Tervehdys Kaikille…
Uusi lopettaja esittäytyy eli 39 v. työssäkäyvä mies jolle tuo kuningas alkoholi on muodostunut liian voimakastahtoiseksi isännäksi. Sukurasitekin tottakai voi olla yksi tekijä miksei alko sovi minulle, ehkä syy jopa löytyy kaamoksessa kasvaneista geeneistäkin mutta meillä Suomessahan ei tunneta kuivia kyliä kuten jossain muualla… Kaikille viina ei vain sovi ei ainakaan minulle.
Helppohan se on hakea syitä alkoholinhimoon muualta kuin itsestä mutta omasta tahdostahan se korkki aukeaa ja kallistaa suuta kohen 
Itsellä onneksi on vielä vaimo ja ihania koiralapsia mutta todellisuushan on, että jos en lopeta ja lopettaminen tarkoitta todellakin lopettamista… niin kohta minulla ei ole mitään.
Tervetuloa ja hyvän päätöksen olet tehnyt. Itsekkin päätin vuosia sitten, että lopetan, mutta ei se niin helppoa minulle ollutkaan, vaan aina välillä tuli retkahduksia jotka kesti vaihtelevan pitkästi. Nyt olen kuitenkin ollut hieman yli 9kk täysin selvänä ilman ongelmia ja minulle on ollut suuri apu vertaistukiryhmästä jonka onneksi vihdoin hyväksyin vuosien vastustamisen jälkeen. Toinen vaihtoehto raitistua on että ostat mökin metsänreunalta jossa asustelet yksin ja teet satunnaisia urakkahommia kauniissa maisemissa järvien rannoilla etkä edes kuse vertaistukiryhmiä päinkään 
T. Protanaattori
Tervetuloa palstalle, Wildguide. Tosi mukava tutustua uuteen kirjoittajaan jolla on selvä linja. Selvä sanan kahdessa merkityksessä! Itse olen raitistelun suhteen täysin mustavalkoinen vaikka muissa asioissa teen tarvittaessa kompromisseja. Selvä asetelma tekee elämän huomattavasti yksinkertaisemmaksi.
Mitä ryhmiin tulee - suosittelen tutustumista vaikka itse en niissä käykään, Kannattaa muodostaa oma mielipide sekä niistä että muustakin ulkopuolisesta avusta jota on tarjolla. Olen itse paikalliseen päihdeneuvontaan (kirkollinen organisaatio) jo seitsemättä vuotta yhteydessä ja näistä vajaat kuusi vuotta raittiina. Armollisesti laskettuna koska mulla oli tasan puolessavälissä muutaman päivän retkahdus. Retkahduksia ei kannata pelätä, aika yleisesti kuuluvat kuvioon. Ei tosin kannata provosoidakaan- täysin turha ja väljähtynyt maku omasta kokemuksestani jäi. Ei mitään häpeää tai pistoksia sydämeen vaan täydellisen turhuuden maku kun entisiä kiksejä ei enää tullutkaan.
Näillä alkumietteillä hyvää tsemppausta ja hyvää viikonloppua. 
Hieno päätös sulta!
Niimpä se munkin kulta tossa on puhellut ettei kestä enää… Jos viskaa pellolle niin ei oo itelläkään enää mitään. Pää mennyt - vaikea masennus - varmaan juomisesta - tai syystä joka on aika kipeä… Kun ei enää hiffaa mitään niin ei oo enää kliffaa… 
Ja vielä kun oon se kuuluisa nuori eläkeläinen…
No Patea kehiin ja “kun on pohjalla näin niin on yksi suunta ja se on ylös päin!” 
Tervetuloa ja tsemppiä!
Tervetuloa!
Toivottavasti korkki on pysynyt kiinni viikonlopun houkutuksista ja mahtavista terassi keleistä huolimatta.
Olen saman ikäinen kuin sinä joten sen takia kirjoitus pisti silmään. Toisaalta minulta löytyy myös lapsia, koiralapsien lisäksi, jotka lisäävät vastuuta elämässä.
Minulla auttoi päivä kerrallaan meneminen. Peruskulutus oli loppu aikoina yli kori kaljaa ja hiukan jäykkää viikossa. Jos oikein innostui juomaan, kului kaikki minkä sai kurkusta alas ja lisäksi seuraava päivä loivennellessa. Näitä innostumisia vaan alkoi tulemaan useammin ja useammin. Alkoi tuntumaan masennusta ja pienetkin ongelmat tuntuivat valtavilta. Vähentämistä myös yritin useasti, mutta minulla se on tullella leikkimistä. Nopeasti palasin samaan vanhaan rytmiin. Raittiita päiviä ei ole tarvinnut jälkeen päin katua.
Raitista päivää!
Kiitos Sampson toivotuksista! Niihin on helppo yhtyä!
Kuinka tutulta tuo kuulostaakaan! Minä AINA oltuani - suurin vaivoin - sen yhden viikonlopun silloin tällöin (harvoin) ilman alkoholia, olin VARMA, että kas, nyt homma on hanskassa. Muutamat hieman pidemmät raittiuskaudet vain vahvistivat harhauskoani.
Tässä juuri tuumiskelin, että omassa entisessä elämässä olisi lätkä- ja vaalivalvojaiset olleet itselleni hyvä kaksinkertainen syy “vetää pitkäksi” tämä(kin) viikonloppu. Nyt mieli on rauhallisempi (alkon sihteen, ei muuten, mutta se on taas toinen tarina se) ja tuntuu kutkuttavalta jännittää noita happeningeja selvin päin. Täysin uudenlainen kokemus edessä!
Toivotan voimia kamppailuun kaikille. Itse laskin, että viikon kuluttua on 1. kuukausi minulla uutta elämää takana. En tiedä, alitajuntako ohjaa sanavalintojani, mutta haluni onnistua on tällä kertaa vahvempi kuin koskaan aiemmin. En todellakaan koe olevani mikään neuvonanantaja “aloittelijoille”, mutta itselläni näemmä jokaikinen juomiseen sortuminen on tarvittu, että tällainen päättäväisyys, jota nyt tunnen, löytyi. Sillä vaan sanon, että älkää mainiot kanssayrittäjäsiskot ja -veljet antako sortumisten lannistaa itseänne!
Nimimerkki “kova pää kesät talvet” 
Aurinkoa!