Uusi lopettaja linjoilla!

Eli olen 29v. nainen.
Minulla on ollut kauan tapana juosta joka viikonloppu baareissa, yleensä lähi pubissa.
olen nolannut itseni monesti ja raitis mieheni katsonut vierestä sekoiluani kun kotiin pääsin…
Päätin että nyt loppuu. Tän on loputtava. En halua olla kuin asuinalueeni juopot. Hankin itselleni harrastuksen ja laitan rahaa mielummin siihen. Onneksi löysin tän sivuston ja toivon saavani tukea. Onko miten aktiivinen tämä keskustelupalsa?:slight_smile:

Huomenta. Tervetuloa. Aina kannattaa tehdä päätöksiä ja myös pysyä niissä, tuntu miltä tuntu, tai vaikka kuinka mieli houkuttaa ettei nyt ihan noin kovaa päätöstä kannata tehdä, eihän se haittaa jos vain vähän… jne.
Älä anna mielesi houkutella enää sivuraiteelle ja tosiaan, uusi mukava harrastus on varmaan se mikä pitää mielen pois juomisesta. Tsemppiä!

Huomenta.
Minäkin kirjoitan ensimmäisen viestini tänne. Olen pitemmän aikaa lukenut keskusteluja täältä, mutta nyt vasta rekisteröin itseni.
Lähinnä “tuurijuoppo” lienen. Helppo olla pidempäänkin juomatta, mutta säännöllisesti napsahtaa juomisvaihe päälle. Enkä aina onnistu sitä kauniisti lopettamaan. Lievä pelko, että alkoholi alkaa viedä miestä enemmän ja enemmän.
Mitenkään pohjalla en koe olevani, mutta jokin tuossa pakonomaisessa juomisessa häiritsee?
Jotain tarttis tehrä. Ensimmäinen tekeminen on minulla tänne mukaan tuleminen.
Sannnan kysymyskseen vastaus.
On täällä ollut aika vilkasta välillä, nyt on jostakin syystä selvästi hiljentynyt. Lienee kuitenkin tilapäinen ilmiö.
Palaillaan.

Tom Säyseä kirjoitti

Pelkosi on täysin aiheellinen.
Pohja on jokaisella ihmisellä henkilökohtainen, se tila, milloin haluaa lopettaa juomisen. Ellet koe olevasi pohjalla, aseta tulevaisuuteesi joitain askelmerkkejä, jotka määrittelevät pohjasi. Se voi olla mitä tahansa epämiellyttävää juomisestasi johtuvaa, kuten muistinmenetys, putkareissu, rattijuoppus, työn tai asunnon menetys, väärä ihmis- tai seksisuhde, elinpiirin supistuminen, väkivalta, talouden kuralle meno, velkakierre tms.
Tänne palstalle tulosi on viisas ja rohkea teko. Yksin ei tarvitse olla kutistamassa elämäänsä.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Kärsivällisyyttä ja kovaa päätä uusille lopettajille!

Vähän täällä on nyt taitaa olla suvantovaihe, mutta mitä enemmän kirjottaa ite, sitä enemmän yleensä muutkin innostuu.

Tervetuloa mukaan, Sannna Ja Tom Säyseä.

Tämä keskusteluaktiivisuus vaihtelee, joskus kun useammalle keskustelijalle tulee samaan aikaan sellainen olo että kaikki olennaiset on jo sanottu, eikä uusia aiheita tai näkökulmia ilmesty niin mennään hetki hiljaa.
Mutta, kyllä se siitä taas sitten vilkastuu. Joku löytää jonkun pohtimisen arvoisen asian ja kyllä siihen sitten muutkin alkavat kantaa ottamaan.

Siihen pohjalle vajoamiseen sanoisin että ei sinne ainakaan kannata pyrkiä siinä uskossa että sitten se olisi helpompaa kun ei kertakaikkiaan olisi muita mahdollisuuksia kuin tukehtua siihen haisevaan pohjamutaan tai räpistellä ylöspäin. Ei se niin mene.
Sieltä voi olla niin vaikeaa kiskoa itseään irti että usko ja voimat loppuvat ennen kuin edes silmät ovat viemärisakasta nousseet selkeämmän nesteen puolelle -pinnalle ulottumisesta puhumattakaan. Ei sinne kannata itseään päästää, jos vain suinkin voi välttää.

Alkoholinkäytön suhteen lienee sitä helpompaa mitä varhaisemmassa vaiheessa toteaa että nyt ollaan vaarassa, ja aletaan tosissaan tekemään korjausliikkeitä. Kuka minkäkinlaisia, vaihtoehtoja on yhtä monta kuin ihmisiäkin.

Hyvä että olette tulleet mukaan. Ei muuta kuin mukaan keskustelemaan, kyllä täältä aina juttukaverin löytää.

Moi.
Sanna ja Tom Säyseä.
Hiljaisempi hetki menossa plinkissä. Plinkissä, kuten tätä erinomaista palstaa kutsutaan.
Olettette oikein tervetulleita kirjoittelemaan.

Putkis 0132

Hyvin kirjoitettu koko kommenttisi mutta tuo yksi sana osui silmääni. Siis tuo pakonomaisuus eli kyllä se pakonomaisuus on se joka häiritsee itsessään. Eli kun on pakko juoda vaikka ei haluaisikaan. Ota vakavasti asia nyt kun vielä pystyt. Tuurijuoppoudessa on se paha puoli että putket tuppaavat pidentymään ja tuurien väli lyhenemään.

Itse olen ollut hyvin pitkään raittiina ja enää minun ei ole ollut pakko juoda vaan olen voinut aina valita. Toki olen valinnut aina raittiin päivän koska en ole halunnut vaarantaa koko elämääni alkoholilla - tänäänkään.

Moi Vinetto.

Kiitos kommentistasi. tuo pakonomaisuus. Ilmenee vaikka siten, että saunailta ei tunnu samalta, jos ei ole muutamaa kylmää olutta saunan päälle. Olen kokeillut Pepsilläkin janoa lievittää, mutta ei ole sama.
Eli minun saunaani kuuluu olut yhtä paljon kuin kiuas ja vihta… Muuten saunailta on hieman pilalla.
Aina ei ole ollut näin. Juuri tällaiset asiat huolettavat.
On muitakin arjen juttuja, joihin alkoholi on hiipinyt. Kovan työpäivän päälle tilkka viskiä. Jää siihen useinkin, mutta jokin kello soittelee :open_mouth:

Hei Tom Säyseä.
Oikein mukava että sulla kellot kilkattaa ajoissa. Ei todellakaan tarvitse ajaa itseään suohon tuolla alkoholilla. Kyllä fiksumpaa on jos aikaisemmassa vaiheessa osaa ja pystyy asiaan puuttumaan.
Kyllä mullekkin saunan jälkeen maistuisi tuopillinen ja pikkusikari. Mutta kun olen molemmissa aineissa mennyt jo kauan sitten ohi kohtuullisuuden. Tehnyt siitä itselleni “vamman” joka ei enää parane, joten nyt ei enää ole mahdollista käyttää kohtuudella kumpaakaan ainetta. No ei paljoakaan enää haittaa.
Jatkahan kirjoittelua, äläkä suotta provosoidu muutamista kärkkäistä kommenteista. Hetken täällä aina kiehuu ja sitten tasoittuu.

Oikein mukavaa ja raitista iltaa kaikille meille kohtuudella eläville.

Sannna kirjoitti

Ystävänpäivän merkeissä tervehdys!
Toivottavasti olet lukenut tänne erilaisiin ketjuihin tehtyjä kirjoituksia ja päässyt raittuden alkuun.

Tänään et ole yksin

Moi vain kaikille. Itsekkin ensimmäistä kertaa kirjoittelen. Voimia kaikille lopetusta miettiville ja toivoa että onnistuu. Itse lopettanut kymmeniä kertoja ja aina kun itsevarmuus kasvanut liikaa niin repsahtanut. taas lopetettu tiistaina kun meni kolme viikkoa putkeen, sitä ennen 1 kk ilman. Pisin alkoholiton jakso noin 4 vuotta. Nyt antabus otettu ja lähdin ensimmäistä kertaa kokeilemaan aa kerhoa. Tämmöinen jojoilu kyseisen ongelman kans vain romuttaa ainakin itsellä psyykettä kovasti. Jos nyt olis jo pysyvämpää, taas kerran nöyränä pohjalta liikkeelle kaikkineen ahdistuksineen ja pelkotiloineen

Moro Ikuinen yrittäjä,

Etpä ole huonosti valinnut kun lopultakin olet päätynyt talsimaan AA:n ovesta sisään. Sieltä minun ja monen muun kestävä raittius on saanut alkunsa.

Kyllä se jatkuva veivaaminen sen lopettamisen kanssa käy lopulta psyyken päälle ankarasti. Jassain vaiheessa sitä ihminen sitten lopettaa sen lopettamisenkin ja alkaa juoda lotkottaa täysin estottomasti ilman moisia rypistelyjä.

Vertaisryhmään liittymisessä on se hyvä puoli, että kun siellä säännöllisesti käy, ei voi sysätä aihetta elämästään noin vain sivuun, vaan on pakko perehtyä hieman tarkemmin kyseiseen alkoholismin ongelmaan. Mikäli sitä lopettamista on paljonkin huonolla menestyksellä harjoittanut, niin silloin on kyllä syytä tosiaan paneutua asiaan perusteellisesti ja kuunnella toisten kertomuksia ja keskustella toisten kanssa. Ja ainahan siihen raitistumiseen liittyy tapojen ja elämäntavan muutoksia ainakin jossain määrin varsinkin alkuaikoina.