Uusi lopettaja / Meridian

Siirrän aloitusviestini vähentäjien puolelta tänne. Tämä viesti on muuten edelleen paikkansapitävä, mutta viime kuukausina juominen on lähtenyt niin pahasti käsistä, että on oikeastaan vain kännissä tai krapulassa. Huomenna menen maksakokeisiin ja ensimmäinen antabuskuuri alkaa ensi vk:n Tiistaina
Tiedän jo valmiiksi kuinka vaikeita hetkiä on edessä, että kiitollisena ota kaiken vertaistuen vastaan tulevaisuudessa.

Yksi vähentäjä lisää / Meridian

ViestiKirjoittaja Meridian » 28.7.2010 19:18:28
Jaahas, kuinkas tätä viestiä aloittelisi. Olen 35 vuotias kaveri, 2 lasta, avoliitossa toisen lapsen äidin kanssa ja tosiaan alkoholi on aina maistunut turhan hyvin. Aloitin alkon käytön 14 vuotiaana, ja sieltä asti olen juonut enemmän kuin keskiverto ihminen. Hoidan alkoholilla tunnetiloja, iloa, surua ja kaikkea sieltä välistä.

Juomistani on aika paljon sanellut aina se kuinka paljon olosuhteiden pakosta voin juoda. Olosuhteilla tarkoitan entisiä parisuhteita ja työpaikkoja. Parhaimmillaan on ollut juomista joka on rajoittunu n. 1krt/vk tahtiin. Huonoimmillaan puhutaan kuukausien putkista. Tänä päivänä yhdenkin illan kunnolla juominen (20-30 olutta) aiheuttaa sen että seuraavana päivänä on otettava diapamia ja oltava levossa koko päivä. Tulee sydämenhakkaamista, hikoilua ja paniikkioireita. En tiedä ovatko nuo sydämenhakkaamis tuntemukset fyysisiä vai psyykkisiä.

Puhun tässä nyt vain lähivuosista jos saisin tämän viestin pysymään kasassa edes jollain tasolla. Epäonneakin on ollut matkassa mukana lähivuosina. 2004 vuonna äitini sairastui ruokatorven syöpään, ja 9kk kävin töissä, hoidin äitiä ja yritin hoitaa myös omaa perhettäni siinä samalla. Tällöin alkon käytöstä alkoi tulla päivittäistä, aina just niin paljon että jotenkuten pääsi töihin. Äidin kuolema on itselle vaikein elämässä tähän asti tapahtunut asia. Tästä päästäänkiin sitten vuoteen 2005 Joulukuuhun jolloin putosin työpaikalla katon läpi sementtiin n. 4 metrin matkan. Lopputulos: 4 selkänikamaa murtui ja olkapää leikattiin. Olen nyt vakuutusyhtiön uudelleenkoulutuksessa, ja valmistun muutaman viikon päästä. Poissa työelämästä olen siis ollut vuodesta 2005. Tämä töistä poisjäänti ei ainakaan vähentänyt alkon käyttöä. Lopullinen niitti tuli kun vuonna 2007 vaimoni petti minua, ja silloin sananmukaisesti “lähti viimesetkin”. Siitä meni sitten 2 vuotta sellaisessa sumussa ettei ole tosikaan. Paniikkikohtauksia, päivittäisiä itsemurha-ajatuksia, puheluita mielisairaaloihin yö toisensa jälkeen, syvää masennusta…ja tottakai sitä rakasta viinaa juuri niin paljon kuin sitä juomaan pystyi.

Ja sitten nykyhetkeen. Aloitin syömään Cipralex masennuslääkettä n. 3kk sitten. Samalla pakotin itseni olemaan selvinpäin niin kauan että huomaan onko sillä vaikutusta minuun. Ensin olin kuukauden juomatta ja pikkuhiljaa alkoi värejä palata maailmaan. Tämän jälkeen join, ja palasin välittömästi takaisin siihen pisteeseen että pystyn olemaan kokolailla 2 päivää juomatta ja sitten juon taas. Putkia en enää ole juonut ab puoleen vuoteen. Yleensä tosin juon illan ja seuraavan päivän. Sitten se on stoppi. Nyt tilanne on kuitenkin se että olen ollut kaksi kuukauden jaksoa täysin selvinpäin, ja lopettanut putkien juomisen. En usko pystyväni täydelliseen lopettamiseen, joten elättelen toiveita ns. kohtuukäytöstä edes jossain muodossa.

Anteeksi tämä sekainen aloitusviesti, en ole tottunut kirjoittamaan pitkiä viestiä. Kaikki neuvot ja kaikenlainen aiheeseen liittyvä keskustelu kiinnostaa!!!

Hienoa, olet löytänyt oikian tiehaaran ja kun sitä vaan rohkiasti seuraat, niin kyllä sieltä niitä iloisia ja rohkaiseviakin taipaleita tulee vastaan. Niin kuin yleensäkin, tiellä on helpompi pysyä kun on selvinpäin. Minulla paremman (raittiin) tien alkutaival oli melko kuoppainen ja karikkoinen, mutta kun vain sitkiästi jatkoi eteenpäin, niin johan se tasaasempikin osuus sieltä tuli vastaan. Nyt sitä on jo suorastaan ilo päästellä vaivattomuuttaan.

Anna vain rohkiasti kuulua ittestäsi. Se auttaa itsesi lisäksi myös monia meitä muita. Unohda kuitenkin kohtuukäytön mahdollisuuden, koska se on täyttä utopiaa ja sillä vain pitää napanuoran kiinnitettynä alkoholiin. Katkaise se ja anna itsesi kehittyä ja kasvaa ihmisenä omalla puhtaalla verelläsi. Tämä on (alkoholistilla) ainoa tapaa löytää oman rehellisen itsensä.

No terve!

Luinkin vastauksesi tuonne omiin kirjoituksiini ja tosiaan aikalailla samassa paskassa uidaan. Itse kun hain nuo antabukset niin se “lopullinen”-tunne siinä oli hyvä ja tuntu että kivi putosi sydämeltä kun ei tosiaankaan sitä alkoa voi silloin ottaa ja kuukauden selvyyden jälkeenkin olo oli loistava, sitähän en tosin tiennyt että mitä pidempi selvyys niin sen rankempi myös seuraavat kännit, omalla kohdallani siis. Ainoat haittavaikutukset tuossa antabuksessahan on ettei se vitutukseen auta ja kun yleensä vituttanut niin pullo viinaa mahollisimman nopeasti alas kurkusta. :unamused:

Mutta uskoisin että sullakin antabukset on todella hyvä vaihtoehto, kerta tunteiden purkuun ei ole muuta keinoa kuin se juominen, niin kuin minullakin… tulin siihen tulokseen että jos voin, niin otan, ei kultaista keskitietä tai mahdollisuutta päästää niitä pieniä valkoisia valheita.

Kyllä tässä pyristellään eteenpäin kumpikin ja tuki toiselta joka “tajuaa” on kyllä tärkeä! Ei muuta kun tsemppiä!

Samaa setti, kyllä. Mulla on jonkinlaista kokemusta siitä aiheesta, että mitä enemmän on rypistellyt selvinpäin ja hakenut parempaa, sen pahemmaksi kaikki on aina jossain kohtaa mennyt. Tämä taitaa kuulua yleiselläkin tasolla taudinkuvaan :open_mouth:

Sitä mä oikeastaan juuri eniten pelkään että millä ihmeellä ne masennus, vitutus ja kaikki muut olot hoitaa, jotka nyt on hoitanut viinalla. Olisko alkuun bentsoilla (Diapam) kuitenkin fiksua mennä ne olot läpi, ennenkuin se raittius itsessään alkaa helpottaa oloa. Olen tosiaan tuota Ciprelexiä syönyt jo suht kauan, mutta kännissä unohdellut ottaa niitä ja viina muutenkin lienee nollannut sen tehon kokolailla onnistuneesti :imp:

Kultainen keskitie on kokolailla aina puuttunut joo. Mutta kyllä tää jotenkin hoidetaan vielä. Ja ainahan siitä antabuksesta tosiaan eroon pääsee, jos huvittaa pohjalla vielä vierailla. Ne visiitit alkoivat vaan itselle olla jo ylitsepääsemättömiä. Ollaan kuulolla jos on hankalia vaiheita ja tottakai muutenkin. Mulla on jotenkin aina ollut kuitenkin sellainen olo, että jossain vaiheessa olisin tarpeeksi fiksu lopettaakseni kokonaan.

Kiitos muillekin vastauksista ja tsempistä!!!

Ps. Onko muuten tietoa voiko se antabuksen aloitus lykkääntyä, mikäli maksa-arvot tarpeeksi huonot? Ilmeisestikin voi, miksipä ne muuten niitä tutkisivat. Itsellä ne on aina kyllä ollut hyvät, tosin katsottu viimeksi vuosi sitten. Kuinka myrkkyä se Antabus muuten on maksalle?

Itselleni lekuri määräsi antabuksen, ja sanoi että voin sen syönnin aloittaa ilman testejä vaikka maksa-arvot ovatkin olleet pahasti koholla. :open_mouth: Kaippa se olisi itsekin niihin mentävä pikaseen…ainakaan viime kuussa ei sen kummempia tuntunut, muuta kun peruspistelyitä kyljissä :unamused: kyllähän se viinakin ne arvot nostaa kun tarpeeksi juo, niin en oikeen näe järjellistä syytä miksei toista nostattajaa vain voisi vaihtaa toiseen, vai onko muka antabus vieläkin kovempi myrkky maksalle itsekseen kuin alkoholi? joku viisaampi voisi kertoa.

[/quote]
Sitä mä oikeastaan juuri eniten pelkään että millä ihmeellä ne masennus, vitutus ja kaikki muut olot hoitaa, jotka nyt on hoitanut viinalla. Olisko alkuun bentsoilla (Diapam) kuitenkin fiksua mennä ne olot läpi, ennenkuin se raittius itsessään alkaa helpottaa oloa. Olen tosiaan tuota Ciprelexiä syönyt jo suht kauan, mutta kännissä unohdellut ottaa niitä ja viina muutenkin lienee nollannut sen tehon kokolailla onnistuneesti :imp:
[/quote]
Tässä mun mielipide oman kokemuksen perusteella eli ei mitään helvetin pameja, ne eivät hoida muuta kuin sen, että saat todennäköisesti koukutettua itsesi niihinkin. Toleranssit kasvaa todella nopeasti, jolloin syöt esim. kymmenen päivän pakkauksen parissa päivässa, siinä sitä sitten leijuu hällä väliä tunnetilassa ja minulla pamit johtivat myös retkahdukseen alkoholin suhteen. Ei mitään järkeä, itse en alkoholistille määräisi. Ja nuo serotoniinin takaisinoton estäjät sitten, vaikutuksen saa todella kumottua viinalla joten rahan hukkaa jos et samalla pysy erossa etanolista. Jämpti on näin…Antabusta en tyrmää mutta siinäkin se oma tahto raitistua on kaiken a ja o, on se niin helppo jättää ottamatta. Liikunta, terapia, AA, A-klinikka, harrastukset ovat paljon suositeltavampia vaihtoehtoja. Ja niin, vaihtoehtohoitojakin voi aina kokeilla esimerkiksi akupuntktiota tms. mutta se tietysti maksaa jonkin verran, Tsemppiä sulle :smiley:

Sitä mä oikeastaan juuri eniten pelkään että millä ihmeellä ne masennus, vitutus ja kaikki muut olot hoitaa, jotka nyt on hoitanut viinalla. Olisko alkuun bentsoilla (Diapam) kuitenkin fiksua mennä ne olot läpi, ennenkuin se raittius itsessään alkaa helpottaa oloa. Olen tosiaan tuota Ciprelexiä syönyt jo suht kauan, mutta kännissä unohdellut ottaa niitä ja viina muutenkin lienee nollannut sen tehon kokolailla onnistuneesti :imp:
[/quote]
Tässä mun mielipide oman kokemuksen perusteella eli ei mitään helvetin pameja, ne eivät hoida muuta kuin sen, että saat todennäköisesti koukutettua itsesi niihinkin. Toleranssit kasvaa todella nopeasti, jolloin syöt esim. kymmenen päivän pakkauksen parissa päivässa, siinä sitä sitten leijuu hällä väliä tunnetilassa ja minulla pamit johtivat myös retkahdukseen alkoholin suhteen. Ei mitään järkeä, itse en alkoholistille määräisi. Ja nuo serotoniinin takaisinoton estäjät sitten, vaikutuksen saa todella kumottua viinalla joten rahan hukkaa jos et samalla pysy erossa etanolista. Jämpti on näin…Antabusta en tyrmää mutta siinäkin se oma tahto raitistua on kaiken a ja o, on se niin helppo jättää ottamatta. Liikunta, terapia, AA, A-klinikka, harrastukset ovat paljon suositeltavampia vaihtoehtoja. Ja niin, vaihtoehtohoitojakin voi aina kokeilla esimerkiksi akupuntktiota tms. mutta se tietysti maksaa jonkin verran, Tsemppiä sulle :smiley:
[/quote]
Kiitos Lizzy vastauksestasi :slight_smile:

Mulla on ollu Diapameja jo vuosia täsmälääkkeenä paniikkikohtauksiin, enkä ole jäänyt niihin koukkuun, eikä toletkaan ole kasvaneet. Paniikkikohtauksia tosin ei näy jos ei juo viinaa . Mutta hyvä pointti kirjoituksessasi on tuo, että ne johtivat retkahdukseen myös alkoholista. Tota vaihtoehtoa en ajatellutkaan, mutta nyt kun ajattelen, niin ymmärrän senkin olevan mahdollista kun ajattelen oloa joka pameista tulee.
Ciprat pidän, koska toimivat hyvin.
Mulla ton Antabuksen ottaminen on tavallaan pakkoratkaisu, koska homma ei pysy käsissä lainkaan. Jotenkin haluan uskoa siihen että kun aikaa kuluu niin oma tahtoni pysyä raittiina kasvaa. Voi toki olla että kusetan itseeni taas :open_mouth: Olen ollut jo pitkään sellainen juoppo, että voin olla 2-3 pv selvänä ja sitten mun on ns. pakko juoda 2-3 pv. Se kolmas selvä pv on aina niin vaikea, että silloin aina sorrun. Miltei poikkeuksetta. Näistä sortumisoloista ja päivistä olisi tarkoitus päästä Antabuksen avulla eroon.
Liikunnasta olen valitettavasti joutunut työtapaturman vuoksi tinkimään aikalailla. AA ei kuulosta hyvältä, A-klinikalla olen jo käynytkin, nyt taidan korvata sen paikallisen Tk:n päihdehoitajalla pitkän matkan vuoksi.

Meridian, sanoisin lyhyesti sen, että tärkeintä on nyt että hoidat pääsi kokonaan päihteettömään ja lääkkeettömään tilaan, ja pidät sen selvänä riittävän pitkään. Vain siten aivokemiasi voi alkaa korjaantua, sen myötä ajattelusi alkaa selkeytyä ja hiljalleen alat myös ymmärtää paremmin, millainen ihminen sinä voisit olla normaalisti, siis selvänä ja ilman juomisen aiheuttamaa jatkuvaa masennusta. Ne paniikkiolotkin ovat hyvin luultavasti juomisesta johtuvia, eli älä missään nimessä syö niitä Diapameja, bentsot ovat kännin jatke.

Monelle terapiaan hakevalle päihdeongelmaiselle saattaa tulla yllätyksenä se, että terapeutti suostuu aloittamaan hoidon vasta kun ihminen on ollut ainakin 2 kk päihteettömänä, jolloin ihmisen oma persoonallisuus alkaa näkyä päihdepersoonallisuuden alta. Masennuslääkityksen aloittamistakin suositellaan aikaisintaan joskus puolen vuoden raittiuden jälkeen, mikäli elintavat ovat kunnossa mutta masennus edelleen vaivaa. Kehoittaisin tässäkin kärsivällisyyteen: eräässäkin tutkimuksessa suurin osa juovista alkoholisteista kertoi alkuun olevansa kroonisesti masentuneita, mutta 2 kk raittiin seurantajakson lopussa valtaosa kertoi masennuksensa ihmeesti kadonneen, ja lopuillakin olo oli selvästi parempi. Tämä siis pelkällä juomattomuudella.

Parin viikon selvistelyllä ei vielä ihmeitä tehdä, joten kärsivällisyyttä! :wink: Ulkoile, syö hyvin, lepäile, tee kaikenlaista mistä saat hyvän mielen, mutta pidä pää selvänä. Uskon aivan varmasti, että aika auttaa sinua, kuten auttoi minua ja melkoisen montaa muutakin. Lueskele tätä palstaa ja kirjoittele ihmeessä. Täällä on paljon meitä samassa kusessa olleita ihmisiä, jotka ovat päässeet hiljalleen uudenlaisen elämän alkuun.

–kh

Kiitos kirjoituksestasi Kuivahikka :slight_smile:

Juuri samalla tavalla olen asiaa tuuminut itsekin. Paniikkiolot alkoivat liiallisesta juomisesta ja siitä syntyneistä masennustiloista. Edelleenkin panikointia on esintynyt miltei ainoastaan krapulassa. Bentsoilla siis on ehkäisty paniikkia ja selvällä Suomella sanottuna korjattu kestämättömiä krapuloita. Ilman bentsoja en olisi voinut juoda putkia enää vuosiin. Kokolailla kaksipiippuinen homma, sanoisin :open_mouth:

Itse olen aina saanut hoitoa aluille kun olen halunnut. Ja suoraan sanoen en taitaisi pärjätä tuota 2kk ilman mitään apuja. Tosin taidan olla aika erikoinen tapaus, kun aikanaan aloin ravata a-klinikalla, juominen paheni joka käynnin jälkeen. Avun hakeminen ikäänkuin pahensi juomista. Olin viime kesänä 2 x 5vk juomatta, ja jo siinä ajassa alkoi tulla selviä oman persoonallisuuden piirteitä esiin. Tosin vasta vivahteita. Ja tässä mitä kirjoitat tuossa lopussa on juuri se taika mihin itse uskon tällä hetkellä: Tarvin jollain keinolla sen selvän alun itselleni, koska uskon oman perusluonteeni palatessa ymmärtäväni mihin paskaan olen elämäni hukannut. Siksi siis antabus. Auttamaan alkuun.

Koitan keksiä kaikkea mielekästä puuhaa. Ja työelämään paluukin on rahallisesti välttämätöntä n. 2kk kuluttua. Joten sen verran toipumisaikaa olisi sitä settiä ajatellen. Kiitos kovasti fiksusta ja asiallisesta kirjoituksesta. Olen samaa mieltä että aikaa täytyy saada kulumaan eteenpäin , jotta todellinen paranemisprosessi voi edes kunnolla alkaa / jatkua.

Kiitos itsellesi, hyvä jos saatoin olla jotenkin avuksi. Minäkin voin toki viime kädessä puhua vain omasta puolestani, mutta tunnistin kyllä tuosta aiemmin kertomastasi niitä tunnetiloja, joita itsellänikin oli silloin aivan alussa. Alkoholismi etenee ja oireilee kumminkin pääpiirteissään samalla tavalla ihmisestä riippumatta, sen olen minäkin saanut nähdä näiden parin vuoden aikana täällä palstalla: aloittajien kertomukset ja tunnelmat ovat ihmeen samankaltaisia. Jos “taudinkuva” olisi jokaisella aivan erilainen, ei vertaistukea ja tätäkään palstaa olisi edes olemassa…

Kertomasi perusteella on selvää, että alkoholiongelmaasi et enää pysty hallitsemaan, joten on helpompaa lopettaa koko ongelman ylläpito, eli jättää juominen. Lopettaminen ei ole tekona vaikeaa - sinäkin olet tehnyt sen luultavasti jo monta kertaa - mutta olet palannut aina lopulta juomaan, kun elämä ei olekaan näyttänyt paremmalta selvänä? Tuota se oli minullakin vuosikaudet. Nyt kaksi vuotta onnistuneen lopettamisen jälkeen ymmärrän jo, että koko silloinen elämänasenteeni oli sellainen, ettei sillä voinutkaan pysyä selvänä paria viikkoa pidempään.

Jätän oman arviointikykysi varaan sen, oletko tällä kertaa niin vakaalla pohjalla, ettet tarvitse tukea joltain ulkopuoliselta taholta. Mainitsit esim. “ravanneesi A-klinikalla” ja juoneesi siitä huolimatta. Mieti kumminkin, menitkö klinikalle vain valittelemaan kurjuuttasi ja hakemaan neuvoja juomisen hallintaan, siis hakemaan tukea juomisen jatkamiselle? Oma kokemukseni A-klinikalta on aivan erilainen. Hyödyin siitä, koska menin sinne tavoitteena oppia elämään selvänä, ja aloin puhua juomisestani lopultakin täysin avoimesti. Niinpä sain klinikaltakin sitä mitä tilasin, eli työkaluja jokapäiväiseen selvänä elämiseen. Rehellisyys on muutenkin alkoholismin pahin vihollinen, sillä ongelmajuomisen ylläpito edellyttää jatkuvaa valehtelua, puolitotuuksia ja salailua, koska sitä todellisuutta ei uskalla nähdä ihminen itsekään.

–kh

Kartoitetaanpa hieman tilannettani.

Olin 2 viikkoa juomatta pisaraakaan. Tämän ajan arvoin alanko syömään Reviaa vai Antabusta. Loppujen lopuksi en ehtinyt aloittaa kumpaakaan. Perheeni lähti leirille pe-su, jolloin perjantaina lähdin kaverin kanssa muutamalle. No se muutama oli sitten loppupeleissä pe ilta ja lauantai sekä sunnuntai kokopäivät.

Yllättävän siedettävä olo nyt, joskin ärsyttää rankasti aloittaa nollapisteestä, varsinkin kun juuri nuo ensimmäiset 2 vk ovat aina olleet itselleni vaikeita. Tänään olin sitten kuitenkin jo terveyskeskuksessa juttelemassa päihdehoitajan kanssa tunnin verran. Antabus olisi tarkoitus hakea huomenna.

Sain taas kokea sen että muutaman viikon selvänä olon jälkeen en enää tiedostakaan juomistani akuuttina ongelmana, joka sitä kuitenkin 100% varmuudella on.

Se virta jota minulla jo tuon 2 vk:n aikana ehti olla, oli kuitenkin niin paljon parempi olotila kuin kännissä ja krapulassa märehtiminen, että samalla linjalla jatkan ja toivottavasti tällä kertaa repsahtelematta noinkin lyhyen ajan jälkeen. En oikeastaan ymmärrä miten voin olla noin lyhytjännitteinen, että sorrun heti kun tuollainen tilanne on, vaikka olen 2 viikkoa hakannut päähäni kuinka hyvältä ns. uuden elämän alku näyttää.

Vastaan lyhyesti vielä tähänkin.

Kuivahikka kirjoitti

Oikeassa olet siinä että alkoholinkäyttöni on hallitsematonta. Tosin en ole varsinaisia lopettamisia tehnyt juuri lainkaan. Olen ollut 20 vuoden aikana 4 x 1kk jaksoja juomatta. Näistä 2 viime kesänä.

Uskon kyllä tarvitsevani tukea ulkopuolisiltakin tahoilta. Asian ongelma on vain se, että olen käynyt samat keskustelut ystävieni ja sukulaisteni kanssa lukuisia kertoja. Juomisen halllintaan hain varmaan enemmänkin A-klinikalta apua silloin, en lopettamiseen. Kurjuuttani en valita noissa paikoissa, vaikka kokisinkin sen osana myös alkoholiongelmaa. Avoin olen myös ollut juomiseni suhteen jo vuosia. Ja vaikka ongelma sinänsä kaikilla on sama = viina, juoppoja on silti kovin erilaisia. Joku voi ajatella ettei ole merkitystä juotko koviin fyysisiin vieroitusoireisiin, etkä hoida asioitasi, vai oletko ns. henkinen juoppo joka kuitenkin hoitaa perheensä ja asiansa. Itselle näillä asioilla kuitenkin on suuri merkitys, ja paranemisprosessi ei voi olla samanlainen näillä kahdella juoppotyypillä.

Anteeksi jos kirjoitan kovin sekavasti.

Kysymykselläni on tarkoitushakuisuutta, mutta esitän sen silti. Oletko ollut avoin tarkoitushakuisesti?

Liitän omaa kokemusta siitä tarkoitushakuisuudesta jota minä omasin. Kyllä, minä olin avoin juomisistani, mutta vain tiettyyn pisteeseen. Saatoin kyllä kuunnella läheisiäni juomiseni aiheuttamista ongelmista. Olin siis avoimesti kuunnellut, avoimesti puhunut, mutta niinkuin se yhden ottamisen ongelma oli ongelmana myös se, etten todellisuudessa koskaan puhunut ihan totta lopettamisista, ellen sitten ollut krapulassa jolloin se lopettamispäätös tuntui ihan hyvältäkin ratkaisulta, mutta, mutta, mutta kun krapula oli häventynyt ja läheisenikin hiljaisia ongelmastani, niin minullahan oli annettu taas uusi mahdollisuus juoda ja jos ei ollut, niin otin sellaisen.

Sitten toinen ja kolmas kysymys: Oletko avoin itsellesi? Siis mikä merkitys juomisella on sinulle. Onko haitat ja hyödyt balansissa?

Minä en kyennyt näkemään juomisesta koituneita kaikkia ongelmia, vain sen krapulan kykenin hahmottamaan ongelmaksi ja tietysti raha- ja aikapulan. Hyödyt minä osasin kuvitella mielelläni, mutta nekin toteutui yhtä huonosti, kuin sen vain yhden ottaminen.

Hei Meridian,
homma lähtee siis alusta kera antabusten. Se on varmaan hyvä ratkaisu, niin saat vähän pitemmän juomattoman jakson (2vko ei riitä vielä mihinkään), jonka aikana voit selvällä päällä pähkäillä raitistumista todellisena vaihtoehtona. Älä anna rapajuoppuden ja nimittämäsi “henkisen juoppouden” hämätä itseäsi. Tottahan rapajuopolla on pahemmat fyysyset viekkarit ja sosioekonominen tilanne usein huono, mutta raitistumisen prosessi noudattelee yllättävän samaa kaavaa näidenkin kesken. Lueskele näitä ketjuja, täälä on paljon vinkkejä ja linkkejä alkoholismista, ratistumisesta, kompastuskohdista jne. Omaa alkoholiongelmaa ei kannata kamalasti verrata muiden vastaaviin ongelmiin, koska se vielä vakavampi ja pahempi tapaus löytyy aina ja se voi olla monelle hyvä syy vielä vähän jatkaa juomista tai kokeilla kohtuukäyttöä (kokemusta on :mrgreen: ). Kaikkea hyvää ja toivottavasti se kipinä, halu raitistua, löytyy tällä kertaa. :stuck_out_tongue:

Moi!!
Ja kiitos vastauksesta!
2 vko on tosiaan ankea aika. Vaikka juuri ne ensimmäiset viikot ovatkin pitkiä. Mutta toivoisin että kun oma aivokemia alkaa sitten kuukausien jälkeen palaamaan, että ymmärtäisin kuinka hullua tämä touhu on ollut. Ja tavallaan rapajuoppo minä olen jo fyysisien viekkareideni kanssa. Ehkä sitä kusettaa itseensä juuri näillä “elämä on ollut paskaa” ajatuksilla. Toisaalta kuitenkin jollain lailla olen saanut elämäni ulkoisesti pysymään aika hyvin kasassa. Täytyy lukea enemmän muitakin ketjuja, niistä tosiaan varmasti saa ajatuksia ja näkökantoja. Vaikka nyt rapsahdin näinkin pian, ehdin onneksi jo asennoitua raittiuteen, uskoisin sen auttamaan itseni uuteen alkuun. Sellaiseen alkuun joka ei ole enää ihan niin vaikea kuin viimeksi kovien ja pitkien putkien jälkeen.

Vastailen muillekinn huomennna. Kiitos kaikille vastanneille!!
-Meridian-

Hei! Minulla pisti silmään viestissäsi se kun kerroit että äidin sairaus ja kuolema yms ovat saaneet sinut juomaan. Kyllähän elämässä aina syitä löytyy juomiselle, joskus suurempia joskus pienempiä. Välillä se syy kaivetaan vaikka kannon ja kiven alta. Huvuttavin syy jonka olen koskaan kuullut on kun yksi ihmisen ihan pokerina selitti että alkoi juomaan kun kaverin kissa kuoli! Pointti oli vaan se että raitistuttua täytyy oppia täysin uusi tapa käsitellä asioita ja tunteita sekä uusi tapa suhtautua niihin. Itseäni auttaa todellakin päivä kerrallaan eläminen. Kun ei tarvitse selviytyä kuin tästä päivästä. Yksi ihminen kerran sanoi minulle että jos odottaa toisilta ihmisiltä jonkinlaista käytöstä niin tulee aina pettymään. Se on niin totta! Parempi kuin antaa toisten tehdä mitä lystää ja huolehtii vain omista asioistaan. Ja aina vastoinkäymisten kohdatessa kannattaa kysyä itseltään mikä on pahinta mitä tässä tilanteessa voisi tapahtua? Usein se pahin mahdollinen ei sitten olekaan niin maailmaa kaatavaa ja vaikka olisikin niin entäs sitten. Ja vielä yksi elämän viisaus. Jos haluaa saada Jumalan nauramaan niin kerrot vaan hänelle omat suunnitelmasi :slight_smile: Eli mitä yritän tässä ilmeisesti sanoa on että raitistuttua täytyy oppia täysin uudenlainen ajattelutapa suhteessa kaikkeen. Siinä ne AA:laiset ainakin oli oikeessa vaikka paljon puppuakin puhuvat…Ehkä elämä ei sittenkään ole niin vakavaa!

Osu ja uppos

*Marilyn vos Savant, maailman älykkäimmäksi arvioitu ihminen on sanonut elämästä seuraavaa:

At first, I only laughed at myself. Then I noticed that life itself is amusing. I’ve been in a generally good mood ever since. (brainyquote.com/quotes/autho … avant.html)

Niin, miksipä minunkaan pitäisi ottaa tätä elämää kaikkineen niin kamalan vakavasti? Samanlaisia tallaajia ja kohkaajia olemme täällä kaikki, yritämme vain ymmärtää ja tulla ymmärretyiksi, eikä kukaan ole jäänyt tänne pysyvästi. Kunhan en omalta osaltani tee matkaa tarpeettomasti hankalaksi, se riittäköön tarkoitukseksi.

–kh

Hyvä huomio Kuivahikalta. Kaikkihan me ollaan matkalla ja päätepysäkki lienee sama kaikilla…Sitä matkaa kun voi tehdä niin monella tavalla ja jokainen voi omalta osaltaan olla vaikuttamassa siihen millaiseksi tuo matka muodostuu.
Raitistumisen tärkein ja ehkä ainut tekijä on oma halu. Jos on halu niin on mahdollisuus. Ja anakin siltä osin matkanteko muuttuu huomattavasti helpommaksi ja mukavammaksi:)

Mun Jumala ei ole nauranut mulle, vaikka olen suunnitellut mitä, mutta muutaman kerran ajattelisin Hänen potkaiseen mua suoraan ahteriin, kun en ole tajunnut muuten. Itse olen kyllä saanut nauraa itsellenikin, mutta jos se onkin Jumalani joka nauraa vaikka itse luulen niin tekeväni. Nyt meni viisasteluksi, joten raitista päivää kaikille, meen keittään kahvia ja syön pullaa, kun tuli seuraakin.