Uusi lopettaja

Hei kaikille! Olen päättänyt lopettaa alkoholinkäytön, koska olen tullut siihen pisteeseen, että luulin eilen kuolevani krapulaan. Koko päivä oksentelua ja paniikkia. En hallitse enään juomista, en pysty kohtuukäyttöön. Yleensä tälläistä iltatissuttelua on ollut, ja pari kertaa viikossa ihan lärvit. Mulla ei ole enää vaihtoehtoja, alkoholismi on pahenemassa. Pian olen syäksykierteessä, joka vie hautaan. Olen tänään itkenyt, ja eilen, olenko nyt saanut jonkun oivalluksen? Alan lukea tätä päihdelinkkiä joka päivä, ja toivon saavani myös vertaistukea ja apua teiltä muilta, jotka saman asian kanssa olette taistelleet/taistelette. Ikää mulla 28, ei hirveän paljoa, mutta juonut olen liikaa jo tähänn ikään mennessä.

Hei Sadeh,
ja tervetuloa.

Hyvä oivallus johtaa yleensä onnistuneisiin ratkaisuihin.
Täällä minäkin, kolmen lapsen äiti, olen jo jonkin aikaa pyörinyt ja lueskellut toisten kohtalotovereiden kirjoituksia. Niistä saa uskomattoman paljon tukea omalle taaperrukselleen.
Täällä huomaat, ettet ole yksin ja ainoa ja huono äiti,
vaan nainen joka kamppailee itseään paljon voimakkaamman addiktion kourissa.

Aloita siis rauhallisesti ja päivä kerrallaan. Hiljaa hyvä tulee!

Toivotan sulle paljon voimia ja pysy kanavalla :slight_smile:

poistettu

Miksi olen juonut 16 vuotiaasta lähtien? Heti ensimmäisestä kännistä sain kimmokkeen, se tuntui niin mahtavalta. Vuodet kuluivat juomisen lisääntyessä, voi sano, että jo teini-iässä oli parisen vuotta alkoholistista juomista. Joitain taukoja on ollut, mutta kyllä ne muutamaan viikkoon on jäänyt. Nyt muutama vuosi olen juonut alkoholin takia, en sen tuoman euforian. Kroppani on saanut liikaa alkoholia. Nyt alkoi jo toleranssikin taas kasvaa. Voisin syyttää vääriä valintoja, niitä olenkin tehnyt, valinnut väärä miehiä mm. henkisesti väärinkäyttäjiä. Tunnen sisälläni kaunaa ja katkeruutta siitä, kun moni asia on mennyt pilalle. Mm. tämä viimeisin suhde, jossa miesvalintani oli täysin väärä, sosiopaatti, jolla ei mitään vastuuta sitten yhtään mistään. Ainoastaan henkistä väkivaltaa sain tältä mieheltä. vaikka elämäni ei ole ollut päivänpaistetta, voin kuitenkin saada kunnollisen elämän jättämällä alkoholin. Alkoholi ei voisi tuoda minulle ainoatakaan hyvää asiaa enää. Raja on ylitetty.

Tulipa häkellyttävän selvästi mieleen oma vastaava tunnelmani kauan kauan sitten. Nyt ajatellen se tunne/tuntemus/herääminen/tajunta oli hyvin tärkeä ja siihen saakka oleellisin hetki elämässäni. Itse asiassa täysin ratkaiseva.

Meille käy niin kuin käy - itse kullekin. Toivon lähettely ei paljon käsittääkseni auta, mutta lähettelenpä nyt silti.

kahleeton

kiitos, kahleeton.

Hei. Mulla on vähän samanlainen juomishistoria kuin sulla, kolme lasta jne. Minä join sen kynnyksen yli, että lapset joutuivat pariksi kuukaudeksi lastenkotiin ja sieltä sitten isällensä. Asuivat isänsä kanssa 1,5 vuotta ja tulivat takaisin mun luokse kun olin hoitanut itseni kuntoon. Nyt olen saanut nauttia raittiista elämästä 2,5 vuotta enkä vaihtaisi päivääkään kokemuksistani pois, vaikka ne kipeitä ovatkin.

Minulle lasten sijoittaminen väliaikaisesti oli pelastus. Aioin ensin juoda itseni hengiltä, mutta lopulta en enää jaksanut eikä kalja maistunut ja ajauduin kokeilemaan kovia huumeita. Herääminen sairaalassa oli uuden elämäni ensimmäinen raitis päivä ja käännekohta. Sanoin sairaalan psykiatrille, etten jaksa juoda enää ja haluan apua. Juominen ei ollut enää hauskaa, krapulat sietämättömiä ja olo muutenkin karmea.

Lapsille sijoittaminen on traumaattinen kokemus, jonka käsittely vie pitkän ajan. Mun lapset ovat vieläkin katkeria siitä, että joutuivat hetkeksi lastenkotiin. He ovat vihaisia sossun tädeille, vaikka olen kertonut, ettei heitä tarvitse syyttää, syy on minun. Itse olen joutunut tekemään paljon töitä sen eteen, että lapset taas luottavat minuun. Kaikki tämä on hyvin kipeää ja kamalaa, mutta kuten jo sanoin pelastukseni, koska muuten tuskin olisin raitistunut. Hilluisin vieläkin illat baareissa ja oleskelisin huonoissa ihmissuhteissa antaen kenen tahansa kohdella minua miten tahansa. Mullakin on taustalla perheväkivaltaa. Tosin juomisestani en enää exääni syytä. Itse avasin pullot ja aiheutin haitat.

Toivon koko sydämestäni, että tämä kirjoitukseni antaa sulle voimaa ajatella lapsiasi. He eivät tee yhtikäs mitään juovalla äidillä. Äiti on lapsille maailman tärkein asia, sanoivat isät mitä hyvänsä:) Juomisellasi aiheutat lapsillesi traumoja, joiden seurauksia voit käydä lukemassa Kuivaushuoneesta ja Lasinen lapsuus -osiosta. Jos ei muu niin realismi on hyvä herättelijä joillekin, ainakin joillekin äideille.

Kirjoittele ihmeessä tänne ja lue meidän muiden juttuja. Vaihda juova kaveripiirisi, unohda paskat miehet, ala arvostamaan itseäsi ja ennen kaikkea luovu itsekkäästä dokaamisesta lastesi seurassa.

Kaikella kunnioituksella ja lämpimästi sua ajatellen,

-Merhol

muokattu

Uskon, että olet toimimassa saadaksesi asiasi parempaan suuntaan, koska kerrot niin rehellisesti tilanteestasi. Se onkin ainoa oikea tapa selvitä päihdehelvetistä: lopettaa valehtelu ja alkaa olemaan rehellinen itselleen ja muille.

Jäin kuitenkin miettimään kun sanoit, että “taistelet alkoholismia vastaan”. Suosittelisin lopettamaan taistelun, sillä alkoholismi on jo voittanut, olet sairastunut, etkä enää koskaan parane. Sitä vastaan ei siis kannata enää taistella ja voimiaan tuhlata.

Voit antaa rakkautta lapsillesi vaikka kuinka paljon, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että rakkaudesta huolimatta lapsesi kärsivät ja sairastuvat sinun mukanasi. Muista se. Ota tavoitteeksi täysraittius. Opettele elämään ilman alkoholia. Hae apua ja sitoudu hoitoon.

Tule taas huomenna tälle palstalle. Näin aluksi se on hyvin tärkeää, että saat puhua vertaistesi kanssa. Katson viestit huomenna ja vastaan sulle aivan varmasti. Voi, kun mullakin olisi aikoinaan ollut mahdollisuus tällaiseen yhteydenpitoon ja olisin saanut jakaa kokemuksia toisten päihdeäitien kanssa.

Olet ajatuksissani:)

Olen myös nykyisin hyvin tarkka ihmisestä jonka kanssa haluan asioistani keskustella. Kaikkien kanssa se ei syystä tai toisesta onnistu. En ota vastaan keneltäkään negatiivista energiaa. Ylitseni on kävelty niin pahasti monella tapaa, että piikit nousevat pystyyn välillä herkästikin.

merhol, ikäväkseni täytyy todeta, että en halua jatkaa kanssasi keskustelua. En koe sinun olevan samalla aaltopituisuudella, kemiamme eivät “synkkaa” sorry.

moi sadeh.
luin sun tekstin ja se pisti mut kirjoittamaan vaikka ite olen ainaki vielä tuolla vähentäjien puolella.
luin tässä vasta tuota oma apu puolta ja ehkä munki pitäs tulla tälle puolelle. mut katon vielä miten onnistuisin vähentämään.
mun mielestä nämä merhol:in kommentit on aika syyttäviä eikä suinkaa kannustavia!!
kun ihminen rypee omassa pahassa olossa niin ei todellakaan tarvi tuollaista kuulla vaan kannustusta ja hyviä sanoja!
Eiköhän me kaikki yrite selvitä tästä elämästä mahdollisimman hyvin ja saada asiat pikkuhiljaa kuntoon!
onko sulla monta lasta ja minkä ikäisiä? Mul on kaks,6v ja 1.3v.
tosin en ole yksinhuoltaja vaan huollan myös ukon samalla ku käyttäytyy ku lapsi eikä ota vastuuta tai kantaa siis yhtään mihinkään asiaan. mikä on todella turhauttavaa ja masentavaa! eli käytännösssä olen ihan yksin lasten kans. tietty ukko käy joskus kotona muttei ole meille enää läsnä millään lailla.
tämä mun teksti on nyt aika sekavaa, mut halusin vaan sanoa sulle myötätuntoni ihan oikeesti.
toivon sulle kaikkea hyvää ja voimia ja haleja!!! :slight_smile:

ruiskaunokki, kiitos sinulle kannustavasta viestistä.

Vaeltaja, terve! Yö meni aika pitkään valvoessa ja tätä asiaa miettiessä, itkiessäkin :cry: . Olen kertonut asian äidilleni, ja sitten täällä. Ystäviä ei paljoa ole, tai onhan niitä baarissa, mutta ne on sitä huonoa seuraa. Myöskään äitini varaan en voi laskea, hän kun syyllistää todella rankasti, eikä ymmärrä riippuvuuden todellista luonnetta. Tarvin oikeasti ihmisiä, jotka ymmärtävät tämän asian ihan pohjamutia myöten. En myöskään ole käynyt AA-jutuissa, enkä juuri nyt ole menossakaan sitä koittamaan, tarvittaessa kyllä. Jos täällä joku haluaa olla minulle ns. virtuaalitukihenkilö, olisin kiitollinen siitä. Väärien ihmisten kanssa raitistuminen on vaikeampaa. Esim. syyllistäjien ja niiden jotka eivät asiaa omakohtaisesti ymmärrä. Alan lukea tämän keskustelun vanhoja kirjoituksia myös läpi.

Tunteita ja ajatuksia joita minun on varottava erityisen tarkasti, ja vaimennettava ne.
-erittäin iloinen hypomaaninen olo (tästä seuraa helposti muutaman siiderin halu)
-stressaavat ja pahaa mieltä tuottavat ihmiset, heidän välttäminen
(moni juominen on alkanut, kun olen ollut “paskapäiden” kanssa tekemisissä)
-levottomuus ja impulsiivinen käytös (olen huomannut olevani jo kauppan menossa hakemaan juotavaa)
-jos kiukuttaa todella paljon tai masentaa/itkettää ja ahdistaa (alkoholi on tähänkin ollut lääkkeenä)

-jotain on saatava alkoholin tilalle. Ehkä myös jokin harrastus (uiminen tai ratsastus, en ole aikoihin ollut hevosen selässä)
-myöskin “tylsistyminen” ja masennustyyppinen olo (saan olla masentunut, ja tylsistynyt vaikka kuinka paljon, iloa löydän jostain jossain vaiheessa, esim. lapseni, ulkoilu, hyvä ruoka. Elämäni ei tule olemaan tylsempää ja vailla iloa ja hyviä fiiliksiä ilman alkoholia :exclamation: sillä alkoholi tappaa minut. :exclamation:
-listaan lisää pms-oireet.( Vielä tarkempana oltava ajatuksista ja tunteista siihen aikaan kiertoa. Mielialanvaihtelut on voimakaampia/impulssiivinen käytös mahdollisempaa sekä masennukset yms. heilahdukset.)

…olen lukenut netistä paljon tietoa viime päivinä. mm. kuivasta huikasta ja relapsien ehkäisystä. Tunnen alkoholismini aika hyvin jo. Minun on pysyttävä niin kaukana “kuivasta huikasta” kun se on inhimillisesti mahdollista. Eli mietittävä tarkkaan jokaista ajatusta ja seuraavaa tekoa mitä aion tehdä. Katkaistava se ihan alkutekijöihin. En eilen halunnutkaan juoda teetä, koska se on ihan oluen väristä.

Hei Sadeh;
kuulostaa niin tutulta; olen tässä yritellyt lopettaa moneen otteeseen ja pystynyt harventamaan juomakertoja, mutten lopettamaan. Tänään olen taas tilantessa, että hirveän kaksipäiväisen oksennuskierroksen jälkeen haluan ehdottomasti lopettaa. Tärkeää on ollut seurata tätä palstaa ja muiden edistymistä sekä olen myös pitänyt yli kuukauden jeppe-juomapäiväkirjaa. Poikani (12v) on todella hädissään aina kun otan alkoholia, hän itkee ja yrittää soittaa isältään apua ja myös hänen vuokseen haluan pitää nollalinjan. Mutta tiukkaa on, vaikka tiedän että hän kärsii. Pahinta, etten muista jälkeenpäin mitä teen tai puhun kun juon. Muutaman kerran ovat ystäväni hakeneet pojan turvaan, kun olen ollut humalassa ja isänsä on ollut matkoilla, ei tosin viimeaikoina. Mutta krapulat on aina ja aina vaan pitempiä ja rankempia.
Söin 3-viikkoa erästä luontaislääkettä, jonka pitäisi auttaa alkoholihimoon; heti kun ne loppui, join taas suruttomammin ja nyt odotan täydennystä. Lieko ollut placebovaikutus vai mikä, mutta selvästi juomiseni väheni, pystyin tekemään 5 päivän matkankin ja vain 1 lasi viiniä. Lääke on nimeltään kudzu, se on valmistettu japanilaisesta köynnöksestä.
Elikkä yritämpä taas.
Tsemppiä ja voimia sinulle, tärkeää on ettet luovuta, vaikka jonkun kerran repsahtaisitkin (toivottavasti et).

Tuntemuksia juuri nyt: Tuli kauhea pelko mitäs jos retkahdan juomaan. En voi juoda pisaraakaan alkoholia enää. Välillä itkettää välillä levoton olo. Pelko on lähinnä irrationaalista, pelkään alkoholia aivan hysteerisesti juuri nyt tällä hetkellä. En pelkää sitä, että NYT joisin tai tänään tai huomenna, mutta mitä jos se hetki tulee. Sitä ei SAA tulla. Pitäisi osata rentoutua ja rauhoittua ja ottaa hetki kerrallaan. Välillä osaankin. Minun pitää todella ottaa vain hetki kerrallaan rauhallisesti ajatusteni kanssa. Ei tarvitse analysoida itseäni ihan sekoamiseen saakka. Vihaan ja inhoan alkoholia joka on pilannut elämääni n. 14 vuoden ajan :exclamation: ja melkein tappanut minut. Mutta minä jatkan taistelua, en luovuta, en MISSÄÄN tilanteessa.

Olen keski-ikäinen, lapseton, tällä hetkellä onnellisesti ei-alkoholiongelmaisen vaimoni kanssa naimisissa reilu 10 vuotta. En koskaan ole lyönyt vaimoani, enkä ketään muutakaan, mutta loppuaikoina, ennen lopettamistani otin muutaman kerran humalassa vaimoani niskavilloista kiinni ja se oli sekä vaimostani, että itsestäni liikaa. Olin jo yrittänyt useampaan kertaan raitistumista, niin AA:n kuin A-klinikankin kautta. Täällä pk-seudulla kun AA-ryhmiä riittää, mistä valita, mutta ne raittiusyritykset jäivät lähinnä parin-kolmen kuukauden nenänvalkaisuiksi. Sitten tuli vapunpäivä 2007 ja meille tuli sekä vaimon veljen että siskon perheet vappulounaalle ja tietenkin otin ruokaviiniä enemmän kuin tarpeeksi, niin että vaimoni alkoi itkeä ja vieraat poistuivat kiusaantuneina. Silloin päätin että nyt tämä mies on juonut elämänsä aikana tarpeeksi.
Sitten reilu viikko Vapusta jouduin pidemmäksi aikaa sairaalaan. Ei mitään alkoholiin liittyvää, eikä edes kuolemanvakavaa. Kun olin sairaalassa, meillä alkoi töissä isot YT-nevottelut ja sairaalasta sairauslomalle päästyäni, esimieheni soitti voivotellen että olen irtisanomisuhanalaisella listalla. Onneksi olin ollut niin kauan firmassa, että minulle tehtiin tarjous, että jos sanoisin itseni irti Heinäkuun loppuun mennessä, minulle tulisi Elokuu irtisanomisajaksi ja tämän jälkeen Syyskuun lopputilin yhteydessä saisin “kultaisen kädenpuristuksen” joka olisi 18 kuukauden ylimääräinen palkka. Tietenkin tartuin tähän ja näillä rahoilla nyt elen
“vapaaherrana”, enkä minkäänlaisia työttömyyskorvauksia.
Monesti sanotaan, että kun suomalaineen mies jää työttömäksi, niin alkaa keskiolut maistua. Minulle kävi toisinpäin; Kun työstressi hävisi, hävisi alkoholin himokin!!! No ei tämä vuosi täysin särötön ole ollut. En rupea syitä selittämään, mutta ainoastaan kaksi retkahdusta on tullut ja molemmat jääneet yhteen iltapäivään.
Se on vähän niinkuin auton kanssa talviliukkailla; Joskus lähtee sivuluisuun, johon on tehtävä ripeä korjausliike, ettei koko auto lähde hotitomasti heittelehtimään, kun vastaan tulee tukkirekka!!!
Iltapäivällä hyppään auton rattiin ja menemme vaimon siskon perheelle vappulounaalle. Ja kuskihan juo vaan Vichyä ja simaa ja syö paljon hyvää ruokaa!!!
Raitista Vapunpäivää ja loppuelämää kaikille!!!
Raittius on elämänlaatua. :smiley:

Tervetuloa. Olihan se hauska jälleen kerran herätä pää kirkkaana vappuaamuun(kin). Ja tietää mitä on tehnyt eilen. Eikä ole morkkista. Eikä tarvitse lähteä etsimään huikkaa. Eikä ole seurassa Kauhu, Hämmennys, Pettymys ja Epätoivo, vaan ihan arkisesti muija ja liuta penskoja :smiley:

Raittiina hautaan - siinäpä tärkein päätavoitteeni. Sellainen hauskanvakava tähtäin :sunglasses: :laughing:

kahleeton

Toivon (ja suosittelen nyt viimeistään), että olet muistanut kerätä ylös ystävien puhelinnumeroita näitä hetkiä varten. Ne voivat olla niitä kuuluisia oljenkorsia. Minulla ovat olleet muutaman kerran.

kahleeton*