Uusi lopettaja moikkaa!

Olen reilu 3-kymppinen ulkosuomalainen naikkonen ja tarinani on hyvin tavallinen…juomista ollut 18-vuotiaasta lahtien ja juomisura oli alusta lahtien tuomittu tuhoon. En osaa juoda “vain sita yhta”, vaan aina pitaa juoda itseni lahes tajuttomaksi. Juominen vahentyi kovasti tuossa muutama vuosi sitten ja nykyinen juominen on ollut sellaista kerran kahdessa kuukaudessa, mutta nyt paatin, etta sekin saa jaada tekematta. Tama yritys on tehty ennenkin ja homma siis kaatunut, mutta nyt koitan, josko saisin pidettya itseni aisoissa kirjoittamalla tanne palstalle, kun se halu juoda taas saapuu. Elama on onneksi kunnossa muuten, on hyva duuni ja ihana, kannustava aviomies. Nyt vain pitaisi saada taltutettua tama suurin ja vaikein elamaa junnaava ongelma. Kavelen talla viikolla paikalliseen AA’han ja toivottavasti AA toimisi kohdallani! Nyt otetaan siis paiva kerrallaan. Tsemppia kaikille muille lopettajille myos!

Tsemppiä Sinullekin! Kun menet sinne kokoukseen, kuuntele ja katsele ennakkoluulottomasti ja mieti, miksi AA ei voisi auttaa Sinua, kun se on auttanut niitä toisia. Postin kautta voit tilata suomenkielistä kirjallisuutta luettavaksesi.
Koita saada itsellesi palavereista tukinainen mahdollisimman pian. Siitä se lähtee päivä kerrallaan.

Huomenta Mrs Paddington :slight_smile:

Päätöksen olet tehnyt , siispä haluan omalla omituisella tavallani pyrkimystäsi tukea.

Oikeessa olet , AA-ryhmä autaa torjumaan viinanhimoa etukäteen.
Ei saa jäädä tuleen makaamaan odottaen tilannetta milloin himo iskee vaan hyökkäys on paras puollustus.
Päätös olla juomatta ei kestä ilman etukäteistorjuntaa , AA:ssa kuulet miten menetellä alkoholinhimon iskiessä.

Yksin pähkäillessä tahtoo vanha kehno ottaa ain sen erävoiton .

Tsemppiä T… Kanthoona :sunglasses:

Kiitti vastauksista! Tama lammitti mielta.

Ma olen kiertanyt ajatusta AA’han menosta kuin kissa kermakuppia, mutta aina se juttu on jumittunut siihen “Jumala-hommaan”…mutta, nyt olen sita mielta, etta se on pelkka tekosyy mulle. En ole mitaan kirkossa kayvaa sorttia, mutta eipa kai siella sita vaaditakaan. :slight_smile: Kaikki tyypit on vaan samassa veneessa ja sehan siina paaasia on. Nyt olen katsonut kokoukset valmiiksi ja ensi viikon tiistaina paraytan sinne ihmetteleen menoa. Juomisesta ei ole onneksi nyt pelkoa, koska viime kertaiset sekoilut on viela tuoreessa muistissa ja havettaa omat toilailut…hukkunut kenka ja lompakko, plus muutama puhelinsoitto, jotka olis saanut jaada tekematta…siis se tyypillinen satsi! Mulla kaverit on kanssa valilla, etta “onko se juominen nyt muka sulle ongelma”…mutta eiko se niin mene, etta jos sen itse kokee ongelmaksi, niin sehan siina tarkeinta on. En juo paivia putkeen tai siis edes usein nykyaan, mutta aina kun juon, aina tapahtuu jotain negatiivista. Keski-ika lahenee ja en halua olla mikaan saalittava kanniakka. Saan myos aivan kammottavat kanuunat nykyaan…jos juon perjantaina, niin viela seuraavana tiistaina maksan hintaa siita! Ei mitaan jarkea tuhlata arvokkaita elaman paivia pimeassa huoneessa kanuunaa potemassa.

Koodailen tanne, kun kokouksessa kayty ekan kerran ja vaikka mita nyt tulis tassa valissa mieleen. Toivottavasti tassa on nyt VIHDOIN se alku siihen todelliseen toipumiseen ja ei tarvitsi lyoda paataan seinaan enempaa.

Kiitti viela vastauksista ja vinkeista! Paiva kerrallaan, se kuulostaa hyvalle! :slight_smile:

Moi,
pääasiahan on, että itse tiedostaa ongelmansa ja haluaa sille jotain tehdä. Määrät ja käyttökertojen tiuhuus ei aina ole se ratkaisevia tekijöitä, vaan mihin alkoholia käyttää (tunnetilojen hoitoon), miten sitä käyttää (paljon, nopeasti, känniin asti) ja miten se vaikuttaa (sekoilu, riitely, omien rajojen rikkominen)… Tosin itselläni paukku kyllä testeissä määrät ja käyttökerratkin, eipä sillä, mutta moni voi jäädä roikkumaan siihen luuloon, että enhän minä noiden testien mukaan ole… Tuore tapaus minäkin täälä plinkissä, ulkosuomalainen myöskin. Tsemppiä taipaleellesi ja tervetuloa mukaan. :smiley:

Päätöksesi on hyvä :slight_smile:

Juodessani en tienyt mitä tuleman pitää .
Siis :slight_smile: olen saanut olla vuosia raittiina enkä ole kertaakaan katunut juomattomuuttani.
Sen sijaan olen enemmän kuin varma et katuisin jos joutuisin vielä juomaan.

Tsemppiä edelleen… t… Kanthoona

Ihan pikaviesti…Kiitos viela vastauksista! :slight_smile: Taa kannustus teilta tuntuu jotenkin paljon kivemmalta kuin se kannustus lahipiirilta…ehka se on siina, etta te tiedatte mita kayn lapi. Kirjoittelen lisaa viikonloppuna, nyt matkalla tanssitunnille. Verestan vanhaa harrastusta. Nyt koitetaan josko jalka viela nousis talla mummolla! Kivaa viikonloppua kaikille! :slight_smile:

AA ei ole kirkko, ei uskovaisia täynnä, vaan ainoastaan ihmisiä joita yhdistää tarve raitistua ja pysyä raittiina. Hengellisyydestä mistä siellä saa kuulla ja lukeakin, niin yhtälailla meitä on yhdistänyt pullon henki ja se spiritismi mitä sitten antaakin meille, jos joisimme. Yhtä lailla olemme luottaneet siihen voimaan, kun juomalla olemme olleet viisaampia, seurallisempia, fiksumpia… ja maailma on tuntunut mahtavalta paikalta.

Mitä se henki on, niin eiköhän siitä voida olla yhtämieltä, että petollinen saarnamies se pullon henki on.

Raitistuminen vain vaatii löytämään elämästä uutta henkeä, luottamusta, uskoa tulevaan, uskoa elämään ja ihmisiin sekä itseensä. AA voi auttaa sinuakin, jos vain haluat.

Juovalle alkoholi on “jumala.” Raittiille se ei sitä enää ole. “Jumalfobia?” Pelkoa tulla uskoon, uskovaiseksi? Mielestäni ja oman kokemukseni mukaan vain viinanhimon eräs kiero keino saada juominen jatkumaan kun ei enää muita syitä löydy. Minähän meinasin lähteä juomaan juuri noiden jumala-juttujen takia. Onneksi ymmärrys pelasi sen verran, että en lähtenyt. Onneksi olin joskus lukenut kaiken maailman uskomuksista ja uskonnoista, joita riittää joka lähtöön ja vakaumukseen. Tajusin, että nuo ovat henkilökohtaisia ajatuksia ja/tai vallanhimoisten yksilöiden keksimiä satuja toisten ihmisten alistamiseksi omia päämääriä varten.
Ajattelutavan muutos, jonka onnistuin tekemään aa-ohjelman avulla, auttoi minut raittiuteen ja pitää sillä tiellä. Tuo ajattelutapa hyväksyy muiden jumalat ja ajatukset, kunhan niitä ei yritetä minulle markkinoida elämän totuuksina.

Jos joku pysyy raittiina oman jumalansa avulla, niin mitäs sitten? Toinen tekee saman vaikkapa lopettamalla itsensä säälimisen, sairastamisen ja vanhojen mokiensa yhä toistuvan kelaamisen. Kerran kunnolla selvitetyt pahat asiat on ainakin minun parasta antaa olla pölyttymässä Ö-mapissa.

Kaikki kunnioitus minulta AA:lle. Se auttoi uskomaan, että minäkin saattaisin selviytyä. “Opin uskomaan, että voin selviytyä, kunhan teen oman osuuteni.” -enkä ota viinaa selvään päähän… :smiley:

Ja kuinka ollakaan; viinanhimoa ei enää ole.

Hmmm…jos nyt totta sanon, niin juoma ei ole ikina ollut mikaan “jumala” mulle, ainoastaan ongelma. En halua sekoittaa tahan omaan toipumiseeni mitaan hengellisyytta, en edes sita sanaa. Se mita toivon loytavani AA’sta on tuki ja turva, mutta jos haistan mitaan tata “henki hopinaa” (pullon henki tai itse Jumala), niin silloin AA ei ole minulle se oikea tuki. Mikali nain kay…niin aloitan oman tukiverkon naisille iltapaivateen merkeissa, simple. Mutta…tama on siis se minulle sopiva polku ja me kaikkihan olemme erilaisia. Olen niin tieni polussa, etta kaikki on viela heikoilla jailla ja mielummin luen nyt vaan “tsemppia sulle” tyylin kirjoituksia…siis sellasta simppelia. Baby steps, baby steps…

Tsemppiä sulle. Jokainen meistä askeltaa tyylillään. Tärkeintä kaikessa on kuitenkin raitis päivä, sellaisena kuin se itse kullekkin valkenee. Kaikkea hyvää…

Kiitos Kaaleppinen! Taydellinen viesti! Juuri tata ma tarkoitin. Paiva kerrallaan ja kukin taaplaa tyylillaan. Ihanaa viikonloppua sulle! :slight_smile:

Kuten myös! Jokaisesta päivästä voi tulla vaikka kuinka mahtava tahansa, oli sitten arki taikka pyhä. Kunhan emme ota sitä ensimmäistä ryyppyä.