Täällä entinen “Iltaoluet”, joka päätyi vaihtamaan nimensä, kiitos Andante ja Lukijatar! 
Taustani löytyy “Elämää vielä edessä?”-ketjusta. Nimimerkkini vaihtui terveellisempään, kiitos innoituksesta Lukijatar 
. Tästä jatketaan.
Minäkin tykkään juoda rooibosta. Ihan kaikissa paikoissa sitä ei valitettavasti ole saatavilla.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
No nyt kalskahtaa nimimerkki komealta !
Minulla oli ihan samanlaista menoa koko viime syksyn kuin sinulla nyt. Halusin niin valtavasti lopettaa ylenpalttisen juomiseni, mutta en saanut aikaiseksi kuin muutaman päivän taukoja korkeintaan. Aloin lokakuussa kirjoitella tänne Plinkkiin (olin lueskellut jo muutaman vuoden), mutta tissutteluni jatkui ja yleinen huono oloni paheni vain.
Nyt olen kuitenkin saanut viimeisimmän taukoni kestämään jo yli kaksi kuukautta. Ja toivon, että kyseessä ei ole mikään tauko vaan olotila, joka jatkuu loputtomiin, mutta en uskalla lupailla edes itselleni mitään kovin suuria. Sen vain tiedän, etten todellakaan kaipaa sitä entistä olotilaani.
Tämän kirjoitin kertoakseni sinulle, että kaikki on mahdollista. Jos tällainen paatunut juopottelija kuin minä onnistuu ottamaan etäisyyttä alkoholiin, niin kyllä sinäkin onnistut. Apukeinoja on monia, onneksi.
Tsemppiä ja hyvää iltapäivänjatkoa!
Hei Mirabelle ja kiitos kommentista! Mieliala on ollut erittäin matalalla taas koko päivän, mutta juuri tällaiset viestit tuovat aina niitä toivon pilkahduksia : jospa minäkin vielä…
Moikkis Rooibos & Mirabelle.
Hyvä, että vaihdoit nimmaria, Rooibos! Mielleyhtymäansoja ei kannata aliarvioida pidemmänkään raittiuden jälkeen. Oikeastaan ne juuri ovatkin usein kompastuskivenä kun karkea,“mekaaninen” raittius on hanskattu ja korkki kiinni.
Tässä yhteydessä:Tosi mukavaa, että tuhkakuppiansani antoi impulssin sulle,Lukijatar, kiinnittää näihin hienosäätöjuttuihin huomiota.
Mirabelle, uudella innolla uuteen yritykseen. Tsempataan eteenpäin.
No niin, Rooibos - pykäsitpäs stylen nimimerkin 
Jatka vaan raittiden päivien keräämistä, siitä se lähtee. Nyt on tärkeää siirtää huomio pois niistä iltaoluista johonkin muuhun tekemiseen, lukemiseen, liikuntaan, mitä vaan, ja syödä hyvin.
Vähitellen alkoholi siirtyy sinne “lasiseinän” taakse, kuten Punatulkun kanssa kuvasimme. Elämässä on niin paljon muuta pientä kivaa!
Muistaakseni sain myös syksyllä tuota Opamoxia työterveyslääkäriltä kotikatkoon unilääkkeeksi - tsekkaan vielä. Minusta se oli oikein hyvä lääke, mutta hyvä myös kun sitten loppui. Tajusin kyllä vasta jälkeenpäin, että se on bentso… :mrgreen:
Kuten olen kertonut, käyn A-klinikalla säännöllisesti, eikä se tunnu enää sen kummemmalta kuin mennä labraan tai johonkin muuhun th-paikkaan. Entä jos tulisi joku tuttu vastaan? No, samoilla asioillahan tuo olisi; työntekijöillä taas on vaitio-olovelvollisuus; ei siellä muita pyöri.
Kirjoittele tänne vaikka joka päivä , jos tuntuu että se auttaa.
L:tar
Rooibos kiittää päivän tsempeistä!
Minä käyn myös säännöllisesti A-klinikalla terapiaistunnossa ja se on ollut todella hyvä tuki. Odotan aina sitä päivää, että pääsen taas kertomaan tuntojani.
Ekaa kertaa kun menin A-klinikalle, niin mietin, että onkohan täällä jotain takaovea, josta voisi sisään livahtaa! Siis ihan oikeasti! Ei kukaan seuraa ihmisiä, jotka ramppaavat ovista sisään ja ulos. Kuinka moni normi kadun tallaaja edes tietää, missä A-klinikka on?
Rooibos kävi tänään juhlissa, paljon hyvää ruokaa ja paljon juomaa. Rooibos nautti vain hyvästä ruuasta ja hyvästä vedestä ja tuli aikaisin kotiin. 
Hieno saavutus, Rooibos!
Nyt teen keittoon?
L:tar
Tee jää nyt väliin, Lukijatar . Saunasta tulin ja sänkyyn katsomaan telkkua.