Uusi kaveri vuodattaa

Hei vaan!

Olen vuosien varrella silloin tällöin tätä päihdelinkin keskustelupalstaa lueskellut ja nyt koen tarpeelliseksi osallistua itsekin keskusteluun. Masennuksesta ja yleisestä ahdistuneisuudesta olen kärsinyt kausiluontoisesti jo useiden vuosien ajan ja olen näihin ongelmiin jo oppinut hakemaan apua. Olen kuitenkin vaiennut näiden pulmien ohella kehittyneestä alkoholiongelmastani kaikille.

Olen ollut pintapuolisesti katsottuna oikein oivallinen alkoholinkäyttäjä; en ole koskaan kännissä aggressiivinen vaan enemmänkin hilpeä kaveri, löydän aina tieni kotiin enkä oksentele kenenkään rinnuksille.

Satutan kuitenkin alkoholinkäytöllä vakavasti itseäni ja viimeisten kuukausien aikana juomiseni ei ole ollut missään määrin sosiaalista. Olen eristäytynyt omiin oloihini ja juon päivittäin itsekseni. Viikottaiset annosmäärät nousevat tällä hetkellä todella suuriksi.

Kirjoitan tänne siitä syystä, että tämän ongelman myöntäminen täällä nimimerkin turvin voisi kenties pienentää kynnystäni hakea apua muualtakin.

Häpeän tilannettani niin paljon, etten ole kyennyt puhumaan tästä edes hyville ystävilleni, joita minulla onneksi kuitenkin on olemassa. Opin jo aikoja sitten pitämään vaikeissa tilanteissa “kulisseja yllä” ja kynnys totuuden kertomiseen on kasvanut todella suureksi.

Tämän asian ääneen lausuminen oli tosiaan tärkein motiivini, mutta kaikenlaiset viisaimpien neuvot ja ohjeistukset ovat myös hyvin tervetulleita!

Kuulostaa todella tutulta! Itsekään en ole kertonut kenellekään juomisestani enkä pahoista rahaongelmistani, esitän että kaikki on hyvin vaikka kaikki ei todellakaan ole hyvin. Nyt olen onneksi pystynyt vähentämään, tosin takellellen mennään. Nyt on vakaa aikomus olla 5 viikkoa tipattomana, toinen viikko menossa joten katsotaan kuinka akan käy. :smiley:
Mulle itselleni on auttanut pelkästään tänne satunnainen kirjoittaminen ja muiden kokemusten lukeminen, auttaa kun tietää että ei ole yksin. Tsemppiä!!!

Jep, ihan kätevä taitohan se on osata tällä tavalla teeskennellä ja salailla, mutta tuntuu että omaan nilkkaansa sitä kuitenkin kuseskelee, kun samalla ongelma vain syvenee.

Onnea tipattomuuteen! Itsekin kaipaisin nyt jotain tuollaista selvää ajanjaksoa, jonka jälkeen osaisi arvioida, että onko kohtuukäyttö vielä joskus mahdollista vai onko ainoa vaihtoehto lopettaa kokonaan.

Tsemppiä sulle! Itsekin yritän saada jonkinlaista otetta juomiseen että alko ei veisi naista mutta vaikeaa se on. Vertaistukea todella tarvitaan :slight_smile:

Juuri tuota minäkin nyt haen, voinko palata siihen entiseen kohtuukäyttöön, ja käytännössä jopa aika harvinaiseen käyttöön, vai pitääkö lopettaa kokonaan. Parina päivänä on tehnyt mieli, mutta yllättävän hyvin on sujunut tämä puolitoista viikkoa!

Terve VodkaSamarin! Jos ja kun juomistaan ei pysty hallitsemaan, on alkoholisti. Alkoholismi on sairaus, joten siinä ei ole mitään hävettävää. 10% suomalaisista on alkoholisteja, joten kukaan ei ole yksin ongelmansa kanssa.

Alkoholismi on myös etenevä sairaus. Vähentäminen on hyvin harvoin ratkaisu ja tiedän että se vain pitkittää tuskaa. Kuka alkoholiin koukussa oleva haluaa oikeasti juoda paria lasillista ja sitten lopettaa? Ei kukaan. Siksi lopettaminen on ainoa vaihtoehto, ellei sitten tavoitteena ole ennenaikainen hauta.

Join 20 vuotta ja lopetin ainakin 20 kertaa; pisin juomatauko oli nelisen kuukautta. Nämä kaikki tein yksin. Sitten vaimon kanssa neuvoteltuani päätin lähteä maksulliseen hoitoon (omalla kohdallani Avominne), minkä jälkeen en ole juonut vajaaseen neljään vuoteen. Olen melkein unohtanut alkoholin (mutten tietenkään sairauttani). Aika on kummallinen juttu, mistä tahansa kauheudesta toipuu ja samalla kasvaa ihmisenä. En usko että enää juon koskaan. Muistan pitkältä juomiskaudeltani vain kauheat krapulat, koska menetin muistini niiden muutaman nousuhumalatunnin aikana. Synkeää hommaa.

Mutta tee sinä hyvä päätös. Kärsi krapula ja lähde johonkin juomisen kokonaan kieltävään hoitoon kuuntelemaan infoluento. Siitä voi lähteä uusi elämä. Kaikkea hyvää sinulle!

Novamob kirjoittaa kuinka asia on.

Jep.

Kyllä mä sen nyt takaraivossani tiedostan, että kokonaan lopettaminen taitaa olla mulle ainoa vaihtoehto mikäli haluan tämän ongelman päihittää. Viimeisen viestini jälkeen on tullut aika reippaasti juotua. Nyt oli takana muutaman päivän tauko, mutta tänään taas aloitin. Hyvä ystävä, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan soitti ja pyysi kaljalle. Innostuin ajatuksesta heti, vaikka olinkin ajatellut pitää paussia.

Kävimme juomassa vain kahdet kaljat, mutta en edes yrittänyt huijata itseäni koska tiesin, että en osaa jättää juomista siihen, joten ostin jo etukäteen kotiin viiniä loppuiltaa varten ja sitä tässä nyt tissuttelen.

Vaikka muille en ongelmastani ole vielä osannut puhua, niin tiedostan sen kyllä itse, enkä siinä mielessä elä valheessa. Mun on vain vaikea löytää motivaatiota pyrkiä parempaa elämänlaatua kohti, kun tällä hetkellä elämässä ei innosta oikein mikään.

Mulla on ollut aikaisemmin päihteisiin liittymättäkin hyvin vaikeita elämänvaiheita ja niiden kautta on kehittynyt sellainen kyky kestää kärsimystä samalla eteenpäin porskutellen. Se on tietysti hieno voimavara, mutta tällä hetkellä se tuntuu vääristyneen vaarallisesti siihen suuntaa, että se ruokkii mun itsetuhoisuutta. Siis sillä tavalla, että tiedän asioiden menevän päin persettä, mutta en välitä siitä, koska ennenkin olen vain painanut eteenpäin helvetillisissä oloissa ja pysynyt silti tolpillani.

Nyt tuntuu, että etsin jotain kestävyyteni rajaa sillä tavalla, että jos sen löydän ja ylitän, niin sen takaa ei ole enää helppo palata. Pitäisi siis tosiaan pistää korkki kiinni. Masennus ja surkea henkinen olotilakin varmasti ainakin vähän helpottaisi parin viikon jälkeen jos ei yrittäisi “lääkitä” eli sekoittaa aivokemiaansa näillä litkuilla.

Suuri kiitos kaikille, jotka ovat viitsineet tässä aikaisemmin kommentoida! Kyllä tästä pelkästä kirjoittamisestakin saa yllättävästi helpotusta ja teidän esittämät ajatukset ovat olleet arvokkaita.

Heippa vaan kaikille. Ihan ensimmäistä kertaa eksyin tänne lueskelemaan. VodkaSamarinin ajatukset ovat tuttuja. Olen itsekin nyt pari vuotta juonut - välillä tissutellut, välillä tumuttanut itseni sammuksiin - ihan kotona yksin. Joka päivä en ole juonut, välissä olen ollut pari kuukautta ilmankin. Jos joskus harvoin juhliin tai baariin lähden lopputulema on kaatokänni. Lueskelin täältä juhakemppinen.fi/ alkoholismista ja löysin niin paljon yhtymäkohtia, että pari päivää sitten diagnosoin itseni alkoholistiksi. Minulla ei siis ole mitään mahdollisuutta juoda kohtuullisesti vaan jos päästän itseni hiprakkaan, kontrolli häviää ja se on menoa sitten. Nyt aion olla juomatta kotona yksin kokonaan ja seurassa juoda korkeintaan 2-3 annosta pitkällä aikavälillä. Jos tuo ei onnistu ja herään oksennuskrapulaan, niin laitan korkin lopullisesti kiinni. Ymmärrän, että tämä on koko loppuelämän juttu, jos en ole skarppina, niin mopo saattaa karata vaikka usean vuoden raittiuden jälkeen. Luulin tähän saakka, että juon koska olen yksinäinen, masentunut, köyhä ja saamaton. Nyt tajuan, että olen kaikkia noita koska juon. Jos kouluaikoina meidän luokasta olisi pitänyt veikata elämässä menestyjää, minä olisin varmaan ollut kärkisijoilla. Olin se fiksuin ja monessa aineessa lahjakkain. Ja vielä mukava, sympaattinen optimisti. Vanhempana kiersin maailmaa ja opiskelin luonnontieteitä, minua kehuttiin rohkeaksi. Nyt istun kotona hämärässä ja turrutan ahdistusta viinalla (yleensä viinillä, mutta sehän on aivan se ja sama onko se viinaa vai vuosikertaviiniä). En ole kertonut asiasta kellekeään, häpeän tätä niin. Sanon tuttavilleni ottaneeni lasin viiniä tv:n ääressä, kun oikeasti meni 1,5 pulloa. Nyt on viimeinen yritys vähentää tai koko läträys loppuu. Tsemppiä kaikille kanssasisarille ja -veljille. Kehotan avaamaan silmät ja tunnustamaan riippuvaisuuden. Suunta voi olla nopeasti alaspäin, jos ei tunnusta tosiasioita. Viimeinen etappi on mullan alla ja sinne minä ainakaan en halua.

Täälläkin on yksi uusi kirjoittelija, joka jo kolmisen vuotta sitten kirjautui Päihdelinkin käyttäjäksi. Pärjään ihan hyvin työ- ja perhe-elämässä, mutta juon vähän liikaa. Selittelen juomistani raskaalla elämäntilanteella, ahdistuneisuudella ja masennuksella, mutta totuus taitaa olla, ettei mikään näistä ainakaan helpotu alkoholia juomalla.

Olen nykyään paljolti sidottu kotiin perhetilanteen takia, joten tapani on ollut tissutella yksinäni, viinilasi tietokoneen äärellä. Puoliso onneksi ajoittain huolestuu tästä epäterveestä tavasta. Pari viikkoa sitten mielenterveyteni meni niin huonoon kuntoon, että tajusin, että on pakko alkaa tehdä asioille jotain. Muutakin mietittävää on, mutta juomisen osalta tarkoitus olisi, että alkoholi kuuluu vain juhlatilaisuuksiin. Kotona tissuttelu saa siis luvan loppua. Pari viikkoa tämä linja nyt on pitänytkin ilman suurempia ongelmia.

Minulle isoin haaste on tällä hetkellä selvästi korvaavien ilonaiheiden keksiminen viinilasin tilalle. Itsehoito-ohjeissa painotetaan sitä, että pelkällä juomisen lopettamisella ei pitkälle pötkitä, kyse on kokonaisvaltaisesta elämäntapamuutoksesta. Alkoholin tilalle pitää löytää muita rentoutumistapoja, illoille muuta ajanvietettä, ahdistukselle muita lievittäjiä.

Mitä uusia iloa aiheuttavia tekijöitä teillä kokeneemmilla on löytynyt alkoholin tilalle?

Tsemppiä kaikille teille! Kuten tuosta omasta kertomuksestani moni huomaa, painin yhä tämä ongelman kanssa. Ei ole helppoa. Nyt olen kuitenkin(taas kerran) päättänyt onnistua. Pitäisi saada pulloon se olo siis se hyvä olo, mikä tulee kun ei ole ottanut. Miten paljon parempaa se unikin on. Ja aina kun tekee mieli juoda, avaisi sen pullon ja saisi muistiinsa sen hyvän olon. Olen miettinyt tuota ryhmäänkin menoa, mutta jotenkin se ei tunnu vielä mun jutulta. En käy baareissa juurikaan, silloin tällöin mutta en istuskele niissä iltoja, mun ongelma tosiaan on toi koti-tissutus. Ja määrät nousee. Ei tää helppoa ole, mutta täytyy sanoa että nyt kun on 4.päivä menossa ihan ilman sidukoita, on hyvä olo. Miten väsynyt sitä on aamulla jos on illalla ottanut vaikkapa 4 sidua, se on kuitenkin aikamoinen määrä…aamulla ylös ja töihin. Aina vihainen, väsynyt ja äreä…ei auta kuin jatkaa nyt tällä tiellä. Tsemppiä !!

Suosittelen liikuntaa viinan tilalle. Itse aloin syksyllä käymään ryhmäliikuntatunneilla ja voin sanoa, että yhtenäkään iltana jumpan jälkeen ei ole tehnyt mieli juoda. Pitäis vissiin jumpata joka päivä :smiley: Tässähän vois vielä laihtuakin! Olen lihonut n. 10 kg kahden viime vuoden aikana ja nyt kun rupean miettimään, niin noin saman ajan olen tissutellut (ja välillä ihan reilusti ryypännytkin) kotona. Muille olen valitellut, kun tykkään kakuista ja lihon, mutta oiskohan viinalla ja krapulapitsoilla enemmän osuutta asiaan? Miten sitä voi olla niin pölö, että itsekin on uskonut omiin horinoihinsa? Liikuntaa siis tilalle. Itse tykkään esim. zumbasta, pumpista ja kahvakuulasta. Ryhmäliikuntatunnilla soiva musiikki siivittää liikkumista ja muutenkin tulee mukava yhteenkuuluvuuden tunne, kun jumppailee siinä muiden mukana. Masennuksen lievitykseen suosittelen koiraa, jos sellaisesta pitää ja siitä pystyy huolehtimaan. Itsellä makoilee tuossa matolla oma hengenpelastaja, sillä ilman koiruutta olisin tullut hulluksi. Se on seurakoira isolla ässällä, sille saa nauraa niin monta kertaa päivässä. Minulla ei ole lapsia, enkä kaavaillut koirasta lapsenkorviketta, mutta täytyy myöntää, että se on samanaikaisesti sekä lellilapsi, paras kaveri että elämänkumppani. Sydäntä lämmittää joka kerta, kun joku on niin ilmeisen innoissaan kun tulen kotiin. Ja on todella huolissaan, jos olen juonut itseni umpitunneliin (nukkuu silloin ihan kiinni kyljessäni ). Oksennuskrapulassa haukkuu korvan juuressa :confused: