaan jopa pragmaattinen, joudun uskomaan jo näin “vähästä” Tästä lähtisi kaikki vaan alaspäin ja tunnistan sen hyvin vahvasti. Tunnistan senkin, että nyt riitti. Olen kerran ennen ollut tässä pisteessä ja sen pisteen tunnistan.
Mutta, mutta… Tiedän näistä asioista sen lisäksi, että kokemukseni kautta tiedän. Ja en voi millään allekirjoittaa ajatusta, että tämän ongelman kanssa painivasta ihmisestä tulisi luokkansa edustaja, vapaata riistaa, yksipuolisesti jotakin. Olen raitistunut aikanaan ja tukenani oli tärkeitä ihmisiä, onnistuin. En koe, että tämä tässä on nyt tukea. Osa teistä oli onneksi ymmärtänytkin sen. Olen raittiina aikanani auttanut myös muita saman ongelman kanssa painivia, enkä olisi koskaan kuvitellutkaan “auttavani” niin, että alan kertoilla kaikenlaista ympäriinsä. Ymmärrän jopa senkin, että osa tämänkertaisista “auttajista” käsittelee samalla omaa, piilossa olevaa, alkoholiongelmaansa, joka alkaa näyttää yllättävän pieneltä, kun minun ongelmastani tehdään iso ja julkinen. Mutta ei sekään tässä auta. Ilmeisesti pitää ostaa mökki Lapin erämaasta ja siirtyä sinne
Tuskin sun kaverit/lähipiiri jaksaa juoruilla ja vouhottaa ton asian kanssa hirveen kauaa, kunhan et itse heitä lisää vettä juorumyllyyn näyttäytymällä humalassa. Viikon, parin päästä toi on jo vanha uutinen ja ennakkoluuloisimmatkin huomaa kyllä, että sama henkilö sä edelleen olet.
Taas täällä, vaikka omassa ketjussani jo jätin puolijäähyväisiä plinkille. Gaia pisti kirjoittamaan. Joutilas kirjoitti hyvin eli ainakin osa unohtaa asian jonkin ajan päästä. Osa tosin voi jaksaa vatvoa asiaa pidempäänkin.
Itse ainakin syyllistyn siihen, että luulen olevani “isompikin julkkis” , jonka toilailuita kaikki seuraa ja niistä juoruaa. Itse asiassa näinhän se ei ole. Olen vain tylsä tavis, jonka kännimokat ehkä puhuttavat viikon pari ja sitten niille tulee muuta ajateltavaa.
Mutta kuinka tärkeää sinulle on näiden eri ihmisten huomiot ja tuomiot? Onko ystävä- ja sukulaispiirisi miten laaja ja haluatko vaalia näitä kaikkia ihmissuhteita yhtä tärkeinä? Miten työkaverit, koskeeko huomion kohteena olemisesi heitäkin? Ja vaikka vakuuttelet heille, että “kaikki on ok ja viimeisin kaltaisia juomista nyt vaan sattuu silloin tällöin itse kullekin”, niin miksi he eivät usko tätä? Oletko usein kännäillyt näiden samojen naamojen läsnä ollessa ja tämän jälkeen antanut samat selitykset, jolloin ne ovat menettäneet tehoaan.
Itsehän olen oikein nolojen kännitoilailuiden erikoismies ja usein en vielä muista niitä, jolloin oma mielikuvitus lisää mokien määrän moninkertaiseksi. Olen menettänyt juomisen takia ystäväsuhteita ja sukulaissuhteita sekä harrastuksia. Ja joidenkin suhteen paluuta ei enää ole, vaikka kuinka vakuuttaisi olevansa muuttuva mies. Minun onni on se, että en kaipaa ystäviä tai sukulaisia. Harrastuksetkin ovat yksilölajeja. Näin ollen en haikaile menetettyjen suhteiden perään. Ja sitä paitsi: en edes kaipaa sellaisia ihmisiä takaisin elämääni, jotka ovat minut heikkona hetkenä hylänneet. Pitäköön tunkkinsa! Jos joskus vielä ystävystyn jonkin ihmisen kanssa, niin olen ainakin oppinut sen, että en enää miellytä ketään ja en pidä ystävyyttä yllä ystäväni ehdoilla. Jos en kelpaa tällaisena kuin olen niin: pitäköön tunkkinsa! Olen siis omaksumassa myös itsekkyyttä ja koetan päästä irti vanhasta helmasynnistäni eli elämällä elämääni peilaamalla sitä muiden kautta ja tällä tavalla hakemalla hyväksyntää olemassa ollolleni muilta.
Sinulla pitää olla ihmisarvo omissa silmissäsi. Tätä kautta varmaankin myös fiksummat ihmiset ympärilläsi antaa sinulle ihmisarvon. Kaikki muut: pitäköön tunkkinsa!
Voimia ja ylösnousemusta murheen alhosta!
Häpeä voi olla hyödyllinen tunne, koska se viestii siitä että ihminen ainakin tiedostaa tehneensä virheen. Pahinta olisi ehkä olla täysin häpeämätön, vaikkapa se “työpaikan sonni, porsas sekä apina” josta Gösta lauloi.
Se mikä on tehty, on kuitenkin tehty, eikä sitä saa tekemättömäksi selittelyllä. Samoin niitä ihmisiä, jotka ovat lopullisesti häipyneet, ei saa takaisin. Asia on hyväksyttävä, ja suunnattava eteenpäin.
Samalla mokistaan kannattaa oppia, sillä silloin niistä on voinut olla jopa jotain hyötyä.
Joo-o, jälleen olen Aleksi kanssasi niin samoilla linjoilla. Great souls think alike En minä kaipaa ihmisiä, jotka hylkäävät minut. En itse asiassa kaipaa juurikaan ihmisiä. Korkeintaan sielunkumppanin, ehkä jonkun yhden tai kaksi. En nauti suuresta sosiaalisesta piiristä, en nauti sosiaalisesta elämästä. Olen erakko. Olen ja ajattelen. Minulla nyt vaan on sitä lähipiiriä, sosiaalista elämää. Itse asiassa, nyt kun Aleksi nostit asian esille, se on minulle ehkä enemmänkin rasite, velvoite, jotain, jota täytyy tehdä
Uskoo ken tahtoo, mutta minä en ole ennen kännimokaillut aikuisiälläni koskaan Olen toki juonut liikaa, sammunut kotona, jutellut typeriä väärille ihmisille väärässä kapakassa. Mutta kaikissa yhtään merkittävimmissä tilaisuuksissa, kaikissa tapauksissa jossa en ole ollut joko kotona tai incognito-ryypiskelemässä, olen ollut hilitty ja fiksu. Tämä siis on näiden ihmisten silmissä jotain aivan uutta ja ihkauusi asia ja ongelma ja heillä vaikuttaa olevan hyvin valmis sapluuna sille, minkälaisia ovat kaikki alkoholistit. Osa naamioi mielestäni halveksunnan ja jonkin muun negatiivisen alentuvaan “haluun auttaa”. Osa tekee asiasta ison numeron ja keksii omiaan muka samasta syystä, ettei enää “mahdollistaisi” tätä minun ongelmakäytöstäni. Joo, tällainen kaikki lukee 10-20 vuotta vanhoissa oppikirjoissa, tiedän liian hyvin.
Eivät työkaverini ole tässä mukana tai työyhteisö, vielä ainakaan. Ehkä pelkään, että jollekin tulee älynväläys ihan “avun tarjoamisen” nimissä ottaa yhteyttä vaikkapa työpuolellekin. Äh. Pirullista. Kai sitten kuitenkin jotain pakollista itseksi kasvamista?
Kiva löytää sielun veli tai itseasiassa sisar. Meillä näyttää olevan paljon yhteistä ajatusten ja juomakulttuuriin tasolla. Toivoisin että voimme jatkaa keskustelua, johon muutkin ovat tervetulleita.
Erakko. Sellainen minäkin olen. Saan tarpeekseni ihmisistä työssä, joten en jaksa heitä enää vapaalla. Viinan suhteen suurin ongelmani on se vahinko, jota kuvittelen tehneeni lapsilleni. Oikeastaaan ainoa huolenaihe on lapset. Ovatko lapseni vaurioituneet juomisestani? Muut ihmiset, nykyinen puoliso mukaan luettuna, ovat merkityksettömiä.,
Sielun veljet on mielestäni maailman paras bändin nimi. Jos koet Gaia, että olemme tämänkaltaisella aaltopituudella niin olen löytänyt sielun sisaren.
.
Tästä lähtisi kaikki vaan alaspäin ja tunnistan sen hyvin vahvasti. Tunnistan senkin, että nyt riitti. Olen kerran ennen ollut tässä pisteessä ja sen pisteen tunnistan.
Olen toki juonut liikaa, sammunut kotona, jutellut typeriä väärille ihmisille väärässä kapakassa. Mutta kaikissa yhtään merkittävimmissä tilaisuuksissa, kaikissa tapauksissa jossa en ole ollut joko kotona tai incognito-ryypiskelemässä, olen ollut hilitty ja fiksu. Tämä siis on näiden ihmisten silmissä jotain aivan uutta ja ihkauusi asia ja ongelma ja heillä vaikuttaa olevan hyvin valmis sapluuna sille, minkälaisia ovat